Moi!
Onko täällä yhtään yliopistossa psykologiaa opiskelevaa ihmistä?
Olen todella kiinnostunut alasta ja olisikin kiva kuulla, että millaista opiskelu on?
Mitkä ovat ulkomailla opiskelu mahdollisuudet?Onko kukaan opiskellut kriminologiaa, kokemuksia siitä?
Pääseekö opiskelun aikana vielä ihmisien lähelle?
Millaiset olivat pääsykokeet? Mitä kirjoja oli luettavana?
Olisi mielenkiintoista saada tietoa ja kokemuksia alasta...
-Kiitos-
Onko täällä yhtään yliopistossa psykologiaa opiskelevaa ihmistä?
Olen todella kiinnostunut alasta ja olisikin kiva kuulla, että millaista opiskelu on?
Mitkä ovat ulkomailla opiskelu mahdollisuudet?Onko kukaan opiskellut kriminologiaa, kokemuksia siitä?
Pääseekö opiskelun aikana vielä ihmisien lähelle?
Millaiset olivat pääsykokeet? Mitä kirjoja oli luettavana?
Olisi mielenkiintoista saada tietoa ja kokemuksia alasta...
-Kiitos-
Vastaukset 6
Vanhimmat
Opiskelen vasta ekaa vuotta psykologiaa, joten vielä on aika vaikea sanoa mitään mutta ainakin tähän asti ala on edelleen tuntunut ehdottomasti omalta! Pääsykokeethan ovat kieltämättä hankalat ja sisäänpääsyprosentti niistä n.9, mutta ei kuitenkaan mikään mahdottomuus! Itsekin pääsin ekalla yrittämällä sisään joten toivoa on... Viime vuonna kun pyrin pääsykokeeseen kuului tilastomatikkaa, ihmisen fysiologiaa ja anatomiaa sekä tutkivaa oppimista. Tänä vuonna on kuitenkin eri kirjat eli vain tilastomatematiikka ja Galenos, joka on sama kirja kuin lääkikseen pyrkijöillä. Siis esim. solujen ja hermoston toimintaa... Helppoa ei vasrmasti ole, mutta jos kiinnostaa niin kimppuun vaan!
Itse opiskelu laitoksella on ainakin ensimmäisen puolen vuoden aikana ollut vaikkakin uutta ja outoa osin, mutta silti mukavaa. Suurin muutos aiempiin lukio-opiskeluihin on varmasti huomattavasti paksummat tenttikirjat ja niiden englanninkielisyys. Lähes kaikki tenttimateriaali on siis englanniksi. Elämään on kuitenkin tullut tenttien ja stressin lisäksi paljon uusia ihania ystäviä ja uusia ympyröitä. Jos psykologia tosissaan kiinnostaa niin siitä vaan pääsykokeeseen ja tervetuloa joukkoon! :)
Eis! Sanoin päässeesi ensimmäisellä kerralla sisään. Olitko pääsykoekurssilla tai oliko sinulla itseopiskelumateriaalia? Milloin aloitit lukemisen ja kuinka monta tuntia päivässä luit? Kiitos.
Psyka lienee yksi vaikeimmista aineista päästä lukemaan. Yksi mahdollisuus on hakea haluamaansa yliopistoon johonkin toiseen aineeseen ja sitten aloittaa psykan opiskelu sivuaineena ja yrittää keplotella sitä kautta pääaineopiskelijaksi. Samalla voi yrittää joka vuosi uudelleen pääsykokeen kautta. Ei todellakaan ole niitä helpoimpia aineita, mutta oikealla asenteella pärjää.
Suoritin yleisestä kasvatustieteestä maisterin tutkinnon ja sivuaineina sosiaalipsykologia 37ov ja psykologia 35ov. Kyllä mielestäni psykologia oli näistä ehdottomasti vaativin sekä laajuutensa, vaatimustensa että kielen suhteen. Ei olisi meikäläisen rahkeet riittäneet lukea siitä laudaturia. Eli nostan nöyränä teille kaikille hattua jotka olette siihen koulutukseen päässeet ja siinä pärjänneet. Nykyisin olen opetustyössä ja koen että nämä sivuaineopinnot tukevat loistavasti työtäni, sillä kohderyhmäni ovat erityisopiskelijat. Tsemppiä ja iloista opiskelumieltä...
Joo kiinnostusta on ja olen suorittanut avoimessa aineopinnot. Mutta opiskelemaan ei meinaa päästä. Pääsykoe kirja aivan mahdotonta lukee niin, että muistais edes kaikki asiat ulkoa. Tilastomenetelmien osuus tuntuu mahdottomalta myös, vaikka matikka ei ole heikoimpia puoliani kuitenkaan. Hattua nostan niille, jotka pyskologiaan ovat päässeet!!!
Olen viihtynyt loistavasti psykan parissa pian viisi vuotta, gradu meneillään.
Hassua, että tällä palstalla vastataan kaikkeen siten, kuin kysyjä olisi menossa Hesan yo:oon...
Joka tapauksessa:
valtaosa kirjoista (lue: lähes kaikki) on enkuks. Yllätävän äkkiä pääsee jyvälle, jos ylipäänsä jaksaa lukea pääsykoekirjat jotka on tosin suomeks), pärjää opinnoissakin.
Kyllä mä ihmettelin, kun lukion jälkeen pänttäsin Mieli ja aivot-pääsykoekirjaa:
"P-solut synaptoituvat talamuksen uloimpaan neljään pienisoluiseen (parvosellulaariseen) kerrokseen ja M-solut kahteen suurisoluiseen magnosellulaariseen) kerrokseen.."
Huh, huh, ja kesti pari vuotta, ennen kuin sisään päästyäni opin nuo asiat.
Pääsykoekirjahan on psykan syventävien opintojen kirja!
Turussa on klinikka-kursseja(3.& 4. opiskeluvuosi), joiden yhteydessä työskennellään "oikeiden" asiakkaiden parissa, sen lisäksi jossain vaiheessa 4kk harjoittelu. Käytännöt vaihtelevat paljon yliopistoittain.
Opinnot on ajoittain aika raskaita, paljon itseään joutuu laittamaan peliin kursseilla.. ja ylipäänsä tieto voi joillakin lisätä tuskaa.
Tästä huolimatta olen erittäin tyytyväinen valintaani.
Halaun vielä huomauttaa, että se mielikuva, joka mulle tuli psykasta lukiossa, haihtui pian opinnot aloitettuani... Arki- ja maallikkopsyka ovat erillään tästä tieteestä!
Tsemppiä pääsykokeisiin :-)