Tällä palstalla on paljon taitettu peistä Avance veneistä puolesta ja vastaan.
Mitä mieltä palstalaiset ovat Finngulffeista 80-luvulta (90-lukulaisiahan ei juuri ole). Olisiko viisas hankinta?
Kovin halpojahan ne eivät ole, mutta kuinka olisi hinta/laatu suhde. Vai maksetaanko pelkästä imagosta, vai mistä?
Mitä mieltä palstalaiset ovat Finngulffeista 80-luvulta (90-lukulaisiahan ei juuri ole). Olisiko viisas hankinta?
Kovin halpojahan ne eivät ole, mutta kuinka olisi hinta/laatu suhde. Vai maksetaanko pelkästä imagosta, vai mistä?
Vastaukset 60
Vanhimmat
Kyllä yleisesti Finngulffien kova hintataso perustuu tuotteen laatuun. Kun vene on hyvin tehty, aika ei siihen pure sillä tavoin kuin johonkin muuhun ja se näkyy korkeana jälleenmyyntihintana. Markkinatalous toimii.
Käytetyt Finngulffit vaihtavat usein omistajaa ilman, että niitä juurikaan tarvitsee ruveta myymään yleisillä markkinoilla. Lisäksi Finngulffeilla on olemassa hyvämaineisen veistämön tuki ja huolto.
Ennen ostopäätöksen tekoa tulee käytetty vene, oli se minkä merkkinen hyvänsä, tarkistaa huolellisesti. Ns itserakennettuja Finngulffejakin löytyy.
Ja mihinkäs nuo kaksi ensimmäistä kappaletta perustat?
Kyllä -80 luvun 36:t näyttävät aika harmailta ja kuluneilta, puhumattakaan 39:t ja 391:t jotka ovat jopa mitäänsanomatttoman näköisiä, siis -80 luvun veneet valkoisella rungolla ja vaaleansiinisillä raidoilla ilman teak-kantta.
En muutenkaan tajua, miten Finngulfeissa laatu näkyy. Miten ne poikkeavat vaikkapa Sirena 38:sta laadun suhteen. Sirenahan on mielestäni aivan "normaalia" laatua. Miten Finngulfit erottuvat laadukkaampina X:istä, monista ruotsalaisveneistä, Moodystä tai yleensä muista vertailtavista veneistä, vaikkapa tälläkin palstalla parjatuista Bavarioista? Tulivathan Fingulfitkin aikoinaan tunnetuiksi heikoista peräsimistä ja sähköjohtohässäköistä. Taitaa Finngulfien vankka maine perustua hyvään suhdetoimintaan Vene-lehden testaajien kanssa, eiväthän ne muualla maailmassa ole mitenkään erityisen tunnettuja, mitä nyt vähän ovat yrittäneet Swanin ja Balticin maineella ratsastaa.
Kuulinpa melko luotettavasta lähteestä, että Eikka Antinoja passitti aikanaan tilaamansa Crown/FG391:n kaksi kertaa takaisin veistämölle, kun työn laatu ei kelvannut. Kertooko tämä Eikan vaatimuksista vai työn laadusta -mene ja tiedä.
Kirjoitukseni on vain mielipidekirjoitus. Mielipiteitä on tietysti monia enkä yritäkään väittää edustavani sitä ainoata oikeata. Onneksi muilla on toisenlaisia.
Samalla lailla se maali ja lasikuitu haalistuu Finngulffissa, Bavariassa, Balticissa ja Swanissa. Laatuveneissä, joihin siis lasken Finngulfin, voidaan helposti ja edullisesti hoitaa peruskunnostus suht´ kevyellä ehostuksella eikä rakenteitä tarvitse olla korjaamassa yhtenään. Muutenkin laatuveneen kyllä huomaa veneeseen noustessaan ja varsinkin purjehtiessaan. Ei siinä tarvita edes toimittajia neuvomaan.
Korkea jälleenmyyntihinta on seuraus ostajien tekemästä valinnasta.
Olen kanssasi samaa mieltä, että Swanit ja eräät Balticit ovat yleisesti Finngulffeja laadukkaampia. Minunkin mielestä Sirena on hyvin lähellä Finngulffin laatutasoa. 80-luvulla tehdyssä veneessä käyttäjillä ja tehdyillä kunnnostuksilla ja huolloilla on huomattavasti suurempi merkitys tämän tasoisten veneiden kuntoa vertailtessa.
Minusta ruotsalaissista merkeistä mm. Najad, Sweden Yacht ja Maxi edustavat myös laatuveneitä.
Ymmärtääkseni Finngulffi ei ole pyrkinytkään maailman merkiksi. Eihän heillä ole edes valikoimassa riittävän suuria pursia veistämön kapasiteetista puhumattakaan kilpaillakseen maailman markkinoilla kuten Baltic tai Nautor.
Minkä tahansa veneen saa harmaaksi ja kuluneeksi 20 vuodessa, mutta kaikkia ei saa pysymään hyväkuntoisina hyvin pidettynäkään. Tiedän monta erittäin hyväkuntoista 80-luvun FG:ta, mutta on kohdalle muutama pilattukin osunut.
Finngulfit ovat laadukkaita, samoin X:t ja muutamat ruotsalaiset, varsinkin Orustin saarelta tulevat (Najad, HR, CB jne.) ja muutamat suomalaiset. Suurin osa ruotsalaisista ja suomalaisista ei yllä samaan tasoon.
Vai oletko sitä mieltä, että 80-luvun Maxit, FE:t, SW:t, Albinit, Guyt, Divat ja Omegat jne. ovat yhtä laadukkaita?
Sirena 38:nkin on mielestäni laadukas, mutta ei suunnittelultaan yhtä onnistunut kuin FG 36/39.
FG 36/39:n suurin ansio lienee pysyminen tuotannossa ja kansainvälisessä suosiossa (saksalainen testi vuodelta 2001: http://www.yacht.de/tests01/test04011.html) 20 vuoden ajan. Tämä pysyvyys vaikuttaa merkittävästi 80-luvun mallien hintoihin. Varsinkin verrattaessa FG34:n, Athene 34:n ja Sirena 38:n hintoja vain hiukan suurempaan FG 36:een, ei suurelle hintaerolle oikein löydy muita perusteita kuin uusien veneiden saatavuus, arvostus ja kova hinta.
Monien Södergrenin (ja myös Norlinin) konstruktioden hyvä arvostus johtuu siitä, että niitä ei suunniteltu IOR-kilpaveneiksi, kuten lähes kaikki muut 80-luvun ko. kokoluokan veneet.
Tietääkseeni selvästi yli puolet FG:n veneistä menee ulkomaille ja FG 36/39 ovat erityisen suosittuja Saksassa. Mitä sitten tarkoitetaankaan "maailman markkinoilla". Kokoluokka on lähes aina ollut eri kuin Nautorilla ja Balticilla.
70 ja 80-luvun Maxeja en kyllä pidä alkuunkaan laatuveneinä. Nimbuksen ostettua veistämön 90-luvulla laatu taitaa olla jo hyvää.
Lasikuidun haalistumiseen vaikuttaa merkittävästi myös valittu Gelcoat laatu, jossa lienee veistämökohtaisia eroja.
Pintaeroja suurempi ero on pohjakonstruktioissa, joiden ongelmista en ole kuullut FG:n ja Avancen kohdalla. Monella muulla pohjoismaisella merkillä ongelmia riittää. Mikään vene ei toki kestä, ainakaan montaa, kunnollista karilleajoa.
Tuntematta tapausta tarkemmin, kertoo se ainakin minulle, että veistämö panostaa asiakastyytyväisyyteen. Eikö Antinoja vieläkin omista ko. Finngulffin. Olettaisin hänen olevan varsin arvostettu purjehtija ja ymmärtävän poikkeuksellisen paljon hyvän purjeveneen "päälle".
Merkin arvostusta tukee myös se, että usea Finngulfin omistaja vaihtaa uuteen samanmerkkiseen.
Ymmärtääkseni Finngulffi on Suomessa uusien veneiden ostotilastoissa myös aivan kärjen tuntumassa erityisesti, jos huomioidaan myös hinta- ja kokoluokat.
Minun tietääkseni valtaosa tuotannosta meni esim. viimevuonna kotimaan markkinoille. Taisi mennä pari kappaletta 41:ä keski-eurooppaan.
Muilta osin tarkennuksesi ovat paikallaan.
Voisitko tarkentaa peräsinasiassa. Minkälaisia vikoja FG:ien peräsimissä on ollut ja onko se yleistä, vai jossain määrätyssä koossa / ikäisessä?
Kertokaas nyt, miten -80 luvun FG36:n on merkittävästi laadukkaampi kuin vaikkapa saman ikäinen Omega 36:n. Tietääkseni jossain vaiheessa Omegoissa oli ongelmia rustien kanssa, mutta veistämö ilmoitti tästä asiakkaille ja hoiti korjaukset (en tiedä miten, mutta onko se laadun merkki?). Onhan FG36:n rikiä on muutettu -80 luvulla kahdesti, vanhoja ei tosin korjattu kun ei varsinaisesti hajonnut, olipa vain kipparille vaarallinen.
Ruotsalasiveneille on (oli -80 luvulla) tyypillistä, että eri kokoisia veneitä tehtiin eri veistämöillä, siten laatu vaihteli. Tätähän Tallberg kokeili myös suomessa teettämällä Infernoja eri veistämöillä. Itselläni oli aikoinaan Inferno 26:n joka oli tehty Tabascomarinella, laatu oli mitä oli. Jos laadun kritetteeri on vaikkapa salongin sohvien säilytystilojen viimeistely sisäpuolelta, harva suomalaisvene -80 luvulta pärjää tässä vertailussa.
Samoin tyypillistä on, että veneiden laatu parani -80 luvun aikana. Vertaappa vaikka Albineita. Alpha ja Nova kokivat merkittävän laadun parannuksen -87. Vanhempia ja uudempia veneitä ei voi verrata keskenään. Miten esim. Albin Nova vm. -88 on merkittävästi huonompi laatuinen kuin FG36:n?
Suurin ansio on todella tuotannossa pysyminen. Muuten tällähetkellä tuotannossa olevan vaikkapa 391:n ja -80 luvun vastavan veneen laatu ei ole vertailukelpoista. Tai, kyse on taas kerran siitä, miten laatu määritellään. Onko nyt kyse viimeistelytasosta, varustuksesta, lujuudesta vai joistain näiden kombinaatiosta vai vielä jostain muusta? Mutta itse tarkoitin viimeistelyä.
laakeroinnissa. Siis peräsin kanitti veneen kallistuessa. Varmaankin korjattu jossain vaiheessa tuotantoa. Samaa vikaa ollut myös Finngulfin tekemissä Infernoissa.
Laadun ja viimeistelynkin määritteleminen on hyvin vaikeaa. Toisten mielestä vaikkapa designsisustetut 80-luvun Firstit ovat oikein laadukkaita/viimeisteltyjä toisten ei. Toiset arvostavat paljoa puunkäyttöä ja kaappien lukumäärää. Itse pidän rakenteiden lujuutta ja jämäkkyyttä (myös sisustuksen) tärkeimpänä. Vantteja pitää pystyä kiristämään huoletta ja sisällä pitää voida ottaa kiinni sisustuksesta pelkäämättä sen rikkoutumista. Tältä osin ei FG:ssä taida olla suuria muutoksia vuosien varrella.
Omaa kokemusta ei ole Omega 36:sta, mutta erilaisista ongelmista olen kuullut. Esimerkiksi Omega 34:stä Curt Gelin (300 båtar i test) sanoo:
konstruktionstekniskt ät omega 34 uppbyggd i sprutat enkellaminat med
basinredningen som uppstyvning.
kölen är nerbyggd, men saknar egentliga balkar. i gengäld är laminatet i
kölstrpket 22mm. skotten är bultade och vridstadgan i båten inte maximal.
Ei kuulosta hyvältä minusta. Yhtä Omega 34:sta tarkemmin katsoneena en pidä sitä alkuunkaan 80-luvun FG:n tasoisena. Minun mielestä laatuveneissä laipiot laminoidaan runkoon ja kölipalkit on jykevät. Myös sisustus oli paljon surkeammassa kunnossa kuin yhdessäkään näkemässäni FG:ssä. Omega 34:n sisustuksen laatu tosin parani joskus 1984.
Laadun paraneminen 80-luvun kuluessa on tosiaan varsin selvä trendi pohjoismaissa ja ehkä muuallakin. 90-luvun veneissä laatuerot ovat ehkä enemmän viimeistelyeroja, koska rakenteelinen lujuus osataan suunnitella paremmin.
Albin Novan laatua en osaa kommentoida tarkemmin. Eikö sekin ole tehty "halvalla" eli ruiskulaminointi, irtolaipiot, rautaköli jne.? Vastaako sisustuksen materiaalivahvuudet FG:tä? Entä lakkapinnan laatu?
Inferno 26 oli suunniteltu nopeaksi, halvaksi ja vähintään yhtä laaduttoman Albin Expressin kilpailijaksi. Tietääkseeni Tabasco teki myös ihan laadukkaita yksilöitä isommista Infernoista. Eikö Inferno 26:tkin ole rakenteeltaan ihan OK, toisin kuin Expressit??
on täysin eri vene kuin 36:n. Kuten tuossa jo mainitsin, eri kokoisia veneitä tehtiin eri paikoissa vaihtelevalla menestyksellä. Tuosta 34:sta ei tässä yhteydessä kannata edes puhua kuten ei myöskään Omega 30:stä. 30 ja 34 ovat lisäksi vanhempia konstruktioita kuin 36:n (tehtiinkö 34:sta vielä -84?). Ruotsissa erityisesti olivat veneiden nimet markkinointinimiä eivätkä liittyneet tuotantolaitoksiin. Siinä mielessä nuo lainaukset Curt Gelinin Kirjasta ovat turhia. Minulla on myös kyseinen kirja. Muuten miten on mielestäsi FG34:n laadun kassa, vai millä nimellä tuota venettä nyt pitäisi kutsua.
Albinit eivät mielestäni kuulu Ruotsalaisen venetuotannon parhaimpaan laatuun, mutta jos verrataan hinta/laatu suhdetta, pärjäävät ne mielestäni erinomaisesti vertailussa. Mitä sitten tulee noihin mainitsemiisi "puuteisiin", ovat ne paljolti juuri suuren tietämyksen venelehtien esille tuomia suunnattomia puutteita. Albin veneitä on valmistettu yhtä kauan ruiskulaminoimalla ja pultatuilla laipiolla kuin Finngulfeja yleensäkään. Rakennetta on moitittu, mutta ongelmia ei ainakaan laajemmassa tiedossa ole. Myös Hallberg-Rassyjen rungot tehtiin ainakin aikaisemmin ruiskulaminoimalla. Sisustuksen osalta uudemmat Albinit olivat varsin hyviä, sekä materiaalivahvuuksiltaan, kalusteiden kiinnityksen osalta sekä lakkapinnan viimestelyn osalta. Mitä haittaa rauta kölistä? Ainakin nuo Albinit tehtiin (laminoitiin) silloin Pohjoismaiden nykyaikaiseimmassa tuotantolaitoksessa, Visbyssä. Siellä tehdään tällä hetkellä Nimbus veneitä. Miten on Finngulfien Viron tuotantolaitosten tilanne tällähetkellä, onko laatu hyvä?
Novan purjehdusominaisuuksiakaan ei voi moittia, onhan se mitoiltaan hieman pinempi kuin FG36:n, mutta sisätiloiltaan kuitenkin vastaava.
Edelleenkään en ymmärrä Finngulfien laadun yliarvostusta. Hyviä veneitä ne toki ovat, mutta eivät merkittävästi keskivertolaatua parempia. Jos joku haluaa maksaa itsensä kipeäksi vanhasta Finngulfista, niin olkoon myyjä onnellinen. Minä en ainakaan itse näe veneessä sellaisia arvoja, joista ylimääräistä pitäisi maksaa.
Minusta laadukkaalla veneellä ymmärretään sitä, että sen kaikki osa-alueet, kuten suunnitelu, konstruktio, runko, materiaalivalinnat, riki ja viimeistely on tehty laadukkaasti.
Ei voida puhua laadukkaasta purjeveneestä, vaikka sen lakkapinnat olisivat kuinka puleerattuja, jos peräsin joudutaan remontoimaan kerran kaudessa tyyppiviasta johtuen.
Virossa tehdyt gulffit on suunnitellut Kamu ja ymmärtääkseni pääosin materiaalit ovat samaa tavaraa kuin Suomessa tehdyissä veneissä. Viimeistely Virossa ei ole vielä samalla tasolla kuin Suomessa tehdyissä veneissä. Onneksi vielä näin.
En usko, että kukaan haluaa maksaa veneestään ylimääräistä ei edes Finngulffista. Käytetyt gulffit menevät kaupaksi näilstä sinun mainitsemista yliarvostuksista huolimatta kuitenkin niin hyvin, ettei niitä juuri löydä myydään purjeveneitä palstoilta.
Kyllä Finngulffin nykyistä laatutasoa kuvaa hyvin, että uudet Suomessa tehdyt Finngulfit taitavat mennä pääosin kokeneille ja ymmärtääkseni vaativille asiakkaille, joilla lienee aika hyvä käsitys hinta-laatusuhteesta. Onko se sitten yliarvostusta, sen kai jokainen päättää omalla kohdallaan, kun tekee omaa ostopäätöstään. Sama pätee varmaan myös käytettyjen kohdalla.
Käsittääkseni veneessä oli laadullisia ongelmia, joita Eikka ei hyväksynyt. Voiko veistämö muuta tehdä kuin korjata asian? (lue=hoitaa asiakastyytyväisyys himaan). Homma kuulemani mukaan liittyi laipioihin tai johonkin sisämoduuliin.
Itselläni ei ole kokemusta FG:stä, mutta tiedän, että ne tosiaan monesti myydään "tiskin alta" tai eivät ainakaan kauan hapannu myyntipalstoilla.
Kuten sanoin, en tunne Omega 36:sta, joka voi hyvinkin olla laadukas. Muutamat Omegat ovat kuitenkin kärsineet rakenneongelmista. Omega 34:ää valmistettiin 1979-87, joten se on aika hyvin vertailukelpoinen ensimmäisten FG:ien kanssa. Vaikka Omegoja olisikin tehty siellä täällä, imago kulkee kai nimen mukana.
Ei tuo FG34 ole myöskään minulle erityisen tuttu. Sehän valmistettiin Suomen 3/4-tonnarien MM:iä varten, mutta samalla perhemallit mielessä. MM:ssä ei menestystä tullut ja ko. veneet eivät varmaankaan olleet perheviimeisteltyjä. Perhevenemarkkinoilla FG34 pärjäsi aika hyvin, mutta FG36 korvasi sen pian.
Albinit ovat minunkin mielestäni ihan Ok veneitä. Tarkoitatko hinta/laatu -suhteella aikanaan uutena vai nyt käytettynä. Mielestäni Albinit ovat aika kalliita käytettynä (esim. Infero 28 vs. Alpha ja 31 vs. Nova).
Rautakölissä on montakin vikaa. Se ruostuu eli on työläämpi omistajalleen. Se on kevyempi tai paksumpi eli ei tee tehtäväänsä yhtä hyvin (huono muoto tai liian kevyt). Lisäksi se on liian jäykkä karilleajossa, jolloin rasitus runkoon on suurempi.
Näkemäni perusteella FG on onnistunut erittäin hyvin tuotannon osittaisessa siirrossa Viroon. Laatu on erinomaista verrattuna moneen muuhun virossa tehtyyn. Alkuaikoina puutyöt tosin olivat kaukana suomalaisesta, mutta vaikkapa FG 33:n osalta ei mielestäni enää sitäkään voi haukkua.
En ole sitä mieltä, että FG olisi jotenkin ihmeellinen laadultaan, hyvä kuitenkin. En pidä käytettyjen FG:den hintoja järkevinä moniin muihin verrattuna. Niitä on aika harvoin myynnissä, joten en oikein osaa edes sanoa mikä on hintataso. Kuten sanoin sen täytyy perustua uusiin. Jos uusi maksaa 150 k€ varusteet = 170 k€, kuulostaa hyväkuntoinen samanlainen käytetty 100 k€ jo kohtuulliselta.
Yhtä paljon ihmettelen sitä miksi joku ostaa uuden 36:n, kun paljon halvemmalla saa FG33:n, X332:n tai Dehler 34:n, jotka ovat yhtä tilavia ja purhehtivat paremmin.
Saksassa muuten myydään yhtä FG33 -91 100 k€ (http://www.boat-finder.net/pdf.php?pdf_id=1195). Käsittämätön pyynti!
Jos puhutaan 80-luvun veneistä ja niiden laatua määritellään lakkapintojen viimeistelyllä, ollaan hakoteillä. Voidaan vain muistella millaisia pinnat ovat uutena olleet ja sillä millaisia ne nyt ovat, ei ole alkuperäisen laadun kanssa juuri mitään tekemistä. Tietenkin voidaan saivarrella lakkakerrosten määrällä jne, mutta vanhan veneen hyvät lakkapinnat kertovat ennen muuta huolellisesta hoidosta, ei veistämön laadusta. Lisäksi on tietysti huomioitava veneiden suuret hintaerot: totta kai kallista venettä hoidetaan paremmin kuin halpaa, samoin kuin on autojenkin laita.
Se HR:ien "sidos" vakuutusyhtiöön on, että jokainen runko on luokituslaitos Lloydsin hyväksymä tiettyjen materiaalien, rakenteiden ja niiden mitoituksen sekä valmistusmenetelmien osalta.
Oletko muuten huomannut että kaupaksi menevät kaikki hyvin hoidetut käytetyt veneet. Käytettyjen tarjonta on tällä hetkellä niin olematonta ja uusien hinnat pilvissä. Tietysti jos ylhinnoitellaan aivan törkeästi, niin myyntiaika pitenee.
Pitäsisikö tästä nyt ymmärtää, että uusien Comfortinojen ja X:ien ostajat eivät ole yhtä laatutietoisia kuin Finngulffien ostajat? Eiköhän se nyt kuitenkin ole niin, että puhuttaessa tämän hintaluokan veneistä, ovat potentiaaliset ostajat enimmäkseen laatutietoisia.
Keskustelu lähti liikkeelle siitä, että kysyttiin -80 luvun veneiden hinnoista. On kyllä ihan sama, miltä veistämöltä vene on lähtenyt, moottori, lämmityslaite, lämminvesivaraaja, makeasvesijärjestelmä, mittaristot, riki, purjeet, köydet, puuosat, patjastot yms. kuluvat osat ovat kuluneet veistämön nimestä huolimatta käytöstä riippuen. On aivan eri asia, jos vene on täysin uusittu, mutta tuolloinkaan ei pisteet mene veistämölle. Siksi on tyhmää maksaa kova hinta veistämön nimestä vanhassa veneessä. Ei vahoista Swaneistakaan saa enää kovaa hintaa, jos venettä ei ole kunnostettu (vain tyhmä maksaa, katsokaa kansainvälisitä markkinoilta hintoja).
Finngulfien nykyinen viimeistelytaso on kyllä hieno, mutta ei mielestäni erotu kipailijoista vastaavassa hinta- ja kokoluokassa kuten ei erottunut -80 luvullakaan.
halpa rassyn sidos on se, että vakuutus yhtiö käyttää halpa rassy veistämön omistajan kuvaa mainonnassaan ja mainitsee ko. persoonan luottavan ainoastaan mainontaa harjoittavan vakuutusyhtiön palveluksia!
IMAGOMAINONTAA!
Yllättävä kommentti se, että halvempaa venettä hoidetaan huonommin, kuin kallista venettä.
Perustuuko ajatuksesi siihen, että kalliimman veneen omistaja teettää veneen huollot ja korjaukset esim. telakoitsijalla ja halvemman hintaluokan vene huolletaan vähän tumpelon omistajan toimesta ei niin huolelliseti?
Vai ovatko kalliimman veneen omistajat kaikin puolin huolellisempia?
Jos vesijärjestelmissä on käytetty oikeita materiaaleja ja vene on pidetty asianmukaisesti ei niille tarvitse mitään tehdä lukuun ottamatta muoviletkujen ajoittaista uusimista.
Hst-tavarat kestää pitkään, mutta kyllä ne maksaakin.
Miksi puuosat pitäisi uusia kahden kymmenen vuoden käytön jälkeen?
Nykyisin Finngulffissa mm. patjojen ja tyynyjen verhoilumateriaalina käytetään alcantaraa, jonka puhtaanapito on helppoa ja se on todella kestävää, mutta kyllä sekin maksaa aika paljon enemmän kuin tavallinen plyysi.
Laatuveneessä moottorin vaihtokin onnistuu ilman, että tarvitsee purkaa puolta venettä. Se maksaa ostettaessa, mutta raha tulee reilusti takaisin käytön aikana.
Siksi esimerkiksi käytetyn esim. Swanin hinta on pilvissä verrattuna, vaikka keski-europpassa valmistettuihin purjeveneisiin. Siitä saa kohtuu hinnalla kunnostettuna kelpo pelin. Rakenteita ei tarvitse lähteä purkamaan ja rakentamaan uudestaan.
Comfortinakin on nykyään laadukas tuote ja äksäkin, mutta minun mielestä Fg:n Suomi mallit ovat laadukkaampia.
Tämä on vain minun mielipide.
Onhan nuo vertailemasi Albinit tilavampia sisältä kuin vertailemasi Infernot. Siitä hintaero. Nova on itseasiassa tilavampi kuin Inferno 33:n.
Mielestäni nuo rautakölin "haittapuolet" ovat useimmille merkityksettömiä, yhtä hyvin lyijyköliä saa pienkin pohjakosketuksen jälkeen kilkutella muotoonsa. Mutta varmasti maksimaalista suorituskykyä hakevalle lyijy on parempi materiaali. Muille sillä ei minun mielestäni ole merkitystä. Tämä on verrannollinen Vene-lehden hanskalokeroiden etintään.
Tuo 33:n 100 k€ hinta on tosiaan käsittämätön. Saksassa on myös myynnissä 39 98 k€ ja 36 107 k€ ja 115 k€. Viimeksi kun itse olin vaihtamassa venettä (-97) oli lauttasaaressa 33:n vihreillä raidoilla ja runsaalla varustuksella (mm. pelastuslautta ja Epirb) 275 kmk eli n. 46 k€. Kävin katsomassakin, mutta kun oli juuri myynyt oman 33 jalkaisen pois, tuntui tuo Inferno 33:n pieneltä.
Mitä tarkoitat, että on käytetty oikeita materiaaleja. Vesijärjestelmissä on letkut uusittava, pumppu kulutustavaraa ja hanat kuluvat käytössä. Voit siis käyttää edelleen paineen tasaussäiliötä (jos rosterimalli).
Veneen sisällä lakkaus kuluu jos venettä käytetään. Sille ei voi mitään. Teak-kansi vaatii kunnostusta, kestää kyllä ehkä 20 v. mutta alkaa näyttää vanhalta ja kuluneelta.
Nykyisin varmaan käytetään Alcantaraa, mutta aikaisemmin ei niin usein. Ostaisitko muuten 10 vuotta vanhan sängyn patkoineen kotiisi?
Moottorin vaihdosta ei sinulla näköjään ole kokemusta. Vai missä veneessä pitää purkaa kalusteita, jotta mootori sadaan pois? On niitä ehkä joitain, mutta kyllä useimmissa tulee nätisti ulos kulkuaukosta.
Välimerellä on myynnissä mm. Swan 371 -83 85 k€, ei se nyt niin pilvissä ole, tai hyvin varusteltu 391 -84 135 k€ (erittäin runsas varustus verrattuna suomi-veneisiin).
On tietysti hyvä, että vedetään kotiin päin ja näin se pitää ollakkin.
että tällainen itsestäänselvyys on mielestäsi yllättävää. Varmasti jokainen suhteuttaa huoltoihin ja korjauksiin käyttämänsä summan ko. tavaran arvoon. Tästähän syntyy usein kuullut päätelmät "ei kannata korjata", "uusi tulee halvemmaksi" jne. En tietenkään tarkoittanut että halvempien veneiden omistajat olisivat tumpelompia tai huolimattomampia yleensä.
Tilavuuden voi kukin määritellä miten haluaa, mutta itse pidän mainitsemiani veneitä hyvin vertailukelpoisina ja itse valitsisin _samalla_ hinnnalla Infernot. Sisätilojen avaruus ei ole minun ensisijainen valintakriteeri. Uutena Albinit ovat olleet aika tarkasti yhtä kalliita kuin Infernot ja FG/Inferno 33 on ollut huomattavasti kalliimpi.
Rautakölin hiekkapuhallus ja primerointi 5-N kertaa ei ole kovinkaan hauskaa hommaa. Lyijyköliin toki tulee kolhuja, mutta juuri se ominaisuus säästää runkoa. Ei niitä nyt sentään rantautuesssa tule, jolloin maalit kyllä lähtee ja rautaköli ruostuu.
Inferno 33:n 46 k€ on todella halpa. Yleensä pyynnit ~60 k€ ja 46 k€:llä ei edes saa Inferno 31:sta, joka olisi samanikäinen.
Kyllä moni 80-luvun laatuvene on vieläkin erinomaisessa kunnossa. Elektroniikka, lämmityslaite, moottori, köysistö, purjeet ja patjat ovat toki tuossa iässä jo pian vaihdettava tai jo vaihdettu. Niiden hinta ~100 k€ veneessä on kuitenkin aika pieni (max 20 k€, todennäköisemmin ~5 k€).
Kunnollisesti tehtyjä puuosia ei taritse vaihtaa eikä edes lakata vielä tuossa iässä. Riki vaatii toki huoltoa, muttei sitä vaihtaa tarvitse.
Kunnostuksessa on mielestäni tärkeää, että peruskonstruktio on kunnossa. Runkorakenteen, kölituennan, rustien jne. korjaaminen on jälkikäteen vaikeaa ja kallista tai jopa mahdotonta.
FG:n hinta/laatu-suhde on aina ollut kohtuullinen. Täytyy vain muistaa, että FG on aina ollut myös varsin kallis, vaikkei mitään Swan-luokkaa. Ei sitä pidä verrata veneisiin, jotka uutena ovat maksaneet puolet vähemmän (Divat, Cayenne jne).
Jos vaikkapa pumpussa ja lämminvesivaraajassa on käytetty kallista HST-terästä, ei niitä tarvitse vaihtaa mainitsemassasi aikataulussa. Tätä tarkoitin. Sama koskee yhtälailla kaikkia komponentteja. Kulutus ja korroosiokestävyys maksaa euroja.
Jos sisällä olevien puuosien lakkaus kuluu, ei kai niitä tarvite vaihtaa, jos ei sitten kyseessä ole viilutavara.
Teakki kansi joudutaan yleensä vaihtamaan tuossa ajassa, jos vene vaan on ulkona ja käytössä.
En ostaisi 10 vuotta vanhaa sänkyä, mutta en ostaisi 10 vuotta vanhaa lavuaariakaan vessanpytystä puhumattakaan.
Kuinka monesta moottorin vaihdosta sinulla on omakätistä tietoa? Varmasti useimmissa veneissä on moottori poistettavissa ilman suuria purkuoperaatioita, mutta ei kaikissa ja mitkä moottorit on asennettavissa vanhaan veneeseen vai pitääkö olla tietyn mallinen ja tyyppinen moottori, mikä vain sopii ilman suurempia muutostöitä?
Olen hämmästynyt mainitsemasi veneiden hinnoista. Varsinkin Finngulffin hinta on kyllä turhan kova. Minkälaisessa kunnossa ne ovat?
Jos -84 vuosimallin Finngulf 391:n hinta on 135 kE, on kritiikkisi perusteltua. En minäkään ostaisi tuolla hinnalla. Siis siitä joutuisi maksamaan ylimääräistä sanojasi lainatakseni.
Venetorilla oli 1-2 vuotta sitten yksi alkupään FG39 (83, 84 tjsp.), josta pyydettiin muistaakseeni 106 k€. Kunto ei ollut kovinkaan hyvä. Sisältä oli poistettu/vaihdettu elektroniikkaa, vain isot reiät oli jäljellä jne. Tuollainen hiukan yli 100 k€ pyynti on näyttänyt olevan tyypillinen 80-luvun FG36/39:stä. Sopiva olisi _minun_ mielestäni 80-90 k€, mutta sellaista ei ole näkynyt.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Muistini mukaan 1990 luvun loppupuolen ja 2000 mallisista FG 391 on maksettu suuruusluokkaa 180 kE. Tästä voitaisiin päätellä, että 15 vuodessa veneen arvo laskee 6 kE vuodessa, jos vuoden 84 mallin hinta-arvio olisi 90 000 E. Eikö 84-malli ole vielä 39 eikä 391?
Jos pyynti FG391:stä vm-84-87 on yli 100 kE, pitää veneen mielestäni olla hyvässä kunnossa. Ei siis mitään ylimääräisiä aukkoja reikiä ja elektroniikka ajan tasolla jne.
391 taisi tulla kutakuinkin -90, kun vene sai uimatason ja jotain muuta muutoksia. Tuliko sitten 19/20 riki silloin vai vasta myöhemmin?
Ilmeisesti 90-luvun veneiden vähäisestä tarjonnasta johtuen 80-luvun alun käytettyjen hinnat ovat yllättävän paljon alempia kuin 80-luvun lopun, vaikka vene olisi identtinen. Ei luulisi hirveästi hinnassa tuntuva pari vuotta yli 15 vuotiaissa veneissä. Vaikkapa Inferno 31:m kohdalla eroa voi olla 30-35 k€ vs. 50 k€, vaikka vanhimmatkin ovat 1983/84. Saman logiikan mukaan -89 FG39 pitäisi olla 20-50 k€ kalliimpi kuin -84.
En muista koskaan nähneeni alle 100 k€ pyyntiä FG36/39:stä, joten markkinat lienevät eri mieltä hintatasosta kuin sinä ja minä.
Muistaakseni jossain yhteydessä mainitsit, että sinullakin on perhettä. Nuo venekriteerit saattavat mennä toiseen järjestykseen jossain vaiheessa. Tilavuus ja tilojen toimivuus yhdistettynä kohtuullisiin purjehdusominaisuuksiin voivat alkaa houkutella....
Minulla on ollut parikin rautakölistä venettä. Kölin pitää olla todella ruvella, ennen kuin kannatta ryhtyä hiekkapuhaltamaan. Vaikkapa tuollaisessa -80 luvun loppupuolen veneessä, jossa köli on tehty veistämön toimesta suht koht huolella, on köli vielä sellaisessa kunnossa, että pieni paikkailu riittää (omakohtaista kokemusta). Kyllähän niitä aina näkee raavittavan puhtaaksi, lähes joka kevät, mutta yleensä menevät vain huonommaksi. Sitten kun kölin peruskunnostuksen aika tulee, kannatta se todellakin hiekkapuhalluttaa ja tehdä kerralla kuntoon, pärjää taas seuraavat 15 -20 vuotta. Ei mielestäni mikään ongelma, tai jos on, kannatta ryhtyä yleensäkin miettimään koko veneen pidon järkevyyttä omakohtaisesti.
Mikähän on mahtanut olla toteutunut kauppahinta, jos on yleensäkään mennyt kaupaksi?
Olettekos muuten kuulleet, että tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se, joka maksaa.
En tiedä yhtään toteutunutta hintaa, mutta aika nopeasti nuo häviävät myyntilistoilta, josta voisi päätellä, että kauheasti ei tarvitse hintaa pudottaa.
Muisti nähtävästi petti uusien hinnoissa, sillä 1988 (Vene 2/88) FG36 oli "halpa", vain 395 kmk eli vain 100 kmk kalliimpi kuin Inferno 31. Aika hyvä sijoitus tuo on ollut. Tosin samassa ilmoituksessa kehuttiin veneen kulkeva 60 s 18 hv koneella... Samoin vaikkapa Comfortina 32, joka maksoi 250 kmk.
Katsoppa muuten siitä "300 båtar i test" mitä Gelin sanoo Novasta ja varsinkin Omega 36:sta. Ei oikein viittaa laatuveneisiin. 1988-91 Novat tehtiin Tanskassa, jolloin laatu oli parhaimmillaan.
Lapset ovat vielä pieniä, mutta aika näyttää. Vielä en ole tajunnut miksi joku halausi ostaa Itämerelle yli 36-jalkaisen (no Sirenaa kattelin itsekin) ja 36-jalkaisistakaan en ymmärrä pullukoimpien tarvetta. Jos lapsia on 4 tai enemmän, on tilanne varmaankin toinen, mutta itse kokisin noin ison veneen enemmän rajoitteena kuin ilona.
Itse tein pari vuotta sitten kölioperaation.
Kuten tuosta Novasta sanoin, laatu parani -87 jolloin tuotanto siirtyi Visbyyn, ei vielä tuoloin Tanskaan. Vasta -90 tuotanto siirtyi Tanskaan, sanoi Gelin mitä tahansa. Kävin muuten itse -90 Visbyssä (omalla veneellä) ja tuolloin Veistämön pihalla oli pari Novaa ja yksi Alpha. Näet muuten laatueron jo pelkästään hintapyynneistä. Novassa lisäksi sisustusratkaisua muutettiin -87. Vanhemmat Novat, kuten myös Alpha (vanhemmat ennen -87 tehdyt) ja Delta ovat laadultaan selväti uudempia huonompia.
Täytyypä lukaista mitä Gelin kirjoitelee kirjassan Novasta ja Omegasta. Omegaa ei itselläni ole ollut, mutta olen sellaisessa parikertaa käynyt ja vaikutelma on sama kuin samanikäisissä Fingulfeissa, eli siisti, asiallinen ja tukevan oloinen. Kansi ja yleensäkin ulkotilat vaikuttavat Omegassa jopa paremmalta (arvokkaammalta).
Moi,
Teillä on mielenkiintoinen sananvaihto - Joakim alkanee ymmärtää jopa 36:n (tai vieläkin suuremman!) hankinnan muutaman vuoden päästä kun tulee tarve erottaa jälkikasvu toisistaan - jos veneessä on useampi makuukajuutta niin perherauhan säilyttämisen ja kaikkien purjehdusmukavuuden takaamiseksi ja etenkin mukana viihtyviksi 34-36 jalkainen jossa on tuplaperäkajuutat tulee ERITTÄIN varteenotettavasti mieleen.
Mulla on itselläni nyt Alpha ja em. syystä koetan keksiä miten saisin riittävästi pääomaa parin vuoden tähtäyksellä vaihtaa alffa numeroa suurempaan.
Harmi, sillä tykkään Alffasta veneenä ihan mielettömästi ja luopuminen siitä on vaikeaa.
Ei mun mielestä 34-36 jalkainen ole liian iso jos siinä on vinssit ja levanki vaan sijoiteltu hyvin perämiehen ulottuville jolloin sen kanssa pärjää yksinkin..
Jatkoa kun aattelee niin ei se tilantarve lopu siihen kun lapset lähtee kotoa.. sitten tulee poika-/tyttökaverit kuvioihin (itse asiassa jo aika aikaisessa vaiheessa) ja lastenlapset aikanaan että aina sille tilalle käyttöä löytyy purjehtijaperheessä...
Rautaköliin ottaisin saman kannan että liian tarkka sen kanssa ei saa olla. Nipottaja kyllä näppyjä sen kunnossapidosta saa se on valitettava totuus. Itse oon paikkaillu vaan keväisin (vene on vm. -88) - viime keväänä hieman perusteellisemmin (mutta vain rälläkällä) - nyt odotan mielenkiinnolla miltä paikatut kohdat näyttää keväällä kun pakkanen on tehnyt oman osuutensa - toistaiseksi ei kauhean huonolta näytä..
Lyijyköli on hyvä mutta rautakölit on pakko hyväksyä kustannusten vuoksi - käytännön totuus!
Huomautan että ei lyijykölikään huoltovapaa ole - primerit sekin vaatii kolhuihinsa - lyijyn työstäminen on moninkerroin vaarallisempaa terveydelle kuin rautakölin kanssa touhuilu(luulisin?).
Ymmärrän vielä ihan hyvin nuo 34-36 jalkaiset ja sellaisen varmaan ostaisinkin, jos rahaa olisi tarpeeksi. Nykyistä 40 jalkaisten trendiä en ymmärrä alkuunkaan. Eihän sellaisella pääse tai uskalla mennä enää juuri mihinkään luonnonsatamaan ja sähkönkulutus (100 l jääkaappi pakastin jne.) on sellainen, että tolpan vieressä ollaan joka (toinen) yö. Niillä harrastettava veneily taitaa vain poiketa omista ja perheeni tämänhetkisistä tavoitteista.
Vaatiihan lyijykölikin huoltoa, mutta ei yhtä huolellista primerointia ja pohjatyötä.
kukin lienee hankkii kykyjensä ja halujensa mukaisen veneen.
jos venettä käyttää ahkerasti, niin kaipa sitä sitten havaitsee omansa hyvät ja huonot puolet. tuskin kukaan ostaa ensimmäiseksi veneeksi 40' venettä, joten luulisi sitä ison veneen ostajalla olevan jonkinlainen ymmärrys siitä mitä on hankkimassa. eiköhän jokainen meistä (jos on varaa) varusta veneensä käyttönsä mukaisesti (myös sähkökapasiteetin).
"Happamia sanoi kettu pihjalanmarjoista". Pitää oikein keksimällä keksiä isoihin veneisin ongelmia. Kovin helppo on rakentaa veneeseen sähköjärjestelmä, joka mahdollistaa viikonlopun paikallaan olemisen 100 Ah vrk kulutuksella. Suurteholaturi ja vaikkapa 400 Ah geeli- tai AGM-akut niin eiköhän ala homma pelaamaan.
Täytyy sanoa, että ymmärrän hyvin 40 jalkaiset veneet Itämerellä. Itselläni on nyt ollut 37 jalkainen vuodesta -97 lähtien ja haaveilen tässä tuollaisesta 42-45 jalkaisesta (ikää 43 joten uskon onnistuvani hankkimaan).
Nuo sähkö ym. vastaavat ongelmathan liittyvät yleensä pikemminkin -30 jakaisiin veneisiin, isommissa alkaa olla varustus (myös sähkön tuotto) sitäluokkaa, että veneet ovat paremmin omin voimin toimeentulevia. Ei tietenkään pidä vetää yksioikoisia johtopäätöksiä.
Mitä tulee luonnonsatamissa käynteihin, niin sanoisin, että yli 33 jalkainen vene alkaa rajoittamaan rantautumista. Monet 35 jakaiset alkavat olla painavia ja uivat syvällä (myös monet 33 jalkaiset ovat). Tuulipintaa on paljon. Käsivoimin ei ole mitään tehtävissä mikäli ankkuri pettää ja tuuli painaa venettä rantaan. On aivan sama onko vene 35 vai 45 jalkaa. Omassa veneesäni syväys on 1,8 m, esimerkikis Moody 44:ssa 2,01 ja matalakölisessä versiossa 1,5 m. Sun Odyssey 43 DS vastaavasti 2,0 / 1,6 m. Eipä juuri merkitystä syväyksen kannalta millä liikkuisin, paitsi noissa matalakölisissä versiossa. Ja ainahan voi jäädä ankkuriin.
Tosiasia on myös se, että isompi vene kulkee vaivattomammin kovempaa matkanopeutta. Pieni urheilullinen vene saataa kulkea kilpamiehistön käsisä saman legin nopeammin, mutta perhe/matkapurjehduksessa ei aina ole mahdollista ottaa veneestä kaikkea irti. Matkanteon ei aina tarvitse olla tuskallista räpistelyä, on mukava jos veneessä voi vielä kohtalaisessa kelissä "elää normaalisti" myös matkan aikana.
Jokainen tosiaan hakkii veneensä omista lähtökohdistaan. Viime vuosina olen erityisesti Ruotsissa ollut havaitsevinani juuri 30-32 jalkaisesten veneiden suosion lisääntyneen. Tämä näkyy erityisesti siten, että on runsaasti -80 luvun veneitä, jotka on aivan viimeisenpäälle kunnostettuja. Omistajat ovat panostaneet veneeseensä selvästi pitääkseen sitä vielä vuosia. 32 jalkainen vene tarjoaa 2-4 henkiselle perheelle erittäin hyvät tilat ja on mukava käsitellä. Tämän uskoisin johtuvan ruotslaisten tavasta suosia luonnonsatamia. Siellähän monilla on tapana käydä vierssatamissa vain hoitamassa pakolliset asiat ja poistua yöksi luonnonsatamaan. Eikä kaikki varmaankaan pakoile satamamaksua. Tämän voi käydä toteamassa Tukholman ulkosaaristossa. Veneiden määrä väylättömässä ulkosaaristossa yllättää varmasti siellä ensikertaa vierailevan. Itse vietimme siellä n. viikon pari kesää sitten. Ruotsalaiset olivat pääsääntöisesti erittäin avuliaita ja neuvoivat reittejä ja paikkoja. Ainoan ulkomaalasen veneen tapasimme Svenska Högarnalla, se oli myös Suomalainen. Joten, ei se 37 jalkaa ja 1,8 m vielä äärettömästi ole rajoittanut menemisiä. Menisin tuonne kyllä vielä isommallakin.
Ruotsin rannat ovat tyypillisesti todella paljon jyrkempiä kuin Suomen, joten siellä rantaan pääsee paljon useammassa kohtaa kuin täällä.
Uusien 25-32 jalkaisten tarjonnan vähyys ja myynnin olemattomuus on aika suomalainen ilmiö. Keski-Euroopassa ko. kokoluokka on varsin suosittu. Osa tietysti menee traileroitavuuden piikkiin, mutta tuskin noita 28-32 jalkaisia enää trailerille nostellaan.
Sähkön riittävyys riippuu tietysti monesta seikasta. Ison jääkapin ja varsin pakastimen sähkönkulutus lienee vähintään 100 Ah/vrk, johon aurinkopanelit ei paljoa lohduta ja konettakin saa käyttää pari tuntia, jota en viitsisi tehdä vain ko. syystä päivittäin. Vaikka akkuja olisi 400 Ah ei todellinen käytössä oleva kapasiteetti ole kuin 200 Ah, joten joka toinen päivä pitäisi ajella koneella pidempään tai rantautua palvelusatamaan. Useimmissa 40 jalkaisissa taitaa olla myös keulapotkuri, ankkurivinssi jne., jotka vievät helposti >>10 Ah/vrk.
30-jalkaiseen veneeseen laittaisin hyvin eristetyn ~30 litran kylmäboksin kompressorilla, jonka kulutus olisi luokkaa 20 Ah/vrk. Puolet tuosta saisi paneleilla ja loput normaaleilla rantautumiskoneenkäytöillä. Akuiksi riittäisi hyvin reilut 100 Ah.
Sähkönkulutuksella ja tuotolla ei suoranaisesti ole mitään tekemistä veneen koon kanssa. Olen vain ihmetellyt nykyisten isojen veneiden varustelua ja kehityssuuntaa. Ennen ne oli optimoitu valtameriolosuhteisiin, nykyään lähinnä palvelusatamassa oleskeluun.
No ehkä vanhenmiten ymmärrän paremmin...
muistanpa joskus nähneeni Swan 56:sen myynti-ilmoituksen, jonka kuvassa vene oli parkkeerattu luonnonsatamaan - siis ruotsissa :o)
En nyt vetäisi yksioikoisia johtopäätöksiä että suurilla (mikä se nyt sitten tässä tapauksessa on >37 jalkaa?) veneillä oltaisiin vain palvelusatamissa.. tai ehkä ollaan sielläkin mutta voi olla - tai luulen että niillä myös tehdään pitempiä reissuja keskimäärin kuin pienemmillä..?
Nimenomaan pitempiä merimatkoja, ainakin itselläni on mielessä joskus sapattivuoden pito Välimeri, Kanaria, Azorit tai jopa kauempana -tyyliin.
Siihen tarvitsisin kyllä vähintään sen 34-36 -jalkaisen valtamerikelpoisenkin purren.
Toinen asia on että tiedän kyllä muutamia jotka ovat vaihtaneet suuresta purresta pienempään kun ei enää iso pursi ole ollut tarkoituksenmukainen - näinkin päin asia toimii, aikansa kutakin!
126ah AGM akku 380EUR
http://www.marinea.fi/kauppa/products.php?p=ae8f4a
jos on varaa ostaa ja ylläpitää yli 200 000 euron vene (tai vaikka jopa >500 000EUR), niin luulisi tuon sähköongelman olevan jollain tapaa ratkaistavissa. tosin nämä keinot voivat ylittää meidän tavallisten pienveneilijöiden tajunnan tason (jos siis on tapana verrata sitä, mitä toiset tekee siihen, mitä itse tekee tai haluaa tehdä)
mastervolt generaattorit lähtee äänieristetyllä kopalla 10 000 eurolla - voi köyhästä (myös siis minusta) tuntua kovaltakin rahalta, mutta muistaakseni suomessa on yli 400 henkilöä joiden verotettavat tulot olivat enemmän kuin 1 000 000 euroa. vanhaa rahaa yli miljoonan tienaavia on sitten niin maan perusteellisesti ja jokuhan ne pääkaupunkiseuden merenranta kiinteistötkin omistaa....
valitettavasti oma ostovoima ei tuonne yllä (ei sitten niin lähellekään) :o)
Tuo Ruotsin rantojen jyrkkyys on kyllä täysin tarua. Nopeasti katsoen saaristo on kyllä hieman eri tyyppinen, mutta kun tutustut siihen tarkemmin huomaat, että rantautuminen ei poikkea Suomen saaristosta juuri ollenkaan. Parhaat luonnonsatamat ovat aina matalia. Tai ainakin ne, joissa olen itse käynyt (13 kesänä). Voin luetella lukuisia lunnonsatamia ja myös vierassatamia, joihin on vaikea tai lähes mahdoton 1,8 m syväyksellä päästä. On toki myös syviä luonnonsatamia, nämä ovat myös tunnetuimpia, siksi ehkäpä tuollainen käsitys satamien syyvyydestä on yleistä.
Noissa sähkönkulutusarvioissasi olet hieman hakoteillä. Ei hyvin toteutettu yli 40 jalkainen vene vie satamassa ollessaan juuri enempää virtaa kuin vaikkapa hyvin varusteltu 30 jalkainen vene. Ainoan kulutuseron muodostavat todellakin suurempi kylmiö ja tehokkaampi lämmityslaite. Muut sähkölaitteet vievät hyvin vähän virtaa. Tietysti vene (myös pienempi) pitää varustella siten, että virrankulutusta voidaan säädellä sen mukaan missä ollaan. Jos ollaan vierassatamssa, jossa on mahdollisuus käyttää maasäköä, voi virtaa myös kuluttaa. Mutta jos ollaan luonnonsatamassa, pitää virtaa säännöstellä. Vain harvoissa veneissä on erillinen pakastin. Pakastin on useinmiten toteutettu siten, että osa kylmiöstä saadaan pakkaselle (ei varsinaisesti pakastinlämpötilaan). On helppoa säätää kylmäkonetta hieman pienmmälle ja säästää virtaa, jos on tarvetta. Voit tietysti esittää laskelmia, miten kaikki laitteet isommassa veneessä vievät virtaa ja siten kulutus on suuri, mutta vika ei ole veneessä ja laitteissa, olisiko käyttäjällä osuutta asiaan.
Itse olen sitä mieltä, että sellainen vene, joka on hyvä valtameriolosuhteissa tai yleensäkin merellä, on hyvä myös satamassa. Harva uusi vene kuitenkaan on valmiiksi sellainen. Useimmista kuitenkin varustelemalla saa hyvän sekä merelle, että satamaan. Veneen koolla on kuitenkin hieman merkitystä. Isommassa veneessä on enemmän tilaa kaikille laitteille ja varusteille, lisäksi vaikkapa panostaminen sähkön riittävyyteen ei näyttele niin suurta osaa veneen varustelubudjetissa.
Kyllä varmasti pitää paikkansa enkä itse näe tuolle mitään estettä. Kysehän nyt oli vain siitä, että mikäli todella haluaa harrastaa luonnonsatamia, on kohtuukokoinen vene huomattavasti käytännöllisempi ja tarjoaa enemmän vaihtoehtoja. Eikä tarvitse kyttäillä niin paljon säitä menessään ahtaisiin ja mataliin paikkoihin.
On minullakin köli (1,5 m) ottanut Ruotsissa rantautuessa pohjaan, mutta Suomessa harvoin voi ajaa kylki kahden metrin päästä rannasta ja kaiku näyttää 40 m. Kieltämättä tuollainen paikka harvoin on hyvä luonnonsatama. Rantautumisesta ei ole kokemuksia kuin kahdelta vierailulta, joten pitänee uskoa sinua.
Sähkönkulutuskomenttini koskee lähinnä uusia vakioveneitä, joissa monissa on mielestäni järjettömän isot kylmätilat, joiden pitäminen kylmänä vie väkisin sähköä. Keulapotkuri vie satoja amppeereja käytön aikana, joten 10 Ah/rantautuminen mennee helposti. Eihän sitä tietysti tarvitse, jos on taitoa, tilaa ja/tai sopivat olosuhteet.
Kuten jo sanoinkin sähkönkulutus ei sinänsä riipu veneen koosta.
Vaikea kuvitella miten veneet joissa on yli 2 m seisomakorkeus, tanssilattiasalonki, pelkkiä leveitä tuplapunkkia, pentteri pitkittäin ilman tuensaantimahdollisuuksia jne. olisi hyvä valtamerellä. Onneksi sentään on vielä veneitä, joita suunnitellaan vielä tähänkin käyttöön.
Minulle on kyllä jäänyt sellainen vaikutelma, että suuri osa näistä uudemmista 40 jalkaisista menee käyttäjille, joita ei kiinnosta valtameriominaisuudet ja jotka eivät ole kovinkaan kokeneita purjehtijoita. Enemmän kyse on jostain muusta. No, ehkä tämä on sitten vain kateellisen panettelua...
yli 36'ei kaikille lienee ongelma - lainatakseni Sailnet.com sivuja ( http://www.sailnet.com/collections/articles/index.cfm?articleid=jkrets0078 ):
"The average LOA turned out to be 43.5 feet, 55 percent were center cockpits, 50 percent were cutters and just for fun, 96 percent were fiberglass, and 95 percent were monohulls."
ymmärrän tosin, että osa luonnonsatamista voi olla hieman tiukka paikka tuollaiselle "isolle" veneelle. toisaalta vaikuttaisi siltä, että tuollainen 40'vene voi olla sopivampi vaihtoehto non-stop helsinki - köpis reissuun, mitä esim. 28' vene (siitä huolimatta, että 28' veneessä ei mahdu pahasti itseään kolhimaan mahdollisessa veneen kaatumis tilanteessa).
ps. linkin takana olevan artikkelin voi havaita mielenkiintoiseksi, mikäli on kiinnostunut vakavampimielisestä kruisailusta
Tiedän, että 36:n puomia lyhennettiin koepurjehduksen jälkeen n. 30 cm, koska oli ruorimiehen päätä ajatellen vaarallisen pitkä. Voisitko tarkentaa mitähän muita muutoksia rikissä on tapahtunut 80-luvulla?
Älkää viitsikö enää mainita laatu-sanaa ja Omega 36:a samassa lauseessa.
Olen kilvanpurjehtinut Omega 36:lla. Notkuu sieltä ja täältä.
viime vuonna Hgin venemessuilla mainostettiin Finngulffeille annettavasta alennuksesta vakuutusmaksuissa eräällä (ei saa mainostaa) vakuutusyhtiöllä. Liekö FG purjehtijat keskimäärin vähemmän onnettomuusalttiita kuin muiden venetyypeillä purjehtivat vai liekö veneet sitten vähemmän veistämöllä kuin muun merkkiset veneet, sitä ei kerrottu. Veistämön subventio voitaneen jättää pois laskuista.
tai sitten kyseessä oli suunnattu tarjous homogeeniselle kohderyhmälle yhteistyössä veistämön kanssa!
edulliset vakuutusmaksut varmaankin hoitavat tällaisen puskamarkkinoinnin veistämön puolesta tehokkaasti ja tuskin vakuutusyhtiökään siinä häviölle jää. eikö halberg rassykin tee yhteistyötä jonkin vakuutusyhtiön kanssa?
Ei kyse ole tietenkään mistään markkinoinnista. Kysehän on tietysti siitä, että vene on vahvempi kuin kallio. Mutta varokaa nahkojanne jos tulette niillä Finngulffeillanne minun rantakalliota halkomaan.
käsittääkseni kyse ei ollut pelkästään uusista veneistä, vaan koski kaikkia Finngulffeja joten myynninedistämiskeinona "homogeeniselle kohderyhmälle" tuo on mielestäni aika kallista touhua.
Miksi markkinataloudessa veistämö maksaisi jo myytyjen veneiden vakuutusmaksuja? Epäilisin että kyseessä on "innovatiivinen" vakuutusyhtiö joka on havainnut tämänmerkkisten veneiden jostain syystä viettävän vähemmän aikaa korjattavana ja/tai korjausten olevan halvempia kuin purjeveneiden keskimäärin.
Hallberg Rassysta ja vakuutusyhtiökytköksistä en tiedä, mutta arvelisin että Hallutkin ovat sen verran vankkaa tekoa että ne eivät kovinkaan usein (muihin venetyyppeihin verrattuna) viihdy veistämöillä korjattavana. Tämä on kuitenkin luulotietoa, sillä toisin kuin vakuutusyhtiöllä, minulla ei ole tilastoja venetyyppien korjauksista
Ovatko teräsveneiden vakuutukset lähes ilmaisia sitten? Ei tarvitse kuin vähän paikkamaalata karilleajon jälkeen.
Opa: noin hyväuskoista juttua, mitä sun kirjoituksesi on, en ole pitkään aikaan lukenut.
Kyse on VAKUUTUSYHTIÖN markkinointikamppanjasta ei niinkään Finngulfin.
ensinnäkin, kannattaa katsoa mihin / kenelle vastasin.
Toisekseen, olit oikeassa; se oli varmastikin vakuutusyhtiön kampanja, veistämöllä tuskin oli subventioiden kautta osuutta asiaan.
Kolmanneksi, jos karilleajot olisivat ainoa syy ottaa vakuutus, eikä vene menisi miksikään karilleajosta, miksi edes ottaa vakuutus?. Voisivatko vakuutukset korvata jotain muutakin?
Vakuutusyhtiöt antavat alennusta vakuutusmaksuissa mielestään turvallisuutta tai merikelpoisuutta lisäävistä asioista (katsastusalennus jne), on jopa kysytty paljon parjattuja teoreettisia laivuritutkintojakin.
Miksiköhän ko. yhtiö ei jostain syystä valinnut alennuksen kohteekseen vaikkapa maineikkaita Sunwindeja joita vesillämme seilaa huomattavasti enemmän kuin Finngulffeja?
Kyse ei ollut kampanjasta, vakuutuksia myönnetään edelleenkin. Vakuutuksia vertailleena ja sen ko. yhtiöstä ottaneena on tullut luettua ko. yhtiön prosyyrit aika tarkkaan.
Yhtiön nettisivuilla mainitaan seuraavaa: "yhteistyössä maahantuojien, valmistajien ja jälleenmyyjien kanssa laatinut vakuutukset. Veneet ovat tunnettuja ja soveltuvat hyvin niiden huviveneiden muodostamaan ryhmään, joista meillä on hyviä kokemuksia. Tarjoamme räätälöityjä merkkivakuutuksia, joiden vakuutusmaksut ja -ehdot on laadittu erikseen juuri näille veneille sopiviksi."
Valmistajat ja maahantuojat ovat siis mukana yhteistyössä, ja merkit on valittu "hyvien kokemusten" perusteella. Jokainen voi arvailla mistä vakuutusyhtiön kannalta syntyvät "hyvät kokemukset".
Merkkivakuutus annetaan useille nimensä perusteella kalliilta kuulostaville venemerkeille, Finngulf näyttäisi olevan ainoa purjevene.
Tämä on taas osittain hevosmiesten tietotoimiston/laituriparlamentin juttu: Sehän on totta, että yksi Antilla 30 oli pudota mätkähtänyt noston aikana maahan. Vene selvisi lähestulkoon kolhuitta. En tiedä onko totta, mutta kuulin myös, että vakuutusfirma on maksanut Eikalle bonuksia tms., kun vene kesti pudotuksen, eikä aiheuttanut vakuutusfirmalle kustannuksia. Tunteeko joku tarinan?
hevosmiesten tietotoimisto perustanee juttunsa vanhemmassa vene-lehdessä oleeseen artikkeliin; veneeseen vaihdettiin köli (putosi ratakiskon päälle jä lyijyköliin tuli kiskon muotoinen kuoppa) vene kuitenkin kesti. Samaan veneeseen vaihdettiin köli uudestaan toisen kerran kivilleajon vuoksi, eli jutun kirjoittamisen aikoihin oli vissiin kolmas köli menossa.
Tarkkaan en muista mutta jotakin mainintaa siinä oli vakuutusyhtiöstäkin, otti veneen kestävyyden posiitivisessa mielessä.
hevosmiesten tietotoimista perustanee juttunsa vene-lehdessä olleeseen artikkeliin, ja on artikkelin mukainen (luin artikkelin sattumalta joitakin kuukausia sitten).
Antilla putosi ratakiskon päälle, jolloin köliin tuli kiskon muotoinen kolo. Vene ehjä, köli vaihtoon.
Toisen kerran saman veneen köli uusittiin kivilleajon vuoksi. Vene ehjä.
Jotakin kommenttia oli vakuutusyhtiön positiivisesta suhtautumisesta veneen kestävyyteen, en kylläkään muista mitä.