Kun täällä mainitaan aikas usein siitä, että abortin tehnyttä kaduttaa ja surettaa vuosiakin jälkeenpäin, että meni "murhaamaan" pienen elämän alun. Sanoisin nyt oman mielipiteeni. Tein abortin 15 vuotiaana. Hetken aikaa mietin, että lapsi olisi ihanaa pitää, mutta järki vei voiton ja päädyin aborttiin. Harkitsin adoptiotakin, mutten uskonut voivani antaa omaa lastani kellekään muulle.
Nyt, vuosien jälkeen, en aina edes muista mitä olen tehnyt. En katunut tekoani heti abortin jälkeen, päällimmäinen tunne oli helpotus. Jopa äitini sanoi, että silmistäni oikein paistoi taakan putoaminen harteilta. Kun abortista oli kulunut puolisen vuotta, rupesin miettimään masuani, minkälainen se olisi nyt tällä hetkellä. Mutta en ole katunut, enkä tule katumaan. Se oli sillä hetkellä oikea päätös. Ei mulla ollut enää poikaystävääkään siinä vaiheessa, se lähti käveleen, kun kuuli raskaudestani.
Nyt asia toki olisi eri, jos siis raskaaksi tulisin. Nyt asiat ovat sen verran mallillaan, ettei pieni nyytti olisi haitaksi! =)
Nyt, vuosien jälkeen, en aina edes muista mitä olen tehnyt. En katunut tekoani heti abortin jälkeen, päällimmäinen tunne oli helpotus. Jopa äitini sanoi, että silmistäni oikein paistoi taakan putoaminen harteilta. Kun abortista oli kulunut puolisen vuotta, rupesin miettimään masuani, minkälainen se olisi nyt tällä hetkellä. Mutta en ole katunut, enkä tule katumaan. Se oli sillä hetkellä oikea päätös. Ei mulla ollut enää poikaystävääkään siinä vaiheessa, se lähti käveleen, kun kuuli raskaudestani.
Nyt asia toki olisi eri, jos siis raskaaksi tulisin. Nyt asiat ovat sen verran mallillaan, ettei pieni nyytti olisi haitaksi! =)
Vastaukset 1
Vanhimmat
elämä siinä vaiheessa että ei ollut otollinen vauvalle.. kihlattu mies on, talous kunnossa, ammatti.. mutta haluan vielä jatko-opiskella ja haluan vielä olla mieheni kanssa "kahden". jos tämän vuoden lopulla sattuisi uusi vahinko, pitäisin sen kyllä.