Poika on nyt pian vuoden. Koko hänen ikänsä hän on vaatinu valtavasti huomiota. Nytkin pitäs kokoajan leikkiä ja viihdyttää tai muuten huutaa kuin palosireeni. Muuten on niin terve ja ihana lapsi...
Onko teillä muilla vastaavaa tapausta? Miten tämmösessä tilanteessa tulisi menetellä? Pitäskö vaan antaa välillä olla jotta huomais ettei sitä koko ajan joku kerkiä viihdyttämään. Tämä ottaa niin hermoille!!!
Apuuva!!!
Onko teillä muilla vastaavaa tapausta? Miten tämmösessä tilanteessa tulisi menetellä? Pitäskö vaan antaa välillä olla jotta huomais ettei sitä koko ajan joku kerkiä viihdyttämään. Tämä ottaa niin hermoille!!!
Apuuva!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meilläkin on erittäin huomionkipeä poika ajoittain.
Välillä hänen kanssaan pitää olla koko ajan ja esim. aamuisin kun asetamme hänet ensiaskeltuoliin, hän aloittaa vääjäämättömän jahtauksen ja on koko ajan jaloissa kun yritämme laittaa aamiaista meille ja pojalle. Päivällä Julius on enkelikin, mutta auta armias perunajumala jos hänellä nälkä yllättää... Tai pipo on vinossa. Tai puetaan ulkoilua varten jne. Lista on loputon. Se on se luonne...
Kärsivällisyyttä! Muista kuitenkin, että koti ei ole sirkus, äläkä tunne huonoa omaatuntoa jos välillä sulkeudut vessaan tai haluat korvatulpat. Lapsilla ei tarvitse koko ajan olla hauskaa, kunhan perusasiat ovat kunnossa.
mitä neuvoksi juuri täyttänyt neljä vuotias poika . joka tosissaan vetää arjen lujille. hankaluuksia on jo riittäny vuoden verran . Jopa vaahteramäen eemeli tuntuu liian helpolta poikaani verrattuna. Hän ei usko kieltämistä ollenkaan vaikka on yritetty ottaa oppia nanny ohjelmista ja kaikesta muustakaan mut mikään ei ole tepsinyt ei edes muutaman minuutin jäähyt niinkuin tv_ohjelmassa kehotettiin. Yli vilkas ja muitten kiusaaminen ja lyöminen etu sijalla jopa niinä hetkinä kun hän nukkuu niin ilme kertoo että juonin jo seuraavan päivän tapahtumia kuinka ärsyttää muita jopa sisarukset ovat ihan täynnä lyömisen koheeksi jäämisen tautta. Kodista kun poistutaan niin sit se vasta alkaakin elä tee sitä , elä tee tätä , nyt lopeta , ei saa koskea , ei saa lyödä mut ihan kuin se kaikki vaan ois tyhjän puhumista . mut eritystä tapauksessa kuitenkin on se että kun perheestä ketään ei ole läsnä lapsi onkin kiltti ja kuuliainen. pleas auttakaa ja neuvokaa mikä tepsis ja kuinka toimia tässä tilanteessa.
Eräässä tuttavaperheessäni vanhemmat riitelivät ja huusivat paljon keskenään, siis ihan vieraidenkin kuullen ja nähden. Heidän poikansakkin oli tosi levoton ja kuriton. Äitinsä sanoi, että lapsi on ottanut mallia heistä ja heidän riidoistaan ja siksi käyttäytyy noin. En sano, ettäkö teillä olisi asia näin. Kerroin vain esimerkin. Hekin kokeilivat kaikkea...paras olisi varmaan ollut laittaa parisuhde kuntoon ja lopettaa lasten edessä riitely ja huutaminen. Korostan yhä edelleen, että en ajattele teillä olevan samoin, mutta jos on niin siinä ajattelemisen aihetta.
Ja tosiaan ap:n juttuun piti viel ottaa kantaa, että lapsihan on vasta vuoden..eikös lapsi ala tuossa iässä kokemaan ns. eroahdistusta? Luin siitä tässä jokuaika sitten jostain vauva lehdestä, oli mielenkiintoinen artikkeli. Lapsi siis ahdistuu kun ei näe vanhempia ja siksi "roikkuu" lahkeessa...
Tuo aiempi kommenttini olis siis tarkoitettu epätoivoiselle äidille..