Voisko joku tietävä kertoa, että millasta hoitoa paniikkihäiriöön voi saada?oon kuullu jostai terapiajutusta ja lääkehoidosta, mutta onko niistä mihinkään?Jostain luin joskus että joku lääke poistais KAIKKI oireet kolmessa viikossa, mutta liekkö sellasta lääkettä olemassakaan?Jos täällä olis vaikka joku kyseisestä vaivasta kärsivä ni ois kiva kuulla miten on hoidettu vai onko mitenkään?
Paniikkihäiriön hoito?
äijjä
81452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sanon rehellisesti että ei kannata heti turvautua lääkkeisiin... niihin jää helposti kii ja lihoo ja muuta... Sinuna menisin lääkärin puheille ja hän kirjoittaa sinulle lähetteen terapiaan/psykiatrille... se auttaa oikeasti.. ja puhuminen auttaa ja opit kohtaamaan kohtaukset itse paremmin ja "hyväksymään" ne... ja hän kyllä huomaa jos te puhutte ja kohtauksesi ovat pahoja niin hän kirjoittaa sinulle sitten reseptin.. esim. mä sain paniikkikohtausten myötä myös sydämenrytmihäiriöitä niin sain sellaisia sydämen tykytystä poistavia lääkkeitä...
Mene siis ekana juttelemaan.. ei lääkkeitä...
jaksamista...
Jossu
et ne lääkkeet on ihan hyvä vaihtoehto silloin kun ongelma on paha..yhdelle kaverilleni syötettiin vain rauhottavia mielialalääkkeiden sijaan(joista olisi ollut todellisuudessa se oikea hyöty)
jos ollaan kipeitä syödään lääkkeitä jonkun aikaa oli vaiva ku vaiva..ei se sitä tarkoita et tarvis koko loppuelämää olla koukussa(niin niihin ei sinänsä voi jäädä koukkuun,vierotusoireita voi ilmetä,mutta lopettaa pitää hitaasti)!mut niistä ei lihoa ne auttaa..tiedän kokemuksella
Lääkkeet, onko sulla jotain niitä vastaan?
Ei mun lääkkeet lihota, ne pelasti mut. Mun mielestä paniikkihäiriön ykkös hoitomenetelmä on juuri lääkkeet, ne auttavat pahimman yli, ei niihin jää koukkuun, kunhan vain ymmärtää että loppu on itsestä kiinni.
Paniikkihäiriön hoitoon määrätään masennuslääkkeitä sen takia, jotta se lisää panikoivan itseluottamusta. Hyvin usein paniikkihäiriön taustalla on myös masennus.
Mä syön lääkkeitä, sillä kukaan ei osannut diagnosoida paniikkihäiriötä ennen kuin sen itse tajusin ja silloin oli jo aika myöhäistä(olin niin väsynyt kohtauksista etten jaksanut lähteä mihinkään)eli masennus oli iskenyt jo päälle. Kokemuksesta voin sanoa, että lääkkeet ei poista kohtauksia mutta tekee niistä kutakuinkin siedettävämpiä. Samalla ns. välttämiskäyttäytyminen pyritään estämään. Lääkärit voi määrätä myös ns. kohtauslääkkeitä mutta itse päätin olla syömättä niitä, sillä ne ovat rauhoittavia.
Kehottaisin menemään myös terapiaan, sillä yksin tämän kanssa on aika vaikeaa. Itse en ole käynyt terapiassa, mutta tämä vaiva vaatii itseltä todella paljon. Joskus itsensä hillitsemisessä onnistuu, joskus ei. Mutta: tsemppiä kaikille!
Itselläni puhkesi tuo silloin vielä tietämätön tauti, nuorella iällä ja jos en olisi lääkehoitoa saanut, olisin kuollut, niin pahoja kramppeja olen saanut. Työni olen voinut hoitaa hyvin , vaikka joskus on on ollut ihan kauheaa. Nyt 50 täyttäneenä, tiedän jos se päälle pukkaa, ettei siihen kuole. Mutta kyllä syön lääkkeitä ja elän aika normaalia elämää. On turha kenkään sanoa, että niihin jää kiinni,on paljon sairauksia jossa on lääkehoito koko loppuiän, miksi tässä sitten pitäisi pihdata, jos kerran apua saa??
Hae lääkkeet ja nauti elämästäsi, sen minkä voit, SE ON YKSI ELÄMÄ VAIN, ei kannata leikkiä sairauden kustannuksella. Toivon Sinulle mielenrauhaa ja kaikkea hyvää!
Paniikkihäiriön hoitoon käytetään yleisesti Cipramilia, joka on serotoniiniselektiivinen masennuslääke ja hoitona erittäin tehokas.
Ei aiheuta riippuvuutta eikä lihomista, niinkuin ensimmäinen vastaaja pelkäsi - nämä ovat lähinnä ns. "vanhanaikaisten" antidepressanttien ongelmia.
Suosittelen. Kokemusta on.
Voisko joku lääkkeitä popsiva sanoa että miten ne niinku vaikuttaa?tuleeks siitä jotenki pirteemmäks vai mitä?Ja kuinka helppo niitä lääkkeitä on loppujen lopuks saada?täytyykö eka vetää jotku terapiat läpi ennen ku voi ees ajatella lääkitystä?kiitos kaikille jotka on nähny vaivaa ja vastannu.
ei tuu pirteämmäksi,ei vain enään funtsi asioita kuin ennen..yhtä paljon,itseään uuvuksiin yms..paniikkihäiriössä niillä hitaampi vaikutus kuin masennuksen hoidossa,mutta nehän kulkevat käsi kädessä ja kyllä ne vaikuttavat sitten pikku hiljaa siihenkin!lääkkeitä saa kun käy psykologin juttusilla ainakin..