No niin, taas jäin yksin....tai en ihan. Minulla
on kolme ihanaa lasta. Mutta ei sitä "omaa
rakasta". Luulin, taas kerran löytäneeni hänet.
Rakastuin erääseen mieheen, syvästi. Ja hänkin
sanoi rakastavansa minua. Hän voitti lasteni
kiintymyksen ja minä rakastin häntä
niin....kunnes...hän heitti kaiken silmilleni.
Hän ei enää halua jatkaa seurustelua 3 lapsen
yksinhuoltajan kanssa. Vain tekstiviesti, ja
sitten täydellinen hiljaisuus. Ja minä olen
itkuni nyt itkenyt. Rakastin häntä, mutta hän
vain käytti minua hyväkseen. Yhä jaksan uskoa
että jossakin on joku, joka minuakin aidosti
voisi rakastaa, mutta missä hän on. Kapakoista en
häntä halua löytää. En pääse itse lähtemään
minnekään tapaamaan ihmisiä, en tiedä kuinka
hänet voisin kohdata, mutta joka aamu herään
odottavalla mielellä. Kohtaan hänet vielä
joskus....täälläkö???
on kolme ihanaa lasta. Mutta ei sitä "omaa
rakasta". Luulin, taas kerran löytäneeni hänet.
Rakastuin erääseen mieheen, syvästi. Ja hänkin
sanoi rakastavansa minua. Hän voitti lasteni
kiintymyksen ja minä rakastin häntä
niin....kunnes...hän heitti kaiken silmilleni.
Hän ei enää halua jatkaa seurustelua 3 lapsen
yksinhuoltajan kanssa. Vain tekstiviesti, ja
sitten täydellinen hiljaisuus. Ja minä olen
itkuni nyt itkenyt. Rakastin häntä, mutta hän
vain käytti minua hyväkseen. Yhä jaksan uskoa
että jossakin on joku, joka minuakin aidosti
voisi rakastaa, mutta missä hän on. Kapakoista en
häntä halua löytää. En pääse itse lähtemään
minnekään tapaamaan ihmisiä, en tiedä kuinka
hänet voisin kohdata, mutta joka aamu herään
odottavalla mielellä. Kohtaan hänet vielä
joskus....täälläkö???
Vastaukset 37
Vanhimmat
olisin itse tuon kirjoittanut. minut vain
jätettiin puhelimessa. Samanlainen
hyväksikäytetyn tunne minullakin.. tosin minun
tapauksessa tähän liittyi paljon muutakin
Mutta toivoani en minäkään ole menettänyt.
vielä jossain on joku johon voin luottaa ja joka
jää vierelleni.
Se ongelma on 3 lapsen yh.lla ettei kotoa
todellakaan lähdetä noinvaan. mutta lapset
kasvavat.
Vielä on meidän vuoromme.. jaksamista siihen
saakka
toivotteleepi
Minua tosiaan ihmetyttää miksi jätetyt naiset
usein tuntevat tulleensa hyväksikäytettyjä ja he
tarkoittavat varmaankin sitä, kun ovat olleet
sukupuoliyhteydessä miehen kanssa, joka on
heidät jättänyt. Niin sinustakin tuntuu.
Eikö asia ole kuitenkin niin, että siinä ovat
kummatkin saaneet tyydytystä, sinä, että mies?
Miten sinä voit siis olla "hyväksikäytetty".
Jos mies on huomannut, ettei teillä synkkaa
riittävän hyvin, niin tottakai hän jättää sinut.
Se on aivan oikein, sillä ellei mies tunne
kuuluvansa teidän perheeseenne, eikä rakasta
sinua ja lapsiasi riittävästi, niin tottakai hän
lähtee muihin maisemiin. Huonossa suhteessa
roikkumien ei anna kummallekaan osapuolelle
lopultakaa mitään.
Kolmen lapsen yksinhuoltajalla ei ole juurikaan
mahdollista löytää itselleen asiallista miestä,
ellei ole kaunis, tai ainakin riittävän varakas.
Jos on rikas, niin onnenonkijat saattavat astua
kuvioihin.
Riittävän kaunis ja fiksu nainen löytää aina
miehen, vaikka olisi kolme lastakin ja varsin
usein laadukkaankin miehen.
Jos nainen on köyhä, tavallisen näköinen ja
hänellä on vielä kolme lasta kiviriippana, niin
mahdollisuudet ovat todella vähissä. Kyllä
jokaiselle naiselle aina kuitenkin joku ottaja
löytyy, mutta silloin naisen pitää laskea rimaa,
eikä haaveilla mistään prinssistä valkoisen
ratsun selässä. Yhden lapsen yksinhuoltajalla
ovat mahdollisuudet jo paljon paremmat.
Toivottavasti löydät kuitenkin miehen johon
rakastut uudelleen ja joka pysyy rinnallasi,
vaikka nyt tuntuu vaikealta.
ensiksikin lapset eivät ole mitään kiviriippoja.
hyväksikäyttö tuli minun tapauksessani siitä
että, olin hänelle vain keino saada
extyttöystvävä mustasukkaisesksi ja kun se
onnistui sain mennä.
minulla on ollut myös suhde joka päättyi
yhteisestä sopimuksesta. koska hän ei
kertakaikkiaan sopeutunut perhe-elämään. mutta
sanoi sen rehellisesti ja jättämättä pahaa
mieltään taakseen.. Päinvastoin.. ystävinä ollaan
pysytty.
Ja sitten viimeisin... oli vain pelkkää hellyyden
kaipuuta molemmin puolin. nuori mies ja minä..
hän olisi ollut valmis enempään.. minä en.
En haaveile prinssistä valkoisella ratsullaan..
vaan ihan tavallisesta mukavasta miehestä joka
osaa puhua ja pussata. ottaa kainaloon ja pitää
hyvänä. Ja luotan siihen että sellainen on vielä
jossain.
Sinulla on hieman outo kuva miehistä muuten.. jos
sinä noin ajattet. toivon todela ettet edusta
suurta osaa miesnäkökulmasta.
Et taida todellakaan edustaa koko miesjoukon
mielipidettä. Kuinka voit ajatella, että hyvä
ulkonäkö ja varakkuus varmistavat miehensaannin
ja "tavallisen" näköinen ihminen saa tyytyä
vähempään. Ehkäpä Yhdysvallat ja
elokuvateollisuus on sumentanut silmäsi...
Rakkaussuhteita syntyy jatkuvasti, eikä siinä
loppupeleissä ulkonäkö tai rahat paljon paina,
ainakaan elämää jo nähneillä aikuisilla.
Uskoisinpa, ettei valkoisen ratsun prinssit edes
jaksaisi sitoutua kolmen lapsen yh-äitiin,
ainakaan pitkäksi aikaa. Tuskinpa nämä naisetkaan
tarkoittivat tällaista kiiltokuvapoikaa
odottavansa.
Ja missä mainittiin sukupuoliyhteys? Kai
rakastumiseen muutakin tarvitaan. Ja jätetyksi
voi tuntea itsensä vain jos toinen on ollut
itselleen todella tärkeä. Ei siinä tarvitse olla
kyse seksistä ollenkaan.
Mitään yleisohjetta ei varmasti voi
miehenetsintään antaa. Tärkeintä on säilyttää
usko itseensä, kyllä Suomessa vielä riittää
välittäviä miehiä, jotka puhuvat ja pussaavat.
Ravintolasta saattaa löytyä mies, joka pyörähtää
kannoillaan, kun näkee kirjahyllyssä 3 lapsen
valokuvat. Arkielämän prinssin voi tavata vaikka
maitokaupan kassalla...
Niin, se on kauheaa. Yksinäisyys painaa rinnassa,
kuristaa kurkusta ja on möhkäleenä vatsassa. Se
haalistaa elämän, silloin ei huvita tehdä ruokaa,
ei nauttia kodistaan eikä ihanasta ilmasta,
kirjat eivät kiinnosta.
Hetken vapautuksen saa joskus kapakkaillasta,
silloin voi nauraa ja jutella, mutta sekin on
illan kupla (enkä nyt edes puhu yhden illan
pokista). Kuinka usein jaksaa lähteä kapakkaan,
se on kallista, maksa sanoo poks ja pidemmän
päälle sekin maistuu yhtä puulle kuin
yksinäisyyskin. Pahemmallekin, yksinäisyys
iloisessa hälisevässä seurassa on tuskaisampaa
kuin yksinäisyys yksin....
Oleellista ei ole lapsien lukumäärä. Minäkin olen
vapaa, taloudellisesti itsellinen, lapsi aikuinen
ja omillaan, ja olen vielä jopa hyvännäköinenkin,
keskitasoa parempi yleissivistys sekä
huumorintajua. Mutta kukaan ei huoli minua, ei
edes yhden yön pokalle. (Johtunee kai siitä
yleissivistyksestä, se on liikaa useimmalle
miehelle!)
Nyt on menossa "nyyh, voi minua" -vaihe, kyllä se
taas jonain päivänä valkenee, keskittäisinköhän
tarmoni luomupunajuuriviljemään vai kodittomien
marsujen hoitokodille??
Halut ja toiveet eivät aina kohtaa tässä
maailmassa. Mutta vaikka törmäät jatkuvasti
miehiin, jotka eivät "huoli" sinua, niin ei se
tarkoita, että eikö sellaisia sopivia miehiä
olisi olemassa. Sinun ei kannata luopua
unelmastasi.
Kerron erään uroshassun (eli minun)
suosikkitarinan...Toimittaja kysyi Edisonilta, kun
Edison oli epäonnistunut jälleen kerran
hehkolampun keksimisessä, että missä nyt
epäonnistuit. Edison vastasi tähän sanoen: "En ole
epäonnistunut. Olen nyt löytänyt jo 300 erilaista
tapaa rakentaa hehkulamppu. Seuraava on kenties
sitten se oikea ja toimiva."
Onneksi Edison ei luovuttanut, sillä onhan meidän
nyt iltaisin paljon helpompi lueskella kirjojamme.
Mitä tulee luomupunajuuren viljelyyn, niin se on
varmasti kyllä hyvä harrastus. Tosin punajuuresta
ei ole paljon iloa "halipulassa", mutta ravintoa
ja rytmiä elämään se tuo...
Itse olen myös vapaa, itsenäinen ja hyvin
toimeentuleva, mutta minä en kärsi
yksinäisyydestäni. Ehkä se johtuu siitä, että
minulla on hyviä ystäviä, joiden kanssa voin
"seurustella" netin ja puhelimen
välityksellä...joskus jopa nokitustenkin...
Naisen yleissivistys ei ole koskaan haitannut
minua, vaan pikemminkin on vain positiivisena
asiana. Onhan toisen henkilön kanssa helpompi
puhua, kun on toisellakin ajatuksia ja
mielipiteitä.
Onnea etsintääsi !!!
...mikäli Sinulla on hyviä ystäviä. Mitäs minäkään
sitten marisisin. Onneksi on maanantai, taas viisi
päivää jolloin on jotain sisältöä seitsemän tuntia
päivässä, kauhea tyhjä viikonloppu taas kestetty
enkä hirttäytynyt.
Sinä et saa mitään irti viikonlopusta,
koska sinä olet nyt yksin...lapsi on maailmalla ja
olet kotonasi yksin...sinulla ei ole ystäviä,
joiden kanssa voisit harrastaa viikonloppuina
jotain (luonnossa liikkumista, kuntoilua,
elokuvissa käyntiä tai muihin rientoihin
osallistumista).
Missä sinä asut...kaupungissa vai maalla?...jos
asut kaupungissa, niin eikö sinulla olisi mielessä
jotain muiden ihmisten kanssa
toteutettavaa harrastetta, johon voisit paneutua
viikonloppuna...kenties sieltä löytyisi muutakin
seuraa. Jos taas asut maaseudulla, niin eikö olisi
mitään mahdollisuutta käydä viikonloppuna
kaupungissa harrasteiden parissa.
Olen täysin samaa mieltä sen kapakan suhteen. Itse
en lähde sinne seuraa metsästämään...tai ainakaan
vielä en ole sellaiseen ratkaisuun innostunut.
Itselläni on kuitenkin ystäviä ja sukulaisia,
joita voin tarvittaessa "kiusata" läsnäolollani.
Itse asustelen Kuopiossa ja täällä on paljon
erilaisia mahdollisuuksia "tappaa" aikaansa
luonnon, harrasteiden tai muiden raittiiden
virikkeiden parissa.
Mitä tulee sanomaasi lauseeseen "...enkä
hirttäytynyt" niin, on hyvä ettet tehnyt sitä.
Minun suvusta on mm. eräs setäni hirttänyt itsensä
ja se ei varmastikaan ollut aivan
tuskatonta...tosin kirjeistäsi päätellen ei
nykyelämäsikään ole tuskatonta. Toinen setäni
ampui itsensä. En usko itsemurhan olevan se
ratkaisu, mihin kannattaa tukeutua missään elämän
vaiheessa.
Ystäväni poika (20 v) hirtti itsensä perheensä
autotalliin kolme vappua sitten naismurheiden
vuoksi. Ystäväni elämä koki ainoan lapsensa
menettämisen jälkeen suuren
romahduksen...romahduksen, jonka mainingeissa hän
vieläkin taistelee.
Ennen lopullista päätöstä etsi ja vielä kerran
etsi muita ratkaisuja.
Mikäli haluat, niin minulle voi kirjoittaa
osoitteeseen [email protected].
Parempaa loppuelämää sinulle !!!
anteeksi jos huolestutin liiaksi. Tuo oli nyt ehkä
vähän mauton kielikuva ilmaisemaan pohjatonta
masennusta. En tosissani ole niin pitkällä, sillä
olen ajan mittaan oppinut, että murheen alhosta
joskus aina taas noustaan pinnalle. Mutta siellä
oltaessa sitten ryvetään kunnnolla.
Kyllähän tästäkin kaupungista harrastuksia löytyy,
voisin aloittaa siivoamalla kämppäni. Mutta
masennuksen vitsi piilee siinä ettei mikään maita,
itsesäälissä on niin ihana piehtaroida.
Ehkäpä reagoin itsekin hieman liikaa, mutta kun
sitä on omassa lähipiirissään saanut kokea siihen
liittyen kaikenlaista, niin sitä ei voi olla
reagoimatta täydellä vakavuudella itsemurhan
"väläyttämisajatuksiin".
Mitä tulee masennukseen, niin olen sitä aihetta
aiemminkin jo käsitellyt tällä palstalla...haluan
kuitenkin vielä sanoa siihen muutamia ajatuksiani.
Tiedän, että itsesääliin on helppo
käpertyä...tiedän myös sen, että silloin ei elämä
maita.
Kun ihminen on masentunut, niin hän ei pysty
arvostamaan elämän pieniä arkiasioita vaan hän
tarvitsee suurempaa sykäystä päästäkseen taas
hetkeksi aikaa kuivalle maalle. Tähän sykäykseen
jotkut käyttävät kemiallisia aineita (pillerit,
alkoholi, huumeet...), jotkut taasen toisen
ihmisen edes hetkellistä läheisyyttä, jotkut vain
odottavat ajan tekevän tehtävänsä, sillä aika
usein ihminen "pompahtaa pintaan kuin korkki"
kunhan suurimmat myrskyt on eletty.
Masennus on aina merkki, hälytyskello, jostain
vakavasta kriisistä. Siihen täytyy kaikkien
henkilöä "lähellä olevien" puuttua ja yrittää
auttaa...sitä minäkin yritän tässä nyt tehdä...
Parempaa loppupäivää !!!
kiitos siitä. Nyt olo on jo parempi, aurinko
paistaa, opiskelu on hauskaa ja iltapäivät sen
verran lyhyitä ettei ole aikaa murehtia. Kampaan
koiraa ja kaunnilla säällä teemme pitkiä
kävelyitä.
Viikonloppu on taas tulossa neljän päivän
kuluttua, mutta se on sen ajan murhe.
Pinnalla on kanssa mukavaa köllötellä...voi taas
hymyillä kaikille vastaantuleville...siitäkin
huolimatta, että leimataan hassuksi ihmiseksi,
sillä onhan julkinen hymyileminen
"kiellettyä"...mutta minä en välitä, sillä
olenhan löytänyt itsestäni sen aidon ihmisen,
hassun.
Viikonloppu tulee taas, mutta tulevaa en rupea
ennustelemaan...kokemukset ovat osoittaneet, että
minä tahansa hetkenä voi pursi kaatua tai sitten
saapua siihen satamaan, mihin on aina kaivannut
mutta mitä ei ole vielä löytänyt.
Lopetan höpinäni tähän runoon, joka mielestäni
sopii tähän yhtä hyvin kuin minäkin.
Aurinkoa kaikille !!!
"Kukaan ei näe aikaa,
aikaa tunteesta yksinäisyyteen.
Aika on vierailija ihmisessä,
Enkelin imitaatio fyysisessä lihassa.
Aika on läpipääsemätön julma haarniska,
jolla on tuhannesti käännetty miekka,
elämän ja kuoleman äitien puutarhassa.
Aika on Madonnan varjo ikkunalla,
tyhjällä viuhkojen kuvittamalla seinällä.
Aika on avautunut ruusunlehti
rakastuneen naisen kämmenellä."
kevät jo pitkällä Äitienpäivä sunnutaina!
Kesä ja kärpäset tulossa,eikö elämän pitäisi
hymyillä?
Jos olet noin upea nainen kuin kuvailit
ihmattelen että olet yksin?
Ota rakastaja ja nauti elämästä ja siitä
vapaudestasi,ei ole ketään passattavana,ekä
tarvitse humioida sitä aikatauluissaan?
Kesää toivottaen?
Lopultakin, pitkien pimeiden vuosisatojen jälkeen synkkä kristinusko hiipuu ja valoisa iloinen pakanuus palaa pohjolan maille!
Osa-aika iskänä tuskailen saman ongelman kanssa.
Kun naiset kuulevat lapsista, niin karkuun
lähtevät.
sillä oman kokemukseni mukaan yh-, vkl- ja
osa-aikaisille tällainen kaltaiseni lapseton
nainen kelpaisi vain yhdenyönsuhteeseen,
eihän se kuitenkaan ymmärrä mitään, kun ei
ole omia lapsiakaan. Elämänkokemusta minulle
on kuitenkin kertynyt aika paljon ja tiedän,
että en ainakaan lapsia karkuun juoksisi,
vaan minkäs teet. Taitaa olla ikuinen arvoitus,
sen oikean kohtaaminen.......
Niin taitaa olla. Nimittäin mitä sanoit sen
löytämisen suhteen. Meitä on varmaan moneksi ja
ilmeisesti teitä poikkeuksiakin löytyy. Mutta
eivät osu kohdalle. Taitavat väistellä
meikäläistä yhtä hyvin kuin toi lottovoitto
koitetaas taas Lauantaina :-)
ei saa yleistää, ei, mutta kerron oman
kokemukseni. Olin toinen vaimo, miehellä oli
poika ensimmäisestä avioliitosta. Puolisoni
kuoli, ja arvatkaapa kahdesti miten kävi.
Ensimmäinen vaimo haaskana raunioilla, poikaa
kilpenään käyttäen. Oikeudessa parhaillaankin.
Kyllä pitää olla todella ihmeellinen Romeo, että
uudestaan uskaltaisin.
ei kai tästä voida vetää sitä johtopäätöstä, että
minua kartetaan koska peltäään että kupsahadan
pois. Sinun tilanteesi on varmaan kuitenkin
poikkeus. Ihan By the way. Eikö
perimisjärjestyksen pitäisi olla aika selvä ?
minä ainakaan tunnusta väistelleeni ;-)
tosin ei nyt mitään kovin aktiivista
etsintääkään ole tullut harrasteltua,
kun elämässä on onneksi muutakin sisältöä.
En tosin kiellä etteikö kaksin olisi
kaunihimpi, mutta mutta... Onnea Sinulle
Lauantaiseen yritykseen sekä lottoon,
että sen oikean löytymiseen ;-)
:-)
Jos tallaat näitä vanhan pääkaupungin katuja,
niin mistäpä sitä tietää.....
olen sielläkin joskus, mutta maisemat ovat
vaihtuneet tänne nykyiseen. Levoton sielu
ja levottomat jalat nimittäin ;-) Vaan
kovasti on mukavia muistoja sieltäkin.
Olen tullut siihen tulokseen, että ei sillä
paikkakunnalla niin kovasti ole väliä, jos
muuten asiat ovat elämässä kunnossa.
On vain se yksi arvoitus ratkaisematta...
hups, ymmärrän kyllä loukkaantumisesi, mutta
ymmärrä sinäkin tuskani. Leskeytymisestäni ei ole
kovinkaan kauaa, ja suruaikaakaan en saanut
rauhassa viettää kun alkoi tämä toinen sotku. 15
vuotta olin sitäkin kakaraa kattoni alla
ruokkinut.
On kai perimysjärjestys pelkistettynä selvä, mutta
joskus sattuu, että toisen puolison omat varat
suojataan erillisin sopimuksin, nekin sopimukset
voidaan kyseenalaistaa kun tarpeeksi röyhkeyttä ja
ahneutta löytyy. Testamentista puhumattakaan,
vaikka se kuinka teetettäisiin lakimiehellä niin
kyllä siitä tappelemaan pääsee.
Itselläni ei ole juuri hinkua jakaa omaa
äidinperintöäni ex-vaimon kanssa.
sinulla on oma elämäntehtävä
ryhdistäydy
jätkät on paskoja
niin onni löytyy kun vähiten odotaa. minä olin
kahden lapsen yksin huoltaja ja kokenut samaakin
kuin sinä . mutta se on yleenssä miehen pelko
kun otaa seurustelu kumpaniksi ihmisen jolla on
jo lapsia niin alkaa pelostaa kun menee
vakavasti. miten voin olla noille isä mitä oikea
isä ajatelee kun olen heidän kanssa jne...
minä löysin ihmisen joka ei välitänyt että
minulla on lapsia ja nyt meillä on hyteisiäkin.
olen onnelien jokaisesta aamusta.
toivon että nurken takana on sinulle sama
auringon paiste kun minä sain.
voimia
Kyllä oikea osuu kohdalle kun maltat odottaa
tsemppiä .
Ei tekstiviestillä voi lopettaa suhdetta jossa on
lapset jo voitettu puolelleen.Se on tämä
hyväksikäyttö sellainen asia mitä minä en
ymmärrä....Eihän se ole mies eikä mikään,
sellainen joka käyttää herkkää naista hyväkseen.
Miten sellainen tyyppi tulee ittensä kanssa
toimeen...ei varmaan tulekaan.
Tsemppiä sulle...aika parantaa tässäkin asiassa.
Luulin jo, että ex-vaimoni on kirjoittanut tämän.
Eromme on tuore ja se oli nopea. Itse en edes
heti tajunnut mitä tapahtui. Eroni on ensimmäinen
15 v:n yhteiselon jälkeen. Ja kun olin niin
luullut, että meidän avioliitomme
oli "mallitapaus". Kaiken piti olla kunnossa. Hän
rakastui toiseen mieheen ja muuttaa pois. Minä
olen nyt myös ilman "omaa aikuista rakasta" ja se
tuntuu pahimmalle. Vaikka minulla on myös kolme
ihanaa lasta. Mutta kuinka kukaan enää välittäisi
miehestä, joka tuo mukanaan kolme
pientä "jaloissapyörijää"? Tiedän kuitenkin - ja
luota myös sinä - että elämä on tärkein ja se
kyllä kantaa!
Ymmärrän tunteesi, olen myös kolmen lapsen yksin
huoltaja ,lasteni isä.avioliitto kariutui monta
vuotta sitten ,peräti seitsemän vuotta sitten.
Olen kyllä onnellinen että lapset halusivat jäädä
luokseni se on tuonut monta hienoa hetkeä ja
silloin tälöin vähän suruakin,kylläpä ne
kasvaakin nopeasti ja kohtahan ne lentäneet
maille vierahille.
Hienoja aikoja vaan ei se kyllä riitä minulle
vaan kyllä minä kaipaa rakkautta,läheisyyttä ....
On minulla ollut muutama suhde sen jälkeen, vaan
ei ne ole onnistunut!!!!!!!!!!!!!!!!!
Enkä ymmärrä eikö enää ihmisiä hyväksytä
semmoisina kuin ne ovat ,vaan olemmeko vain
miellekuvia jostain ,eikö enää kuunnella
toisia ,itseämme ,sydäntämme,tunteitamme
rehellisesti koittamatta muokata todellisuutta
semmoiseksi kuin haluamme sen olevan niin ja
herää kysymyksiä paljon.
No oli nyt miten vain en minä luovu TOIVOSTA .
Olenhan oman elämäni sankari.
Kolmen lapsen kanssa asuessa ei ravintola iltoja
ole tullut paljon vietettyä joskaan en kyllä
olisi halunutkaan ainakaan seuran etsimiseen.
Kyllä sen oikeaan saattaa törmätä missä vain
vaikka maitokaupassa.
Mutta niinkuin hyvä vuosikerta viini niin myös
hyvä suhde kypsyy hitaasti kunhan löydän sen...
ryhdistäy älä anna sen masentaa sua sitähän se
haluaa näytä et oot sitä voimakkaampi. Älä alistu
siihen vollottamisee. Kyl sä viel jonku löyät mä
uskon suhun.
PS.Mä en oo sulle oikee mä vaa annan vaa vinkkei.
PPS.ei oo kokemuksii aheest mut sä selviit
On aina helppo antaa neuvoja toisille... mutta
omalla kohdallani, minulla on myös kolme lasta ja
erosimmme jo viisi vuotta sitten. Nyt lapset ovat
10, ja 2x13, eli aika isoja. Olen onnellinen,
että tajusin heittää kaunat jo aikaisessa
vaiheessa roskikseen. Keskityin ensin lapsiini,
että heidän koulunsa pääsivät alkuun ja sujuivat,
niin kuin mitään ei olisi muuttunutkaan. Siinä
oli kova työ, viedä aikaisin aamulla ja hakea
töitten jälkeen. Ja olla aina itse kotona, kun
joku sairastui. Työnantajat eivät olleet
hyvillään, mutta ajattelin itsekkäästi, että kuka
heidät hoitaa, jollei oma äiti. Olin aktiivinen
koulussa ja iloitsin lasteni onnistumisista,
pienistä ja suurista. Opetin ja yritän vieläkin
opettaa heitä keskustelemaan ja kertomaan
vaikeistakin asioista - . Miksi emme sopineet
yhteen tai miksi nyt haluaisin tavata uuden
miehen. Heille kehittyi hyvä suhde isäänsä, koska
hän joutui ottamaan vastuunsa taloustöistä omassa
asunnossaan ja lasten tapaamisista ja
hakemisista.
Olet vastuuton ämmä- ja äiti!!!Sulla on 3 lasta,
eikö ne ole rakkaita, mitä luulet-vieras mieskö
rupeaa sun lapsia hoivaamaan -mieski haluaa omat
lapset, ei vieraan. Joten keskity nyt niihin
omiin, kasvata ne aikuiseksi ja etsi sen jälkeen
sitä rakasta - ja kyllä löytyy. Laitapas nyt
housuluukku kiini, ota vastuu omista hankkeista-
ja kasvata lapset!!.Jos ei ennen ollut älyä
laittaa asiat järjestykseen, niin nyt on
vastuullasi 3 syytöntä - kasvata ensin ne. Äläkä
pila lasten elämää.
Pitäiskö sinun mielestäsi yh-äidin olla yksin
esim. 10 vuotta että lapset kasvaa aikuisiksi?
eikö meillä ole oikeutta hakea läheisyyttä lasten
ollessa pieniä?
Tunteet ja hellyyden kaipuu on myös meillä.
Yksinhuoltajuus ei ole oma valintani minulla.
Mieheni vain ei kestänyt lapsien tuomaa vastuuta
ja totta tosiaan en aijo elää yksikseni vailla
toista aikuista.
Luepas uudelleen mitä kirjoitit ja mieti olisitko
itse valmis elämään noin.
Lapset eivät kärsi missään tapauksessa mikäli
äiti on onnellinen saadessaan uuden ihmissuhteen.
Minun lapseni (3) oikein odottavat että löytäisin
miehen jopa etsivät itekin sitä sopivaa...
Kyllä sie HÄNET vielä löydät. Tai HÄN löytää
sinut. Usko vaan!
Joo miehiä on monen laisia ja semmoisilta jotka
leikkii toisen tunteella niin vehkeet pois olen
sitä mieltä. Itse olen yhden naisen mies kun vain
se oikea löytyy johon voi luottaa ja rakasta
tulla rakastetuksi koska itse olen kanssa kokenut
rakkaus elämässä kovan kolhun mutta etsin kunnes
löydän.Tykkään lapsista olisi kiva saada itsekin.
Kerro itsestäsi enemmän niin kirjoitellaan itse
en aijo etsiä elämänkumppania kapakoista koska en
käytä alkoholia en myöskään tupakoi. Harrastan
käsitöitä lavatanssit matkailu liikunta kodinhoito
Sinä kolmen lapsen yksinhuoltaja, ottaisin
mielelläni sinuun yhteyttä puhelimitse tai
meilaten, joten ole hyvä ja ilmoita
sähköpostiosoitteesi tai puh.numerosi.
Hei!! Tässä osoite, jos vielä kiinnostaa...
[email protected]
Kivaa toukokuun loppua!!