on inhottavaa olla yksin kun kaikki välttelee mun seuraa..on niin surullista mennä syömään kun tietää ettei siihen samaan pöytään ole ketään tulossa.jotkut jättävät oikein syömättä etteivät joutuisi minun kanssani samaan pöytään.. chateista olen hakenut juttutoveria jonka olkapäätä vasten voisi itkeä.mutta ei kukaan halua jutella minulle! en jaksa tätä enää!! haluan ystävän että voisin selvitä päivän kerrallaan..paitsi kuka tälläisen hylkiön kanssa haluaisi olla? onneksi en joudu enää kauaa olemaan koulussa!
koulussa ei oo kivaa olla yksin!
tears on heaven..
101559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onkse nyt noin kauheeta? Ihan oikeesti? Mitä kamalaa oot tehny et sua noin syrjitään =)? (Kuule, joku päivä kaikki on paremmin. Mä en tiedä miks, mutta niin vaan on. Elämässsä ON kauheita, vittumaisia, masentavia, perseestä revittyjä jaksoja. Ja sit on parempia.)
Kunhan et itke enää =)
Mut ihan tosi, onko mitään, mikä ois sulle ongelmat aiheuttanu?
ei ole mitään syytä miksi mua kohdeltaisiin huonosti paitsi ehkä että musta puhutaan paskaa selän takana..
...kliseinen lause, että "jonka olkapäälle vasten voisin itkeä"
Koulumaailma voi olla hyvin julmaa. Kun kerran saa jonkinlaisen leiman otsaansa siitä on vaikea päästä eroon teki itse mitä tahansa. Vaikea kenenkään on nopeasti yhtäkkiä täysin muuttuakkaan. Ympäristönvaihdos voi auttaa. Aikuisten maailmassa on samanlaisia ongelmia, mutta ei niin pahoja kuin murrosiässä. Voihan siellä koulussakin ehkä olla joku joka suhtautuisi ystävällisesti, mutta sitä on vaikea huomata kun muiden käytös masentaa ja on paljon voimakkaammin esillä. Unohda nyt ne ilkeät henkilöt, he eivät ainakaan ensimmäisenä muutu. Jos haluat, että muut tulevat sulle juttelemaan niin paras lääke on alkaa jutella muille. Siitähän sinäkin tykkäisit, että sinulle tullaan jutteleen. Äläkä lannistu jos ensimmäiset ei niin innostu takaisin. Ehkä se oli liikaa vaadittu siltä henkilöltä. Koita jotain toista henkilöä tai muuta keskustelun aihetta. Juttelutaidot paranee harjoittelun myötä. On aina paras itse omata ystävystymistaidot tai koittaa hankkia ne jos sellaisia ei ole, niin ei jää muiden armoille sen suhteen kuinka ystävällisiä ja huomaavaisia he aina jaksavat ja osaavat olla.
Se on kamalaa olla yksin koulussa! Ite olin ala-asteella yksin (ja jos erehdyin juttelemaan opettajan kanssa, olin mamis). Kyllä mä tiän miltä tuntuu yksin olla!!! Minkä näkönen sä oot? Mua on kiusattu ainaski mustista pitkistä hiuksista (luonnollisen väriset).
Myöhemmin minua alettiin haukkumaan huoraksi 11-15 vuotiaana, koska siskoni oli siihen aikaan aikamoinen...hmm-m! Eli yläasteellakaan minulla ei ollut ystäviä ollenkaan!
Vasta ammattikoulussa sain hyvän maineen. Olin yläasteella käyttänyt yhden (myös hutsuksi haukutun) kaverini kanssa omaa salaista lempinimeäni, se olikin ammattioppilaitoksessa niin suosittu, että olin hetkessä koulun suosituin oppilas. Yksi haukkui minua juopoksi, mutta en ottanut kateellisen sanoja kuuleviin korviini, nimittäin hän oli ennen minua koulun suosituin oppilas ja menetti hyvän maineensa sillä kun nälvii minua.
mää olin ala-asteella suurimman osan välitunneista 5 ja 6 luokilla yksin, mutta välillä sain seuraakin. mutta se oli tosi yksinäistä olla vaan yksin ei pystyny puhuun kellekkään jne. sain ylä-asteella kavereita, mutta sitten ysin kevättä kohti olin taas välillä taas väli tunneilla tosi yksinäinen, mutta menin vaan rohkeesti parin rinnakkaisluokkalaisen kanssa seisoon pihalle väli tuntisin, vaikka en puhunut heidän kanssaan juurikaan he eivät työntäneet minua joukostaan pois. mutta olo tuntiu useimmiten tosi yksinäiseltä, koska ei ollut ketään oikeaa kaveria kenen kanssa puhua. Ymmärrän sinua kuitenkin täysin miltä susta tuntuu, koska kattelin ylä-asteella useampaa otteeseen, kun yksi minua nuorempi poika istui monena päivänä yksin ruokalssa syömässä. säälin häntä, koska hän joutui syömään yksin,vaikka ei ollut tehnyt mitään pahaa kenellekkään. vaikka ihmiset ovat erilaisia niin minusta pitäisi mennä vaikka sanomaan hylkiölle vaikka moi, koska me ihmiset olemme loppujen lopuksi tasa-arvoisia.
minulla ei ollut ylä-asteen aikana montakaan ystävää, mutta sitten, kun menin opiskelemaan muulle paikkakunnalle ja en tuntenut ketään niin tämän puolenvuoden aikana olen saanut paljon uusia ystäviä pelkän koulun kautta. uusi koulu ja mahollisesti uusi paikkakunta voisi auttaa tohon sun yksinäisyyten, että mene vaan rohkeesti puhuun toisille ihmisille, vaikka se olisin kuinka tuskaa. mua toi on ainakin auttanu sanonu vaan aluksi moi ja sitten kun tutustuu niihin ihmisiin paremmin. onkin yhtä-äkkiä iso liuta uusia ystäviä ja tuttuja, vaikka ei osannut odottaa sitä kouluun mennessä.
ihana kuulla että täällä on joitain muitakin jotka on yksin. ehkä pitäisi aloittaa moi:sta mutta mulle on melkein 9 kertaa sanottu "mitä sä tänne moikkailet vitun läski!" et silleen..no mutta KIITOS! tasa-arvoisia mehän täällä olemme :) kiiitos!!
vaikka olen asunut melkein 17 vuotta samalla paikkakunnalla ystäviä on tullut ja mennyt. mulla on tällä hetkellä parhaimmat kaverit rippileiriltä,vaikka he asuvat eri paikkakunnilla kun minä niin olen onnellinen että menin suomen lähetys seuran rippileirille enkä oman seurakunnan rippileirille, koska sen ansiosta sain monta uutta ystävää ja kaveria ja monta uutta kasvoo on tullut tutuksi tässä n.2vuoden aikana. Pääsin viime keväänä peruskoulusta ja mietin kuinka pärjään jos joudun menenmään oman paikkakunnan lukioon,ku sielä ei oo ketään varsinasita kaveria.vaikka osa entisistä luokkakavereista menikin sinne. mutta onneks en sitten päässyt lukioon vaan sinne minne olin aina halunnut. vaikka minulla on n.20 kilsaa kouluun koti pihasta niin se ei haittaa,koska saa tehä käsillään ja opiskella sitä mitä haluaa.en tuntenut aluksi luokaltamme ketään, mutta oon nytten saanut jo paljon ystäviä. TERAS ON HEAVEN vosit kokeilla sitä että haet nyt keväällä yhteishaussa jonnekkin minne ei tule ketään ketkä hae niitä sun syrjiöitä. vaikka matka olisin kuinka pitkä matka niin voit saada paljon uusia kavereita sitä kautta jotka eivät tiedä sun menneisyydestä mitään. ja ihmisiä ei sais arvostella ulkonäön perusteella. se ihminen voi olla aivan mahtava kaveri vaikka onkin pyöreä. olen itsekkin haukkunut yhtä luokkakaveriani sen takia kun hän on pyöreähkö. kaduin sitä kuitenkin jälkikäteen ja pyysin anteeksi mitää olin sanonut. hänellä on aivan mahtava huumorintaju hänen seurassaan tulee harvemmin tylsää. mutta tsemppiä sulle toivottavasti saat vielä monta ystävää.
mä ite aion pyrkiä johonkin semmoseen paikkaan jossa kukaan ei tunne mua eikä mun menneisyyttä.ehkä sitten joku alkais olee mun kaa niin ettei mun tarvis olla yksin..susta oli mulle paljon apuu fanni!!!!!! kiitos siitä :) nyt voin keskittyä kouluun ja ajatella sitä miten pääsen pois täältä eikä kukaan pääse mua haukkumaan.ehkä nyt jaksan taistella päivän kerrallaan. :)
PAREMMAN PÄIVÄN TAKIA KANNATTAA TAISTELLA VAIKKA SE TUNTUUKUINKA VAIKEELTA.
mulla oli ehkä yks ainoo hyvä kaveri viimiset viikot koulussa.me ollaan vieläkin pidetty yhteyytä. mun luokkakaverit(lähinnä pojat) kiusas mua minkä kerkes mistäkin asiasta, vaikka se teki pahaa nii en näyttäny sitä heille suoraan että tuli pahamieli siitä mitä ne sano, mutta vuosien mittaa opin sen että menkööt niitten asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. näen kiusaajiani enää harvoin silloinkin kun satun näkemään olen useimmiten jonkun kanssa enkä yksin,mutta minua silti pelottaa nähdä heitä kaupungilla tai jossain muualla. vaikka asun vielä kotona nii käyn koulua toisella paikkakunnalla ja sen ansiosta tullu monta uutta kaveria.koulu matkoihin tälleen talvella kuluu pairhaimmillaan tunnin verran, mutta se ei haittaa koska saan tehdä sitä mitä haluan ja olla kaverien kanssa jotka välittävät.sun ei tarvi kuunnella sun kiusaajia annat olla niitten vaan omassa arvossaan voin sanoo kokemuksella, et välillä niille kannattaa sanoo vastaan, mutta sitten taas voi tehä senkin että jos ne sanoo jotain antaa vaan niitten puhua ja teet jotain sellasta mikä saa niitten huomaamaan ettei sua kiinnoista. ne joko jatkaa vaan tai kyllästyy.jos sitä tapahtuu välitunnilla häivyt vain jonnekkin muualle. siitä kannattaa taistella että sais jonkun sellasen kaverin joka oikeesti välittää. mut hei joku toinen koulu jossain muulla paikkakunnalla varmaan auttais siihen,että saisit uusia kavereita. meet vaan rohkeesti sitten muitten mukaan etkä jättäydy yksin vaan olet muiden kanssa.