Olen vakavasti harkinnut lapseni siirtämistä kotiopetukseen. Nykyinen peruskoulujärjestelmä ei tunnu opettavan keskivertolapselle kuin vuoron odottelua. Kaikki ilo uuden oppimisesta unohtuu hitaan ja kaavamaisen opettamisen myötä. Oma mielipiteeni on että lapselle tulisi opettaa asioita jotka juuri sillä hetkellä kiinnostavat. Kuka voi kiinnostua sata sivuisesta matematiikan kirjasta, jonka viimeisen sivun laskutkin osaa kuin vettä vain. Tai äidinkielen tunnilla, kuunnella kun se hitainkin oppilas vuorollaan lukee ääneen osuutensa. Toki hänkin on tärkeä, mutta kyllä seitsenvuotiaan mielenkiinto ehtii lopahtaa ennen kuin viidentenätoista saa oman vuoronsa. Mielipiteitä?
lapsen opetus kotona
sini
181258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mietihän vielä! Vaikka itse olen monitaitoinen ihminen ja vaimo osaa toisia asioita kuin minä, niin kyllä meidän lasten kohdalla kotiopetus olisi jäänyt hyvin puolinaiseksi. Vaikka koulussa joutuikin vuoroaan odottamaan, niin oppivatpahan lapsemme ainakin sen, että yhteiskunnassa on aina muitakin eikä kaikki ole tehty vain heitä varten.
Muista myös, että kunnan tulee valvoa että kaikki opetuksen tavoitteet täyttyvät kotiopetuksessakin, eli todennäköisesti joudut viemään lapsesti erilaisiin edistymistä mittaaviin kokeisiin, joissa kaikkien eri oppiaineiden ja muiden koulun opetussuunnitelmassa määrättyjen tavoitteiden toteutumista seurataan.
tottakai lapsi joutuu tasokokeet käymään, täytyyhän opitut asiat mitata. ja varsin hyvin tiedän senkin että opettaminen on iso pala purtavaksi. En usko lapseni kuitenkaan kuvittelevan tämän asian takia, että maailma vain hänen napansa ympärillä pyörisi. Maailmassa kun on paljon muutakin tärkeää kuin koulun seinät.
Vasta harkitsen asiaa, tietoa etsin ja kartoitan mielipiteitä asiasta yleensä.
Hei!
Olet kokenut erään asian käytännössä, nimittäin sen, että ekaluokan eräs tärkein opetusasia on oman vuoron odottaminen tai sen oppiminen. Ensimmäisenä syksynä tunnit voivat hetken olla kaaosta, kun jokaisen pikkuisen asia olisi se kaikkein tärkein ja he pyrkivät sen sanomaan. Kunnes oppivat, että jokaisella on vuoronsa. En ole itse valmistumassa ala-asteelle mutta tämä on silti tullut opinnoissa esiin.
No, on valitettavaa jos ei lapsesi koulussa anneta virikkeitä myös näille aiemmin edistyneille ja taitavammille lapsille. Uskoisin että tämä on kuitenkin lähinnä eka luokan ongelma, siitä eteenpäin virikkeet usein myös lisääntyvät näille "hyville oppijoille". Tiedän tämän myös omasta kokemuksesta, osasin lukea ja laskea hyvin kouluun mennessä ja olen tällöin myös kotona valitellut tehtävien helppoutta. Myöhemmin asia kuitenkin korjaantui.
Mielestäni voisit ottaa yhteyttä lapsen opettajaan ja kertoa, että lapsesi turhautuu kun ei saa tarpeeksi vaativia tehtäviä. Ehkä hän tällöin huomaisi paremmin antaa niitä. Jostain syystä kyseinen opettaja on varmaankin pitänyt tärkeämpänä koulun yleisen toimintatavan oppimista aluksi, niin ettei vielä ole eriyttänyt opetustaan tarpeeksi. Lukemaan opettelu kun vie suurimmalta osalta oppilaista vähintään syyslukukauden, joiltakin koko vuoden. Uskon että säästyt paljolta jos maltat antaa lapsesi käydä tavallista koulua, ja hän saa tärkeitä kaverisuhteita koulusta. Olen silti sitä mieltä että nyt voisi puuttua asioihin, koska koulu-uran alussa syntyy kuitenkin käsitys koulusta, joka säilyy aika lailla samana koko kouluajan. Siksi olisi tärkeää ettei lapsesi kokisi koulua typeränä paikkana, jossa ei tarvitse tehdä mitään ja jossa ei ainakaan opi mitään uutta. Kerro miten asiat etenevät!
ps. on harmi kaiken kaikkiaan, että koulusysteemissä usein hyvät oppilaat kärsivät. Joku tällä palstalla sanoikin, että koulussa edetään neljästä oppilasryhmästä toiseksi hitaimman mukaan. Kuitenkin ero tasoittuu myöhemmin, kun uutta asiaa on kaikille enemmän, ei pelkkä lukutaito ym. niin kuin ekalla.
Oma lapseni osasi mm. lukea kouluun mennessään ja osoittautui hyvin lahjakkaaksi muutenkin. Mutta hän ymmärsi jo lapsena että koulussa opitaan paljon muutakin kuin uusia asioita, ja niinpä hän viihtyi hyvin ekaluokallakin vaikka kaiken sen joko osasi jo kouluun mennessään tai oppi sen siellä käytännössä heti. Hän ei pitkästynyt koska hänellä oli hyvä ominaisuus, eli kärsivällisyys. Hän otti iloisena vastaan ne uudet asiat jotka koulussa opittiin ja muuten hän teki niitä samoja tehtäviä koska ymmärsi jo silloin, että kertaaminen ja puurtaminen on tärkeä oppia tulevaisuutta varten. Nyt hän on jo yliopistossa ja edelleenkin hän kokee suurta innostusta oppiessaan uusia asioita, joita kotona käydessään selittää minullekin innoissaan vaikka en niitä ymmärräkään. Koulusysteemi ei missään nimessä lannistanut hänen intoaan, koska hän oli oppinut ottamaan elämästä aina sen mikä siinä oli uutta ja tekemään lopun aikaa työtä vakauttaakseen osaamistaan ja taitojaan. Se oli minustakin hyvin tärkeää tänä nykyisenä aikana, jolloin lapset ja nuoret oppivat haluamaan kaiken heti ilman että joutuisivat odottamaan. Ja kuitenkin elämässä joutuu odottamaan monta kertaa eri asioita, ja tämän oppiminen on erittäin tärkeää. Lapseni on nykyisin innokas aikuinen, joka opiskelee häntä kiinnostavaa alaa ahkerasti ja on oppinut jo ala-asteelta tekemään työtä nurkumatta vaikkei aina olisikaan jotain uutta ja hienoa tarjolla.
Kun kerran halusit mielipiteitä, niin tässä oli minun näkemykseni omiin kokemuksiini perustuen, eli lapselle tekee hyvää oppia rauhoittumaan, odottamaan ja nimenomaan oppimaan se työn puurtamisen periaate, koska se poikii tulevina vuosina paljon hyvää.
Ollessaan oman ikäistensä parissa lapset oppivat sosiaalisia taitoja ja ilman näiden taitojen oppimista lapselle tulee vaikeuksia myöhemmin elämässä, jos ne pitää myöhemmin oppia. Lapsi voi syrjäytyä, jos ei tapaa omanikäisiään. En tiedä asiasta mitään, mutta tuo on mun mielipide.
En pidä koulua typeränä tai turhana paikkana. Opettajaa kunnioitan vaikeassa tehtävässään. Enkä häntä lapseni kuullen moiti. Ehkä aloitinkin tämän keskustelun koska halusin tietää missä määrin vanhemmat kokevat turhautumista näiden asioiden tiimoilta. Käsitykseni kaiken lukemani jälkeen on, että kaikki lapset viihtyvät erinomaisesti koulussa ja se on täydellinen paikka. Ongelma taidankin olla minä itse, koska haluan lapseni oppivan luovan ja hauskan ilmapiirin vallitessa, senkin kustannuksella että hän ei tulevaisuudessa sulautuisi massaan. Kiitos ja kumarrus
Itse kysyit saadaksesi tietää muiden mielipiteitä, ja kun täällä on kirjoitettu näköjään mielipiteitä jotka eivät ole samoja kuin sinulla, niin sitten menet ja näköjään suutut. Kannattiko edes sitten kysyä jos kerran ihmisten ajatukset eivät sinulle kelvanneetkaan?
Valitettavasti näyttää tuo Sini olevan tyyppiä
-kaikki- minulle -heti. Ja mihinkähän näiden
tällaisten vanhempien takia olemmekaan tässä
yhteiskunnassa joutuneet!MINÄ MINÄ MINÄ ja taas
minä -voi lapsi parkaa.
Vaikuttaako sini mielestäsi vihaiselta viestissään? Minun mielestäni hän otti ihan hyvin kommentit vastaan..
Kyllä minusta Sinin kirjoittama kommentti: "Ongelma taidankin olla minä itse, koska haluan lapseni oppivan luovan ja hauskan ilmapiirin vallitessa, senkin kustannuksella että hän ei tulevaisuudessa sulautuisi massaan. Kiitos ja kumarrus " on ihan selvä suuttumuksen osoitus.
en minä suuttunut, suuttuminen on ihan jotain muuta kuin tuo edellinen, kasasinpahan vain yhteenvedon vastauksista, yleinen mielipide tuntui aiemmin olevan että koululaitos on hyvä ja ongelma olen minä joka olen malttamaton heti mulle kaikki tänne tyyppiä, joka kyllä on aika hassu ajatus jos otsikkoon vilkaisee.
Kuka kuvittelee että oman napansa ympärillä pyörivä aikuinen ja saman ongelman perinyt lapsi millään muotoa pystyisivät niin vaativaan sessioon kuin kotiopetus. Kyllä tuohon ratkaisuun päädyttäessä täytyy olla sinut itsensä ja mielihalujensa kanssa. Koti opetus kai vaatii sata prosenttia enemmän paneutumista, kuin lapsen vienti aamuisin koulun pihalle.
Enkä minä missään vaiheessa kuvitellut yksin suoriutuvani tästä tehtävästä, opettajien kanssa on välit pidettävä todella hyvinä, sillä apua tulen varmasti tarvitsemaan paljon. Sekä opettajilta, kunnan työntekijöiltä, että tuttavilta ja sukulaisilta. En minä sentään kaikkia aineita suvereenisti hallitse vaikka kasvatus alalla olen vuosia työskennellyt.
Iloisena lukisin vastauksia myös heiltä jotka ovat tähän ratkaisuun päätyneet, tai edes sitä harkinneet. Mielipiteeni kaiken lukemani jälkeen edelleen on että kotiopetus vaatii vanhemmilta enemmän paneutumista lapsen elämään, kuin lapsen luovuttaminen yleisen koululaitoksen muokattavaksi.
teille jotka kasvatus taitojani epäilette voin vakuuttaa, että kaksi suloista tyttöäni ovat hyvin tasapainoisia, empaattisia ja hyvän itsetunnon omaavia hauskoja lapsia. Heillä on laaja kaveripiiri jonka ikäjakauma on 4-10 vuoteen näitä ystäviään he tuskin menettäisivät vaikkeivat perinteistä koulua kävisikään. Se että kaveripiirin asenne muuttuisi lapsiani kohtaan on tosiasia jota ei sovi unohtaa. Mutta koska kaveripiiri on vuosia pitänyt lapsiani tavallaan etuoikeutettuna kotiäidin vuoksi, en usko tilanteen suuresti muuttuvan.
Mielestäni meidän vanhempien on syytä tarttua rohkeasti asioihin joita emme koe lapsellemme hyväksi, riippumatta siitä mitä naapurit ajattelevat, sillä kysehän on kuitenkin omista lapsistamme.
ja nämä omat pirpanani tietävät kyllä että maailma ei ole oikeuden mukainen ja reilu. Tapahtuu asioita joihin he eivät voi vaikuttaa. Mutta tähän saakka olen parhaani mukaan yrittänyt pitää lupaukseni heille. Eli lupaan vain sen mitä voin pitää, rehellisyys ja luotettavuus ovat asioita joita en itse lapsuudessani saanut. Siksi haluan omien lapsieni luottavan minuun ja isäänsä, tapahtuipa mitä tahansa on perhe´, vakaa ja pysyvä vaikka ympärillä myrskyää.
Te helpomman tien kulkijat, älkää tuomitko vain jos itseltänne puuttuu rohkeus astua valmiilta polulta.
Ei meiltä välttämättä puutu rohkeutta astua joltain polulta syrjään, mutta eipä tuohon ole kaikilla perheillä mahdollisuutta vaikka halujakin olisi. Sitä kun joidenkin on pakko työssäkin käydä.
Mutta kannattaa ajatella asiaa myös sen lapsen kannalta. Koulussakin voidaan syrjiä ja kiusata muita, mutta kohtalaisen varma olen siitä, että kotiopetukseen jäävä lapsi joutuu kärsimään muiden lasten ja myös naapuriaikuisten taholta aika paljon, koska se herättää paljon kateutta ja puheita yläluokasta, eriarvoisuudesta ja siitä kuinka luulette olevanne parempia ihmisiä. Tai sitten arvellaan mitä vikaa lapsessa on kun ei voi mennä normaaliin kouluun, ja nuo arvelut kyllä kantautuvat aika kovinakin lapsen korviin. Aikuisina saatatte nämä puheet hyvinkin kestää, mutta kestääkö se pieni lapsi kaiken sen mitä muut hänen silmilleen sen takia saattavat paiskoa. Maailma kun ei ole sellainen jollaiseksi sen haluaisimme.
Kannattaa tätäkin pohtia!
Mitäs jos kokeilisit pikku hiljaa? Esim. opettaisit yhtä kahta ainetta kotona ensin. Jos se lähtee sujumaan ja tuntuu hyvältä niin otat lapsesi kokonaan pois koulusta. Pitää kuitenkin muistaa, että yläasteella voi olla vaikeaa lapsella joka on ollut kotiopetuksessa. Ala-asteikäisellä se on helppoa ja ehkä sosiaalista painetta ei niin paljon ole. Mutta yläasteikäiselle kaverit ovat erittäin tärkeitä ja välit vanhempiin todennäköisesti huonontuvat. Ja tällöin voi koulun käynti jäädä aika vähälle. Toisaalta jos siirrät lapsesi yläasteikäisenä kouluun se voi tuottaa kovin suuria vaikeuksia.
Yksi asia joka kannattaa muistaa on kielten opetus. Pystytkö opettamaan englantia tai jotain toista vierasta kieltä samalla taidolla kuin opettaja koulussa? He puhuvat aksentitonta kieltä ja ovat sitä vuosi opiskelleet. On eri asia opiskella esim. englantia äidin johdolla kuin vuosi yliopistossa kieltä opiskelleen johdolla. Toisaalta voithan kielten ja esim. matikan osalta ratkaista ongelmat yksityisopettajalla.
Tai voithan yrittää siirtää lapsesi esim. pieneen kouluun jossa on pienemmät ryhmät tai esim. opiskelemaan harvinaista A-kieltä (tästä todella on hyötyä sitten aikuisiässä), jossa usein on pienet ryhmät ja opettaja voi keskittyä enemmän. Tai esim. kielikylpyopetukseen tai mitä muita vaihtoehtopedagoogisia kouluja nyt onkaan.
Tai jos sinulla on saman henkisiä ystäviä niin voittehan yhdessä palkata lapsillenne yksityisopettajan, jolloin ei synny niin suurta painetta ulkopuolisilta tahoilta ja lapset saavat olla myös yhdessä?
eri ihminen kuin ope, mutta kun jo vastasin tuolla ninmimerkillä toisella palstalla, ajattelin käyttä sitä nytkin. Onhan noissa pieni ero.
En ole omien lasten kohdalla joutunut vakavasti harkitsemaan kotiopetusta. Lapseni (4 kpl, 3 koulussa) ovat olleet kiinnostuneita koulussa opetettavista aineista. Ymmärrän ammattinikin vuoksi, että aina näin ei ole. Kotiopetus on kyllä leikkimielisesti ajoittain käynyt mielessä. Ongelmat ovat kuitenkin olleet niin pieniä, että olen pitäytynyt seuraaviin konsteihin:
- rutkasti keskustelua ja kuulostelua
- asian opettaminen kotona toisella tavalla
- uusien mielenkiintoisien näköalojen avaamista asiasta
- myös yritän selvittää, miksi asia on opetettu, niin kuin on (inhimillisyys ja erilaisuus!)
-jos olen erityisesti halunnut opettaa tietyllä tavalla jonkun mielestäni tärkeän asian kotona omaan tyyliini, ei kukaan ole estänyt
Olen siis pyrkinyt, että tarvittaessa lapsi saisi molemmat voimavarat, koulun ja kodin, myös opetettavissa aineissa. Minä olen pärjännyt kotikonsteilla ja olemme tyytyväisiä.
On tietenkin sitten oma lukunsa nämä kiusaamisongelmat ja ongelmalliset häiriökäyttäytymiset. Jos tällaista ilmenisi, en epäröisi vaihtaa koulua, viimeistään ala-asteen jälkeen eri yläasteelle (esim. johonkin erikoistuneeseen kouluun tai luokkaan).
Yläpuolella oleva on siis vastine alkuperäiseen viestiin. :)
onhan tuo tuollakin tavalla, mutta minkäs teet kun luokassa on 28 oppilasta eiväkä he tietenkään voi olla samaan aikaan kiinnostuneita samoista asioista.
Itse ajattelen asian niin, että koulussa opitaan paljon muutakin kuin ne pakolliset aineet - yhdessäoloa, tiimityöskentelyä, erilaisuuden suvaitsemista jne. ja se on paljon tärkeämpi oppi kuin kouluaineet - ainakin ala-astetasolla. Harvoin nimittäin neljännen luokan todistusta kysytään työpaikkaa hakiessa, kyllä se varsinainen opiskelu alkaa vasta yläasteella tai myöhemmin. Oma koululaiseni pärjää loistavasti koulussa ja minusta on vaan hyvä, että ehtii vielä leikkiä ja tehdä muutakin mukavaa, kun saa aina nopeasti läksyt tehdyksi. Ehtii kyllä vielä puurtaa opintojen kanssa myöhemmin! Sitäpaitsi hyvä on lapsen oppia ymmärtämään, että kaikki eivät ole yhtä hyviä kaikissa aineissa, jokaisella on omat vahvuutensa ja kaikki ovat tärkeitä! Musta olisi kurjaa, jollei koululaisella olisi kerrottavaa koulun tapahtumista iltaisin, eikä voitaisi niistä yhdessä keskustella.
Minua kiinnostaa vielä tietää, voiko kuka tahansa ryhtyä opettamaan kotona. Eikö esim. kielioppia tarvitse itse osata (pilkkusäännöt, yhdyssanat ym.)? Taitaa olla nykyään niin, että kuka tahansa ylioppilaaksi valmistunut kuvittelee olevansa pätevä opettaja. En nyt puhu pelkästään sinusta, kun en koulutustasi tiedä.