Onko muilla ihmisillä samanlaista tunnetta, että mikään ei tunnu miltään? Itselläni on näköjään todella vaikea päästä eroon poikaystävästäni...Uusia ehdokkaita olisi ja todella ihania sellasia, mutta kun tunne tulee että ei! Mikä siinä on!? Toinen yrittää parhaansa mukaan niin että minulla olisi kaikki hyvin, mutta kun ei niin ei. Missä vaiheessa sitä mieli muuttuu ja voi ajatella myös muita? Ajattelen aina jos on joku uusi ihminen ja tutustun häneen niin minulla tulee heti tunne, että eihän tämä ole samanlainen kuin se entinen ja jätän homman sikseen...Jos tapaat ihmisen ensimmäistä kertaa niin voiko siitä jo päätellä että tämän kanssa minä tulen hyvin toimeen vai tuleeko se tunne vasta sitten kun on muutaman kerran nähnyt häntä...mietityttää tälläiset asiat. Ottakaa kantaa!
Kun mikään ei tunnu miltään...
Sirpale
41083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...että ei voi etukäteen tietää mitä siitä tulee. Joten kannattaa joka tapauksessa varmaan käydä kahvilla/leffassa/tms. kerran tai pari.
Sitä paitsi se treffailu on ihan hauskaa ajankulua vaikka ei mitään tulisikaan ja samalla kuitenkin tutustuu uuteen ihmiseen ja voi hioa ihmissuhdetaitoja.
Sinällään ongelma on kyllä vittumaisen tuttu myös Kanankoivelle.
Toissailtana jouduin (taas kerran) valintatilanteeseen. En selitä alkutarinaa, mutta kuienkin oli sitten toinen tarjolla. En pystynyt edes ajattelemaan sitä. Olen miettinyt ja tullut siihen tulokessen, että varmaan rakastan omaa miestäni, koska houkutus ei tuntunut miltään. Oli vain omaa ikävä.
Meillä on kuitenkin sellainen henkinen valtataistelu ja pelkääm, että fyysinen intohomo peittää alleen todellisen.
En ole enää mikään lapsi, joten ei mitään jokeltelua. Mutta luulen, että ihmisen tunteet ei koskaan sammun. Ne roihuaa kuin juhannuskokko. Jos on sellainen ihminen...
KAUHEAA!
En tykkää, että kirjoituksiini tulee tuollaisia suomenkielenvirheitä! Itse aina katson, että ihminen osaa kieliopin. Olen pahoillani!!!
Se fyysinen intohomo vaikutti tosiaan pelkäämisen arvoiselta.