Jätin tämän saman viestin tuonne yh-puolelle. Jospa täältäkin löytyisi apua.
Olen aivan ymmälläni. Olen raskaana ja en halua aborttia tehdä. Ongelmana on isyys ja miten sen lapselle selittää. Isä ei halua olla missään tekemisissä tulevan lapsensa kanssa. Miten tämän selitän lapselle? En voi mitenkään murskata lapsen sydäntä kertomalla, että hänen isänsä ei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan.
Onko oikein tehdä lasta tällaiseen tilanteeseen vai olisiko abortti sittenkin parempi vaihtoehto?
Olen umpikujassa. Haluan tämän lapsen, mutta tulevaisuus yksinhuoltajana pelottaa.
Mielestäni lasten kuuluisi syntyä kiinteään parisuhteeseen ja rakastavaan perheeseen. Minun tapauksessani tähän perheeseen kuuluu vain minä. Aborttiin ei ole mitään syytä. Olen korkeasti koulutettu, työpaikka on eli kaikki on hyvin, mutta silti...
Olisiko samassa tilanteessa olevia ja miten olette selvittäneet tilanteen?
Olen aivan ymmälläni. Olen raskaana ja en halua aborttia tehdä. Ongelmana on isyys ja miten sen lapselle selittää. Isä ei halua olla missään tekemisissä tulevan lapsensa kanssa. Miten tämän selitän lapselle? En voi mitenkään murskata lapsen sydäntä kertomalla, että hänen isänsä ei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan.
Onko oikein tehdä lasta tällaiseen tilanteeseen vai olisiko abortti sittenkin parempi vaihtoehto?
Olen umpikujassa. Haluan tämän lapsen, mutta tulevaisuus yksinhuoltajana pelottaa.
Mielestäni lasten kuuluisi syntyä kiinteään parisuhteeseen ja rakastavaan perheeseen. Minun tapauksessani tähän perheeseen kuuluu vain minä. Aborttiin ei ole mitään syytä. Olen korkeasti koulutettu, työpaikka on eli kaikki on hyvin, mutta silti...
Olisiko samassa tilanteessa olevia ja miten olette selvittäneet tilanteen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos todella haluat lapsen, ei kannata harkita aborttia vain siksi ettei lapsen isä halua lasta. Minä tein niin ja kadun ratkaisuani joka päivä. Ja kadun enemmänkin sitä että tein sen niin typerästä syystä kuin itse aborttia. Uskon, että oikea tapa kertoa asiasta lapselle selviää kyllä. Tunnen paljon yksinhuoltajien lapsia eivätkä he ole mitenkään epätasapainoisia.
Tsemppiä! =)
että,minä olen kasvanut ilman isää. En siis ole ollut missään ýhteydessä häneen ikinä. Joskus pienenä kysyin äidiltä että, kuka mun isäni on johon äiti vastasi että kerron sitten kun olet iso tyttö. Noh, nyt olen "iso tyttö" eikä minua edes kiinnosta tietää kuka isäni on! Ehkä sitten joskus kun on omia lapsia haluan tietää.
Moni varmasti ihmettelee miksi en halua selvittää kuka isäni on. Sitä on aika vaikea selittää.. Elämäni on ollut niin ihanaa ja hyvää, vaikka olenkin ollut äitini kanssa kahdestaan. Äitini on maailman ihanin ihminen ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä että hän on antanut minulle näin ihanan elämän ja tehnyt minusta tälläisen kuin olen!
Etkä sinä varmasti tule olemaan loppu eläämääsi lapsen kanssa kahden. Löydät varmasti miehen joka on lapsellesi hyvä isä. Niin kävi äidillenikin. Jo melkein viisi vuotta minulla on ollut maailman ihanin isäpuoli. En voi sanoin kuvailla kuinka ihana ja tärkeä hän on minulle ja ennen kaikkea äidilleni!
Koska olen elänyt ilman isää, papastani on tullut minulle äärettömän tärkeä ja hän on tavallaan ottanut isän roolin elämässäni. Lisäksi elämässäni on muitakin tärkeitä miehiä kuten kummitätini mies. Heiltä olen tarvittaessa saanut miehen maillia (sikäli mikäli kun tytöt sitä tarvitsevat =)).
Minua ärsyttää suunnattomasti puheet joiden mukaan yh- vamhempien lapsista tulee rikollisia jne. Toki niinkin jossain määrin on. Itsestäni on kuitenkin kasvanut aivan tavallinen nuori nainen, enkä ole elämässäni kohdannut sen suurempia vaikeuksia. Tästä kaikesta saan kiittää rakasta äitiäni. Toivon, että sinustakin tulisi hänen kaltaisensa äiti. Tiedän että askel on suuri, mutta toivon että minun tarinani antaa sinulle voimaa ottaa sen!
erittäin rohkaisevasta "tarinasta". Nyt näen asian uudemmassa valossa.
Aborttia oikeastaan en ole vakavasti harkinnutkaan. Ja nyt sain enemmän luottamusta tähän lapsen pitämiseen.
Kiitos siitä sinulle.
Meillä on tainnu mennä merkit sekasin...? =)
sekasin joo, kuin vielä molemmilta...;) yksi kirjoittaja!
merkit on menny sekasin?
meitä on nyt siis kaksi! =)
sinä olet tyttö väli 84 ja minä ihan yhteen kirjoitettuna =) elikkä ei sama nimimerkki!!nimimerkkini oli kyllä tietoisesti valittu kun huomasin sinun niminerkkisi...! että se siitä sekaannuksesta..
niin heitimpä sitten tuon viestini tuosta nimimerkki hässäkästä väärään kohtaan..sori siitä sinulle, puoli kaimani =)...
No moni, kuten minä, haluaa vain lapsen eikä mitään miestä siihen sähläämään. Haen väestöliitosta siittiöitä ja teen lapsen ja sille lapselle selitän miten asia on. Yksinkertaista.
Pahempi juttu olisi se, että ensin lapsella on isä ja sitten isä häippäseekin...
Kerron myös oman tarinani.Olin vauva kun vanhempani erosivat.Olen kyllä aina tiennyt kuka isäni on.Hän tuli aina katsomaan minua n.kerran parissa vuodessa.Ujostelin aina.Jopa kun oli iso tyttö.Tajusin etten ole koskaan kaivannut isää.Oikeastaan en halunnut hänen tulevan minua katsomaan,koska en vain kaivannut.Nykyään pidän kyllä yhteyttä.Asiasta toiseen!Ystäväni miesystävä ei hyväksyt lastansa mailmaan.Ystäväni on viimeisellä kk.Isälä on mieli jo erilainen!Joten asiat voi muutta parempaan suuntaan.ONNEA SINULLE!!
unohda abortti. Kyllä sitä pärjää yhden lapsen kanssa, kun minä olen pärjännyt kahdenkin kanssa vuosikaudet. Tosin nyt on mies vierellä ja lapsille isäpuoli tulossa.
Ihanne on tietenkin tuo lasten syntyminen kiinteään parisuhteeseen, mutta aina niin ei käy, ja silti voi olla onnellinen.
itse en haluakaan tehdä lapsia ilman miestä, en koe sitä mitenkään vääräksi (siis jos vahinko on tapahtunut OIKEASTI , mies ei hyväksy lasta ja lähtee sen takia tai yrittää pakottaa naista aborttiin)... hieman sekava teksti, mutta toivottavasti ymmärsit kuitenkin.. :)
Jos itse haluat lapsen pitää, vaikka mies painostaisikin aborttiin, suosittelen miehen heittämistä pihalle ja miettimään sen jälkeen sinun kannaltasi parasta vaihtoehtoa. Vain SINÄ itse voit tehdä noin suuren päätöksen. Jos teet vain miehen mielen mukaan, tulet varmasti katumaan. Oli päätöksesi mikä tahansa.
...vaan sen takia jos miehesi niin sanoo.Kun itse haluat lapsen niin itse saat päättää.
Itse menin naimisiin reilu 10 v sitten ja oli tarkoituksena hankkia lapsia.Olin juuri alkanut odottamaan lasta kun mieheni ilmaisi haluttomuutensa lapsien hankintaan ja yritti uhkailemalla pakottaa aborttiin.Hän uhkasi tappaa yms...
Olin kuitenkin varma etten keskeytä raskautta joten jätin miehen ja päätin huolehtia yksin lapsesta.
Poikani on nyt 10 vuotias reipas ja iloinen ihana rakas lapseni jota rakastan yli kaiken.
Elämme kahdestaan ja hyvin menee.Kyllä sinä yksin pärjäät,ota se riski!Et varmasti tule katumaan..
Toivotan sulle onnea elämään ja onnellista odotusaikaa! =)