Olin ennen ihan normaalielämään pystyvä nainen, mutta nykyään olotilani vaikeuttaa kaikkea. Autolla en ole uskaltanut ajaa kohta puoleen vuoteen. Kaupassakäynnit ovat yhtä tuskaa...tuntuu että huimaa ja sydän hakkaa lujaa. Ja mitä isompi kauppa se pahempaa. Nämä tuntemukset vaivaavat myös töissä. Välttelen viimeiseen asti tilannetta jossa pitäisi mennä pitkiä käytäviä ja avariin paikkoihin. Lääkäriin en ole vielä "vaivoineni" mennyt kun jotenkin pelottaa että jos mulla onkin vaikka jonkin kasvain päässä tai jotain muuta vakavampaa..... Olen lukenut "kukkatipoista". Olisikohan niistä mitään apua tällaisiin vaivoihin ?
Paniikkihäiriötäkö ???
Pilkku
343060
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
onko hikoilua, "hulluksitulemisen" pelkoa, nopeaa hengitystä, "sumussa" olemista, säpsähtelyä (tämä erityisesti katsekontaktissa, joskus tuntuu, että silmät leviävät päästä:)). Kassajonot vaikeita, yleensä kaikki odottelu vaikeaa, palaverit tai yleensä ihmisjoukossa olo, kahvipöydässä ei voi istua.
Älä ota kukkatippoja, mene lääkäriin, sinulla on ihan oikea vaiva mutta ei kasvainta. Sinä pystyt jatkossakin ihan normaaliin elämään, kunhan hoidat tätä vaivaa.
Kyllä on just sellanen "sumuinen" lähes unenomainen tunne ja kassajonot on tosiaan pahimmat ja tilanteet missä paljon ihmisiä.
Kiitos rohkaisusta lääkäriin menosta !
Onks sulla koko ajan semmonen olo vai vaan välillä?paniikkihäiriö voi olla yks hyvä syy mutta muitakin on......
Kylläpä täytyy sanoa että tuo unenomainen tunne on nykyään aikalailla koko ajan. Jopa kotona ollessakin se vaivaa ja huimaustakin on. Joskus tuntuu vaan enemmän. Oloni ei todellakaan ole normaali. Sanotaan että silloin kun ottaa alkoholia sitä ei sillon huomaa. Ja nyt se on mennytkin siihen että tulee joka viikonloppuna otettua ei mitenkään hirveesti mutta kuitenkin.
..mulla oli kuulemma murrosikaisena paniikkihairio...en mina ole varma, mita se todella oli...murrosikaisena on muutenkin niin vaikeaa kaikki.
Kai se oli vain jotain perusahdistusta...ja liittyi elamani muutoksiin.
Mutta se nyt siita. Nyt on uudet stressit tilalla, vaan ei paniikkihairiota...
Niin onko sulla tutkittu tota mitenkään?tai ootko käyny lääkärissä ton takia?mulla on meinaan ihan samanlainen vaiva ku sulla.Alkoholi auttaa tietty siinä ettei huomaa sitä "sekavaa/sumuista"oloa kun alkohooli itestään tekee sellasen olon, mutta entäs sitten seuraavana päivänä ku ei oo juonu.Sama PASKA jatkuu vaan.......
Niin sellasta piti vielä kysyä että kun kerroit tossa ekassa viestissä että et oo uskaltanu ajaa autolla puoleen vuoteen ni mistä se johtuu?Tästä samasta vaivasta vai?Ite en uskaltanu kerran yli 3viikkoon auton rattiin koska olo oli ihan ku pienessä kännissä ja muutenki niin epävarma ettei uskaltanu paljoo ajella.
En ole vielä käynyt lääkärissä tän vaivani takia.
Aina vaan tulee siirrettyä ajan tilaamista.
Ja asun pienellä paikkakunnalla ja en tiedä voiko tän takia mennä edes päivystykseen ja muita aikoja lääkärille ei saa. Ehkä yksityiselle mutta se taas maksaa......
Ja siitä autolla ajosta sen verran että jotenkin tuntuu etten uskalla millään lähtä ajamaan ja viimeksi ajaessa tosiaan tuntui siltä kuin ei olisi ollut tässä maailmassa ja huomiokykykään ei varmasti ollut paras. Ja mikä pahinta niin olin kamalan säikky.
Kovin tutulta kuulostaa toi sun kertomas.Mä oon käyny pari kertaa tollasen saman jutun takia lääkärissä, mutta ei ainakaan vielä ole mitään syytä löytyny.Jonkinlainen paniikkihäiriö mulla on ihan varmasti ja sen tiedän itekki, mutta jotenki en jaksa uskoa että sellanen ns.unessa oleva/sumuinen olo johtuis vaan paniikkihäiriöstä.Tiedän kyllä, että tollasiakin oireita paniikkihäiössä voi olla, mutta ikinä en ole kenenkään paniikkihäiöistä kärsivän kuullu sanovan, että semmonen olo vois kestää esim useempia kuukausia putkeen.Lähinnä mitä oon kuullu ja lukenu ni ne on ollu sellasia ns.kohtauksen tapasia oireita jotka on kestäny muutamasta minuutista muutamaan tuntiin.Kyllä sun kannattais ehdottomasti varata piakkoin aika lääkärille ja kattoa mitä mieltä se on.Meinaan jos toi paniikkihäiöö on niin siihen on varmasti saatavilla jotain apua.Taidan ite varata kans lähiaikana ajan tohtorisedälle.Ilmottele ihmeessä jos selvii jotain.
Nyt otetaan kumpikin itseämme niskasta kiinni ja tilataan ajat lääkärille !!! Ja pistetään tänne tietoja miten asiat etenee..... Koitetaan kestää ja luotetaan lujasti siihen että vielä joskus voimme elää "tavallista" elämää :)
Lääkäreillä on nykyään ilmoitusvelvollisuus poliisille, jos on jokin ajoa haittaava sairaus. Kannattaa harkita mitä juttelee lekurissa, ettei lähde kortti.
Että jos kertoo em. oireista niin kortti vois lähtä? Mut jos näin on niin varmaan määräajaksi.
Mut kyllähän mä ainakin tunnen itsestäni että millon ei ole sellasessa kunnossa, niinkuin nytkin niin en edes lähde ajamaan. Mutta on niin hyvä tilannekin kun ei ole pakko. Esim töihin ja kauppaan pääsen mieheni kyydissä ja muut menot sitten jätetäänkin menemättä.
Tuskin ne mitään poliiseille ilmottelee :) on mulla ainaki vielä kortti pysyny vaikka tästä oon puhunukki.Tarkotus ois saada aika lääkärille vielä tällä viikolla.
Tuli tossa mieleen että kuinka kauan sulla tätä on kestäny?Edellisissä kirjotuksissa et mainitse siitä mitään niin ois kiva jos vastaisit.Kiitos =)
jo aika kauan tää. Sanotaan että melkein kesästä saakka. Viimeksi oon pitemmän matkan ajanut syyskuussa kun oli pakko käydä käydä toisella paikkakunnalla ja sen jälkeen olen uskaltaunut ajamaan vain pari kertaa.
Unohdin mainita että kun teen paljon päätteellä työtä niin luulin kaiken johtuvan niska-hartia särystä ja kävin kolme kertaa hierojalla, mutta ei siitäkään ollut apua.
Ja toinen mitä luulin oli korkea verenpaineeni (alapaine n. 100 ja silleen) Mutta nyt siihenkin on löydetty sopiva lääkitys ja alapaine nyt alle 80 ja olotila ei ole sen kummempi.
Joo mä oon kans kuullu että tollanen vois johtuu esim.siitä jos on hartiat/niskat tosi jumissa mut jos ei hierojastakaan apua sulle ollu ni tuskin se siitäkään sit voi johtua :(
Nyt mä en enää tiedä mitä mun pitäs lääkärille valittaa ku oon ihan sekasin.
Vielä luulee mua hulluks ja pistää hoitoon :D
jos vaan pyytäis kaikki maholliset testit!makso mitä makso.No niin entäs jos sittenkää ei löydy mitään syytä......huoh.
Käyhän lääkärillä. Minä kärsin paniikkikohtauksista mutta antidepressiveillä ne ovat kokonaan hävinneet.
Nyt on sit lääkäriaika varattu ja jo huomiseksi.Ajattelin että turha pitkittää enää ja oon toooooosi ylpee ku sain ees sen verran aikaan että sain sen ajan varattua.Ilmottelen jos tulee jotain lisätietoa.
HIENOA!
Sä TEIT SEN mitä vielä itse suunnittelen. Mutta minäkin lupaan tehdä sen vihdoin huomenna !!!
Ilmoittelehan heti miten meni !!!
Kiitos kiitos =) varaa ihmeessä aika heti ku kerkiit ni ei tartte sit enää sitä murehtia.Ilmottelen kyllä kuhan oon käyny.
NYT ON VARATTU AIKA LÄÄKÄRIIN !!!!!
Mutta sain sen vasta reilun viikon päähän, mutta kuitenkin yksi pieni askel otettu.
Kiitokset kannustuksesta ja esimerkistä :)
Hyvä jos säkin sait ajan varattua.Ei sillä oo väliä millon se aika on kuhan saa eka varattua :)
Kävin tänään siellä lääkärissä ja se oli samalla linjalla ku minä eli paniikkihäiriöstä tämä johtuu.Kattelen nyt vielä jonku aikaa ja jos mitään muutosta ei tule ni meen käymään uudestaan ni tohtori kirjottaa lääkkeet.On kuulemma nykyään hyvät aineet olemassa joilla tää helpottaa.Jos vielä kuukauden päästä on sama juttu ni tämä poika hakee ne pillerit.Oon aika varma että sulla on sama juttu eli paniikkihäiriö.Ei kannata turhaan pelätä tähän ei meinaan kuole =) pitää vaan oppia elämään tästä huolimatta.Kirjotteleppa kun oot käyny siellä lääkärissä ja kerro mitä mieltä se oli.Muista ettet oo ainut vaivojes kanssa :)
OLI PAKKO TARTTUA AIHEESEEN , OLEN ITSE 20VUOTTA SITTEN SAIRASTUNUT PANIIKKIHÄIRIÖÖN , VAIVAT KUTEN TEILLÄKIN , MUTTA LOPULTA OLIN SIINÄ PISTEESSÄ ETTÄ PELKÄSIN JÄÄDÄ YKSIN KOTIA , PÄÄSSÄ HUIMASI SYDÄN HAKKASI , HAPPI LOPPUI, TÄYDELLINEN PANIIKKI,ALUKSI PELKKIÄ DIAPAMIA MISTÄ EI MITÄÄ APUA , KUNNES OIKEA LÄÄKÄRI , TERAPIAA , OIKEA LÄÄKITYS . NYT ELÄN NORMAALIA ELÄMÄÄ , TEEN VASTUULLISTA TYÖTÄ , OLEN SOSIAALINEN , TUKENA EDELLEEN PIENI LÄÄKITYS , MIKÄ EI OLE HÄPEÄ , SILLÄ LÄÄKITÄÄNHÄN KAIKKI MUUTKIN SAIRAUDET JOS TARVE VAATII , JA LEPO ON MISTÄ EN TINGI . TSEMPPIÄ TEILLE , KYLLÄ SE SIITÄ.
Hei !
Ihan täydestä sydämmestä kiitos kannustuksesta.
Huomenna on vihdoinkin aika lääkäriin ja toivon todella että saisin sieltä avun tähän koko elämään vaikuttavaan vaivaani. Kun tosiaan tuntuu että tilanne vain pahenee ja kohta oon vastaavassa tilanteessa kuin sinä aikanaan, että jo kotonakin ahdistaa.
Mutta tosi kiva kuulla että muillakin on ollut vastaavia ongelmia ja niistä voi jopa päästä eroon.
No nyt on sitten käyty lääkärissä ja kyllä oli tohtoritäti sitä mieltä että selvät on oireet paniikkihäiriöön.
Sain lääkkeeksi Optipar jonka pitäis auttaa vaivaani, mutta vaikutusta ei kuulema kannata odottaa heti seuraavana päivänä. Mutta kuitenkin on silleen helpottunut olo, että joskos ne vaikka auttaisi.
Ja lisäksi lääkäri suositteli varaamaan aikaa mielenterveystoimistoon johon otankin huomenna yhteyttä. Jotenkin vaan tuntuu se siltä että enhän mä hullu oo ..... mutta nyt kun vaivat on tässä pisteessä niin kaikkea kannattaa kokeilla.
Jopa lääkäriin odotellessa tuli tänäänkin kamala tunne, hermostutti, sydän hakkasi tosi lujaa ja ihan kuin olisin ollut ihan "toisessa maailmassa"
Mut jospas elämääni näyttäisi joskus parempaa valopilkkua :)
Ja vielä yks asia mistä olen tyytyväinen, olen puhunut asiasta miehelleni ja äidilleni, jota aikaisemmin en ole tehnyt.
Mahtavaa !!!!OLET HIENOSSA ALUSSA . ETKÄ TODELLAKAAN OLE HULLU , POIS SE AJATUS SINUSTA.
EI NE OIREET HETKESSÄ HÄVIÄKKÄÄN , MUTTA PIKKU HILJAA JA VARMANA SAAT LÄHEISILTÄSI KAIKEN TUEN , EIKÖ VAAN HELPOTTANNU KUN ET OLE KOTONAKAAN ASIAN KANSSA YKSIN , ALUKSI ASIA SAATTAA HÄMMENTÄÄ ESIM: MIESTÄSI , MUTTA USKON ETTÄ KAIKKI MENEE HIENOSTI. OMALLA KOHDALLA OLEN SAANUT MIEHELTÄNI SUURENMOISEN TUEN , VAIKKA AIKANAAN KUN TILANNE OLI PAHA , MIEHENI OLI ALUKSI HÄMMENTYNYT PELKOJENI KANSSA , MUTTA AVUN SAATUANI , OLI KOTONA MYÖS AIVAN ERI NAINEN HÄNTÄ ODOTTAMASSA .
Kiitokset sinullekin kannustuksesta !!!
Asia hämmentääkin ehkä miestäni, ainakin jotenkin tuntuu ettei hän oikein ymmärrä tilanteen vakavuutta. Mutta ehkäpä ajan kanssa...
Ja kun oon jo pystynyt asiasta puhumaan, se jo auttaa minua itseäni.
Ja ehkä sitten kun pääsen "ammattiauttajalle" ja saa purkaa vapaasti kaikki asiat, tilanne vielä siitä kevenee. Vaikka ei mulla silleen ole mitään ongelmia. Lääkärikin kysyi perhesuhteista, parisuhteesta ym. Ne kaikki on kohdallaan. Mutta voihan se olla et kaikki pienetkin ongelmat voivat kasaantuessa laukaista tän tilanteen.
Mulla on ollutkin tässä viimeisen viiden vuoden aikana isäni, veljeni ja isäpuoleni kuolemat,
ehkä vähän taloudellisia huolia, kotona murrosikäinen tytär, työkiireitä ym. Ja vaikka jokainen tapaus yksinään ei tavallaan tunnu miltään mutta voihan ne jotenkin tuolla alitajunnassa jäädä "kytemään" mene ja tiedä....
Mut nyt kun on päässyt itsensä hoitamisen alkuun niin on tosiaan helpottunut olo ja innostusta riittää. Kiitos tämän palstan kaikelle kannustukselle.
Hyvä että sait lääkärissä käytyä =) Mä hain kans lääkkeet maanantaina koska en jaksanu enempää odottaa sillä ilman niitä tää ei helpota mihinkään.Nyt alkuun syön 2kuukautta Optiparia eli samaa kun sinä ja sen jälkeen on uus aika lääkärille joka kattoo onko niistä ollu apua ja määrää sitten lisää.Tai no minähän se sanon tietty onko ollu apua :) menee kuulemma 3-4 viikkoa ennen kun alkaa lääkkeet vaikuttamaan.Nyt sitten innolla odotellaan onko noista mihinkään =) olo on jo nyt PALJON parempi kun tietää ettei tää oo kuolemanvakavaa.Hyvää jatkoa sulle ja muille samasta kärsiville.
Kiinnostaisi tietää millaisia kokemuksia ensimmäisistä päivistä on Optiparin käytöstä ?
Itselläni annos on 20g:n tabletista puolikas ensimmäisen kahden viikon aikana, jonka jälkeen pitäis ottaa koko tabletti.
Nyt on kolme käyttöpäivää takana ja olo on aika kamala. Eka päivänä päänsärkyä, ripulia ja todella etova olo. Toinen päivä hieman parempi mut tämä kolmas on ollut taas HIRVEÄ.
Huimausta....ja tuntuu että silmätkin on ihan kummalliset. Yksi työkavereista (tietämätön sairaudestani ja lääkityksestä) ihmetteli että olin kuulema säikähtäneen näköinen...???
Kestääköhän nää oireet kauankin ?
Noiden SSRI lääkitysten, jota Sinullekin on määrätty, haittapuoliin saattaa kyllä kuulua noita sisäänajo-oireita. Tuo Optipar ja/tai Seroxat ovat paroksetiinipohjaisia lääkkeitä ja niiden sivuvaikutukset alussa saattavat olla aika ikäviäkin, niiden hyvänä puolena esim. sitalopraami pohjaiseen Cipramiliin verrattuna on se, että tuo annostus yleensä on melko stabiili ( 20 mg/vrk), kunhan lääkitys saadaan nostettua hoitotasolle ja lääke tehoaa sitten yleensä hyvin. Sivuvaikutusten määrä ja kesto ovat hyvinkin yksilöllisiä, mutta arvelisin kyllä viikon riittävän. Jos oireet pahenevat tai jatkuvat pitempään kehottaisin Sinua ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriisi. Kuten sanottu sivuvaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä, joten vertaaminen toisten kanssa ei välttämättä tuota tulosta. Tsemppiä vaan taistoosi paniikkia vastaan.
No mulla on ollu kans päänsärkyä ja tosi väsyttävä olo mutta eipä juuri muita sivuvaikutuksia ole ollu.Saa nyt nähä tuleeko vielä lisää vai eikö.Alussa sivuvaikutukset voi olla paljon pahempia, mutta luultavasti helpottaa kuhan roppa tottuu.
Mitenkäs äijjä menee ? Onko lääkkeet alkanut vaikuttamaan ?
Minun täytyy sanoa että näin kolmen viikon Optiparin käytön jälkeen olo on jo HUOMATTAVASTI
parempi:) Ja lääkityksen alkuvaiheen sivuvaikutuksetkin ovat vähentyneet (nyt otan siis 20 mg/pv) Päivittäistä huimausta ei enää ole ja olen voittanut jo muutamia ennen mahdottomilta tuntuvia tilanteita. Ja jos olo tästä VIELÄ paranee niin VOT. ELÄMÄHÄN VOITTAA!!!
Olen käynyt kerran mielenterveystoimistossa ja koen sen ainakin näin alkuvaiheessa ihan hyväksi kun saa jutella kaikenmaailman asiat niin kuin ne on... Mutta olisi kiva kuulla miten sinulla menee.
Ja kaikille muille jos mietitte kannattaako mennä lääkäriin ja aloittaa lääkitys niin KYLLÄ EHDOTTOMASTI !
Tosi kiva kuulla että lääkkeet on alkanu vaikuttamaan :) mulla ihan sama homma.Olo on HUOMATTAVASTI parempi ku ennen lääkkeitä!eikä sivuvaikutuksia ole enää oikeestaan ollenkaan.Elämä tuntuu kaikinpuolin paremmalta nyt ja se on kyllä varmasti noitten lääkkeiden ansiota.Ja tietysti sen ettei enää tarvi pelätä että ois jotain vakavaa =) ja olo voi tästä vielä entistä parempaankin muuttua :) ilmottelehan välillä missä mennään.