mites on? luuletteko että ehdin tehdä 21 tuntia viikossa opettajan hommia ja opiskella samalla matikan opettajaksi? porukat hanaa vastaan, mut ite haluisin tehä niitä hommia enkä todellakaan vaan sen rahan takia. saisin nimittäin koko kevääks matikanopettajan pestin, jos vaan sanon joo, mut miten perustella se porukoille ja onko se edes kannattavaa? mielipiteitä, kiitos!
ehdinkö vai enkö ehdi?
tuittu
23927
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos et ole ennen opettanut, niin kyllä niiden tuntien valmisteluun (jos sen kunnolla teet) menee aikaa yllättävän paljon. Mutta kun en tiedä missä vaiheessa opintojasi olet ja mitä kaikkea siinä pitäisi tehdä, niin vastausta on mahdoton antaa. Muista kuitenkin, että tuo 21 opetustuntia viikossa vastaa helposti etenkin uudella opettajalla 40 tunnin työviikon työmäärää.
Tsemppiä. Itse otin gradunteon kanssa samaan aikaan luokanopettajan puolen vuoden pestin. Kyllä sinä pystyt opettajana toimimaan opiskelujesi ohessa jos olet ahkera. Voimia ja onnea opiskeluun.
Epäilemättä ehtii ja vaikka hyvinkin hoitaa koko kakun, mutta ainakin minulta siihen olisi mennyt koko elämä: ei seurustelua, harrastuksia jne. Yksi tuttu teki aikoinaan suunnilleen noin eikä juuri nähnyt omaa lastaan sinä vuonna. Ja jos sairastut tai jotain, olet aika tiukilla. Mutta päätä itse. Itsehän sen homman sitten teet.
olet turkulainen ja sukunimesi on Tuittu, kehottaisin miettimään uravalintaasi! ( kävit Kastun lukiota ?) Sosiaaliset taitosi ovat melko heikot, etkä myöskään ole kovin sympaattinen. Lapset eivät viihdy tuollaisen ihmisen tunneilla, anteeksi nyt vaan. =)
niin tosiaan... sittenhän se on erittäin hyvä asia etten ole luulemasi henkilö..
otin pestin vastaan, eikö ongelmia ole ollut.. tuli tässä vaan kysymys mieleen..
mitään niin 21 oppitunnin valmisteluun menisi muka valtavat 19 tuntia? miten kukaan voi kuluttaa noin paljon aikaa oppituntien valmisteluun??? en ole ikinä, en edes sijaisurani alussa kuluttanut noin paljon aikaa (lähellekään!) mutta silti tunnit on ollut helppo pitää. ja nyt ei kyllä enää tarvitse hirveästi valmistellakaan.. perustiedot riittävät jo, kunhan tekee summittaisen tunti-asia -kaavion, että ehtii käydä kaikki asiat läpi.. enemmän aikaa menee vain kokeiden korjaamiseen, ei mihinkään muuhun...
ja sitten muutama kommentti takaisin:
harrastukset ei ole loppunut, eikä ole ollut edes tiukkaa... ja kundikaverikin on pysynyt koko ajan vierellä ja kodinkin oon ehtinyt hoitamaan sekä koiran... oonko sitten jotenkin outo ku mulla ei mee mihinkään hirveesti aikaa vai????
välinpitämätön. Kyllä niiden tuntien valmistelemiseen pitäisi aikaa mennä kunnolla!!!!
Toisaalta, matikka on aika monotonista: siellä ei paljon tarvitse laatia opetusmonisteita, hankkia hyviä kuvakalvoja, suunnitella ryhmätöitä...jne.
Oletko mielestäsi suunnitellut niin täydellisiä tunteja, että niissä ei olisi yhtään pohtimisen varaa? Joten, nosta se lyijynraskas takalistosi ylös ja ala miettiä, minkä vuoksi sitä opetusta tehdään: helpon rahan vai ehkä jonkin muun...?
Odotan mielenkiinnolla vastaustasi
(kuten huomaat sävystä, itse joudun tekemään valtavasti hommia tuntien eteen, jotta oppilaat a) oppivat ja b) viihtyvät!!!!!!!
mikä minusta välinpitämättömän tekee???
sanopa mikä sinun aineesi on? ja oletko koskaan opettanut matikkaa (ei ala-aste matikkaa!) ?
matikka on monotonista, siinä mennään kirjan tehtävien tai monistetehtävien avulla ja nekin monistetehtävät on yleensä joku toinen opettaja hankkinut valmiiksi (miksi tekisin turhaa työtä kun muutkin jo pätevät opettajat tekevät samoin eli siis hommat jaetaan ja jokainen tekee jotain)
teorian löytää kirjasta, jonka toki käyn läpi tunnilla, mutta se on vaan perustana, esimerkit ja yleistykset keksin itse (ne pystyy keksimään tunnillakin ihan takuuvarmasti!!!)
ja matikan osaamiseni on niin vahvaa, että pystyn ratkaisemaan kotitehtävät suoraan taululle käymättä niitä ensin itse läpi.
eikä oppimisessa ole ollut ongelmia (ainakaan koetulosten perusteella). toki välillä tulee kahnauksia ja aina tunnilla ei ole kivaa, mutta ei se olekaan koulun tarkoitus. opettajan pitää myös opettaa esim. käyttäytymistapoja ja sosiaalisia taitoja.. eikä ole ainakaan vielä tullu valituksia..
luulet saavuttaneesi jonkin osaamisen katon tai taivaan, kun toteat, että vapaa-aikaa on reilusti eikä niihin valmisteluihin paljon aikaa mene!!!!
Aina löytyy parantamisen varaa!!!! Tuollainen tapa turvautua samoihin MUIDEN tekemiin monisteisiin on myös erittäin kyseenalainen - olet siinä vaiheessa, kun sinun pitäisi kehittää näitä perustaitoja.
Aika menee eteenpäin ja materiaali vain jää jälkeen. Uusiutuminen on kaikessa voimavara.
Okei, teet sijaisuutta... annettakoon se sulle anteeksi, mutta ota siinä vaiheessa hieman erilainen ote ja tekemisen meininki, kun olet virassa?! Jooko?! ;=)
Kyllä ehdit vielä niitä valituksiakin käsittelemään oikein urakalla, joten älä siitä ylpeile. Toisaalta, kaikille tulee!
Oppimisen määrittäminen PELKÄSTÄÄN koetulosten perusteella on vähintään antiikkinen oppimiskäsitys ja arviointitapa. Tässäkin on paljon ajatustyötä tehtävänä ja SAA tehdä...
Toisaalta, on hyvä, että vapaa-aikaa jää ja se on edellytys sille, että jaksaa tehdä hommaa vuosikausia.
Kuten sanottua, helpoin tie ei ole kuitenkaan mikään maali eikä sen korostaminen, että "mulla on ihan helvetisti vapaa-aikaa, jees" saa yhtään arvonantoa opettajanhuoneessa. Ja tämä ei todellakaan ole mikään älykkyystesti tyyliin: älykkäimmällä opettajalla on eniten vapaa-aikaa. Toivottavasti ymmärrät pointtini etkä ota liikaa itseesi... =)
en todellakaan luule saavuttaneeni mitään osaamisen kattoa tai taivasta. tiedän, että minulla on vielä pitkä matka edessäni, mutta en silti käytä kyseistä 19 tuntia oppituntien valmisteluun. ja haluaisin vieläkin tietää oppiaineesi ja sen oletko koskaan opettanut matikkaa..
totta kai aina löytyy parantamisen varaa. ei kukaan ole täydellinen, mutta haluaisinkin selittää muutaman lisäseikan matikanopetuksesta.
" Tuollainen tapa turvautua samoihin MUIDEN tekemiin monisteisiin on myös erittäin kyseenalainen - olet siinä vaiheessa, kun sinun pitäisi kehittää näitä perustaitoja" ei pidä paikkansa matikassa. Matikan kirjoja tekevät vain sellaiset opettajat, jotka ovat itse tehneet kyseistä työtä yleensä monta vuosikymmentä, jolloin he tietävät, mitä tasoa tehtävien pitää olla ja mitä kaikkea niissä pitää olla. Tehtävistä tulisi luultavasti aivan liian helppoja, jos minä ne tekisin. Kyseinen taito kehittyy työtä tehdessä, joten alkajan ei kannata yleensä edes yrittää sitä.
"Aika menee eteenpäin ja materiaali vain jää jälkeen. Uusiutuminen on kaikessa voimavara."
Aika ehkä menee eteenpäin, mutta matikka ei niin hirveästi. Verrattuna moneen muuhun oppiaineeseen (esim. fyssa ja bilsa) matikka on todella vanha oppiaine, josta on vaikea muistaa edes mitään 1800-luvun jälkeen keksittyä asiaa. Ja ne asiat, jotka on keksitty 1800-luvun jälkeen, eivät todellakaan kuulu yläasteen matikkaan. Joten materiaali ei hirveemmin voi mennä eteenpäin, kun asia pysyy samana.
Tiedän myös, että oppimisen määrittäminen pelkästään koetulosten perusteella on vähän huono tapa, mutta mitenkä muutenkaan sitä matikassa voisi tehdä niitten oppilaitten kohdalla, jotka eivät ole tunnilla aktiivisia. En voi kuitenkaan pakottaa heitä vastaamaan, jos he eivät sitä halua.
Ja en ole koskaan sanonut: "mulla on ihan helvetisti vapaa-aikaa, jees", en edes mitään siihen viittaavaa. No joo, tulihan sitä sanottua:"harrastukset ei ole loppunut, eikä ole ollut edes tiukkaa... ja kundikaverikin on pysynyt koko ajan vierellä ja kodinkin oon ehtinyt hoitamaan sekä koiran... oonko sitten jotenkin outo ku mulla ei mee mihinkään hirveesti aikaa vai????" kyllä toi mulla ei mee mihinkään hirveesti aikaa oli typerä kommentti, mutta tärkeempi oli se, että ei ole ollut edes tiukkaa. se ei silti tarkota sitä, ettenkö mä tekis paljon töitä ja olis koko ajan menossa johonki suuntaan. Silti mulle on jääny n. 1 h päivässä aikaa vaan olla. sitä tarkotin sillä että ei oo tiukkaa.
Tuon youngsterin kommentti oli hyvä, lue se!
En ole opettanut matikkaa, mutta opettajankoulutuksessa tuli nähtyä aika monta matikan tuntia ja juteltua auskujen kanssa. Itse olen hist. ja yht. opin opettaja.
Ymmärsit väärin: matikan sisältö pysyy ehkä samana, mutta (toivon) ainedidaktiikka toivottavasti kehittyy matikassakin. Olisi TODELLA ikävää, mikäli 1800-luvun opetusmetodit olisivat vielä voimissaan! Eikö sinustakin? =)
Matikan kirjat eivät kai ole mikään Raamattu. Kai opettaja nyt keksii itsekin joitakin hyviä laskuja?! Katsohan, ne kirjat ( heh-heh) ei niitä ja niiden laskuja ole suunniteltu yksilöllisesti!!! Esim. sanallinen tehtävä ja suomea heikosti osaava mamuoppilas - sanotko hänelle, että "joo, lue sitä tehtävää puoli tuntia, kyllä se sitten sinullekin valkenee".... kai ymmärrät sarkasmini?! =)
Huippulaskijat taas tarvitsevat haasteellisempia tehtäviä, kuin mitä kirja pystyy tarjoamaan. Tässä on taas opettajallekin ekstra hommaa.
Opettajuus kohtaa suuria haasteita 2000-luvulla. Se ei ole mikään 8-16 toimistotyö, vaan sanoisinko elämäntapa.
Kirjoituksistasi ei välity ainakaan minulle kuvaa, että olisit käynyt opekoulutuksen - siellä saatu oppi kannattaa ottaa vakavasti. Teoriapuoltakin aliarvioidaan turhan usein, sillä on paljon annettavaa!
"matikka on monotonista, ..."
Matematiikan ei tarvitse olla monotonista! Jutuistasi tulee ilmi, ettet ole kovin tarkkaan kasvatustieteen nykyisiin suuntauksiin perehtynyt, joten et osaa itseltäsi mitään vaatia. Eikä sosiaaliset taidot kehity tylsillä tunneilla vaan ihan muilla keinoilla.
Pelottavaa kuulla, että nuori ihminen on noin juuttunut vanhoihin kaavoihin. ("siinä mennään kirjan tehtävien tai monistetehtävien avulla ja nekin...")
ja aika usein onkin niin..
Mutta kun et näytä muusta tietävän, niin sanoillasi ei ole oikein painoarvoa. Vanhat opetusmetodit toimivat tietynlaisessa opiskelussa, jota nykyäänkin tarvitaan paljon, mutta mutta...
Jos skaala on noin kapea ja asenteesi on "matematiikka on monotonista", niin ei kuulosta kovin hyvältä.
mulla on matikassa hyvä opettaja (ylä-aste) ja hän osaa tehdä tunneista vaihtelevia. esim tunnilla voi silloin tällöin: mennä jotain peliä joka liittyy matikkaan, tutustua matikkaan tietokoneella, pitää erilaisia pistoja ym. läksytkin voi tarkastaa monella eri tapaa: ryhmissä, pareittain, taululla, kalvolla, suullisesti tai että ope kiertää katsomassa. vihkoon kannattaa kirjotuttaa kaikkein tärkeimmät asiat lyhyesti esimekkien kera. yleensä tunnin alussa meidän ope puhuu tai kyselee jostain ihan muusta asiasta kuin matikasta kork 5 min, joka saa oppilaat paremmalle tuulelle kuin se, että aletaan heti vaan tylsästi tarkistaan läksyjä....
Koomista on, että sinun pitää kysyä asiaan "porukoiden" lupa. Moni lukiolainenkin on jo itsenäisempi...
Toivottavasti opetat yläasteella, niilläkin on usein vielä kotiintuloajat.
mutta luotan kyllä aika paljon vanhempieni sanaan, koska he kumminkin ovat molemmat opiskelleet yliopistossa ja tietävät mitä se on ja miten paljon se vaatii. mutta voihan sitä myös vähät välittää vanhempien ihmisten mielipiteistä ja tehdä vaan ja lyödä päätään seinään...
että paras tapa oppia matikkaa on laskemalla.. ja juuri sen takia matikka on mitä on... ehkäpä tylsää, mutta mitään muuta tapaa oppia ei ole..
Kynä ja paperi ovat matikan opiskelussa tärkeimmät välineet ( oma "tietokone":).
Opettajan tehtävä kuitenkin on nähdä ne mahdollisuudet miten voi oppimiseen vaikuttaa (ja myös aktiivisesti yrittää vaikuttaa!): eri oppimistyylit pitää tunnistaa ja siten järjestää erilaisia oppitunteja vaihtelevia ja oppilaille sopivia metodeja käyttäen.
Itse olen opettanut 12 vuotta. Uusien tuulien puhaltaessa matematiikan didaktiikassa haluan olla ajan tasalla. Se pitää mielen virkeänä, mutta vaatii kyllä panostustakin (=aikaa)
Varmasti opettajajohtoinen opetustapa ja hiljaa laskeminenkin (voi tehdä kyllä kotonakin)on tärkeää, mutta päivän sana on vuorovaikutus ja toiminnallisuus! Jos todella haluat opettaa ja kannat vastuuta oppilaiden oppimisesta, matematiikan sisäistämisestä, mietit miten oppilaani oppii, sen sijaan, että miettisit kuinka minä haluan opettaa.
Monenlaisia systeemejä on eri aineiden opettamiseen, mutta jokaisen virvatulen perässä ei kannata juosta. Jos joku hyvä js itselle sopiva menetelmä löytyy, niin siitä vaan, mutta jos kaikki vanhat menetelmät olisivat huonoja niin kuinka ihmeessä ME sitten aikanaan opimme ne kouluaineet.
Eli ei hylätä vanhaa. Vuorovaikutteisuus ja muu voi olla ihan kivaa, mutta kyllä sitä kunnollista oppimista saadaan aikaan myös äärimmäisen opettajajohtoisella tavalla.
Alan vähitellen kyllästyä tähän, ja erityisesti sun aivan kestämättömiin argumentteihin. Tulee mieleen, että kuka siellä oikein tarinoi...?! Siis mieti nyt luojan tähden, mitä oikein väität!
"Edelleen olen sitä mieltä, että paras tapa oppia matematiikkaa on laskemalla"
ai se että sanon että matikka on monotonista ja et paras tapa oppia matikkaa on laskea sitä tarkottaa, et mun tunnilla tehään kaikki aina samalla tavalla: opettajajohtoinen tunti jossa vaan lasketaan nenä kiinni pulpetissa?
eipä todellakaan, on mun tunnilla askarreltu, käytetty niin taulua ku piirtoheitintä että lattialaattoja. että se siitä teijän sanomisista...
ja hei oon jo aika paljon keskustellu sekä tulivien maikkojen, yliopiston ainedidaktiikan proffien, matikan proffien, että virassa olevien maikkojen kaa ja suuria eroja on todellakin huomattavissa...
Kaikki tiet vievät Roomaan - no, eivät tietysti ihan kaikki, mutta samaan päämäärään voidaan päästä monia eri teitä. Olen työssäni huomannut, että oppilaat ovat suuria konservatiiveja - he ajattelevat, että on olemassa vain yksi oikea tapa opettaa, ja jos joku ei opeta sillä tavalla, he eivät usko oppivansa. Mutta me opettajat tiedämme - tai ainakin meidän tulisi tietää - että monella eri tavalla ja menetelmällä voidaan päästä täsmälleen samoihin tuloksiin. Kaikki riippuu kuitenkin siitä kuka tekee mitä ja kenelle...