Mikä vaikein hetki

Mulle vaikein hetki ole katsoa kaverin kuolemista keuhkosyöpään. On tuskallisimpia tapoja kuolla, viimeisinä viikkoina ei enää mitkään kipuhoidot auttaneet kuin hetkeksi...

Hautajaisten jälkeen heitin röökitopan kirkon pihassa olevaan roskikseen. Sen jälkeen ei ole röökiä tehnyt mieli, jo yli kaksi vuotta polttamatta :)

Toivottavasti te saatte motivaation jollain muulla tavalla. Omalla kuolinvuoteellaan on ihan turha lopettaa enää...

Motivaation loppuminen ja uusien löytäminen,
siinä ne pahimmat vaiheet ovat.Minulla loppui
3kk:n kuluttua siis joulun-pyhinä,mutta aina
vaan sinnittelen ilman.Suoraan sanoen en kehtaa
alkaa uudestaan polttamaan,niin paljon löin
siitä "rumpuja",siis että lopetan.Vuosi sitten
lopettanut sanoi samaa että kun kehtaisi näyttää
heikkoutensa,niinkyllä vain.Sinäkin voit lopettaa
uudestaa,ole itsesi herra sisua toivoo liisukka6

oli ensimmäinen päivä! Olin polttanut lähes 20 v.topan päivässä. Sen topan poltto vie n. 1 - 1,5 tuntia/päivä ja kun ei ollut paljon muutakaan tekemistä ja siihen saa vielä tunnin lisää päivässä, niin kyllä kävin monta kertaa parvekkeella. Laitoin tupakan jopa suuhuni ja sitten mietin. Miete oli aina sama: En sytytä! Hengitän mieluummin syvään raikasta ilmaa kuin kitkerää savua. Toinen päivä oli jo helppo, eikä nyt 3 kk:n jälkeen ole mitään ongelmaa. Päättäväisyyttä ja sitkeyttä toivon Sinullekin! Ja tupakkahan maistuu tosiaan p..kalta!

Olen ollut nyt polttamatta puolisen vuotta ja koko ajan himo tupakkaan on pienentynyt. En tiedä onko tämä yksilöllistä, mutta näin minun kohdallani. vaikeimmat hetket koin ensimmäisen kuukauden aikana sekä koen edelleen jos esim, ystävät polttavat ja olet paljon heidän seurassaan. ajan kanssa en enää ajatellut koko aikaa tupakkaa ja tupakointia, ehkä juurisiksi himokaan ei ole päässyt valloilleen. koita keksiä päivääsi muita pieniä piristyksiä ja korvaan niillä tupakka ja ennen kaikkea älä ajattele sitä!!! Onnea yritykselle!! =)

Heips!
Olen nyt ollut polttamatta 4kk. (Tupakoin 8 vuotta.)
Minulle vaikeinta lopettamisessa oli ensimmäiset viikot.
Töissä oli "liikaa aikaa", hermostutti, ja käsivartta kihelmöi.. (Mikälie oire sekin oli) :D
Nukkuminen oli vaikeaa ensimmäisillä viikoilla. Kolmen päivän nikotiinivalmisteiden jälkeen jätin nekin pois, joten nikotiinituskat oli melkoiset.
Ärtyisyys, unettomuus, haluttomuus..

Aika kuitenkin meni nopeasti, ja äkkiä huomasinkin, että kuukausi on jo mennyt, ja tupakkaa ei enää niin paljon ajattele.

Mielihaluja on edelleen, mutta ne vähenee kokoajan..
Toivottavasti loppuu joskus kokonaan.

Ei muuta kun onnea lopettamiseen!
Minä palkitsen itseni etelänreissulla, ja sitä tässä odotellaan kuumeisesti.. :)

Kun lopetin tupakan polton, vaikeinta oli ehkä se, että vaikka olin kiinni tupakassa niin se oli silti paljolta osin myös puhdas sosiaalinen tapa. kun on tottunut polttamaan määrätyissä paikoissa, määrättyyn aikaan, tupakkaa rupeaa automaattisesti tekemään mieli, kun menee tuttuun paikkaan. Lisäksi vaikeita hetkiä oli ne, kun ottaa alkoholia ja on muuten tottunut koko ajan polttamaan tuopin ollessa edessä.
Vaikeimmat ajat riippuu yksilöstä. Joillekin ne ovat ensimmäiset päivät ja joillekin vaikeat ajat koittavat vasta viikkojen jälkeen. Periaatteessahan ihmisen elimistö ei kaipaa tupakkaa kolmen päivän lakon jälkeen, mutta henkisesti ihminen tuntuu sitä kaipaavan pitkänkin ajan päästä.
Joitakin ihmisiä alkaa lopettamisen jälkeen etomaan pelkkä tupakan haju, mutta joillekin tupakan haju on erittäin mieluinen aina.
Joudun siis vaan toteamaan, että joillekin lopettaminen on helpompaa kuin toisille, mutta olen varma, että tupakasta voi päästä eroon, kun sitä oikein haluaa.
Tsemppiä!

lopetin polttamisen noin 2,5 vuotta sitten, tosin vielakin alkoholi&tupakka kuuluvat yhteen. (onneksi sitä alkoholiakin kuluu tosi vähän)Ja henk'koht ei ole mitään vaikeuksia olla polttamatta seuraavana päivänä. Kuitenkin, aina silloin tällöin aamuisin odotellesani bussia, iskee se järjetön aamusavujen himo...en tiedä mahtaako siitä päästä koskaan eroon :/
Lopettamisen aikoihin minulla ainakin oli kovimmat ajat aina aamu- ja ruokasauhujen aikaan. Mutta päättäväisyydellä niistäkin pääsee, ja kyllä se sitten helpottaa :)
kovasti paljon vaan tsemppiä kaikille lopetteleville!!

vaikeinta oli parin kuukauden kohdalla, sillon itkettiin ja mietittiin miks en vois polttaa. Onneks kantti kesti.toi nuppi on sellanen et sitä koettaa keksiä kaikkia hyviä puolia tupakan polttamiselle. Mulle se tulee vielä joskus unissa mieleen, mut savu ärsyttää nykysin. Se hyvä puoli lopettamisella on et nyt jaksaa paremmin ja rahaa säästyy.mulla meni noin pari toppaa päivässä.Ittellä pitää olla kanttia ja PALJON ja takaan et se onnistuu.