Kuukautiset on vain viikon myöhässä, mutta olen aika varma, että olen raskaana. Pari viikkoa sitten tapahtui pieni vahinko, mikä oli kyllä suurelta osin omaa tyhmyyttäni... Harmittaa, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi ja vahinkoja sattuu. Nyt ajattelin odotella vielä noin viikon ja tehdä sitten raskaustestin. Mua pelottaa se mahdollisesti positiivinen tulos. Mä en tiedä, mitä mä sitten teen. Abortti tuntuu ainoalta vahtoehdolta, mutta asiaa vaikeuttaa omalta osaltani se, että koen, etten voi puhua asiasta kenenkään kanssa. Olen yksin tämän asian kanssa ja se ahdistaa.
Pelottaa...
Raskaanako?
3578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...meni vuosia, ennen kuin kerroin kavereilleni asiasta. Juttu ei ollut minulle iso, mutten nähnyt tarvetta kertoa siitä kellekään. Mutta yhdelle kaverille sen paljastin ja hän meni tietysti kertomaan omille kavereilleen. Nyt siitä tietää n. puolet tästä tuppukylästä.
Sinun kantsii nyt ajatella asiaa kokonaisuutena: Oletko valmis äidiksi ja valmis kantamaan vastuun, jos aiot synnyttää lapsen? Lapsen saanti pakottaa tekemään elämässäsi joitakin luopumisia.
Millä mallilla elämäsi on (koulu kesken yms)?
Olisiko tämä lapsi jollekin tuntemattomalle vai vakituiselle poikaystävälle, jonka kanssa voisit elää?
Mitä mieltä vanhempasi olisivat?
Tuohon voin ainakin henk.koht. vastata, etten minä lapsen teko asiassa piittaa muiden mielipiteistä, varsinkaan vanhempieni. Heillä olisi aika huono puollustus ikäni, koska äitini oli itse juuri täyttänyt 18v. kun sai ensimmäisen lapsensa.
Itse olen 18v. ja olemme ajatelleet jo lapsien hankkimista poikaystäväni kanssa, koska elämässämme olisi tulossa sopiva väli missä tehdä...
Muista kuitenkin, että vaikka vahinko olisikin tapahtunut ja olisitkin tullut raskaaksi, et ole ainakaan minun mielestäni tehnyt mitään väärää.
En tiedä olitko raskaana tai oletko tehnyt jo abortin,mutta sinuna minä harkitsisin todella paljon mitä teet.Olet varmaan nuori,koska huolestuit noin paljon mahdollisesta raskaudesta,mutta miksi abortti olisi muka ainoa vaihtoehto,sisälläsi kasvaa sentään oma lapsesi.Olin itse samassa tilanteessa 10 kk sitten eli sain tietää olevani raskaana (rv 13). En tiennyt yhtään mitä tekisin.Mietin aborttiakin,mutta se tuntui kauhealta.Lopulta päätin pitää lapsen.Aluksi oli inhottavaa jäädä kotiin kun muut nuoret lähtivät pitämään hauskaa ja ryyppäämään.Myöhemmin se ei minua enää haitannutkaan,olin onnellinen että sisälläni kasvoi minun ja rakastamani poikakaverin oma lapsi.Neuvolantädit olivat mukavia,eivätkä kohdelleet minua mitenkään erikoisesti.Raskausaika meni nopeasti,syksyllä jäin äitiyslomalle koulusta.Nyt minulla on 3kk vanha poika.Ihana ja rakas poika onkin.En voisi kuvitellakkaan enää elämää ilman häntä.Olisin katunut niin paljon jos olisin silloin antanut lääkäreiden kaapia tämän pojan pois sisältäni.Vaikka nyt sinusta tuntuisi ettei sinusta ole äidiksi tai elämä on aivan pilalla,mutta muista asioiden on tapana järjestyä ja äidiksi kasvaa lapsen myötä.Juttele mahdollisen lapsen isän kanssa mitä hän on mieltä,mutta muista kuitenkin että päätös on sinun,kukaan ei voi pakottaa sua mihinkään!Jos lapsen isä lupaa olla sinun tukenasi tässä asiassa,se helpottaa paljon.Ei tämä raskaus ole elämän loppu vaan uusi alku.