kesällä olimme mökillämme poikaystäväni kanssa. Meille tuli riitaa ja hän lähti autolla takaisin kotiin. Kun auto lähti liikkeelle potkaisin auton kylkeä ja sanoin että haistapa vittu. Vielä auton perään huusin ivallisesti, että aja sievästi ja ÄLÄ VAAN AJA KOLARIA!! Kuinka ollakaan painajainen alkoi kun sairaalasta soitettiin. Poikaystäväni oli ajanut kolarin. Hän oli ollut niin raivoissaan, että oli ajautunut vastaantulevan kaistalle. Hän on vieläkin sairaalassa, eikä aina edes tiedä kuka olen. Tunnen kauheaa tuskaa ja uskon, että kolari oli minun syyni. En tiedä miten jaksan jatkaa!!
miten jatkan?
lasi enkeli
52240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jaa-a
Hae ammatti apua.Tämä kun jää tunne elämässä
hoitamatta, niin se vaikuttaa joka asiaan.Sinun on
mielestäni keskusteltava nämä tunteet selviksi
myös poikaystäväsi kanssa,ehkä hänellä on tähän
helpotus tai päinvastoin.Asiat on otettava päivän-
valoon niin kipeätä kuin se voi tuntuakkin.
nyt oloasi paranna ottamalla syyllisyyden taakkaa
niskaasi.Me ihmiset riitelemme ja toivottelemme toisillemme vaikka mitä;vaikka poikaystäväsi varmaan oli kiihtynyt,et voi ottaa syytä niskoillesi.Näin nyt vain kävi.Toivottavasti hän alkaa olla jo paremmassa kunnossa;sitten joskus puhutte asiat läpi.Ensiksi sinun on annettava anteeksi itsellesi!!!
Muista, että Sinä ET kuitenkaan ajanut sitä autoa. Poikaystäväsi ajoi.
Jokainen tietää, että väsyneenä tai muuten oudossa mielentilassa ei mennä rattiin. Poikaystäväsi olisi voinut ajaa pois mökiltä ja pysähtyä lähimmälle huoltsikalle rauhoittumaan.
Syy ei ole sinun, vaikka sinusta kuinka siltä tuntuu.
Riidat kuuluvat ihan jokaiseen parisuhteeseen.
Tuo onnettomuus oli tosiaan Onnettomuus.
Keskity poikaystäväsi piristämiseen, äläkä märehdi omassa syyllisyydentunnossasi. Sen ehdit käsitellä sen jälkeen kun hän pääsee sairaalasta pois. Parhaiten olet avuksi olemalla läsnä, myös henkisesti.
Haluaisin vielä lisätä että ole onnellinen että poikaystäväsi on vielä elossa, ettet menettänyt häntä lopullisesti...