41 v. Olis kasassa tällä ukolla. Paljon pitäis
olla vielä näkemättä ja kokematta. Nyt on vaan
niin että seinä on edessä. Ei maistu mikään. Ei
työ,ei liikunta,ei seksi, ei baarit,ei tv,ei
musiikki. Ei mikään. Köyttäkö ?
olla vielä näkemättä ja kokematta. Nyt on vaan
niin että seinä on edessä. Ei maistu mikään. Ei
työ,ei liikunta,ei seksi, ei baarit,ei tv,ei
musiikki. Ei mikään. Köyttäkö ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen vuotta vanhempi nainen. Ja sama vika on
elämässä tällä hetkellä. Onkosta tämä keski-ikää
vaiko kevätmasennusta ? Tämän tylsemmäksi ei voi
enää tulla !
Tee jotain pientä joka tekee sinulle hyvää.
Elämänilo koostuu kuitenkin pienistä jutuista.
Ole myös parhaassa mahdollisessa seurassa, eli
oman itsesi kanssa. Ei sinun tarvitse tehdä kuten
kaikki muut tekevät, tee sitä mitä itse haluat ja
voit. Kerro jollekin ,ettei olosi ole hyvä ja
ettei mikään kiinnosta. Tein itse sen virheen
etten puhunut kellekään olostani ja kävin
aika "syvällä". Oireet tulivat loppusyksyllä ja
nyt alkaa pikkuhiljaa taas elämä maistumaan. Älä
pyydä mitään masennuslääkkeitä, sillä reseptin
saat todella helposti ja siinähän olet koukussa.
Kyllä keväällä virkistyy, viimeistään sitten kun
vihertää....
43 v lasissa ja uusi nainen piristi uuteen
kevääseen...
kuin tehdä. Sama vika täällä, masentaa ja elämä
tuntuu kaatuvan päälle. Erosin vuoden vaihteessa
ja elämä jotenkuten meni näihin päiviin saakka,
kunnes törmäsin exään kaupungilla uuden miehen
kanssa...aargghhh. Miten tässä mielentilassa
pystyy rakastumaan, ei mitenkään. Olen kuin
tuuliajolla. Pitäiskö mun venata vielä muutamia
kuukausia mutta ku aika tuntuu matelevan. Aivan
toivoton tilanne.....
Etkös tiennyt, että exällä on uusi, kun näkeminen
vei jalat alta ?
Vaan lohduttaudu sillä ettei exäkään ole vielä
sen "valmiimpi" rakastumaan uudelleen kuin
sinäkään. Kyllä avioero/entinen liitto on saatava
ensin takaraivosta kokonaan terveelle pohjalle
ulos ennenkuin todellinen uusi suhde voi syntyä.
Joillakin tuo surutyön tekeminen vie tosi
kauankin, mutta kukaan ei siitä selvinne parissa
tai neljässä kuukaudessa. Ja eikös sinunkin
pitäisi pyrkiä tekemään surutyötä siihen malliin,
että iloitset jonain päivänä että exäsi on
löytänyt uuden, vasta sitten olet oikeasti
eronnut.
Vaan tahdon ottaa sinut tilanteestasi näin
virtuaalisti "haliin". Minä tiedän tuon kipeän
tunteen: olen sen erossani elänyt ja nyt olen
elänyt sen toisenkin kerran, kun erehdyin
suhteeseen miehen kanssa, jonka surutyö oli
kesken. Päivät ovat todella pitkiä ja aika
matelee !
Vaan toivotaan parempaa ! Ja yritetään jopa
jaksaa uskoa siihen !!