Millaisia mieltymyksiä teillä on veneiden suhteen?
Teräsvene vai puinen?
Joonas
233561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kysymykseen on yhtä helppo vastata kuin paljonko on paljon.
Rippuu tarkoituksesta, koosta, lompakosta......
Teräs ja puu ovat molemmat erinomaisia veneenrakennusmateriaaleja.
Minulla ei kuitenkaan ole aikaa paneutua kummankaan vaatimaan hoitoon. Minulle käy ainoastaan lujitemuovinen.
Kuten sanottu, riippuu niin kovin monesta asiasta. Klassisten, esim. metrisääntöön rakennettujen, veneiden harrastajille oikea purjevene on tietysti tasasaumainen puu-(mielummin vielä mahonki-) paatti. Itselläni taas varhaisen vaiheen yksityyppivene, joka on niinikään valmistettu puusta. Tässä elämäntilanteessa en vaihtaisi venettäni moderniin missään tilanteessa.
Tähän väliin on sanottava, ettei ole olemassa sellaista venemateriaalia, joka olisi täysin hoitovapaa, mutta samaan hengenvetoon totean puuveneen kuitenkin vaativan keskimäärin enemmän työtä lujitemuoviseen verrattuna. Tosin "reilu" vertailu saataisiin ainoastaan vertaamalla 65-vuotiaan puuveneen hoitoa samanikäiseen ja samankokoiseen lasikuitupaattiin, mikä on mahdotonta. No joka tapauksessa veneen koko vaikuttaa merkitsevästi kaikkiin huoltotoimenpiteisiin, niiden vaikeuteen sekä erityisesti kustannuksiin. Oma
Mulla on uusi 11 m limilauta puuvene. Sen ylläpito hoito ei ole mielestäni suuritöisempi kuin vastaava pelti tai lasikuituvene. Lasikuituvene pitää joka kevät pohjastaan myrkkymaalata ainakin paikata niin kuin puuvenekin. Lasikuituveneessä pitää keväisin poistaa vanha kellastunut vaha, killottaa ja vahata uusi uv-suojavaha kaikkiin lasikuitupintoihin, jotka on valolle alttiina. Muuten gelcoat ajansaatossa liituutuu ja muuttuu harmaaksi ja kiiltoa ei saa palautettua kuin hiomalla liitu pois ja maalaamalla koko paatti uudelleen. Vahaus operaatio on tolkuttoman raskas työ, olen ollut joskus kaverin paattia laittamassa, huh huh. Puuveneessä kaikki lakatut/maalatut puupinnat vesihiotaan kevyesti, pyyhitään ja sivellään 1-2 krst lakkaa/maalia vuosittain. Se on kevyt homma verrattuna vaha- ruljanssiin. Teak-kannessa, sisustuksissa ym on kumpaisessakin sama työ. Puu masto kyllä vaatii enemmän huolenpitoa kuin alumiini, mutta alumiini mastokin tulisi vuosittain huoltaa.
Jos pintoihin tulee naarmuja, niiden paikkaaminen heti niin puu lasi kuin rautapaatissa on ainoa oikea tapa, jolla vältytään isommilta vaurioilta. Vesi kun pääsee lasikuituun, puuhun tai teräksen ja maalin väliin niin se tekee yhtälailla pahojaan.
Eri asia on sitten sellaiset veneilijät, jotka ostettuaan lasikuituveneen kuvittelevat että sitä ei tarvitse hoitaa. Lasikuituveneitähän alkujaan markkinoitiin hoitovapaina veneinä. Se harhaluulo on kyllä myöhemmin kumottu. (Gelcoatin liituuntuminen, sandwichrakenteiden vettyminen/lahoaminen ja lasikuiturutto eli osmoosi ym) Väittäisin että alunperin hyvin tehty ja maalattu/lakattu puuvene on jonkin verran helppohoitoisempi ylläpitää kuin lasikuituvene, koska lakkaaminen/maalaaminen on kevyempää työtä kuin vahaaminen. Rautapaattista ei mulla ole kokemuksia, mutta kuvittelisin sen olevan suurinpiirtein yhtä vaativan kuin lasikuidun tai puun. Että semmoisia mielipiteitä!
Lujitemuovi l muovi-, Puu-, ja rautavene ovat
omiminaisuuksiltaan erilaisia veneitä.
Jokaisella ym materiaalilla on omat hyvät ja ehkä omat hunot puolet. Kuten eräs kirjoittaja sanoi "rakastavansa" puuveneen kevätkunnostusta
on ko toimenpide hänelle terapiaa ja uskon hänen vannovan puuveneen nimeen.Se onko puuvene mäntyä, kuusta, mahonkia, tammea, teakkia jne vaikuttaa myös syys ja keväthoidon tarpeeseen.
Rautaveneet varsinkin merialueella vaativat myös hyvää ja jokavuotista hoitoa. Vene on painava, oman aikansa helposti korjattavsissa, voidaan jättää jäihin jne.
Lasikuituiset rungot ovat ehkä kuitenkin vähiten työtunteja vaativia niis syys- kuin kevätkunnostuksessa.
Palataanpa aiheeseen noin viiden vuoden kuluttua, jos vaikka olisit tullut toisiin ajatuksiin.
Tosiasiahan on, että puuveneen ylläpito on vaativampaa ja työläämpää kuin teräs- tai lasikuituveneen.
Kyseleppä vaikka entisiltä puuveneen omistajilta.
Itselläni on kokemusta puuveneistä ja lasikuituveneistä.
Niin... mulla on ollut erillaisia puupaatteja 30 vuoden ajan, alkaen huonokuntosesta vaneri optarista, 1920 luvulla rakennettuun sulkaveneeseen, nykyaikaisilla tekniikoilla (epox ym) rakennettuun mahonkivanriveneeseen owa kyllästettyyn 1984 Scyllaan ja sitten taas perinteisesti pellavaöljy kyllästettyyn Scyllaan.
Olen peruskunnostanut (lakat pois, kyllästys uudet lakat 8 krst) vanhan Scyllan, jonka kyjet olivat huonosti owattu ja sinistyneet. Peruskunnostus on SUURI homma. Mutta se tehdään vain n 15 v välein.
Korostan edelleen, että hyvin tehdyn, hyvin kyllästetyn ja lakatun puuveneen ylläpito hoito on mielekästä ja kevyttä hommaa verrattuna vahaukseen.
Se varmasti tuottaa omistajalleen mielihyvää, jota lasikuitupaatin omistaja ei ehkä koskaan voi kokea. Edustavat kuitenkin ihan eri maailmaa ja ostajakuntaa.
Rakenteellisesti mielenkiintoinen on ajatus 11 metrisestä limilautaveneestä! Kunnon puusta (teakista tai mahongista, ei siis oksaisesta männystä) tehtynä se kestänee Itämeren rasitukset, mutta Atlantille en kyllä moisella lähtisi. Pienempien Scyllien runko varmaankin kestää, mutta heloituksessa ja varustelussa on vakavia puutteita. Omistajiensa mielestä ovat varmaan avomerikelpoisia, mutta kunnon aalto istumalaatikkoon kaatuessaan hajoittaa kevyet istumalaatikon pohjaan asti ylettyvät saluunanovet ja täyttää veneen. Usein näistä puuttu myös rakenteellisesti tärkeä bridge-kansi kokonaan. Samoin kauniit messinkidoradet kannella on kiinni parilla puuruvilla läpipulttauksen sijaan, keulaluukku on useimmiten heppoisilla pikkusaranoilla ja taas (puuvenemiesten tapaan) puuruuveilla, Takastaagit on kiinni peräkaiteissa!!!!...lista on loputon...
Kehitys ei ole kehittynyt turhaan, kyllä lasikuitupaatti aina on puuvenettä kestävämpi, turvallisempi ja usein myös tyydyttävämpi purjhehtia.
Nykyisin Scyllissa käytetään Irokoa steeveissä ja tälläkin hetkellä on rakenteilla yksi runko kokonaan irokosta ja toinen kokonaan lehtikuusesta. Omani on tehtty steevit irokosta mutta runko pohjoisen tervaisesta männystä. Runko on 25mm ja kaaret 30*35mm laipiot 12 mm mahonkivaneria 4 kpl.
Kaaret ovat saarnea ja tukimuotokaaret haponkestävästä. Perenteisesti scyllan istumalaatikko on pieni ja suojainen ja siinä on aina välikansi. Ainoa vene missä on saluuna ovet on meidän veneemme koska siinä on korkea ohjailuhytti. Perinteisesti niissä on vanerinen levy, joka työnnetään ylhäältä välikanteen rajottuvaan iroko listan uraan. Keulaluukun kiinnitys on ostajan kontolla mutta missään en ole nähnyt ns karibia luukkuja eli siin luukku joka on saranoitu takareunastaan jolloin kannelle kaatuva aalto puuppaa suoraa sisään. Scyllissä luukut on saranoitu etureunastaan. Jolloin kannelle kaatuva aalto ei revi luukkua auki. Meillä takastaagit on johdettu suoraan perästeeviin missä on steevin läpi pultti. -80-luvulla Teräs niminen edesmennyt teräsmies hitsaili veistämölle niitä kaiteen päälle johdettuja staagiheloja (mm myrskylintu) joista sittemmin on luovuttu rakenteen joustavuuden takia. Dorado torvet on yhdellä ruuvilla kiinni jotta ne saadaan nopeasto pois myrskyn sattuessa ja silloin tilalle vaihdetaan sokea kansi, joka ei vuoda. Dorado boxi on läpi kannen ruuvattu. Kovassakan kelissä boxi ei päästä vettä sisälle vaikka ei torvea olisikaan kanneksi vaihdettu.
Meillä on www sivut jos kiinnostaa?
Tämä uusi malli on parempi purjehtia kuin edellinen mutta eihän pitkäkölinen vene mikään raaseri ole. Mutta jos kiire tulee niin pääsee sitä 40 hp: voimalla lähimpään rantaa aika vikkelästi.
Rob roy kääntää puukkoa haavassani kun kertoo jotta: "Mulla on uusi 11 m limilauta puuvene. Sen ylläpito hoito ei ole mielestäni suuritöisempi kuin vastaava pelti tai lasikuituvene"
Minullakin oli 30ft / 6 tn limilautainen mahonkipaatti toistakymmentä vuotta. Sitten oli pakko luopua hänestä, kun aika ei todellakaan riittänyt pitämään edes kelvollisessa käyttökunnossa, vaan vuosi vuodelta hoitamattomuuden aiheuttamat ongelmat alkoivat kumuloitumaan. Minulla kevätkunnostuksen minimi oli n. 100 h, silloin paatti pysyi ennallaan.
Rungon lakkaus oli todellakin pienimpiä murheista, sen uusin kerran eikä sekään pienellä talkooporukalla vienyt kuin viikonlopun ja kopan kaljaa ( vähän lakkaa :-) sekä sitten muutama viikkoilta loppukerroksille. Mahonki tietysti vaaleni auringossa, joten näkökysymys tuo oli. Ei se kuitenkaan muuttanut muita ominaisuuksiaan.
Rungon vedenalainen osa oli paljon työläämpi, joka kevät. Sikaa joka saumassa, syksyllä painepesurilla vanha myrkky (Plimsol, hyvä tavara!) pois ja keväällä vähintään viikon homma irtoavan maalin raaputuksessa, irtoavan sikasauman rapsutuksessa ja paikkauksessa sormet mähnässä. Köli- ja tievipulttien kiristystä ja sikatiivistystä. Sitten hemppelin alupriimeri plimsol (yksi kerros riitti). Pohjan huoltotyö arviolta 40-60 h keväässä, todella paljon enemmin kuin kuuden tonnin painoisessa lasikuitupaatissa, jos osmoosit on kurissa.
Mutta... suurin ja työläin ongelma oli kuitenkin kansi, vaneri kansimatto -rakenne. Kevät kevään jälkeen sitä tiivistettiin ja kesällä sitten teippailtiin pakastepusseja ruffin sisäpuolelle jottei sadevesi tippuisi suoraan nukkujan niskaan. OK, tiikki olisi ollut paikallaan, mutta paattini oli kannestaankin suurehko, pinta-alaa olisi ollut yli 20 neliötä ja tiikin hinta nousi koko 90-luvun. Pelkät materiaalit lienevät kymppitonnin? Nykyiset omistajat ilmeisesti kuiduttivat kannen.
Masto (kuusta, tyvestä 7" * 13m pitkä) ja puomi vaativat huolellisemman lakkaushuollon kuin runko, mutta niihin meni korkeintaan 8 h.
Voi olla että minulla ei ollut riittäviä taitoja, joka tapauksessa aikaa kevätkunnostukseen tuhrautui aina rutosti. Muistan monta hämyistä kesäyötä kun radiossa Jukolan viestin selostajat kähisivät ja satakieli viritti aamuyön konserttiaan samalla kun tein viimeisiä virityksiä seuraavana päivänä tapahtuvaa laskua varten. Pari kertaa vesillelasku oli Juhannusaattona.
Nyt kohta vapun jälkeen purjehtimaan ja syksylläkin jäitten tuloon saakka, kun aiemmin syyskuun alkupuolella oli syytä nosta vene kuivumaan, jottei mahonki pääse jäätymään.
Sääli oli hänestä luopua, mutta pakko. Jos Rob roy pärjää yhtä vähillä töillä kuin minä nyt muoviveneeni kanssa, niin olen (positiivisesti) kateellinen. Minusta nimittäin rungon vahaus on selkeä ja helppo työ, jos samalla vaivalla saisin puupaatin pysymään kunnossa, niin vaihtaisin oitis takaisin!
Ruffin ja kannen liitos on mahdollinen heikko kohta puisessa veneessä. Tästä varoitellaan esimerkiksi alan yhdessä perusteoksessa "Desirable and undesirable characteristics of offshore yachts". Puuveneilijän tulee varautua siihen, että kaatuva valtameriaalto vie koko kajuutan mukanaan puuvenhosta. Tätä silmällä pitäen esimerkiksi keulaluukun ja kaikkien muidenkin rungona aukkojen luukut pitää olla kiinni rungossa erittäin lujasti, ei suinkaan puuruuveilla. Istumalaatikon pystyluukun pitäisi yo opuksen mukaan olla tuumaista umpitiikkiä tai vahvuudeltaan vastaavaa. Sivuiltaan saranoidut saluunanovet ovat lujuudeltaan tämän perusteella perustellusti vajavaiset. Mutta sopivat varmasti Itämeren alueella tapahtuvaan veneilyyn, eipähän ole säilytysongelmia.
Männystä puuveneen rakennusmateriaalina muuten voi ola montaa mieltä. Moottorivenevalmistaja Riva totesi joskus sen kelpaavan niukasti akkulaatikon kehyksiin... Mutta onhan se pohjolassa perusteltu valinta paremman puutteessa jos löytää tiukkasyistä oksatonta tavaraa hötön sijaan.
Juu-u väitäisin että tää nykyinen on sitä. Saumat on tehty jo uutenaan sika massalla joten sitä ei tarvitse lisäillä keväisin, vaan runko on vesitiivis. Ainakin seuraavat 6 vuotta riittää pohjaan mustan Millen sively niille kohdin mistä punainen Hard Racing alkaa kuultaa läpi. Tämän tiedän kaveriltani jolla on 6 vuotta uinut vastaava pohjankäsittely. Kansivanerin käsittelin epoksihartsilla ennen tiikkien liimausta ja tiikit liimattiin sikalla, erityisesti vanerien reunat kaikissa läpivienneissä on kyllästetty epoksilla, joten näin tehtynä kannen ei pitäisi ihan heti vuotaa. Näitä pikku yksityiskohtia ja korjaus ehdoituksiia antoi kokemukset edellisistä puupoaateistani, joissa oli mm laho kansivaneri, vuotava pohja ym. Koneen alla mulla on haponkestävä säiliö mahdollisten löpö/öljyvuotojen takia, koska puuhun vuotava löpö ampuu ulkopuolelta maalit irti seuraavana kesänä ja ikinä ei enään maali pysy löpöllä kyllästetyssä puussa. Pohjassa on 3 krst lyijymönjää, 2 krst yacht primer, 2 krst Hard racing ja 2 krst Mille, joka on itse kiillottuva ei vaadi hiomista, kevyt pesu syksyllä riitti ja keväällä paikkaillaan jos punaista näkyy
Töitä on kyllä tehty varustelu ja lakkaus vaiheessa runsaasti TUHANSIA TUNTEJA (mm 8 krst lakkaa jokapaikkaan paitsi rungon sisäpintaan myös kaappeihin sisälle ym) MUTTA hyvin tehdyn valmiin paatin ylläpitohuolto ei mielestän ole suuritöisenpi kuin muovipaatillakaan, edellyttäen että ko muivipaatia myös hoidetaan kuten kuuluu eikä omistaja kuulu kastiin "muovivenehän on huoltovapaa... onhan???"
Mulla veneilykausi on kiinni jäiden lähdöstä, koska mulla on lämmin halli missä läpi talven voi rapsutella venettä ja heti keväällä jäiden lähdettyä voi jo pulauttaa paati vesiin.
Hulluahan se olisi melkein miljuunan mummunmarkan arvoista paatia ulkona pakkasessa, tuiskussa ja kosteudessa, homehtumassa, jonkun surkean pressukyhäelmän alla säilyttää. Jos on varaa hankkia komia paatti niin pitää olla varaa myös huolehtia siitä niin ettei se tuhoudu hoidon ja säilytyksen puutteessa. (TIEDÄN... SEURAAVA KYSYMYS ON: EIKÖ PUUPAATTI RAVISTU ELI KUIVU SISÄLLÄ LÄMPIMÄSSÄ TALVELLA? EI JOS LÄMPÖTILA ON 10 C JA KOSTEUSPROSENTTI SÄÄDELTY N 65-75%!)
Moi
"Isumalaatikon luukun pitäisi olla vähin tuumaista tiikkiä tai vastaavaa" empä ole missään puu tai lasikuitu paatissa nähnyt vastaavaa. Tuumanen tiikki luukku painaa jo niin pajon ttä sellaisessa veneessä ei sitten heikompia miehiä ja naisia Gastina tavitakkaan.
"Puuveneen heikko kohta ruffin ja kannen liitos"
Veneessäni on 30 cm välein kansikaaret jotka päättyvät lautaan joka on liimattu ja ruuvattu kaarien päihin. Tähän lautaan on liimattu sikalla ja ruuvattu sadoilla puuruuveilla (5x50 haponkestavä) 28 mm paksu massiivi mahonkilauta. joka on ruffin sivu sen korkeus on keulassa 15 cm, salongin kohdalla 35 cm ja perässä 15 cm. ikkunat on 5 mm polykarbonaattia ja kehykset on haponkestävävät kiinnitetty km 38:lla PUURUUVILLA. Ruffin katto on 12 mm vaneria epoksikäsiteltyä ja siinä 12 mm teakkia sikalla kaaria on 40 cm välein 40x50 mm. Luukkujen reunoissa on massiivimahonki kaulukset ja luukut on 12 mm vaneria teakkia ja mahonkia ja painavat kuin synti saranat lukot on haponkestäviä. Haluaisin nähdä lasikuituveneen jossa on kestävämpi ruffirakenne. ei ainakaan mitkään notkuvakantiset sandwich veneet eivät ole. joissakin muovipaateissa kansi sevästi notkuu jalan alla, sitä ei tapahdu kunnolla tehdyssä puupaatissa.
Avomeri olosuhteisiin tehdyt paatit on vähän eri luku kuin nänä meitin vesillemme tarkoitetut hupi risteilijät.
Pohjanmaalla on firma joka välittää pohjoisen tiheäsyistä mäntyä. Siinä tumma talvi lusto on paksumpi kuin vaalea kesälusto, hyvin pellavaöljyllä kyllästettynä ko puu hohtaa punaisena aurinkoa läpi kuin rasvainen juustosiivu.
Nyt kuuluu minulle uutta tietoa. Mäntyvene jossa kova myrkkymaali. Toimiiko se todella, eikö halkeile puun eläessä? Selittääkö tuo lämmin säilytys sen?
Niin, köyhyttähän voi osaltaan syyttää laiminlyönneistäni, kuten totesin niin se tiikkikansi jäi tekemättä ihan nuukuutta. Lämmin venevaja olisi pitänyt olla pohjaltaan 12 * 4 m vähintään, vapaa korkeus min. 5 m, oliskohan hintaluokka 40-50 keuro? Lämmitys- ym sähkökulut kait tonnin paikkeilla vuodessa? No, miljuunan säilytykseen tuo on kai kohtuuhinta, muovipaatin kanssa tuon rahan voi pistää itse veneeseen koska mielestäni ne säilyvät ihan hyvin pakkasessakin, kun vaan tyhjentää sisustuksen kunnolla talveksi. Home ei itse asiassa ole koskaan ollut ongelma veneeni säilytyksessä, olen pyrkinyt huolehtimaan riittävästä kuivatuksesta sekä ilmanvaihdon järjestämisestä telakoinnin yhteydessä.
Juu hienosti Hard Racing ja Mille toimii männylläkin eikä halkeile edes pakkasessa. Liityy varmaan huolelliseen pohjustukseen (mönjät ja primerit) Hemppeli ei suosittele puulle mutta ei sieltä asiaa kiellettykkään kun kyselin varmistukseksi. Ja kaverilla on tosiaan toiminut 6 v hyvin, ja hän säilyttää kylmässä suulissa venettään.
Sattuu nyt vaan pihassa olemaan tollanen 12 m x 5,5x 5,5 m hallitila vapaana, en olis muuten uutta paattia haaveillutkaan. Mutta kun tehtiin ite viimeistelyt omassa hallissa niin saatiin sellainen kun haluttiin ja säästettiin piitkä meetri euroja. Ihmettelen kyllä niitä upeitten miljuunan mummonmarkan tiikkikantisten veneiden omistajia jotka säilyttää veneitään tuolla rannoilla. Kyllähän se tuiskunnut lumi ja vesi sulatessaan ja jäätyessää jne tekee tuhojaan joka rakosessa on sitte puu tai muuvene! Miten olet huolehtinut tuuletuksista ja murtosuojauksesta samaan aikaa? (vene tietenkin tyhjäksi, mutta entäs vandaalit)
Hei! muuten mitä tarkoittaa keuro?? selitä tyhmälle kun tyhmä ei tiedä?
k on yksikköön tuleva etuliite, joka tarkoittaa kiloa, se taasen tarkoittaa tuhatkertaista elikkä keuro = 1000 euro
Eihän vandaaleille mitään mahda missään, lukoilla etenkään niitä ei pidä pois, päinvastoin, mitä paremmin lukittu sen varmempi murto. Lukot ovat vakuutusyhtiöitä varten! Muuten väittäisin että pressukatoksen rakentaminen niin, jotta sen sisään ei tuiskuta, mutta ilma kiertää ja lumi valuu pressulta pois on täysin mahdollista eikä edes vaikeaa tai työlästä, kunhan asian oikein funtsaa.
Vieläkin kyllä ihmetyttää tuo maalausjärjestelmä, etenkin kun siellä on kovan maalin alla viisi kerrosta pehmeitä lyijymönjää ja yact primeriä. Pelkään pahaa mutta toivotaan että olen väärässä.
Kyllähän tuo kevätkunnostus jää pieneksi, jos on aikaa (ja varaa) rapsutella koko talvi lämpimässä hallissa.
Maalauskäsittelyt tuntuvat hiukan omaperäisiltä, mutta palataan aiheeseen 5 v:n kuluttua, kuten jo aiemmin mainitsin.
Olen ollut puuvenemies jo pikkupojasta alkaen. Puu on luonnolinen materiaali, se on lämmin kylmissä vesissämme, ei vaadi lisäeristystä ninkuin rauta, alumiini tai jopa lasikuitu veneet(ei sandwich-rakenne) Uuden pellavaöljykyllästetyn puuveneen tuoksu on historiallinen. Nykyiset uv-suojalakat antavat jopa lakatuille puuvenerungoille kestävän suojan auringon porotusta vastaan.
Puuvenettä on tarvittaessa helppo korjata ja nykyaikaisilla liimoilla ja massoilla korjaukset ovat yhtä kestäviä kuin uusi.
Puuveneen ylläpito on tosiaan terapiaa ja siitä saamani huomio kesällä viesassatamissa on paras kiitos tehdystä työstä!
Helppohoitoisin on teräsvene
Ostin biltemasta hiekkapuhalluspistoolin ja sillä keväällä puhallan kolhut puhtaaksi ja pensselillä maali päälle. 10 metrisen veneen kunnostukseen menee noin 4 tuntia.Kyljet ja pohja ( ei myrkky maalia). Sekin etu siinä on että se antaa anteeksi vaikka sen muutamana vuonna jättäis täysin hoitamatta.
Mutta muuten kaikki sympatia puuveneelle.
Tällaisille hälläväliä tyypeille teräsvene on omiaan.
On teräsveneessä muuten toinenkin etu muihin verrattuna.Jos vene käy pieneksi voi pistää vaikka keskeltä poikki ja laittaa metri väliin lisää.
paremmuudesta en tiedä, taitaa olla niin että toinen tykkää tyttärestä toinen äidistä. Meiltä löytyy puuvene ja on ollut 8 vuotta. Teettää hivenen töitä muuta kun keväällä laskee vesille puulattuna niin ei poiskaan vaihtaisi. Sitä en sitten osaa sanoa onko se tytär vaiko äiti. Nimensä perusteellä kyllä tytär. Parhaillaan menossa ikkunakarmien uusiminen, ja voin sanoa että teräsveneessä olisin jo tehnyt sen. Hyvää kevään odotusta.
http://laituri.homeip.net
Eihän kunnon paatteja voi muusta tehdäkkään kun puusta. Rauta, lasikuitu ja betoni ei kellu!
Puu kelluu!
Jos luoja olisi halunnut että purjehdimme lasikuitu veneillä hän olisi luonut lasikuitu puun.
"Jos luoja olisi halunnut että purjehdimme lasikuituveneillä hän olisi luonut lasikuitu puun"
Näin kerran tuollaisen kyltin erään Hai-veneen kajuutassa. Nauroin yksikseni monta minuuttia:-)
Juupas eipäs -meiniki on päässyt näköjään valloilleen täällä, joten nyt oikaistaan pari juurtunutta väärinkäsitystä:
Mänty on loistava veneenrakennuspuu. Mahongit kokevat pohjolassa paljon herkemmin jäätymis- ja lahovaurioita. Se joka täällä mäntyä haukkuu ei tajua puuveneistä tuon taivaallista.
Oksaista puuta ei itseään kunnioittava ammattilaisveistäjä käytä. Eri asia ovat pienet oksan aiheet, jotka näkyvät syissä. Ne vahvistavat rakennetta, eivät heikennä. Tajuaisittepa hölmöt millaista tiedettä venepuun hankkiminen on.
Aalto voi viedä koko ruffin... saatanan tyhmää. Se ruffi lähtee vaikka teräsveneestä, jos rakenne on suunniteltu sisävesille ja mennään sitten Pohjois-Atlantille keskellä talvea kokeilemaan. Mutta avomerikelpoinen vene (rakenteeltaan), oli se vaikka pahvista tehty, kestää päälle kaatuvan aallon.
...ja joku puhui notkuvakantisesta sandwich lujitemuoviveneestä. Kerrosrakenne ei notku. Jos tuotantoveneissä (=suunnitellut ja tarkastetut)laminaatti joustaa jalan alla, on kyseessä liian ohut umpilaminaatti. Jos tämä ei mahdu jonkun kaaliin, niin on aika mennä kirjastoon hakemaan komposiittirakentamisen opus - siellä on tälle ilmiölle selitys.