Olen miettinyt, millä tavalla naisen kanssa elävä bi-mies voisi elää omaa seksuaalisuuttaan reilusti ja rehellisesti. Tuntuu ikävältä seurata chateissä naimisissa olevia tai muuten (naiselle) varattuja tyyppejä, jotka naiseltaan salaa etsivät miehiä seksiin. Minusta se on halpamaista naista kohtaan ja pitkän päälle huono juttu myös miehelle itselleen.
Onko mahdollista, että bi-mies löytää vakisuhteeseen naisen, joka ymmärtää miehensä bi-tarpeet ja hyväksyy miestenvälisen seksin suhteen rinnalla? Mitä sellainen suhde edellyttäisi? Sitä, että nainen on itsekin bi ja kaipaa hyviä hetkiä naisen kanssa? Sitä, että bi-seksiä harrastetaan yhdessä, kimpassa kolmannen osapuolen (miehen, naisen tai parin) kanssa?
Onko olemassa naisia, jotka eivät loukkaannu, pahastu, järkyty tai tule mustasukkaisiksi miehensä miessuhteista?
Joskus herää epäilys, voiko bi-mies ylipäänsä olla todella onnellinen naisen kanssa. Jos kieltäytyy miesten välisestä seksistä, sitä kaipaa kuitenkin. Jos tapaa miehiä salaa, pettää rakkaintansa tunnetuin seurauksin. Jos tapaa miehiä naisensa luvalla, suhde naisen kanssa jää vajaaksi? Vai jääkö? Jos sekstaa toisen miehen kanssa yhdessä naisensa kanssa, kumpikin saa kimpasta iloa. Vai voiko oikeasti saada?
Kokemusta, käsityksiä, tuntumaa, mielipiteitä? Kiitos etukäteen kaikista asiallisista puheenvuoroista! :)
PS Niin ja hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Onko mahdollista, että bi-mies löytää vakisuhteeseen naisen, joka ymmärtää miehensä bi-tarpeet ja hyväksyy miestenvälisen seksin suhteen rinnalla? Mitä sellainen suhde edellyttäisi? Sitä, että nainen on itsekin bi ja kaipaa hyviä hetkiä naisen kanssa? Sitä, että bi-seksiä harrastetaan yhdessä, kimpassa kolmannen osapuolen (miehen, naisen tai parin) kanssa?
Onko olemassa naisia, jotka eivät loukkaannu, pahastu, järkyty tai tule mustasukkaisiksi miehensä miessuhteista?
Joskus herää epäilys, voiko bi-mies ylipäänsä olla todella onnellinen naisen kanssa. Jos kieltäytyy miesten välisestä seksistä, sitä kaipaa kuitenkin. Jos tapaa miehiä salaa, pettää rakkaintansa tunnetuin seurauksin. Jos tapaa miehiä naisensa luvalla, suhde naisen kanssa jää vajaaksi? Vai jääkö? Jos sekstaa toisen miehen kanssa yhdessä naisensa kanssa, kumpikin saa kimpasta iloa. Vai voiko oikeasti saada?
Kokemusta, käsityksiä, tuntumaa, mielipiteitä? Kiitos etukäteen kaikista asiallisista puheenvuoroista! :)
PS Niin ja hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Vastaukset 49
Vanhimmat
Jos oma aviomieheni olisi bi-henkinen, haluaisin tietää hänen suhteistaan muihin miehiin.
En haluaisi kolmanneksi, mutta hyväksyisin asian.
Sehän tässä asian tekee niin oudoksi omalla kohdallani, että en varmaankaan olisi mustasukkainen jos miehelläni olisi toinen mies, mutta toisen naisen hyväksyminen olisi jo aika tuskallista. Outoa, mutta näin on.
Kiinnostava kommentti!
Olet vahva nainen, kun voisit hyväksyä miehesi bi:näkin. Ja ilman muuta ansaitsisit tietää tilanteen.
Mustasukkaisuus ja sen puuttuminen se sitten onkin kiinnostava juttu. Partnerin rinnakkaissuhde tai irtojuttu samaa sukupuolta olevan kanssa voi varmaan tuntua erilaiselta kuin samaa sukupuolta olevan kanssa. Onkohan muilla samanlaisia fiiliksiä?
Sama kuvio saattaa muuten koskea myös pettäjän syyllisyyttä: bi-mies ei välttämättä tunne suurta syyllisyyttä vaimonsa pettämisestä, kun se tapahtuu miehen eikä naisen kanssa. Sivullisesta sekin voi tosiaan kuulostaa oudolta, eikä tietenkään oikeuta pettämistä. Mutta onko tosiaan niin, että tässä mennään sillä tavalla eri kategorioissa, että bi-juttuihin ei päde ihan sama tunnedynamiikka kuin heterokuvioihin?
Olemme tyttöystäväni kanssa keskustelleet avoimesti fantasioistamme. Oma haaveeni olisi päästä maistelemaan toista miestä tyttöystäväni kanssa, hänellä taas on fantasiana peuhata toisen naisen kanssa. Emme ole vielä aikoneet edetä sanoista tekoihin, emmekä ole keskustelleen asian moraalisesta puolesta mutta asiasta keskustelukin kiihottaa meitä kumpaakin suunnattomasti.Itse olisin valmis hyväksymään naiseni bi-suhteen, toisin kuin suhteen toiseen mieheen.
Kuulostaa hyvältä tuo teidän välinen avoimuus! Niin se kai on, että seksisuhteessa fantasioiden jakaminen lisää läheisyyttä tosi kovaa.
Ja niinkin on sanottu, että kaikkia seksuaalifantasioita ei ole tarkoitettukaan toteutettaviksi. Ne voivat toimia muutenkin, ja ehkä paremminkin muuten? :)
Ja mikäs siinä sitten toteuttaakin joskus aikanaan, kunhan vain kaikilla osapuolilla on asiasta riittävä sisäinen varmuus ja pitävä yhteisymmärrys.
Hyvää jatkoa teille! :)
Mielestäni tämäkin asia riippuu ihan jokaisen pääkopasta. itse olen bi ja mieheni ei, meillä toimii niin että ollaan joko kolmen kimpassa tai sitten minä naisen kanssa kahden. mieheni ei koskaan kuiten´kaan voi naiseksi muuttua joten miksi olla mustasukkainen sellaisesta jota ei itse kuitenkaan voi tarjota?
samoin jos seurustelisin bimiehen kanssa niin mielestäni hän voisi aivan hyvin olla miehen kanssa, jos tekisi sen rehellisesti. siis ei salaa minulta. minähän en naisena voi kuitenkaan tarjota hänelle sitä mitä toinen mies voi.
sairauksia on monenlaisia.
minuakin vaivaa toisinaan kuiva yskä.
sinulla taitaa olla isompi vikavikavikavika päässäsi?
Kiinnostavaa. Ja hienoa, että teillä homma toimii!
Vähän jäin miettimään tätä: "mieheni ei koskaan kuitenkaan voi naiseksi muuttua joten miksi olla mustasukkainen sellaisesta jota ei itse kuitenkaan voi tarjota?"
Onko biseksuaalisuus sitä, että voi olla aidosti ja luontevasti yhdessä seksuaalisesti miehen ja naisen kanssa? Seuraako tästä, että seksi miehen ja naisen kanssa ovat bi:lle jollakin tavalla samaa kokemusta? Kyllä kai kaikessa seksissä on kysymys läheisyydestä, kosketuksesta, kiihkon jakamisesta, luottamuksesta, yhteisestä halusta jne. Eivätkö ne ole periaatteessa samoja asioita sukupuolesta riippumatta - erilaisia mutta varsinaisesti samoja? Jos ovat, ei ihan pidä paikkaansa, että bi-seksissä saa jotakin, jota heteroseksissä partneri ei voi tarjota. Vai teenkö asian liian monimutkaiseksi?
Sillä onhan se niinkin, että on erilaista olla miehen kuin naisen kanssa. :)
Mielestäni parisuhteessa, jossa on vaikka toinen bi, ei enää päde normaalit totutut ajatusmallit miten yleensä parisuhteessa eletään.
Bi-seksuaalisuuttakin ainakin miesten puolelta on niin monta vivahdetta, pelkästä seksistä aina kaveruuteen ilman seksiä ja kaikkea siltä väliltä.
Jokainen tapaus on ainutlaatuinen ja selvää ohjetta ei löydy, miten olisi paras toimia.
Toisille sopii avoimuus ja toisille asia on parempi pitää salassa.
Sellainenkin asia on tullut mieleen, että kuinka monen miehen on yksinäisyys ajanut bi-seksuaalisiin kokeiluihin. Tämä heitto saattaa olla aika, sanonko hurja, mutta olkoon sitten niin.
Itse elän parisuhteessa ja avoimuus on osoittautunut hyväksi meidän suhteessamme.
Avoimuuttakin on taas montaa sorttia, kertooko todella kaikki ja onko toinen edes kiinostunut kuulemaan jokaista yksityiskohtaa.
Mielestäni se luottamus ja ymmärrys molemmin puolin on se jonka varaan voi rakentaa. Rakkautta on hyväksyä puoliso sellaisena kuin hän todella on, ja antaa hänelle lupa elää täyttä elämää.
Tässä puheenvuorossa olikin lyhyessä tekstissä monta tosi hyvää sanaa: avoimuus, luottamus, ymmärtämys, rakkaus. Täyttä elämää!
Yksinäisyydestä: Olisiko niinkin, että bi-miehen naissuhteessa kokema yksinäisyys voi (ainakin osaksi) johtua etäisyydestä, jonka epärehellisyys, pettäminen ja valehtelu aiheuttavat? Ja sellaisella etäisyydellähän on taipumus vain kasvaa, jos sitä ei jossakin vaiheessa panna poikki.
Avoimuus ja rehellisyys ovat aika hyviä lääkkeitä yksinäisyyttä vastaan - ehkä tietty sillä edellytyksellä, että niihin liittyy "luottamus, ymmärtämys ja rakkaus". :)
Tätä asiaa olen pohtinut paljon viime aikoina.Olen parisuhteessa elävä bi-mies,ja naiseni on useaan otteeseen voimakkaasti epäillyt suuntautuneisuuttani.Olen kuitenkin kieltänyt sen jyrkästi.Suhteemme on tällä hetkellä kriisissä enkä tiedä kuinka se jatkuu.Olemme puhuneet asioista paljon,ja nyt haluaisin kertoa salaisuuteni hänelle.En kuitenkaan ole varma hänen suhtautumisestaan.Molemmat yritämme korjata suhdettamme ja pyrkiä yhdessä eteenpäin.Seksi on meillä sujunut hyvin.Hän on kertonut halukkuudestaan olla kahden miehen kanssa kimpassa,ja hän on sanonut olleensa sängyssä naisen kanssa.Minä vain en ole pystynyt avautumaan vaikka tahtoisin.Tunnen olevani pelkuri.Parannanko mitään kertomalla kaiken itsestäni vai annanko hänelle lyömäaseen jota hän saattaa käyttää minua vastaan?Mikä neuvoksi?
Kerro vaan, se helpottaa sinua ja kun olette noinkin paljon asioista jutelleet, uskon ettei tämä sinun tunnustus ole niin suuri asia hänelle, kuin se sinulle on.
Kyllähän se asia teettää töitä ja pitkäänkin, muuta loppujen lopuksi rehellisyys on parasta.
kertoa ehdottomasti, se on suunnaton helpotus sinulle ja hänelle. sen jälkeen elämäsi on helpompaa, myös hänen.
Avoimuus ja rehellisyys on valttia, ja ne kysyy rohkeutta. Rohkene vaan kertoa! Tunnen erittäin hyvin kaverin, joka monen vuoden suhteen jälkeen kertoi vaimolleen miesjutuistaan ja biseksuaalisuudestaan. Vaimon vahvat epäilykset saivat vahvistuksen. Hän ei asiaa sulattanut vaan asia jäi hiertämään välejä, kasaamaan epäilyksiä ja kalvamaan luottamusta.
Mutta sinä olet jutellut naisesi kanssa näköjään jo paljon. Ja hänellä on vastaavia kokemuksia. Joka tapauksessa hän ansaitsee totuuden. Pitkän päälle totuus kannattaa, olivat sen seuraukset mitkä tahansa. Missä se onkaan sanottu: "Totuus tekee vapaaksi."
Voin kuvitella, että kieltelyn ja väistelyn jälkeen kertominen on korkean kynnyksen takana. Kysyy miestä myöntää arkuutensa ja valheensa. Mutta samalla se osoittaa, että sinussa on miestä lopulta olla tosi.
Ei tule varmaan helppoa, mutta pitkän päälle teille kummallekin hyvä juttu. Rohkeutta vaan ja tsemppiä tähän proggikseen! :)
Bi-ihmisten, lesbojen ja heteroiden tunne-elämä järjestyy aivan samalla tavalla.Jotenkin kauhean lapsenomaista on asennoitua niin, että bi-ihmisten parisuhde järjestyisi jollakin tavlla toisin kuin heteroilla!
Me emme tunne alapäällämme vaan yläpäällä, aivot siis ohjaavat toimintaamme. Kyse niin bi-kuin muissakin suhteissa on siitä, millä tavalla suhteeseen sitoudutaan, millaiset ovat moraalikäsityksemme, mitä voimme sallia itsellemme ja toiselle, miten venyvä on omatuntomme... Tosil se venyy, toisil taas ei.
Niin hetero- kuin bi- tai lesbosuhteissa voi toimia tai ei voi toimia liiton ulkopuoliset suhteet. Sehän riippuu ihan ihmisistä, em. ominaisuuksista ihmisissä, miten he asiat näkevät ja miten sallivia ovat. Pettäminen ei ole sen oikeutetumpaa bi-suhteessa kuin heteroillakaan. Millä perusteella olisi? Eikö ole niin, että ihmisen pitää tehdä elämässän valintoja ja jos kerran on valinnut puolison toisesta sukupuolesta, niin häneenhän sitä sitten on sitoutunut.
Onnellista on tietenkin, jos on niin, ettei yhteen ihmiseen pysty sitoutumaan, että puoliso/kumppani tms. on niin avarakatseinen ja salliva, että lähtee itse kolmanneksi mukaan seksisuhteeseen tai antaa puolison olla toistenkin kanssa. Mutta tuollainen avarakatseisuus (onko se parisuhteessa esim. lasten kannalta aina edes miten toivottavaa?) ei tosiaankaan johdu alapäittemme kyvystä ajatella ja tuntea, vaan se "keskus" sijaitsee hartioillamme.
Ihan nappiin. Yläpäähän se on seksissä tärkein pää. Ja se, mitä löytyy korvien välistä, ei jalkojen välistä. Jne.
"Pettäminen ei ole sen oikeutetumpaa bi-suhteessa kuin heteroillakaan. Millä perusteella olisi?" Ei millään. Enkä sitä tarkoittanutkaan! Oikeastaan just siksi kysymykseni heitinkin.
Mutta sitä mietin, olisiko tasavertainen ja itsenäinen pariskunta on keskinäisessä elämässään sillä tavalla riippumaton, että voisi vapaasti keskenään ratkaista, mitkä ovat oman suhteen pelisäännöt. Onko se "moraalin venyttelyä"? Vai omaa eettistä harkintaa?
"Eikö ole niin, että ihmisen pitää tehdä elämässän valintoja ja jos kerran on valinnut puolison toisesta sukupuolesta, niin häneenhän sitä sitten on sitoutunut." Jaa, jaa. Mutta eihän parisuhteen ole tarkoitus olla vankila, jossa kärsitään elinkautista suljettujen muurien takana. Puolisot muuttuvat, joten parisuhdekin saa muuttua. Eivät kai (ainakaan kaikki) parisuhteen ehdot ole lopullisia ja muuttumattomia.
Tai ok, jos parisuhde onkin vankila siinä mielessä, että siihen on sitouduttu, eikö se kuitenkin voisi olla jonkinlainen salliva avovankila, jonka perustehtävät voivat toteutua (myös lasten suhteen) myös ilman seksuaalista eksklusiivisuutta ja rajoittamista? Kyselen vain.
Tärkeitä asioita alleviivaat, "Mietteitä"!
OlISI ja voISI, jos olisi ja voisi. Ei kai ihmissuhteissa/parisuhteessa ole kiellettyä pitää rinnalla muita suhteita, mutta kysymys kuuluu, kuinka moni on niin suvaitsevainen, salliva ja avarakatseinen, että haluaa jakaa puolisonsa. Ja kuinka moni meistä on niin jaksava, että pystyy olemaan samaan aikaan kahdessa (kolmessa...) suhteessayhtäaikaa niin, ettei joku osapuoli kärsi. Itse ainakin ajattelen niin, että kaksi seksisuhdetta hajottaisi minua niin, etten jaksaisi paneutua oikein kumpaankaan. Miettikääpä itse, mitä seksisuhde muuta sisältää kuin seksiä ja eikö seksisuhteen pitäisi sisältää muutakin kuin pikapanoja. Eli jos on seksisuhteessa jonkun kanssa, tämän jonkun kanssa haluaa yleensä olla enemmänkin, jakaa aikaansa, rakentaa yhteisiä juttuja, harrastaa... Jos on kaksi partneria, mistä löydät sen ajan... Aika fakiiri saa olla...
Miettikää siihen kuvioon vielä lapset. Uskoisin, että ihminen, jolla on kaksikin suhdetta yhtäaikaa, loistaa poissaolollaan lastensa elämästä. Tai sitten se toinen seksisuhde on sitten vain lähinnä pikapanoja tai mitä se nyt bi-ihmisillä milloinkin on.
"Vankila" parisuhteen ei pidä olla. Jos se siltä tuntuu, siitä pitää lähteä kavelemään. Sitoutua pitää vapaaehtoisesti ja löytää tyydytystä suhteestaan ja myös sitoutumisestaan. Ainakin niin kauan kuin on lapsia huolehdittavana, heidän kannaltaan on parasta, että vanhemmat viihtyvät tuossa "vankilassa". Minä olen elänyt "vankilassa" parikymmentä vuotta ja olen ollut tyytyväinen.
Mutta lopuksi: ei kai ole mitään esteita järjestää elämäänsä vaikka haaremiksi, jos pystyy olemaan loukkaamatta kenenkään tunteita, ei revi itseään kappaleiksi ihmissuhdeviidakossa, ei ole itse mustasukkainen eikä toisetkaan osapuolet sitä ole... jne. jne. Mahdollisuudethan ovat vaikka mihin.
Netissä on sikäli helppo neuvoa toista, ettei vääristäkään neuvoista joudu vastuuseen. Luulisin että teidän tilanteessanne biseksuaalisuus ei ole mikään ratkaiseva ongelma jos kummallakin on samansuuntaisia taipumuksia ja jopa kokemuksia. Tässäkin keskustelussa on tullut esiin monenlaista mielipidettä ja näkökantaa biseksuaalisuuden roolista parisuhteessa. Yksi sopii yhdelle toinen toiselle. Jokainen yksilö on ainutlaatuinen ja jokainen parisuhde on kahden ainutlaatuisen yksilön keskinäinen sopimus. Jokaisenhan on lopulta itse tehtävä omat ratkaisunsa ja kannettava niistä vastuu.
Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että kannattaa olla rehellinen. Nimenomaan rehellinen itselleen ja sitä kautta pystyy olemaan rehellinen myös puolisolleen. Itse uskalsin olla rehellinen 25 vuotta liian myöhään. Olen tiennyt koko ikäni olevani bi, mutta olen pitänyt sen vain omana tietonani. Luulin että pystyn hallitsemaan itseni ja pysymään uskollisena aviomiehenä kuolemaani saakka, kunnes tässä kypsässä keski-iässä levottomuus ja ahdistus kasvoivat hallitsemattomiksi. Miksi minä, ainutlaatuinen ihmisyksilö en saisi hyväksyä itseäni ja elää tätä ainoaa elämääni sovussa itseni kanssa sellaisena kuin oikeasti tunnen olevani?
Toisen puolison biys aiheuttaa varmasti aina ongelmia sitoutuneessa parisuhteessa. Nämä ongelmat on takuulla helpompi ratkaista siinä vaiheessa kun ollaan vielä kahdestaan, eikä ole yhteisiä lapsia, kotia, asuntovelkaa, omaisuutta jne. Minun salassa pitämäni biseksuaalisuus on tahtomattanikin kahlinnut tunne-elämääni koko avioliittomme ajan. Kun lopulta sain kerrottua pelkäämäni salaisuuden, helpotus oli aivan suunnaton paitsi minulle itselleni, myös vaimolle, joka lopulta käsitti monien vuosien varrella koettujen pikkukriisien taustalla olleen syyn. Tunnustukseni toki sai aikaan liittomme historian pahimman aviokriisin, mutta nähdäkseni selviävämme tästä, koska rakkaus ja kiintymys välillämme on todella vahva. Tulevaisuudessa joudumme ratkomaan vielä paljon ongelmia. Mielestäni perinteiset pettämisen ja uskottomuuden käsitteet on pohdittava tällaisessa parisuhteessa toisin kuin ”normaalissa” heteropuolisoiden liitossa. Avointa keskustelua, ymmärtämystä, joustamista, toisen ihmisen kunnioitusta, kiintymystä, luottamusta, rakkautta... siinä on käsittääkseni kestävän parisuhteen ainekset.
..eikä maailma romahtanut.On oikeastaan aika helpottunut olo,ja tuntuu että naiseni ymmärtää nyt paremmin minun tunteitani.Nyt kun saisi suhteen muut kipupisteet hoidettua...
Kiitos rohkaisevista kommenteista,ja kaikkea hyvää.
Kannattaa kertoa. Minäkin kerroin. No nyt on kaikki ihan päin p,tä liitossamme. Paha kriisi ja koko liitto hajoamispisteessä, mutta sanon kuitenkin etä kannattaa. Ainakin mulla itselläni on tosiaan nyt helpompi olla. Ja voin olla ihan sellainen kuin oikeesti olen.
Uskotko, että ymmärrän - tiedän - omasta kokemuksesta miltä sinusta tuntuu. Taakasta vapautuminen on suurenmoinen kokemus. Sinussa itsessäsi mikään ei ole muuttunut, mutta puolisollesi mikään ei ole enää ennallaan. Siinä on paradoksia kerrakseen. Periaatteessa olen samaa mieltä: Kannattaa kertoa. Kunpa sen olisi vain uskaltanut tehdä ajoissa. Pitkän yhteiselon jälkeen kertominen aiheuttaa väistämättä hirvittävän myllerryksen parisuhteessa... isomman kuin itse osasin kuvitella. Toivon Sinulle ja puolisollesi voimaa, viisautta ja jaksamista.
Niin, haluatko elää tämän ainutkertaisen elämän sellaisena kuin todella olet, vai sellaisena, minä muut haluavat sinun olevan.
Jos ei kelpaa sellaisena mitä todella ihminen itse tuntee olevansa, sehän ei ole kuin muiden migreeni, jos eivät sitä voi hyväksyä.
Ja jos ei voi tai rohkene kertoa kumppanille totuutta, että löytäis edes juttukumppanin samanlaisesta ihmisestä, että voisi jutella ja pohtia asioita, ettei tarvitse yksin niiden kanssa painiskella. Rohkeasti vaan etsimään !
Aivan mahtavaa, että on olemassa sinunkin laisiasi miehiä, jotka todella ajattelevat jokaista mahdollista vaihtoehtoa ja tahtovat tehdä kaikkensa, että eivät loukkaisi kumppaniaan. Jos ajattelen omalle kohdalleni, niin kyllä varmaan hyväksyisin mieheni suhteet muihin miehiin, mutta vain jos kyse olisi puhtaasti seksistä. Eli jos alkaisi mennä liian läheiseksi niin sitten suhde poikki. Ja kaikista paras tietysti olisi, ettei olisi sellaista "vakipanoa" vaan vaihtelisi partnereita, eikä myöskään harrastaisi sitä liian usein. Mukaan en missään tapauksessa tahtoisi, en myöskään tavata mieheni partnereita, enkä sen kummemmin kuulla mitään heistä. Silti tahtoisin tietää aina etukäteen kun tällaista olisi suunitteilla. Saattaa kuulostaa aika kamalalta elämältä, mutta minä olen aika mustasukkainen luonne, eli ainoastaan näillä ehdoilla voisin hyväksyä sen.
Meillä molemmat olemme bi:tä ja sinäänsä minulla ei ole mitään sitä vastaan että kummallakin olisi omia seikkailuja tai yhteisiä kokemuksia. Aikaisemmin näin olikin. Mutta mutta... tässä kolmen kympin tietämissä, kun perhettäkin on, olemme tulleet siihen tulokseen että on tavallaan valittava se, mitä elämältään tahtoo. On aivan se ja sama onko kuka ja ketä ja miehen vai naisen kanssa, kyse on yksiavioisuudesta, luottamuksesta jne. Eli yhteisestä sopimuksesta olemme päättäneet, että meidän on riitettävä toisillemme, tai sitten erottava jos nykyinen parisuhde ei riitä seksineen päivineen. Mitenhän tämän selkeästi sanoisi.. olen minä sitten miehen tai naisen kanssa, se on pettämistä ja sama toisinpäin. Emme me voi loppuelämäämme hyppiä sängystä toiseen hakemassa pelkkää seksuaalista tyydytystä. Elämä on muutakin.
Asian pointti ei ole se, että me teemme oikein tai muut väärin, jokainen tehköön niin kuin itselleen sopii. Ajatuksena oli tuoda keskusteluun myös toinen näkökanta. Hyvässä parisuhteessa se toinen pitäisi riittää. Kyseessä ei ole se, onko suhde samaa sukupuolta olevaan vai eri, vaan siitä että tarvitsee sen oman parisuhteen rinnalle vielä toisen, vaikkakin vain seksisuhteen.
Onpas vaikea selittää, mutta toivottavasti joku käsitti pointin.
"Meillä molemmat olemme bi:tä"
täysin sekaisin!
Se mitä biNaiNen kirjoiti, on kaikessa "yksinkertaisuudessaan" juuri noin. Mutta yksinkertaisuus näyttää olevan vain näennäistä. Tälläkin palstoilla esitetään jos minkämoisia ajatuksia ja perusteluita sille, että voisivat hyppiä sängystä ja suhteesta toiseen, ettei tarvitsisi ottaa toisesta ihmisestä (ja jopa lapsistaan) vastuuta... Tuossa edelläkin nuori nainen22 kirjoittaa niin lapsellisia, että ihan itkettää. No, mutta jahka paukuttavat päätänsä seinään ja miettivät, miksi tää elämä ei skulaa, niin jospa ne sitten elämän perusasiat onaksuisivat...
Etkö keksinyt muita argumentteja painaaksesi todella järkevän mielipiteen matalaksi... No, eipä tuota mielipidettä matalaksi saakaan, vaikka kuinka sitä yrität. Vasta-argumentteja kun ei ole, biNaiNen kirjoitti niin totta...
että näitä sun kaltaisia kommentoijia aina riittää näihin keskusteluihin. Miksi sinun pölvästin pitää avata suusi täällä kun et asiasta mitään ymmärrä eikä sinulla ole mitään oikeaa sanottavaa? Pitäisit mölyt mahassasi ja antaisit fiksumpien jutella....
x-kaappi...:))
"Meillä molemmat olemme bi:tä"
mieti vähän!!
mutta en keksi tuossa lauseessa mitään varsinaista kielioppivirhettä. Itse olisin kirjoittanut sen näin:
"Meillä me molemmat puolisot olemme biseksuaaleja."
Onkohan tuossa lauseessa mahdollisesti jotain muuta, joka ihmetyttää tai ahdistaa Sinua? Kerro vain ihan luottamuksellisesti. Voimme sitten yhdessä yrittää auttaa Sinua.
Eikö kommenttisi "kyllä hyvässä parisuhteessa oma puoliso pitäisi riittää" ole juuri oman näkemyksensä asettamista ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. Mistäs sinä voit tietää, mikä muille ja meille kaikille on se hyvä parisuhde ? Haloo!
syntyy VAIN miehen ja naisen välillä.
Piste.
Hyvia kannanottoja. Tärkeintä että asioista puhutaan, vaikka ei olisikkaan niin omakohtaista tarvettakaan.
Jokainen tekee sen oman valinnan.
Kun on ollut kokoikänsä bi, ei kai voi asiaa täysin ymmärtää kuin siltä omalta kannalta.
Ei se ole lopulta niin kummosta olla bi, kai siihen on jo tottunut vuosikymmenien aikana.
Parisuhteessamme ei se ole ollut mikään kriisin aihe, eikä oikeastaa ole tarvinnut tämän asian kanssa tapella koskaan. Asiat on sovittu ja tiedetty jo naimisiin mennessä.
Aito parisuhde todella syntyy miehen ja naisen välille. Aina se ei vaan ota luonnistuakseen kunnolla, vaikka olis hetroista kyse.
Mutta se ei poislue sitä, että ei vois olla hyviä suhteita myös miehen kanssa.
Läheinen suhde toiseen mieheen voi antaa todella paljon sitä, mitä itse kaipaa.
Mikä on aitoa ja mikä ei... Mikä on aitoa yhdelle, ei välttämättä ole sitä toiselle - tai sitten miten päin vain. Elää ja antaa toisten elää, suvaita ja olla tuomitsematta. Siitä se lähtee...
Samaa mieltä, kukin itse sielussaan tietää omat aidot juttunsa.
Aina vain jotkut kuvittelevat/ovat nähneet näyn/elävät harhassa että juuri heidän näkemyksensä on se ainoa oikea. Eikös tällainen ajattelutapa ole johtanut aina jos jonkinlaisiin ihmisten, valtioiden ja kansojen välisiin konflikteihin :me tiedämme ja määräämme miten tulee elää !
Onneksi elämme kaikki erilailla ja toivottavasti toistemme elämäntapaa kunnioittaen, myöskin itselleen uskollisena.
Mä hyväksyisin et mun mies olis bi, koska oon itekin koko ikäni ollu. Hyväksyisin myös suhteen miehen kanssa, mutta tän miehen pitäis sitte olla muutenkin hyvä ystävä mun mieheni kanssa.
Ystävien välillä mun mielestä saa olla kaikkea. Eri asia ois jos se mies ois aina eri miehen kanssa, tai hankkis ne miehensä jostain baarista tms. Itellänikin on läheinen ystävyyssuhde naisen kanssa, ja kerran ollaan ihan puhtaasti seksiäkin kokeiltu, se tosin toistaseks ainaki on siihen kertaan jääny. Mut mieheltä hyväksyn saman, en haluis mitään salailuja jne. Ja olis kiva itekin tuntea se miehen mies. Sillon en osais olla mustasukkanen. Eikä mieskään mun naissuhteista oo mustis, miehet ois AIVAN eri asia..
Kiva saada uutta (nuorta?) naisnäkökulmaa tähän keskusteluun. Olen lueskellut aiempien naiskirjoittajien (biNaiNen, mietteitä) kommentteja. Minusta tuntuu, että vakiintuneessa suhteessa elävien bi-naisten (olettamukseni em. keskustelijoista) käsitys parisuhteen rinnakkaisista tai ulkopuolisista suhteista on huomattavasti tiukempi kuin esimerkiksi Sinun tai N22:n (oletan hänenkin olevan nuori sinkkunainen). Te nuoret bi-naiset olette huomattavan vapaamielisiä vanhempiin, parisuhteessa eläviin siskoihinne nähden.
Muuttaako parisuhteeseen sitoutuminen bi-naisen ajatusmaailmaa? Kokeeko bi-nainen parisuhteen ja oman seksuaalisuutensa eri tavalla kuin bi-mies? Miten bi-nainen pystyy elämään täyttä elämää ollessaan parisuhteessa miehen kanssa, mutta ilman kontakteja omaan sukupuoleensa? Muuttaako lasten synnyttäminen jotenkin bi-naisen seksuaalisia tarpeita (vrt biNaiNen, mietteitä)?
Näitä asioita mietiskelee tässä bi-ukkomies, joka kokee olevansa kunnon perheenisä ja hyvä aviomies.
(21v.), mutta en sinkku. Elelen avoliitossa mieheni kanssa. Joka on sanonu ja antanu ymmärtää et on 100% hetero.
Mutta siis YMMÄRTÄISIN jos hän kaipais miestenvälistä, ja antasin ihan luvankin siihen. En voi muuttua mieheksi (enkä haluiskaan! =)), enkä myöskään haluu elää suhteessa miehen kanssa, joka samalla myös kaipaa kovasti jotain muuta..
Tosiaan, musta ystävillä saa olla läheiset välit, ei siitä tarvii eikä saa olla mustasukkanen tms. Kunhan vaan muistaa ja jaksaa rakastaa sitte samalla tätä omaa elämänkumppaniaan!!
Iloksesi voin ilmoittaa, että tuntemistani päälle 40:stä bi naisista tiukkapipoisuus on kaukana. Olemme hakeutuneet toistemme seuraan, sillä se on luontevaa ja hauskaa. Myös suhtautuminen mieheeni on muuttunut aina vain parempaan suuntaan ja rakkaus on syventynyt entisestään.
Hauskin juttu mitä viime aikoina on tapahtunut, oli viimeksi bileissä, kun eräs pariskunta oli kiinnostunut miehestäni, joka on ilmoittanut olevansa umpihetero. Taitaa sittenkin nuo miehetkin kiinnostaa. Oli ilo katsella, miten mieheni nautti tilanteesta.
Äidiksi tuleminen ei mielestäni muuten vaikuta asioihin, paitsi että se tietenkin muokkaa ihmistä, kun joutuu/saa huolehtia jälkikasvustaaan. Enemmän kai vaikuttaa eletyt vuodet ja se että nainen viittäkymmentä lähestyessään tulee "omaksi itsekseen" l. saa tietynlaisen sisäisen rauhan. Silloin on paljon helpompi rakastaa itseään ja muita sekä nauttia siitä että olemme kaikki erilaisia persoonia.
Tässä 25-vuotiaan mielipide.
Minua ei haittaisi miehen bi-seksuaalisuus yhtään. Hänen ei tarvitsisi salata seksuaalista suuntautumista, vaan hän saisi tehdä, mitä haluaisi. Siis miesten kanssa. En katsoisi sitä pettämiseksi.
että bi-ihmisillä on seksuaaliasiat ihan päin PERSETTÄ!
Minulla on ollut syhteita naisten kanssa avioliittoni rinnalla. Mieheni on hyväksynyt ne, jos on itse saanut olla osallisena. Eli seksiä ja muuta virkistystä bi-tyttöystäviltäni. En ole mustasukkanen miehelleni tyttöystävistäni, enkä tytöille miehestäni, koska tytöt ovat olleet ihastuneita (jopa rakastuneita?) minuun eivätkä mieheeni.
Olen kuitenkin huomannut, että olen mustasukkainen miehestäni heteronaisille ja homo miehille. Eli niille, joita en itse voisi saada. Tunnen olevani mustasukkainen luonne ja minusta tuntuu, että minun voisi olla vaikeaa hyväksyä miehen bi-seksuaalisuus, vaikka itse olen bi. Tästä mustasukkaisuudesta en ole ylpeä. Olisi paljon helpompi elää molempien ilman turhaa mustasukkaisuutta.
Seksi naisen ja miehen kanssa on yhtä himoksta ja ihanaa, mutta miehissä ja naisissa minua kiihottaa eri asiat. Naisissa sileä pehmeä iho, hellät pehmeät huulet jne. Miehissä karheus, kovuus jne. Kun en ole pitkään aikaan, n.puoleen vuoteen naisen kanssa ollut, niin kaipuu alkaa jo polttaa.
on SAIRASTA touhua.
pyytää anteeksi jos sattuu vahingossa törmäämään esim kokoushuoneeseen, jossa on palaveri meneillään. Tavallinen fiksu ihminen osaa pyytää puheenvuoroa ja perustelemaan mielipiteensä keskustelussa. Sinä törmäsit sisään ja aloit huudella kuin mikäkin absoluuttisen totuuden torvi. Pysyisit kaltaistesi joukossa, moukka.
Keneltä tällä palstalla pyydetään lupa
a) astua sisään
b) käyttää puheenvuoro.
Juokse Marsiin!
Sinä pikku höpönassukka! Saat toki olla täällä planeetalla ihan omana itsenäsi, jos aihe Sinua kiinnostaa. Kai pelle-setä sentään saa halia ja pusia sinua?
En tuu mustasukkaiseksi. Minua ei haittas kumppanin tarveet oli hän sitten mies tai nainen.
Minusta on suorastaan kiihottavaa ajatella kumppania toisen miehen kanssa.
...Kunhan ventovieraita ei käytetä ihan miten vaan niin kaikki on ok.
Vakiutunut kolmio olis kyllä mieluisa, tai sitten neliö, sääli että semmonen on niin vaikea saada toimimaan... Aika kiva huusholli olis muuten ollu. ^__^
Vaikka en oikein ymmärrä miks aina pitäis saada kumpaakin,
olin sitä mieltä että bi henkilö rakastuu IHMISEEN ja hyvin tyytyy siihen oli se sitten mies tai nainen...?