Tämä tarina kertoo Harryn ja Ronin joululomasta.
Lumi tuiversi ikkunan takana, juna kolkutteli raiteilla ja Harry hävisi shàkissa.
"Voitin taas!" Ron hihkui ja lensi melkein alas tuoliltaan. He olivat pelanneet ainakin viisi kertaa, mutta kertaakaan Harry ei ollut voittanut.
"Sinulla on hyvät nappulat." Harry sanoi.
"Ehkä, mutta mitä sitten?" Ron vastasi.
Juna alkoi pysähtyä.
Ron loikkasi pystyyn ja nappasi vierestään tummanvihreän laukun. Harrykin nousi ja otti oman, Hermionelta lainaamansa ruskean laukun.
Pojat astuivat asemalle.
Joka puolella kulki joululomalla kotiin meneviä oppilaita ja heidän vanhempiaan.
"Harry, Ron tänne!" kuului tuttu huuto.
Rouva Weasley seisoi laiturilla ja vilkutti niin, että käsilaukku heilui.
George, Fred, Ginny, Ron ja Harry viilettivät suurena laumana rouvan luo, joka tarkasteli pitkään jokaista.
"Isänne odottaa auton luona. Mukavaa, että Harry tulee meille jouluksi." rouva Weasley ihasteli.
"Niin meistäkin." George ja Fred sanoivat yhdessä.
Harry hymyili.
Hänestäkin oli mukavaa päästä jouluksi Weasleylle.
"Tervetuloa taas kotikoloon." Ron sanoi juhlallisesti, kun Harry astuin taloon.
Paikka ei ollut muuttunut yhtään. Omituinen kello näytti kaikkien olevan kotona, menninkäiset juoksentelivat lumisessa puutarhassa ja kaikkialla oli kotoisaa.
Vain yksi oli täysin tuntematonta Harrylle.
Ron huomasi Harryn katseen ja sanoi:
"Tässä on Romaniasta tullut serkkuni Rebeca."
Tyttö oli paljon vanhempi kuin Harry.
Hän oli pitkä, musta hiuksinen, ruskea silmäinen ja omituisen terävä linjainen.
"Hauska tutustua." Rebeca sanoi ja ojensi kätensä.
"Hei." Harry sai sanottua.
"Ai, ehditkin jo tutustua Rebecaan. Hän se vasta onkin erikoinen. Käy taikasauvatonta koulua Romaniassa." George sanoi matkien äitiään.
"En minä niin erikoinen ole. Siellä on noin 700 oppilasta, eikä kukaan käytä sauvaa. Jotkut ovat jopa animaageja tai osaavat kaikkoontua ja ilmiintyä." Rebeca sanoi hieman punaisena.
Harry ei oikein tahtonut uskoa, että tyttö olisi Weasley. Hänessä oli kaikki päinvastoin kuin Ronissa tai muissa.
"Syömään!" Molly huusi keittiöstä.
Ruuan jälkeen heidät patistettiin nukkumaan.
Harry pääsi Ronin kanssa samaan huoneeseen, koska Rebeca sai Harryn viime kertaisen huoneen.
Harry katseli kattoa ja kysyi:
"Mitä teemme huomenna?"
"Menemme lumisotaa, syömme aamiaista, kitkemme menninkäisiä, menemme lumisotaa, syömme lounasta ja niin edelleen." Ron vastasi unisena.
"Aha."
Ron nousi istumaan ja sanoi malttamattomana:
"Selvä, kysy pois, mitä mietit?"
"Rebeca ei muistuta teistä ketään."
"Se johtuu siitä, että hän tulee äitiinsä. Hän on täsmälleen Rebecan näköinen."
"Aha."
"Hyvää yötä." Ron huokaisi.
Talo pimeni ja Harryn silmät painuivat kiinni.
Jatkanko?
Lumi tuiversi ikkunan takana, juna kolkutteli raiteilla ja Harry hävisi shàkissa.
"Voitin taas!" Ron hihkui ja lensi melkein alas tuoliltaan. He olivat pelanneet ainakin viisi kertaa, mutta kertaakaan Harry ei ollut voittanut.
"Sinulla on hyvät nappulat." Harry sanoi.
"Ehkä, mutta mitä sitten?" Ron vastasi.
Juna alkoi pysähtyä.
Ron loikkasi pystyyn ja nappasi vierestään tummanvihreän laukun. Harrykin nousi ja otti oman, Hermionelta lainaamansa ruskean laukun.
Pojat astuivat asemalle.
Joka puolella kulki joululomalla kotiin meneviä oppilaita ja heidän vanhempiaan.
"Harry, Ron tänne!" kuului tuttu huuto.
Rouva Weasley seisoi laiturilla ja vilkutti niin, että käsilaukku heilui.
George, Fred, Ginny, Ron ja Harry viilettivät suurena laumana rouvan luo, joka tarkasteli pitkään jokaista.
"Isänne odottaa auton luona. Mukavaa, että Harry tulee meille jouluksi." rouva Weasley ihasteli.
"Niin meistäkin." George ja Fred sanoivat yhdessä.
Harry hymyili.
Hänestäkin oli mukavaa päästä jouluksi Weasleylle.
"Tervetuloa taas kotikoloon." Ron sanoi juhlallisesti, kun Harry astuin taloon.
Paikka ei ollut muuttunut yhtään. Omituinen kello näytti kaikkien olevan kotona, menninkäiset juoksentelivat lumisessa puutarhassa ja kaikkialla oli kotoisaa.
Vain yksi oli täysin tuntematonta Harrylle.
Ron huomasi Harryn katseen ja sanoi:
"Tässä on Romaniasta tullut serkkuni Rebeca."
Tyttö oli paljon vanhempi kuin Harry.
Hän oli pitkä, musta hiuksinen, ruskea silmäinen ja omituisen terävä linjainen.
"Hauska tutustua." Rebeca sanoi ja ojensi kätensä.
"Hei." Harry sai sanottua.
"Ai, ehditkin jo tutustua Rebecaan. Hän se vasta onkin erikoinen. Käy taikasauvatonta koulua Romaniassa." George sanoi matkien äitiään.
"En minä niin erikoinen ole. Siellä on noin 700 oppilasta, eikä kukaan käytä sauvaa. Jotkut ovat jopa animaageja tai osaavat kaikkoontua ja ilmiintyä." Rebeca sanoi hieman punaisena.
Harry ei oikein tahtonut uskoa, että tyttö olisi Weasley. Hänessä oli kaikki päinvastoin kuin Ronissa tai muissa.
"Syömään!" Molly huusi keittiöstä.
Ruuan jälkeen heidät patistettiin nukkumaan.
Harry pääsi Ronin kanssa samaan huoneeseen, koska Rebeca sai Harryn viime kertaisen huoneen.
Harry katseli kattoa ja kysyi:
"Mitä teemme huomenna?"
"Menemme lumisotaa, syömme aamiaista, kitkemme menninkäisiä, menemme lumisotaa, syömme lounasta ja niin edelleen." Ron vastasi unisena.
"Aha."
Ron nousi istumaan ja sanoi malttamattomana:
"Selvä, kysy pois, mitä mietit?"
"Rebeca ei muistuta teistä ketään."
"Se johtuu siitä, että hän tulee äitiinsä. Hän on täsmälleen Rebecan näköinen."
"Aha."
"Hyvää yötä." Ron huokaisi.
Talo pimeni ja Harryn silmät painuivat kiinni.
Jatkanko?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jatka nyt ihmeessä! Se oli hyvä paitsi jäi kesken ;)
Nämä sinun tarinasi ovat innostaneet tytärtäni lukemaan uudestaan pottereita, hänellä on pienoisia vaikeuksia lukemisessa. Tälläiset pienet lisä mausteet ovat juuri omiaan innostamaan lisää lukemiseen...... :D
Kiitos sinulle kun viitsit kirjoitella näitä ihania lyhyitä tarinoita.
Jatka vaan musta se on ehottomasti hienoa ku löytyy tämmösin fanfictioneja ja tykkään lukea niitä aivan mahottamasti.....
Eikä se paha asia et kirjottaa tämmösiä musta niitä on vaan hausja lukea ku luen muutenki niin paljon....
*hymyilee suloisesti*
Voiko talvella kitkeä menninkäisiä?
...tiedätkö sä ystävä rakas, mitä menninkäisten
kitkeminen tarkoittaa? Totta kai niitä voi
kitkeä myös talvella! Mikä sitä estäisi?
Erittäin tyhmä kysymys, sanon minä...
Mikä juttu tää on?
Ei kait joku ihan oikeasti kirjoita tänne Harry Potterista itse keksimiään juttuja?
Ihan hyvältä vaikutti, ei siinä mitään.
Mutta jätettäisiinkö se kirjottaminen Rowlingille?
...Rowling on ilahtunut siitä, että fanit
kirjoittaa omia novellejaan Harry Pottereista.
Hän kertoo, että se tarkoittaa, että fanit on
hyvin isoja faneja, jos haluavat kirjoittaa omia
tarinoitaan. Rowlingista on hauska lukea niitä.
Mun kaveri kirjoittaa HIENOJA novelleja! Turha
sanoo vastaan. Mä tunnen kaverini ja puhun totta.
Ehkä se on sanonut, ehkä ei. Tosta en ole varma.
Mutta se on kumminkin jotenkin, inhottavaa. Pilaa kaiken. Emmä tiedä.
Ja on muka hyvin iso fani, jos kirjoittaa ite Harrysta tarinoita? Matkimista se on minusta. Ei itse keksi niin hyvää ideaa kuin Rowling, niin pitää lainata siltä.
En tajua miksi se mielestäsi on inhottavaa.
Miksi?
Huomasitko muuten, että se oli Fanfictionia?
Fanitarina. Se idea on just siinä, että 'matkitaan'. Käytetään muiden luomia hahmoja omissa tarinoissa, jotka liittyy maailmaan, jonka hahmojen luoja on luonut.
Eikö muka itsellesi ole koskaan tullut HP-kirjoissa kohtaa, joka ns.kaipaa täydennystä?
Jotain mikä pitäisi olla toisin?
Tai ihastunut johonkiin hahmoon niin paljon, että haluat tietää enemmän hänen taustastaan, elämästään?
Jos et niin silloin et välttämättä tajua miksi fanfictionia kirjoitetaan.
Olen kanssasi samaa mieltä Kenguru.
Siis, tiettekö kuinka moni kirjailija kokeili aluksi ns. matkia muiden tekstejä?
Sehän kehittää kirjoitusta! Uskon vakaasti, että Veronica keksii itse vielä parempia ideoita.
Kokeilkaapa itse edes saada yksikin novelli, niin nostan hattua!
FANINOVELLIT JYRÄÄ!!!
Just kenguru!
Mäkin olen pienenä kirjottanu novelleja millon Mikki Hiiri
kohtaa Karvisen, se kuuluu siihen asiaan...
Ja muuten sulle novellien kirjottaja =D!
toi oli aika hyvä tota sun olis pitäny jatkaa!
kirjoissa ei ole tullut sellaista kohtaa, jota pitäisi täydentää. Jotkut asiat ovat jääneet tahallisesti epäselviksi, ja ne selviää myöhemmin. Elokuvissa taas toivoisi täydennystä, sillä kaikkea ei niistä saa selville.
Monia asoita pitäisi olla toisin. Viitos kirjassa avrsinkin yksi kohta harmittaa. Väärä henkilö kuoli.
Ehkä te olette oikeassa. Olen hieman kriittinen ihminen =)
Mutta toisaalta odotan siihen jatkoa. Kyllä mä haluaisin tietää, miten hän sen novellin päättää.
Mutta, kirjoittakaa te vaan fanfictionia, mä lupaan, etten kommentoi enään negatiivisesti =)
Tarkoitin siis JKR hyppää joskus pitempiäkin aikajaksoja yli.
Niihin olis kiva saada täydennystä, mutta toisaalta se vois mennä lopulta aika tylsäks.
Se kyllä voisi mennä vähän tylsäksi. Eihän hän voi koko vuotta kirjoittaa.
Muuten, mulle on jäänyt vähän epäselväksi, että milloin heillä alkaa kesäloma?
Näköjään haluttiin, että jatkan, joten saamanne pitää:
Aurinko pyyhki keittiön seiniä, lumi heijasteli ulkona ja tuli rätisi takassa.
Harry kauhaisi viimeisen puuron suuhunsa.
"Haluatko lisää?" Molly kysyi lempeästi.
Harry pudisti päätään. Kolme lautasellista riitti.
Georgekin lopetteli syöntiään ja sanoi:
"Tänään lennetään luudilla, vai mitä?"
"ENSIN kitkette menninkäiset, SITTEN lennätte." Molly sanoi tiukasti. "Mutta äiti! Harrykin..."
"Hänen ei tarvitse kitkeä, eikä tarvitse Rebecankaan." Molly keskeytti vauhdilla.
"Minä oikeastaan rakastan kitkemistä." Rebeca sanoi vienosti.
Kuului kolme kopausta, kun veljeksien lusikat putosivat rämähtäen lattialle.
"Sinä rakastat kitkentää?" Fred sopersi.
"Niin. Koulussa me kitkemme puutarhan päivittäin ja kisaamme pituuksista."
"Minäkin voi auttaa." Harry sanoi.
Fred heitti ensimmäisen kauniissa kaaressa pellolle, josta menninkäinen hoipparoi tiehensä.
George leiskautti pitemmälle kuin Fred.
Ronin heitto jäi lyhyeksi, mutta menninkäinen sujahti kanin pesäkoloon.
"Hyvä Harry! Teit ennätyksen!" Fred kehui, kun Harryn menninkäinen istui pellolla.
Kuului viuhahdus ja Rebecan menninkäinen lojui mahallaan pellolla Harryn menninkäisen kanssa.
"Vau! Kaksi ennätystä!" George ihasteli.
Yksi toisensa jälkeen menninkäiset istui pellolla tietämättä oliko yö vai päivä.
"Äiti saa luvan kelpuuttaa! Mennään lentämään." Fred sanoi
Kohta viisi taikojaa kiipesi mäkeä ylös pienelle aukealle, jossa aloitettiin yksi palloinen peli.
"Ota koppi Harry!" Ron huusi.
Fred ja George lensivät kuin komeetat, mutta jäivät Tulisalaman jälkeen.
Harry kiisi puuta kohti, johon oli kaiverrettu reikä maaliksi, mutta ennen kuin Harry ehti sinne Fred kiilasi Harryn eteen, niin että George ehti napata pallon.
Rebecan luuta kiisi heidän välistään ja nopeasti Rebeca nappasi pallon. Nopealla heitolla pallo oli taas Harrylla ja pallo solahti reikään.
Ilta alkoi hämärtyä, kun peli viimein lopetettiin.
"Tänään ei ehditty lumisotaa, mutta huomenna." Fred huokaisi. "Voiteesi on muuten loppunut. Tarvittaisiin uusi pullo." George sanoi.
Rebeca kaivoi taskustaa läpinäkyvän pullon, jossa oli vihreää nestettä.
Harry katsoi pulloa ja kysyi:
"Mitä tuo on?"
"Ai tämä? Kun tätä sivelee luudan varpuihin luuta lentää kymmenen kertaa nopeammin." Rebeca selitti heidän matkatessa talolle.
Illalla pojat kyselivät Rebecan koulusta.
Harry ei keskusteluun puuttunut, mutta kuunteli tarkkaan.
Viimein Molly tuli hätistämään heidät sänkyyn.
Juuri nukahtaessaan Harry muisti, että ylihuomenna olisi joulu. Harry virnisti katolle ennen kuin sulki silmänsä.
*pöyhistää rintaansa tuntiessaan tuollaisen ihmisen*
Aina vain paranee!
Jatka samaan malliin!
Hopi hopi!
Kirjota lisää!
*kuolaa halutessaan lukea lisää*
Jos et kirjota, sulta lähtee nirri!
Ei, en revi pelihousujani!
Hop, hop, hop!
Lisää!
Lisää!
Lisää!
Lisää!
Lisää!
Lisää!
Lisää!
Lisää!
Lisää!
Lisää!
Lisää!
Lisää!
Kirjota!
Kirjota!
Kirjota!
Kirjota!
Kirjota!
Kirjota!
Kirjota!
Kirjota!
Kirjota!
Kirjota!
Kirjota!
Kirjota!
Otapa näppäimistö kauniiseen käteen!
Tuleeko tähän vielä jatkoa?
Toivotaan, että tulee =)
Jatka.
Harry avasi silmänsä. Huone oli pimeä ja kylmä.
Ronin kuorsaus kantautui huoneen toiselta nurkalta.
Harry heitti peiton päältään ja kapusi ylös.
Ron ei liikahtanutkaan, joten Harry meni keittiöön katsomaan oliko joku muukin herännyt.
Harryn paljaat jalat hiipivät portaat alas ja astelivat hitaasti keittiöön.
Pöydällä oli kaksi paahtoleipää, mehua, kolme kirjekuorta ja Rebaca istui ainoana pöydän ääressä ja tutki kirjeitä.
"Huomenta. Kirjeet ovat Tylypahkasta." Rebeca vastasi Harryn äänettömään kysymykseen.
Harry istui Rebecaa vastapäähän ja vilkaisi nopeasti kirjeitä.
Jokaista koristi tuttu vaakuna.
"Otatko leipää?" Rebaca ojensi lautasta.
"Joo, on vähän nälkä." Harry sanoi hiljaa.
Rebeca nojautui pöydän yli ja sanoi kuiskaten:
"Emme ole oikein tutustuneet. Minä olen Rebeca taikasauvattomien noitien ja velhojen koulusta."
"Ja minä olen Harry Potter Tylypahkan Rohkelikkojen tuvasta."
Rebeca naurahti ja jatkoi:
"Pelaan toisena lyöjänä huispauksessa luokkamme joukkueessa. Pelaatko sinä huispausta?"
"Joo. Olen etsijänä Rohkelikkojen joukkueessa."
"Mukavaa."
"Niin."
Keskustelu lopahti siihen.
Harry ei keksinyt mitään sanottavaa ja aika loppui Mollyn herätessä laittamaan aamiaista.
"Hyvää lunta! Voidaan mennä lumisotaa." Fred riemuitsi aamiaisen jälkeen.
"Minä ja Fred voidaan olla yksi joukkue, te voitte olla toinen." George ehdotti.
"Sopii." Ron sanoi ivallisesti.
Kaikki alkoivat pyöritellä sopivia palloja lumesta ja tehdä suoja muuria.
"Rebeca on hyvä heittämään. Sinä ja Rebeca voitte suojata, kun minä väsään palloja." Ron sanoi.
Silloin Fredin naama kohosi muurin takaa.
"Onko valmista?" Fred huusi.
"On!" Ron huusi takaisin.
"Selvä! Tulta! Tai siis lunta!"
Ensimmäinen pallo mätkähti Ronin naamaan, toinen olikin jo Fredin korvassa ja kolman ties missä.
Harry tähtäsi Georgea keskelle nenää ja Fredin pallo lensi Ronin selkään, joka pyöritteli palloja.
"Tuosta saatte maksaa!" Ron huusi.
"Hahhahhaa!" veljekset nauroivat muurin suojissa.
Rebeca kuiskasi Harrylle:
"Kun nuo lakkaavat nauramasta huuda...kuiks...psstt."
Harry nyökkäsi ivallinen hymy kasvoillaan.
Hetken päästä veljekset tekivät taas palloja, mutta pysähtyivät Harryn huutaessa:
"Me antaudutaan!!!"
Veljekset luulivat voittaneensa ja katsoivat muurinsa yli.
Eihän siellä valkoista lippua näkynyt, vaan valkoiset lumipallot.
Harry ja Rebeca olivat heittäneet tarkasti veljeksien naamaan ja he katosivat takaisin muurin taakse manaten.
Taas kului hetki ja oltiin tekemässä palloja kun Ron huusi:
"Me antaudutaan!!!"
Veljekset nostivat päänsä taas muurin ylle ja huusivat:
"No, tuohon ei kahta kertaa mennä!!!"
"Eikö?" Rebeca kysyi.
Lopun päivää Ron ja Harry saivat katsella kuinka Rebeca juoksi ympäri peltoa Frediä ja Georgea pakoon. Tosin, kun kallo alkoi näyttää kuutta kaikki menivät sisään syömään jouluruokaa.
Vasta silloin Harry muisti, että oli jouluaatto.
"Hyvää joulua!" Fred nauroi takan ääressä.
"Juokset muuten yhtä hyvin kuin lennät Rebeca."
"Hehheh! Kiitos!"
Harryn mahaa lämmitti kuuma kermakalja ja suuri jouluateria.
"Huomenna on lahjojen aika." George huokaisi.
"Mitä sinä Harry saat?" Rebeca kysyi.
"En tiedä, mutta jotakin ikävää Dursleyilta."
Ilta pimeni ja väsymys alkoi painaa silmiä.
Yöllä Harry heräsi. Hän tunsi yhä nukkuvansa, mutta silti hän istui.
Kaikki alla oli sumuista ja huone oli epätarkka.
Vain yksi hahmo oli selvempi.
"Hyvää joulua Harry."
Tuon kuiskauksen Harry olisi tunnistanut tuhansien joukosta.
"Hyvää joulua Sirius." Harry sanoi tietämättä ollakko iloinen vai surullinen.
Sirius istui hänen jalkojensa vieressä, mutta Harry tiesi, ettei Sirius oikeasti siinä istunut.
Sirius ei ollut haihtunut Harryn mielestä ja nyt hän istui siinä melkein elävänä.
Musta viitta, kalvakat kasvot, mustat hiukset ja iloinen hymy.
"No, onko sinulla hyvä olla?" Sirius kysyi.
"Enpä tiedä." Harry vastasi, "On niin kamala ikävä sinua."
Sirius hymähti tyytyväisesti.
"Niin minunkin sinua."
Harry aikoi juuri tarttua Siriusta kädestä, kun tämä haihtui usvaan.
Surullisena, mutta silti onnellisena Harry nukahti uudelleen ja toivoen, ettei Siriuksen näkeminen ollut pelkkää unta.
"Kun kallo alkoi käydä kuutta kaikki menivät sisään syömään jouluruokaa."
Öh, kallo? Pääkalloko?
Hyvin vitsikästä Gemma!
:)
"Vau mikä määrä paketteja!" Fred hihkui.
Kaikki olivat kerääntyneet katselemaan takan eteen jätettyjä paketteja.
"Vautsi! Kilo suklaasammakoita!" George ihasteli.
Harry avasi omat pakettinsa.
Ensimmäisenä oli Hagridin suklaakakku, sitten Ronilta joka maun rakeita, Mollylta villapaita ja viimeisenä oli pieni, vihreä paketti.
Harry nosti paketin kantta ja näki purkin Rebecan voidetta.
"Ihan vain varmuudeksi." Rebeca sanoi hiljaa.
"Kiitti." Harry kuiskasi takaisin.
"Hei Harry! Minä sain uuden kaavun." Ron sanoi ja pyörähteli uudessa, mustassa kaavussa.
Molly ihmetteli:
"Me emme sitä ole ostaneet. Kukakohan tuon antoi?"
Rebeca hymyili Harrylle merkitsevästi.
Harry virnisti.
"Minulla oli vähän ylimääräistä ja ajattelin ilahduttaa Ronia." Harry luki Rebecan huulilta.
"Selvähän se." Harry hymähti.
Lumi leijaili alas maahan.
Joulu oli mennyt Harrysta liian nopeasti ja nyt he seisoivat junan laiturilla.
"Muistakaa olla kunnolla!" Molly sanoi tomarasti ja katsoi veljeksiä varoittavasti.
"Joo, joo äiti! Tulkaa, juna lähtee!" Fred huikkasi ja Harry, Ron, Fred ja George kipusivat vaunuun. Yksi osasto oli tyhjillään ja pojat istuivat sinne.
He näkivät vielä Mollyn, Arthurin ja Rebecan vilkuttamassa. Rebecan vanhemmat tulisivat hakemaan hänet kotiin iltapäivällä ja silloin Harry nukkuisi tutussa Rohkelikko huoneessa.
Junan pilli vihelsi ja asema jäi taakse.
~Loppu~
Hiukan jäi lyhytkäiseksi...
Mina olla aina vitsikäs!
Eikö sina tietaa...?
:D
~Gem~
Tiedän TODELLA hyvin...
*mutinaa*
Ethän sinä voi olla vitsailematta edes yhtä minuuttia saati sitten viittä.
*muistelee muutamaa tuntia*
~ivallinen Veronica~
Oh my!
Really?
Well, I do new.
But now I go to eat.
..kyllä jäi lyhyeksi.
Lopetettu hopussa.
Tai sitten ei keksitty mitään. Jutun aihetta.