Sellaista vain että mitenkäs mahtaa, kun kaikkialla mainostetaan että siamilaiset ja itämaiset ovat kovia maukumaan, kuinka paljon tämän rodun edustajat ovat sitten äänessä? Haluaisin jossain vaiheessa tällaisen kisulin,mutta epäilyttää kovasti jos jatkuvasti huutelee..?
tällähetkellä kotona 3,5v maatiais-itämainen (laikattu kolli)joka mouruaa ja maukuu jne vähän liikaakin.Jos peruja siitä itämaisesta verestä??(ympärivuotista,ei kiima-mourua)Samaten meidän perheeseen kuuluu 1v Venäjänsininen(myös leikattu) jota mainostettu hiljaiseksi kissaksi,kukaan vaan ei ole tainnut kertoa sitä meidän pojulle..on meinaan kovin puhelias ja vaativa..:D
tällähetkellä kotona 3,5v maatiais-itämainen (laikattu kolli)joka mouruaa ja maukuu jne vähän liikaakin.Jos peruja siitä itämaisesta verestä??(ympärivuotista,ei kiima-mourua)Samaten meidän perheeseen kuuluu 1v Venäjänsininen(myös leikattu) jota mainostettu hiljaiseksi kissaksi,kukaan vaan ei ole tainnut kertoa sitä meidän pojulle..on meinaan kovin puhelias ja vaativa..:D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itämaisiin kissoihin kuuluvat siamilainen, itämainen lyhytkarva, balineesi ja itämainen pitkäkarva jota myös javaneesiksi on kutsuttu.
Kissat ovat rakenteeltaan hyvin samanlaisia, mutta silmien ja turkin väristä sekä turkin pituudesta erotetaan nämä rodut toisistaan.
Ihanteellinen itämainen kissa on hoikka, pitkänomainen ja lihaksikas. Pää on kiilan muotoinen; pitkä nenä, suuret lepakkomaiset korvat ja vinot silmät saavat kissan näyttämään erikoiselta muihin rotuihin verrattuna.
Muihin kissoihin verrattuna itämaisella kissalla on todella kova ääni ja se tuntuu olevan äänessä koko ajan. Omistaja tottuu tähän kuitenkin nopeasti, koska kissa on kertoman mukaan muuten ihana luonteeltaan. Se nimittäin kiintyy voimakkaasti ihmisiinsä ja on äärimmäisen seurallinen, vilkas ja osallistuva. Se on mukana kaikessa kodin toiminnassa.
Kaiken kaikkiaan jokainen kissa kuitenkin on rodustaan huolimatta yksilö, kuten me ihmisetkin, eikä välttämättä taivu kaikin puolin tiukkoihin rotumääritelmiin. Pitäähän toki aina olla joku poikkeus, joka vahvistaa säännön.
Minulla oli siamilainen, ja oli kyllä todella kovaääninen. Päivällä koko ajan äänessä, joka ei haitannut yhtään, mutta kun yö tuli, niin hermot oli kyllä kireällä. Varsinkin kun oli juuri nukahtamaisillaan, niin yhtäkkiä kuului veretseisauttava MBÄÄ, ja unet oli mennyttä pariksi tunniksi. Joskus kisu oikein alkoi "karjumaan", ja ne desibelit vastasi joskus hyvinkin paljon auton "tööttitorvea" :)
Ja todella seurallisia siamilaiset tuntuvat olevan, kokoajan jotakin asiaa (ilmottaa kun menee tarpeilleen, ja kun tulee pois, ilmottaa syömisistään, juomisistaan, heräämisestään jne), ja haluaa olla joka asiassa mukana.
Todellisia persoonia siamilaiset ovat, lutuisia :) Mutta jos yhtään epäilee, ettei jaksa joka hetkeä olla kissan kanssa, tai ettei kestä sitä ääntä, niin kannattaa harkita kahdesti, että ottaako vai ei.
Muista itämaisista minulla ei ole kokemusta.
Rotukuvaukset sun muut tiesinkin jo..
Meidän Venäjänsininen on myös luonteeltaan erittäin seurallinen,että siihen kokoajan mukana oloon on jo tottunut..Tuo asioistaan ilmottelu on myös tuttua,kumpikin tekee tuota,varsinkin tämä itämaisen-maatiaisen risteytys..elikkäs veri pistää huutamaan tämänkin.Ei meillä vielä lähiaikoina ole aikomuksena hankkia kolmatta kisua, kunhan alustavasti kyselin kokemuksia..:) kiitokset:)