Mä pälätin tästä jo vähän yhteen vastaukseen,
mutta pälätänpä lisää. Ja lopussa oottaa kysymys,
johon toivoisin vastauksia.
Yksinäisyys. Jokainen ihminen on välillä
yksinäinen. Minä olen erittäin itsenäinen ihminen
ja tykkään olla itsekseni paljon. Silti tarvitsen
muita ihmisiä. En pysty elämään totaalisesti
yksin. Ennen ajattelin, että muut vaan höpöttää
yksinäisyydestä, ne ei vaan osaa olla ittensä
kanssa. Tunsin toki yksinäisyyttä, mutta
onnistuin hukuttamaan sen tunteen. Soitin
kaverille. Lähdin ulos kaverin kanssa. Kaveri.
Kaveri kiskoi pois yksinäisyydestä. Tuntui
paremmalta. Nyt olen yksin. Minulla oli muutama
vähäinen kaveri. He käänsivät selkänsä. Olen
YKSIN. Ironista. Nyt tiedän, miltä se todella
tuntuu. Kun kävelen lukion pihalla, näen vain
tuntemattomia ihmisiä. Kaikki kulkevat ohi. Olen
näkymätön. Kun istun yksin pimeässä yössä ja
katselen kaukaisia tähtiä, tunnen miten katkeruus
hiipii vaivihkaa mieleeni. Tuntuu pahalta. Itken.
Oletko oikeasti yksinäinen? Kokopäiväisesti? Onko
teitä oikeasti olemassa?
mutta pälätänpä lisää. Ja lopussa oottaa kysymys,
johon toivoisin vastauksia.
Yksinäisyys. Jokainen ihminen on välillä
yksinäinen. Minä olen erittäin itsenäinen ihminen
ja tykkään olla itsekseni paljon. Silti tarvitsen
muita ihmisiä. En pysty elämään totaalisesti
yksin. Ennen ajattelin, että muut vaan höpöttää
yksinäisyydestä, ne ei vaan osaa olla ittensä
kanssa. Tunsin toki yksinäisyyttä, mutta
onnistuin hukuttamaan sen tunteen. Soitin
kaverille. Lähdin ulos kaverin kanssa. Kaveri.
Kaveri kiskoi pois yksinäisyydestä. Tuntui
paremmalta. Nyt olen yksin. Minulla oli muutama
vähäinen kaveri. He käänsivät selkänsä. Olen
YKSIN. Ironista. Nyt tiedän, miltä se todella
tuntuu. Kun kävelen lukion pihalla, näen vain
tuntemattomia ihmisiä. Kaikki kulkevat ohi. Olen
näkymätön. Kun istun yksin pimeässä yössä ja
katselen kaukaisia tähtiä, tunnen miten katkeruus
hiipii vaivihkaa mieleeni. Tuntuu pahalta. Itken.
Oletko oikeasti yksinäinen? Kokopäiväisesti? Onko
teitä oikeasti olemassa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä oon käytännössä katsoen aina yksin mut en
todellakaan oo mikään yksinäinen. Mä nautin siitä
et saa tehä mitä mua itteeni millonkin huvittaa
eikä tarvi mukautuu muitten tahtoon. Se on ihan
asenteesta kiinni vaan miten siihen yksin oloon
suhtautuu, jos sen ottaa myönteisesti ja näkee
mahdollisuutena ni on aika lailla erilainen olo
ku jos vaan surkuttelee et miksei mulla oo
kavereita. En tiä miten se käytännössä tapahtuu,
mut jokainen voi kuitenkin muuttaa omat
asenteensa.
Joskus peruskoulu aikoina mulla vielä oli
kavereita, mut nykyään ei ole hirveesti kavereita.
Syy nyt on varmaankin se että olen erilainen kuin
muut, silleen että kuuntelen punkkia ja myös olen
sen ulkoisesti näyttänyt. Asiaan, mä oon
käytännössä katsoen ollu viimeset 5 vuotta yksin,
siitä lähtien kun muutin vanhempien luota. pelaan
salibandya, mut ei se oo tuonu mulle kavereita,
ainoastaan joukkuekavereita, jotka ei edes
moikkaa mua. 5 vuotta ainoat kaverini oli viina
ja yksinäisyys, eli yritin lievittää
yksinäisyyttä olemalla iana kännissä, ja
kännissähän tunnetusti löytyy aina jotain
juttuseuraa, jos ei muuta, niin ne puiston
puliukot. Onneksi löysin n. vuosi sitten erittäin
kiltin ihmisen joka halus pitää huolta musta, ja
joka nyt on mun tyttöystävä ja ainoa kaveri. Mut
edelleenkin sillon jos hänellä on jotain omia
juttuja ettei voi olla mun luona mä tunnen taas
itteni aika helvetin yksinäiseks, ja se on yhtä
helvettiä istua yksin himassa iltasin, ja miettiä
että miks pitää olla niin.
Päivisin nyt ei sitä tarvi miettiä kun oon
töissä, mut kuitenkin, jokatapauksessa mä luulen
kyllä tietäväni mitä yksinäisyys on, ja ainakin
mulle on yksinäiset yöt niitä kaikkein pahimpia.
Jokatapauksessa tsemppiä sulle, ja hyvää kesää!