Se tuntui kaukaiselta ajatukselta muutama vuosi
sitten...nyt sitä on kohta kaksi vuotta takana.
Olen 36- vuotias ja alkoholisti..tarkoittaa sitä
että en voi/uskalla ottaa tippaakaan alkoholia.
Tässä ei ole pelissä maailmanmestaruus vaan
ELÄMÄ.
En ole uskovainen, elän "normaalisti"...Elän
uutta elämää tiukalla itsekurilla..siihen kuuluu
monenlaiset harrastukset ja AA-käynti.
Olen himokuntoilija ja "tähtään" 50 vuotiaiden MM-
kisoihin, lajia en ole vielä päättänyt.
Jos joka viikonloppu pitää kännätä SE on jo
ongelma....
Niin ihmeellistä kun se onkin niin elämä on ollut
antoisempaa ilman viinaa.
Tämä on sairaus joka ei parane...mutta sen kanssa
tulee toimeen....kun pistää kulissit kumoon.
Hauskaa kesää vaan kaikille!
sitten...nyt sitä on kohta kaksi vuotta takana.
Olen 36- vuotias ja alkoholisti..tarkoittaa sitä
että en voi/uskalla ottaa tippaakaan alkoholia.
Tässä ei ole pelissä maailmanmestaruus vaan
ELÄMÄ.
En ole uskovainen, elän "normaalisti"...Elän
uutta elämää tiukalla itsekurilla..siihen kuuluu
monenlaiset harrastukset ja AA-käynti.
Olen himokuntoilija ja "tähtään" 50 vuotiaiden MM-
kisoihin, lajia en ole vielä päättänyt.
Jos joka viikonloppu pitää kännätä SE on jo
ongelma....
Niin ihmeellistä kun se onkin niin elämä on ollut
antoisempaa ilman viinaa.
Tämä on sairaus joka ei parane...mutta sen kanssa
tulee toimeen....kun pistää kulissit kumoon.
Hauskaa kesää vaan kaikille!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olet saanut sisällön elämääsi, hyvä niin.
Sinä hallitse nyt elämääsi eikä kuningas alkoholi.
ONNEA!
miten sait luotua esim. uusia ihmissuhteita kun lopetit viinan oton ? Useinhan on niin, että alkoholiongelman syvetessä kaveripiiri muuttuu samankaltaisiksi liikakäyttäjiksi, joiden kanssa ei sitten oikeastaan muuta voi harrastaakaan. Itse kun olen vähentänyt kaljakuppiloissa istumista, olen huomannut, että kunnon keskustelu saati muu järkevä tekeminen ei sen porukan kanssa luonnistukkaan ja ne kaljaystävät ovat loitontuneet, jopa joskus käyttäytyneet vihamielisesti ikäänkuin minun kuppilasta ulos pääsemiseni vähentäisi heidän ihmisyyttään. En koskaan ole heille ilmineerannut olevani parempi juomattomana, ihan hiljaa itsekseni olen välillä ihmetellyt, että olinko se todella minä, joka kuvitteli pitävänsä oikeanlaista hauskaa ja omaavansa TOSIystäviä. Tekemistä olen kyllä löytänyt, innostavaa ja mielenkiintoistakin, mutta ystävyyssuhteiden luominen ja vanhojen, ennen törpöttelyä olleiden, uudelleen henkiinherättäminen tuntuu joskus hankalalta.
Se vaatii aikaa..en minäkään ole tekemisissä
niiden kanssa joiden kanssa join.
Tottakai ne on katkeria kun joku pääsee
sieltä "paskasta" ja saa elämään otetta.Se
saattaa olla kateellisuuttakin
Sun pitää "liikkua" olla ihmisten kanssa
tekemisissä...on olemassa paikkoja missä ei
käytetä viinaa....lavat näin kesällä on varmaan
hyvä paikka...mulla tosin ei ole kokemusta.
AA:han voi mennä vaikka ei ole juonut taloja ja
perheitä...ei kaikkien tarvitse juoda pohjalle.
Siellä tapasin samanlaisia..huomasin että en ole
yksin.
Hyvä Jari. Minä en voi muuta kuin olla
mykistynyt. Oletpa tehnyt aikamoisen työn
ottamalla itseäsi niskasta kiinni.
Milloin huomasit juomisesi olevan "alkoholistin"
juomista?
Auttoiko joku sinua asian päättämisessä vai
teitkö sen ihan itse?
Nämä saattaavat kuulostaa hassuilta/omituisilta
nämä kysymykset, mutta läheiseni on samassa
tilanteessa, enkä oikein tiedä mitä tehdä.
Miltä sinusta tuntui ystäviesi/perheesi apu?
Mitkä sanat/teot auttoivat parhaiten?
Sinulle toivon parhainta mahdollista kesää.
Jokainen päivä on varmasti pienenlainen taistelu,
mutta muista, että pahin vaihe on jo takana.
Toivon sinulle myös paljon voimia, jotta jaksat
jatkaa elämääsi selvänä.
Jos on joka viikonloppu otettava se on ongelma.
Jos ottaa silloin kun ei saisi missään
tapauksessa ottaa tai juo muistin pois, ja mulla
oli se merkkinä...miten hyvää se oli.
Se tuntui auttavan joka asiaan...mutta se oli
päinvastoin se särki kaikki.
Hakeuduin hoitolaitokseen ja viikon verran
tutkistelin itseäni ja tajusin kylmän tosiasian...
Auttaa voi ainoastaan tukemalla..toisen takia voi
olla raittiina vähän aikaa...mutta kokonaan
raitistuu itsensä vuoksi
On alettava elääkin myös itselle eikä toiselle.
Perheen tuki on tärkeää...täytyy muistaa kysymys
on sairaudesta.
Päivän eläminen kerrallaan ja AA auttaa....
Minä esim. elän tiukan "lukujärjestyksen" mukaan.
Aina on jotain tekemistä aina on muistettava että
ei voi ottaa ryyppyäkään.
Peli on kova mutta palkinto on sen mukainen..Elämä
Toivon että tästä oli apua!
Autan mielleläni !
Vastasit uskomattoman nopeasti. Kiitos siitä.
Vastauksistasi on varmasti apua. Jotain
vastaavanlaista kyllä osasin jo odottaakkin,
mutta on aina mukava kuulla asiat myöskin
toisesta näkökulmasta.
Ei tässä todellakaan voi muuta kuin ihailla.
Ensinnäkin, että voit myöntää ongelman (mitä moni
muu ihminen ei ehkä ongelmaksi koekkaan) ja vielä
noin hienosti etsiä apua ja pitää kiinni
päätöksistä.
Kunpa esimerkkisi antaisi voimaa muille
alkoholista kärsiville, tietoisesti tai
tiedostamattaan.
Mikä tilanne tuottaa sinulle kaikkein eniten
vaikeuksia?
Mulla ei ole kuin "yksi" asia joka vaatii
jatkuvaa tutkiskelua ja apua...se on oppiminen
tähän uuteen elämään ja sen tunnetilojen
kontrolointiin.
Ensimmäinen vuosi meni n.s "AA humalassa"
Arjen ongelmia ei hhuomannut...osasi nauttia
pienistä asioista, herätä sunnuntaiaamuna selvänä.
Se oli parasta herätä pää selvänä.
Pako arjen puristuksesta tuottaa joskus
vaikeuksia.
Kun minulla on "paha olo" ja joku painaa mieltä:
- pyrin ajattelemaan niin että se on tunnetila ja
se ei ole pysyvää.
- puhun avoimesti asiasta
- usein vierailu AA ystävän luona auttaa
Lipsahduksiin ei ole varaa...joku voi ajatella
että ei yksi ryyppy voi aiheuttaa katasrofia.
On tapauksia missä kymmenen vuoden raittiudesta
juodaan hautaan.
Juomisen loppuessa ei tauti pysähdy...päinvastoin.
Se yksi ryyppy on lupaus toisesta ryypystä ja se
yleensä paisuu lumipallon lailla kohti tuhoa.
Mitä kaikkea tämä raitis elämä tuokaan...
Mahdollisuuden olla oma itsensä !
Tule jos pääset tänä iltana yheksältä saunalahti
30 kerron lisää.
Eikö aa.ssa juuri sanota ettei itsekurista ole
hyötyä päin vastoin haitaa. Tunne elämän
sairaus!Päivä kerralaan se riitää. Se on sairaus
joka ei parane mutta sen kanssa voi ELÄÄ päivän
kerralaan. Yksi ryyppy on liikaa ja tuhat liian
vähän. Tsemppiä!
Ei minulle ole ainakaan koskaan näin sanottu...ei
kuulu ainakaan selviytymisohjelmaan jota noudatan.
Itsekurilla on siinä tärkeä merkitys
Jokainen "taplaa" tyylillään....minulle AA on
yksi keino muiden joukossa.
Jos yksi pettää niin toinen ...
Näihän se yksi liikaa tuhat liian vähän
Mä join itteni kipeeksi kymmenen vuoden
putkella.Join lähes tulkoon joka päivä ja
syömättä.Söin vaan silloin kun jouduin katkolle
(5päivää) ja taas mentiin.Vuonna -92 katselin
taas katkolla ikkunasta ulos,olin juuri pääsemässä
pois ja ajattelin että kyllä tää alkaa riittää
mulle.Oli tehtävä päätös äkkiä,sillä linja-autoon
oli kiire,jos
kävisinkin alkossa ja lähtisin seuraavalla autolla
kotiin.Kävellessä kaupungin keskustaa kohti
päätin että menen suoraan l-autoon ja
kotiin.Siitä lähti tämän pojan ensimmäinen askel
kohti raittiutta ja uutta elämää,joka on tosin
ollut raskas ja kuoppainen mutta eipä ole enää
tarvinnut varata sängyn viereen kaljapussia tai
kossupulloo aamupalaksi.On sen verran hyvin
maistunu kaurapuuro aamulla etten vaihda enää
nesteisiin aamupalaa.Ehkä raitistumis päätöstäni
joudutti se,että olin jo kaksi kertaa saanut
juoppohulluus(delirium tremens)-kohtauksen,se on
sekava mielisairaustila joka tulee
yhtäkkiä,kaikki tuntuu uhkaavalta ja siinä on
itsetuho ajatuksia ja yrityksiä.Näin jälkeenpäin
tuntuu hurjalta ne kohtaukset,koska muistan ne
hyvinkin tarkkaan,mitä ajattelin,mitä tein,mitä
puhuin.Sekavuustila tulee 2-4 päivää sen jälkeen
kun on lopettanut juomisen ns.
vieroitusoireena,joillekin tulee
viinakramppi,joillekin delirium,joillekin jotain
muuta.Täytyy myöntää että ilman mieliala
lääkitystä en olisi selvinnyt siitä
helvetistä,tarkoitan sitä,että muutaman viikon
jälkeen alkoi tuntua että kaikki kaatuu
päälle,ihan kaikki.Kaksi vuotta söin lääkkeitä ja
sanoin lääkärille etten enää tarvitse niitä(hän
kielsi),mutta lopetin,enkä ole tarvinnut niitä
enää.Kerroin tämän siksi,että älkää hyvät ihmiset
tuhotko elämäänne joutavan nautintoaineen
takia.Minä maksoin siitä kalliisti,menetin kaikki
ystävät,menetin rakkaat omaiset,jotka eivät
viitsi enää pitää yhteyttä, ja kaikkein pahinta
oli se että menetin kaikkein rakkaimman
ihmisen,naisen jota rakastin yli kaiken.Ihmiset
eivät enää luottaneet minuun ja siksi vaihdoin
maisemaa ja muutin pois kotikulmilta,sekin
auttaa,eipähän ole enää samat naamat
häiritsemässä tätä raittiuden ihanaa
taivalta.Kyllä tämäkin on päivä kerrallaan
menoa,mutta periksi en aio enää antaa,kun olen jo
näin pitkään ollut kuivilla.Onhan se tietenkin
niin,että toiset tarvitsevat AA:ta,toiset jotain
muuta,minä saan apuni ylhäältä taivaasta.Kyllä
Jeesus antaa syntimme anteeksi ja ohjaa oikealle
tielle.Huomautan että olen tullut uskoon vasta
raitistumisen jälkeen,en siis lopettanut
tullessani uskoon.Jarille vielä:minäkin elän
normaalisti,en minä hihhuloi missään
hengellisissä kokouksissa enkä muuallakaan,laitan
käteni ristiin kotona ja rukoilen,muuten elän
aivan normaalisti ja eihän rukoilemisessa ole
mitään epänormaalia,voimia sinulle raittiuden
tiellä.Jumala olkoon sinun kanssasi.
Joo on ihan samanlaisia kokemuksia. Olin
raittiina usean vuoden, mutta ratkesin yllättäen.
Ja arvaa vituttaako. Ja käykö luonteelle. Nyt
olen päättänyt että ei muu auta kuin antabus
kapselit kehiin. Muuten hajoan lopullisesti.
Kovaa tämä elo välillä. Vanhat "kaverit" ovat
kaikkein paskamaisimpia. Tsemppiä.
Minulla oli antabus tukena alkuun....koska minä
pelkäsin että se painajainen alkaa taas.
Muistaakseni kysyin lääkäriltä miten pitkään saa
syödä antabusta.
Lääkäri sanoi että vaikka hautaan asti...puoli
vuotta söin ja lopetin.
Kun lopettaa antabuksen kannattaa olla varuillaan
silloin piilee suuri vaara retkahduksesta.
Ajattelutavan muuttaminen/muuttuminen on tärkeää.
Jos on "pakosta" raittiina se on raskasta.
Se ei ole kova tyyppi joka juo...mutta se joka
lopettaa on.
Ystäväpiiri kannattaa pistää uusiksi...
Älä anna periksi hakeudu kalttaistesi joukkoon !
Yksin ei tarvitse olla !