Luin jostain, että biologisesti rakkaus on
selitettävissä ja kehoon ja mieleen kohdistuvat
mielihyvän tunteet vastaavat suurin piirtein
suklaan syöntiä. No suklaa, kyllä on hyvää, sitä
ei käy kiistäminen. Mitä rakkaus todella on? Onko
sitä edes olemassa? Toki toiseen ihmiseen voi
kiintyä, hänestä voi huolehtia ja välittää ja
tottua niin, että ero tuntuu oudolta ja kenties
kipeältä. Ja tietysti on seksi, mutta, jos se
todella on rakkautta, niin.......ei se nyt ole
voinut innoittaa miljoonia säveltäjiä,
runoilijoita ja muita taiteilijoita. En toki
väitä, etteikö seksi voisi olla suorastaan
taivaallista oikean ihmisen kanssa, mutta onko se
muka itse rakkaus? Koko sana RAKKAUS tuntuu
kummalliselta. Ahdistavalta. Jos miettii, mitä
siitä tulee mieleen, niin vastakkaisen
sukupuolen, seksin ja vaaleanpunaisten sydänten
jälkeen tulee avioliitto, kakarat, asuntolaina ja
pitkä perhefarmari. En usko, että olen yksin
tämän sitoutumispelkoni kanssa, mutta tuntuu,
ettei maailmassa muuta olekaan (siis sotien,
vääryyksien, julmuuksien, väkivallan, vihan ja
rahan lisäksi). Kaikkien päämäärä tuntuu olevan
aviolitto. Se on jännää, että kykenisin kyllä
elämään parisuhteessa, mutta itse avioliitto ja
perheen perustaminen ei kiinnosta (olen
naispuoleinen henkilö). Täytyy elämässä olla
muitakin vaihtoehtoja kuin avioliitto tai
erakoituminen. Jos ei ole, niin kehittelen
semmoisia. Itse asiassa tämä avioliittokammoni on
minulle mieleen ja toivon vain, että päätökseni
pysyy elämän loppuun saakka, etteivät mitkään
hormoonit villiintyisi (olen parikymppinen) vielä
vanhemmalla iällä......Lörpöttelisin tässä
varmaan koko yön, mutta en voi kirjoittaa
enempää, kun asiat viuhtovat päässä edestakaisin.
Ne täytyy ensin järjestellä ja sitten märehtiä,
muuten tulee liian taiteellista tulkintaa. En
oikein tiedä, miksi tämän kirjoitin, mutta jos
tämän joku lukee, niin voi vastaillakin, vaikka
tämä nyt tämmöinen yksinpuhelumainen pläjäys
olikin...
selitettävissä ja kehoon ja mieleen kohdistuvat
mielihyvän tunteet vastaavat suurin piirtein
suklaan syöntiä. No suklaa, kyllä on hyvää, sitä
ei käy kiistäminen. Mitä rakkaus todella on? Onko
sitä edes olemassa? Toki toiseen ihmiseen voi
kiintyä, hänestä voi huolehtia ja välittää ja
tottua niin, että ero tuntuu oudolta ja kenties
kipeältä. Ja tietysti on seksi, mutta, jos se
todella on rakkautta, niin.......ei se nyt ole
voinut innoittaa miljoonia säveltäjiä,
runoilijoita ja muita taiteilijoita. En toki
väitä, etteikö seksi voisi olla suorastaan
taivaallista oikean ihmisen kanssa, mutta onko se
muka itse rakkaus? Koko sana RAKKAUS tuntuu
kummalliselta. Ahdistavalta. Jos miettii, mitä
siitä tulee mieleen, niin vastakkaisen
sukupuolen, seksin ja vaaleanpunaisten sydänten
jälkeen tulee avioliitto, kakarat, asuntolaina ja
pitkä perhefarmari. En usko, että olen yksin
tämän sitoutumispelkoni kanssa, mutta tuntuu,
ettei maailmassa muuta olekaan (siis sotien,
vääryyksien, julmuuksien, väkivallan, vihan ja
rahan lisäksi). Kaikkien päämäärä tuntuu olevan
aviolitto. Se on jännää, että kykenisin kyllä
elämään parisuhteessa, mutta itse avioliitto ja
perheen perustaminen ei kiinnosta (olen
naispuoleinen henkilö). Täytyy elämässä olla
muitakin vaihtoehtoja kuin avioliitto tai
erakoituminen. Jos ei ole, niin kehittelen
semmoisia. Itse asiassa tämä avioliittokammoni on
minulle mieleen ja toivon vain, että päätökseni
pysyy elämän loppuun saakka, etteivät mitkään
hormoonit villiintyisi (olen parikymppinen) vielä
vanhemmalla iällä......Lörpöttelisin tässä
varmaan koko yön, mutta en voi kirjoittaa
enempää, kun asiat viuhtovat päässä edestakaisin.
Ne täytyy ensin järjestellä ja sitten märehtiä,
muuten tulee liian taiteellista tulkintaa. En
oikein tiedä, miksi tämän kirjoitin, mutta jos
tämän joku lukee, niin voi vastaillakin, vaikka
tämä nyt tämmöinen yksinpuhelumainen pläjäys
olikin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
JOO NÄIN SE ON!!
Eli veit sanat suustani sanoakseni. Mä en sen
paremmin osaa analysoimaa ruveta. Outoa.
tartteeks sun alkaa pilaamaan kaikkien elämä?!
jos sä et usko rakkauteen, ni oo uskomatta! mut
jos joku uskoo, ni eiks se oo sen oma asia?! joku
uskoo joulupukkiin ja joku ei. no toi nyt ei ollu
ihan mistää parhaasta päästä oleva vertaus, mut
siis kuitenki. ehkä sun mielestä rakkautta ei oo,
mut mielestä on (no joo, nyt ku mä kerron et oon
vast heinäkuussa 14 täyttävä tunteellinen rapu,
ni sä tietty alat miettii et mitä mä tiiän
rakkaudest? pelkkä penska mä sun mielest oon!!!
jotkut ei usko, et tän ikänen voi tuntee
rakkauden, mut mä tunnen!!! ja se on paljo
ihanampaa ku joku marenkileivos!!!).
-Luin kaikki kommentit, ja sinunkin kirjoituksesi-
Mielestäni sinä et mitenkään kieltänyt rakkauden
olemassaoloa, vai?!
Itse olen myös 14, niinkun hän eräs joka
kirjoitustasi kritisoi...
Olen itse rakastunut, tosin kaikki on ystävyyttä
vielä, enkä muuta voi odottaakaan, mutta tunnen
rakkauden, sitä en kiellä... Mitä se sitten on,
jaa'a, en edes voisi sitä selittää...
Ainoa todisteeni 'rakkauteni' tuntemisesta on se,
että tämä on ensimmäinen kerta kun tunnen sen,
enkä häpeä mitään siitä, olen 'liikaakin'
maailmaa, -enimmäkseen julmuutta- kokenut 'teini'
(kuitenkïn teineys on jäänyt jo..)
ja muutenkin aika kovilla elänyt koko elämäni.
Kirjoituksesi on mielestäni aivan totta,
en sanaakaan kiellä, Yksilöllistähän se on, miten
asiat haluaa laittaa, ja niitä selitellä,
mielipiteitä ei voi kieltää, kaikilla on
sellasiin oikeus.
Kasvoin/asun edelleen perheessä, jossa rakkaus on
ollut sivuseikka, siskolleni järjestettiin
lähestymiskielto, ja silti sanotaan rakastavansa
häntä?! hmm...
Rakkaus on ahdistavaa, totta.
*naurahtaa* Seksi rakkautta?!
Seksi on toisen hyväksikäyttöä omaan nautintoon,
Rakastelu on asia erikseen...
jotenkin seksi/rakastelu on antanut
väärän 'kuvan' rakkaudesta, vaikka rakkaudella ei
seksin kanssa olisikaan mitään tekemistä.
Sitä voi syventää suhdetta Rakastelulla, mutta
onko se ainoa kriteeri suhteelle -kuinka seksi
elämä sujuu?!
Ei minun mielestäni. -selvästikkin mielipide-
Menen itse kylläkin naimisiin jonkun 'sen
oikean?!' miehen kanssa, katsoo sitten..
Tosin en pidä yhtään kiirettä, voisin odottaa
vielä 30 vuotta sellaiseen.. ;)
toivotan onnea elämällesi, ihan vaan 'siitä'
syystä..
-älä kysy- :)
Kiitos.
Kuten tarkkasilmäisenä huomasit, en toki
kieltänyt rakkauden olemassaoloa. En vain itse
ole kokenut sitä, ainakaan tietoisesti. En
myöskään ole mitenkään viitannut siihen, että 14-
vuotias ei voisi tuntea rakkautta, kuten eräs
kriitikkoni epäilee minun ajattelevan. Jos se
todellinen rakkaus on olemassa, tuskin se
ikävuosia laskee. Ja eipä kai siinä rakkaudessa
mitään pahaa ole, jos se kerran tekee ihmiset
onnelliseksi =). Itse vain tässä mietiskelen
syvällisiä, joten päätin purkaa ajatukseni tälle
palstalle. Makuasioista tai mielipiteistä ei
pahemmin kannata kiistellä. Avioliitto sopii
toiselle, toiselle ei. Ja sillä sipuli.
Sellaistahan se on, kaikki me olemme samanlaisia,
kaipaamme seuraa, mutta kuitenkin niin erilaisia,
että joskus yhdessäolo tuntuu mahdottomalta.