Puoli vuotta sitten menetin ainoan naisen jota
olen koskaan rakastanut, naisen jota rakastin
enemmän kuin elämää itse. Tämä naisenalku oli
kuitenkin vielä melko nuori, ja ei halunnut niin
vakavaa suhdetta kuin miksi asiat olivat
kehittymässä...erotessame hän kertoi, että minä
olin "se oikea", mutta suhteen on pakko loppua.
Maailmani mureni...kun menetin elämäni suuret
ilot en enää osannut nauttia niistä pienistäkään.
Samaan aikaan koin hirveää stressiä
kirjoituksista, pääsykokeista, jne..ainoa ajatus
joka piti itseni hengissä oli se, että
heinäkuussa pääsisin armeijaan. Siellä saisin
ajautkseni muualle ja voisin vihdoin unohtaa.
Samalla masennukseni ja paha oloni kuitenkin
paheni. Elämä ei maistunut enää elämisen
arvoiselle.
Viime viikolla sain kuulla, että tämä nainen,
jota rakastin seurustelee nyt erään kaverini
kanssa. Kaverin jonka kanssa olen menossa
inttiin. Samaan varuskuntaan, samaan paikkaan,
samaan aselajiin.
Totuus on nyt siis se, että vuoden ajan saan
katsoa ihmistä, joka panee ainoaa naista jota
olen koskaan rakastanut ja jota rakastan
vieläkin..Maailma kaatuu päälleni ja en enää osaa
ajatella mitään muuta kuin itsemurhaa...tuntuu
siltä kuin olisin umpikujassa josta ei ole
pakotietä..en halua kuollla, mutta en näe syytä
elää..
AUTTAKAA! EN JAKSA ENÄÄ!!!
olen koskaan rakastanut, naisen jota rakastin
enemmän kuin elämää itse. Tämä naisenalku oli
kuitenkin vielä melko nuori, ja ei halunnut niin
vakavaa suhdetta kuin miksi asiat olivat
kehittymässä...erotessame hän kertoi, että minä
olin "se oikea", mutta suhteen on pakko loppua.
Maailmani mureni...kun menetin elämäni suuret
ilot en enää osannut nauttia niistä pienistäkään.
Samaan aikaan koin hirveää stressiä
kirjoituksista, pääsykokeista, jne..ainoa ajatus
joka piti itseni hengissä oli se, että
heinäkuussa pääsisin armeijaan. Siellä saisin
ajautkseni muualle ja voisin vihdoin unohtaa.
Samalla masennukseni ja paha oloni kuitenkin
paheni. Elämä ei maistunut enää elämisen
arvoiselle.
Viime viikolla sain kuulla, että tämä nainen,
jota rakastin seurustelee nyt erään kaverini
kanssa. Kaverin jonka kanssa olen menossa
inttiin. Samaan varuskuntaan, samaan paikkaan,
samaan aselajiin.
Totuus on nyt siis se, että vuoden ajan saan
katsoa ihmistä, joka panee ainoaa naista jota
olen koskaan rakastanut ja jota rakastan
vieläkin..Maailma kaatuu päälleni ja en enää osaa
ajatella mitään muuta kuin itsemurhaa...tuntuu
siltä kuin olisin umpikujassa josta ei ole
pakotietä..en halua kuollla, mutta en näe syytä
elää..
AUTTAKAA! EN JAKSA ENÄÄ!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
mielenterveyskeskukseen. Heti. Hoitoon. Masennusta
voi ja pitää hoitaa. Et ole nyt siinä kunnossa että
voisit mennä inttiin, psykiatri kirjoittaa sulle
taatusti lykkäystä, aikaa hoitaa pääs kuntoon ja
saat terapiaa ja tarvittaessa masennuslääkitystä.
Hae apua, (toistuvat)itsetuhoajatukset ovat aina
hälyttävä merkki, eikä "normaalin" masennuksen
pitäis koskaan jatkua yhtäjaksoisesti kuukautta
pitempään.
Voi kulta pieni toi kuullostaa aivan hirveeltä
mun on vaikea edes ymmärtää mitä tunnet , mutt
kyllä se sun "rakas" on tyhmä ku tuolaisen herkän
ja huomaan tyylistä että kiltin pojan jättää ,
sun kannattaa puhua jollekin , jos sulla on
vaikea puhua vieraan kanssa niin puhu parhaalle
ystävälle , äidille jollekki mutta älä sisällä
pidä tollasta tuskaa !!!Yritä nyt pärjätä ja
pyydä lykkäystä ei siitä mitään tule jos meet sen
jätkän kaa sinne armeijaa ettei sit tule riita ja
nyrkit ala heiluu , ja molemmat himaa , ettei käy
niin .....tai pyydä et pääsat toiseen paikkaan.
Mä en ainakaan kestäis , mut en tunne sua ni on
tosi vaikee sanoa mitä sun pitäis tehä!!!???
Mutta muista sun ympärillä on ihmisiä jotka
rakastaa sua ja tarvii sua ja ne tukee sua jos
vaan vihjaset vähä et nyt on huono olla ja en
halua olla yksin.......tiedät sen itsekkin ....
=) toivon että vastaat tähän tai jotai et tiedän
et kaikki on ok , mua huolestuttaa aina
kaikki..iso halaus ......puhu jollekin oikeesti
...you need it ...
Puhu jollekin..puhu sitten vaikka minulle, ihan
sama kunhan puhut vaan. Se on halpa ja hyvä
lääke, jota todella kannattaa kokeilla.
Tunnut herkältä jätkältä, joita minun mielestäni
tässä julmassa maailmassa on aivan liian
vähän..tuo kyseinen tyttö on kyllä tehnyt
elämänsä virheen.. :(
...oli mulla vähän aikaa sit..tai ehkä vähä
eri,mut kuitenkin.MÄ olin yhen jätkän kans,jos
nyt niin voi sanoa,mä olisin halunnu jotain
enenmän,mut silti rakastan sitä.No sain kuulla et
se oli alkanu olee yhen ihmisen kans,ja tää
ihminen on sairas se on saanu huoran maineen
jokapuolella ja eikä se tätä jätkää rakasta vaan
käyttää hyväkseen.SE tuntui pahalta.No annoin
ajan kulua (niin sunkin pitäis) ja aloin jo
unohtaa sen jätkän,kunnes yx päivä näin sen ja
kaikki muistot tuli mieleen.Mutta Näin se kai
menee...on tosi surullista,toi sun juttus eikä
sua varmaan lohdutu paljoo mikään nyt.Mut KOITA
JAKSAA JA MUISTA ETTÄ ELÄMÄ ON ELETTÄVÄKSI!!!
Seurustelin melkein 3vuotta sitten mua 3 vuotta
vanhemman jätkän kanssa rakastin häntä ja VÄLITÄN
hänestä vieläkin aivan sikana näemme paljon ja
aloimme kerran seurustelemaan uudestaan mutta
olen seurustellut toisen kanssa jo 2 vuotta ja
häntä rakastan paljon tämä exäni tietää
tunteistani ja tiedän että hänelläkin niitä on
mutta hän ei osaa enää olla uskollinen ja hänellä
on lapsi (ei asu samassa asunnossa) ja hän on
yksi suomen suurimpia autovarkaita Hän oli ennen
mukava ihana USKOLLINEN ja ennen kaikkea hän piti
minua kuin kukkaa kämmenellä !tekisin mitä vaan
jos hän olisi samanlainen kuin ennen!AUTA KÄRSIVÄÄ
come on..tää maailma on meitä naisia
pullollaan...=) mut ikävää kun sulle kuitenkin
kävi niin kuin kävi..=(
mullekkin on käynyt melkein samalla tavalla..ja
tunsin melkein samalla tavalla kun sä nyt tossa
mut " aika parantaa haavat" luota siihen..=)
sun kannattais todellakin hakea apua jostain...ja
puhua tosta asiasta...
i hope you make it!
asiaa!!!
Hmm..Aika suoraa tekstiä suoraa sydämestä..Muuta
en voi sanoa kuin että olen pahoillani
puolestasi..
naisia. Uskon,et menneisyys kaivertaa sydäntä ja
näin. Mut ajattele 1 vuosi armejaa ja sen jälkeen
opiskelemaan toivottavasti eri paikka kunnalle ja
uusia kamuja ja baarista varmasti löytyy joku
söpö tyttö(tai missä hengailetkaan)! Elämä on
ihmeellistä ja sillä on tapa järjästyä.
Kiitos, kannustavista sanoista. Voi kun ne
voisivat auttaa.
Maailmani on kuitenkin käynyt niin synkäksi ja
pieneksi etten enää itsekään tiedä mitä kohti
olen menossa..Mieli tekisi uskoa - ja kyllä minä
uskonkin - parempaan huomiseen, mutta tuntuu
siltä, että vaikka onni olisi aivan nurkan takana
eivät voimat vaan enää riitä...joka aamu kun
herään tunnen kipua joka puuduttaa. Kuljen kuin
haamu, kuin kuiskaus jostain mitä on joskus ollut
ja mikä on kauan sitten kadonnut. Varjot
syvenevät ja pimeys kietoutuu ympärilleni.
Ystäviä minulla on aina ollut paljon, mutta
heistäkin olen alkanut menettää osan. TAi en ehkä
menettää, mutta he ovat alkaneet
etääntyä..osittain siksi, ettei minulla ole ollut
aikaa heille pääsykoeruljanssin takia, mutta myös
siksi, että olen käynyt niin synkäksi..Maailmasta
on tullut niin raskas kantaa että olen painunut
kyyryyn. Ymmärrän kyllä, että osa ystävistä
etääntyy..en voi olla kovin hyvää seuraa kun koko
ajan tiedostan vain oman pahan oloni.
Lisäksi asun normaalissa keskikokoisessa
kaupungissa. Etäisyttä asioihin on mahdoton
saada. Eilen lähdin pururadalle juoksemaan pois
pahaa oloani - vain törmätäkseni exääni ja hänen
uuteen poikaystäväänsä. :(
Ja kyllähän maailma on naisia täynnä, ja
ottajiakin riittäisi. Mutta kun ei mikään tunnu
miltään. Tälläkin hetkellä eräs nainen vannoo
ikuista rakkautta ja toivoo välillemme ties mitä.
Mutta kun ei vaan tunnu miltää. Kaikki tuntuu
vain heijastukselta sitä mitä minulla oli...
Lisäksi ulkopuolisten(kuten vanhempieni) on lähes
mahdotonta käsittää pahaa oloani. ULkoisesti kun
kaikki on niin hyvin: "Hyvännäköinen, fiksu
poika...5 eximiaa ja pian Oik.YO..paljon
kavereita ja rahaakin taskussa".
Mutta sisältä kuolen päivä päivältä...tiedän että
onni odottaa tulevaisuudessa, mutta tuntuu että
en enää vain yksinkertaisesti jaksa...
Eikä se maailma liian raskas kantaa,
vaan minun maailmani nyt toisen kanssa...
Mielenterveysapuakin olen hakenut. Puhuin
kiltille valkotakkiselle tädille, ja täti tarjosi
minulle vapautusta armeijasta. Kieltäydyin.
Miksi?
Koska olen ihminen jolle tavoitteet on kaikki
kaikessa. Ihminen, joka ei osaa luovuttaa ennen
kuin on pakko. Minulle intin lykkääminen olisi
maailmanloppu; lopullinen antautuminen.
Ja se olisi myös teko jota en itse koskaan tulisi
ymmärtämään ja jota kaverini eivät
ymmärtäisi...tai ehkä ymmärtäisivät, mutta kynnys
on vaan liian korkea.
Tiedostan kyllä, että inttiin meneminen muuttuu
minulle yhdeksi helvetiksi lisää, jos todella
joudun samaan tupaan tämän jätkän kanssa.
Mutta minun helvettini ovat monet, pitkät ja kai
välttämättömät. Kun ihminen ei osaa luovuttaa se
palaa loppuun. Ja sitä minä kai tässä todistan,
katson hiljaa kuinka itse poltan itseni tuhkaksi.
Mutta ainakin olen rakastanut. Parempi lentää ja
polttaa siipeensä, kuin pysyä koko elämäänsä
maassa.
Kun rakastin, rakastin kaikesta sydämestäni. Ja
kun kärsin, niin kai sitten kärsin koko
sydämestäni.
AIna sanotaan, että aika parantaa. Että vuodet
korjaavat syvimmätkin haavat.
Puoli vuotta on kulunut, ja silti jokainen päivä
tuntuu vähän pahemmalta. Lapsenuskoiset "Amor
vincit omnia"-rakennelmat sortuvat alas kuin
korttitalot tuulessa.
Eikä se mitään. Kyllähän aika parantaa, tai
ainakin auttaa unohtamaan.
Minulla ei vaan enää ole aikaa. Minun aikani käy
edelläni; hiljaa, varmasti ja katsomatta taakseen.
Minä en enää jaksa.
Why to hell you like to die...
Flip a coing chose head or tales, all same you
shall lose... Life is just a game and no-one wins
it...
The thing is how fast you want do die...
T:Rjak
P.S If you die by our hand, no-one give you
memorial... Think you are still young...
Olen naispuolinen ihminen, mutta olen kokenut
vähintäänkin yhtä kauhean tilanteen kuin sinä.
Minä olin kihloissa ja raskaana. Ja kuin salama
kirkkaalta taivaalta jätkäkaverini jätti minut.
Hetken tuntui siltä, että jokainen vastaantulija
työnsi lastenvaunuja tai oli raskaana. Sillä
hetkellä kaikki kaatuu päälle. Abortti oli ainoa
vaihtoehto...sillä hetkellä. Se oli todella
rankka niin henkisesti, kuin fyysisestikkin.
Arvet eivät koskaan parane ja olen katkera
ex:lleni ikuisesti. Olin varma, etten selviä
koskaan ja että tulisin rakastamaan tätä ihmistä
loppuelämäni, mutta löysin sen oikean. Henkisesti
tapahtuneesta ylipääseminen kesti kauan ja
minustakin tuntui että kaverit kaikkosivat.
Armeija ei ole välttämättä oikea paikka asioiden
selvittämiselle. Siellä saattaa olla henkisesti
muutenkin rankkaa. Mutta ethän voi olla varma
onko ex:si uusi koko aikaa samassa komppaniassa.
Yritä vain kaikin voimin jaksaa...sillä tiedän
että sinäkin selviät. Monet ystäväni olivat
varmoja, että en jaksaisi (yritin itsaria), mutta
itse jaksoin yrittää. Päätin olla vahva...ole
sinäkin. Nyt tapahtuneesta on nelisen vuotta ja
olen onnellisesti kihloissa. Tapahtuneet
kasvattavat aina, vaikka synkimmällä hetkellä
siltä ei tunnu. Puhu asioista ihmisille, jotka
ymmärtävät ja ammattiapuun kannattaa aina luottaa.
Koita jaksaa, sillä tiedän miltä sinusta tuntuu.
Koin lähes samantapaisen tarinan vähän aikaan
sitten ja se oli raskasta ja on yhä edelleen
välillä raskasta. Mutta olen yrittänyt ja
onnistunutkin unohtamaan hänet. Tällä hetkellä
teen töitä niin paljon että kaikki muu unohtuu,
ihan vaistomaisesti. Ja olen alkanut taas olemaan
kavereitteni kanssa ja tekemään kaiken näköistä
minkä ehdin töistä.
Hyvää kesää sinulle ja tsemiä!
ÄLÄ AJATTELE HÄNTÄ, niin minä tein.
älä ole niin itsekäs että tappaisit itses ja
jättäisit kaikki sun kaveriskin suremaan sua..ja
entäpäs se nainen joka rakastais sua..joka
kuulemma vannoin sulle ikuista rakkautta mitäs
jos sillekkin tulis samanlainen tilanne kuin
sulla on nyt ja sekin tappais itsensä sun
takia...??
jos olisin sä niin yrittäisin ainakin unohtaa sen
tytön...
ja jatkaa omaa elämääni taas täysillä...
tällästä on pakko vaan sanoo, että koita jaksaa,
on täällä monta muutakin tyttöä olemassa ja jos
toi oli ensirakkaus, niin sen muistaa ja se oli
tietty ihanaa.. *ei tajua mitä itsekkään puhuu*
mutta sanonpahan vaan, että entä jos se nainen,
joka rakastaa sua, niin tuntee samalla lailla
kuin sinä, jos sinä et häntä viitsi edes
vilkaista, tai jotain! unohda se edellinen ja elä
tätä hetkeä, se voi olla vaikeaa, mutta koita
edes! =)
niin tai mulle tuli tällänen idea, että jos
vaikka kertoisit sille tytölle mitä tunnet
vieläkin häntä kohtaan.. ja muutenkin , että
miltä susta tuntuu.... puuhminen auttaa, mutta
hyvä, että kirjotit edes tänne.. =) se on yksi
askel selviytymiseen..
zemii sulle! =)