Tää viesti meni aikasempaa vahingossa ammattioppilaitoksen alle. Eli uudestaan.
Haluan yrittää päästä opiskelemaan oikeustieteelliseen. Olen kypsyttänyt tätä opiskelu ajatusta jo muutaman vuoden ja päätin että nyt perhana yritän. Kertokaa kokemuksia. Kuinka vaikeat on pääsykokeet? Miten olette lukeneet? Jos omaa normaaliälyn, päättäväisyyttä ja sitkeyttä, onnistuuko samaan aikaan lukeminen ja töissäkäynti? Jos vaikka lukisi töissäkin aina kun on vähänkin luppoaikaa. Jotkut täällä ovat kertoneet (eri mestoja kuitenkin) että ovat päässeet ekalla yrittämällä ja intensiivisesti n. kuukauden lukemalla jne. Jos aloittaisin lukemisen heti kun kirjat tulee ilmoille?
Epäilyttää kun pari kaveria on pitänyt pelkkää luppoaikaa muutaman kuukauden pääsykokeita varten ja käynyt niillä preppauskursseillakin mutta ei ole päässyt sisään. Mutta eihän semmosta pidä ajatella? Ne on ne ja mä oon mä. Miten teillä? :)
Haluan yrittää päästä opiskelemaan oikeustieteelliseen. Olen kypsyttänyt tätä opiskelu ajatusta jo muutaman vuoden ja päätin että nyt perhana yritän. Kertokaa kokemuksia. Kuinka vaikeat on pääsykokeet? Miten olette lukeneet? Jos omaa normaaliälyn, päättäväisyyttä ja sitkeyttä, onnistuuko samaan aikaan lukeminen ja töissäkäynti? Jos vaikka lukisi töissäkin aina kun on vähänkin luppoaikaa. Jotkut täällä ovat kertoneet (eri mestoja kuitenkin) että ovat päässeet ekalla yrittämällä ja intensiivisesti n. kuukauden lukemalla jne. Jos aloittaisin lukemisen heti kun kirjat tulee ilmoille?
Epäilyttää kun pari kaveria on pitänyt pelkkää luppoaikaa muutaman kuukauden pääsykokeita varten ja käynyt niillä preppauskursseillakin mutta ei ole päässyt sisään. Mutta eihän semmosta pidä ajatella? Ne on ne ja mä oon mä. Miten teillä? :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oikiksen pääsykokeissa on sikapaljon ihan ulkoa muistettavaa asiaa. Käytännössä oikeestaa melkein kaikki. Alalla kun ei oikein ole mitään järkeiltävää tietoa. Kaikki lait, säännöt ja periaatteet pitää vain osata. Kuukausi on aivan varmasti liian vähän. Ja veikkaanpa, että heikosti käy, jos yrität lukea töiden ohella. Ihmemiehiäkin tietysti on. Eli sellaisia, että lukevat jotain kerran läpi ja osaavat sen jälkeen. Mutta ne ovatkin niitä ihmemiehiä. Kyllä suurin osa lukevat pari-kolme kuukautta ja varsinkin nykyään monet käyvät ne valmennuskurssitkin. Ja silti aika harvat pääsevät ekalla yrittämällä sisään. Opiskeltavat asiat kun ovat käytännössä kaikille uusia asioita. Ei vain ole helppo päästä kärryille uudesta asiasta eka yrittämällä ja muistaa kaikkea tarkasti ulkoa.
Moi Hanna!
Opiskelen itse Lapin yliopistossa, joten mun kokemukset ja vinkit pätee varmuudella vain ko. yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan :)
Ensinnäkin, jos et ole vielä varma, mihin oikikseen hakisit, kannattaa tutkailla ja vertailla eri paikkakuntien yliopistojen sisäänottokäytäntöjä, joissa on eroja. Ellet sitten ole jo päättänyt paikkakuntaa...?!
Pääsykokeeseen valmistautumisesta, valmennuskurssien välttämättömyydestä ja sisäänpääsyn mahdottomuudesta ainakin ekalla yrittämällä on liikkeellä monenlaista tarinaa. Harvoin valmennuskurssista varmaankaan on suoranaista haittaa, mutta toisaalta kurssin tuoma hyöty (ainakin ainejärjestöjen järjestämien kurssejen ollessa kysessä..) voi olla heikohko. Kaikista tärkeintä on kuitenkin oma työ, sitkeys ja motivaatio :)
Osa-aikainen työ lukemisen ohella ei mielestäni ole ollenkaan mahdoton ajatus. Kannattaa kuitenkin huolehtia, että päivässä jäisi ainakin n. 6 tuntia tehokasta lukuaikaa. Mielestäni 6 tuntia päivässä on aivan kohtuullinen aika (myös yliopistossa tenttiin lukiessa), jos sen todella käyttää tehokkaasti hyväkseen. Ei ole mitään järkeä ajaa itseään piippuun ja paniikkiin (ainakaan luku-urakan alkuvaiheessa) ympärivuorokautisella puurtamisella.
Kannattaa myös huomioida, että ratkaisevaa ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole se, kuinka monta kertaa kirjat paapattaa läpi. Mielestäni koko ajan pitäisi pyrkiä ymmärtämään lukemansa asia. Vaikka ulkoluvulta ei voi välttyä, siitä ei saisi tulla jutun kantavaa ajatusta. Siinähän ei ole mitään järkeä, sillä kukaan ei voi muistaa ulkoa 700-1000 sivua!
Toivottavasti vinkeistä oli apua. Saa kysyä lisääkin :)
Mun viestin otsikko siis viittaa siihen, että kaikki (lukukertojen määrä, käytettävä aika, työssäkäynnin järkevyys jne.) riippuu ihmisestä. Kuten itsekin kirjoitit, turha verrata itseensä kavereihin. Kannattaa vain keskittyä omaan työhön ja tuntemuksiin. Ja uskoa siihen, mitä tekee!
Mitä tarkoitit sillä, että ainejärjestöjen preppauskurssien suoma apu olisi
heikohko? Onko sinulla henk.koht. kokemusta - entä mistä tiedät tilanteen
Hesassa ja Turussa? Itse olen kuullut, että sisäänpäässeistä sekä Hesassa
että Turussa valtaisa prosentti on käynyt nimenomaan ainejärjestöjen
valmennuskurssilla.
Ja ihan toiseen aiheeseen liittyvä kysymys:
Onko oikeustieteen opiskelu ollut sitä mitä oletitkin sen olevan? Jotain erityistä
kommentoitavaa oikkarin arjesta? (esim. jotain, mitä aikana ennen oikista et
ollut tiennyt/tajunnut tulevasta)
Valmennuskursseista on apua kahdessa suhteessa:
1) Huomaat, että muut lukevat sinua enemmän. He lukevat oikeasti jopa 10 tuntia päivässä. Näin ainakin Helsingissä. Tosin maalaisjärkeä saa käyttää lukemisenkin suhteen. Kaikki on yksilöllistä.
2) Jos et tajua jotain kohtaa kirjoista, voit kysyä asiasta kursseilla.
= Jos tiedostat, että lukea tulee oikikseen TODELLA paljon ja sinulla on joku, jolta kysellä vaikeita kohtia, niin kurssit ovat turhat. Niillä oikeastaan vaan luetaan pääsykoekirjat ääneen. Tosin, jos opit hyvin kuuntelemalla, niin ehkä kannattaa käydä lyhyehkö kurssi.
Kuitenkin luennoilla istumisen sijaan voit lukea ja käyttää aikasi tehokkaammin. Lepoonkin jää enemmän aikaa.
Valtaosa sisäänpäässeistä on käynyt ainejärjestön kurssit. Mutta asia voidaan sanoa myös niin, että valtaosa ei-päässeistä on myös käynyt nämä samat kurssit. Niillä kun on niin paljon enemmän osallistujia, jotta jo todennäköisyyden mukaan sisällä olevista suurin osa on ainejärjestön kurssilla olleita. Tärkeämpää olisi tietää prosentti kurssilaisista, joka pääsee sisään.
Kurssit eivät siis ole mikään välttämättömyys, jos ottaa huomioon, mitä alussa sanoin!
Heippa kysymysmerkki!
Anteeksi, jos sait tekstistäni väärän kuvan, mutta kuten aivan aluksi mainitsin, kirjoittamani juttu pätee varmuudella vain Lapin yliopistoon. Olisin toki voinut mainita vielä selvyyden vuoksi, että puhuessani ainejärjestöjen järjestämistä valmennuskursseista, tarkoitin nimenomaan Lapin yliopistoon valmentavan ainejärjestön kursseja..:) Tällaisesta kurssista minulla ja tutuillani on henkilökohtaista kokemusta (myös eri vuosilta) ja aina opetus ei ole vastannut odotuksia. Toisaalta olen kuullut, että jonain vuonna ja jollain toisella paikkakunnalla on saanut aivan kunnolista opetusta. Eli taso riippuu todella paljon opettajista, ja siitä, kuinka vakavissaan he työnsä ottavat. Kurssilla, jolla itse olin, ei opiskelijaopettaja ollut aina edes lukenut opetettavaa materiaalia läpi ennen "tunnille" tuloa, joten siitä voi päätellä, mitä oli itse opetuksen taso..
Opiskelu oikisessa on ollut aika lailla sitä, mitä odotinkin. Vapaata ja itsenäistä (ehkä jopa yksinäistä) puurtamista, mutta sitähän halusinkin, joten suht tyytyväinen olen ollut :)