Saatan tulla mustikseksi jopa jätkäni kavereista,veljestä tai äidistä,jos he saavat huomiota enemmän kuin minä.
Tiedän olevani liian mustis,mutta en saa sitä loppumaankaan,vaikka haluaisinkin. Syy voipi olla se että ollaan oltu vuosi yhdessä ja on tottunut olee toisen kanssa koko ajan. Tai sitten se että kerran kännissä hän tunnusti rakastavansa entistään edelleen,toinen tunnustus oli että hän melkein petti minua kun olin itse laivalla,hän baarissa. Miten saan itseni kuriin kun mustasukkaisuus iskee taas ja tekisi mieli tappaa joku!?
Tiedän olevani liian mustis,mutta en saa sitä loppumaankaan,vaikka haluaisinkin. Syy voipi olla se että ollaan oltu vuosi yhdessä ja on tottunut olee toisen kanssa koko ajan. Tai sitten se että kerran kännissä hän tunnusti rakastavansa entistään edelleen,toinen tunnustus oli että hän melkein petti minua kun olin itse laivalla,hän baarissa. Miten saan itseni kuriin kun mustasukkaisuus iskee taas ja tekisi mieli tappaa joku!?
Vastaukset 5
Vanhimmat
täytyy perustua molemminpuoliseen luottamukseen,
ja sen mukaiseen elämään. paitsi jos suhde ei ole
vakava vaan molemmat elää "omaa" elämäänsä ja tavataan kun keretään!?
Minä kyllä yritän ja luulen luottavanikin mieheeni,mutta en ole varma luottaako hän minuun.En ole ikinä pettänyt. Suhteemme on hyvin vakava,kihloissa ja pian muutamme yhteen. Näemme joka päivä,muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Jos luulet luottavasi kumppaniisi et sitä todellisuudessa tee. Sitä joko luottaa tai ei harmaata rajaa ei siinä ole. Itse olen naimisissa erittäin mustasukkaisen miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä reilu 3 vuotta siitä naimisissa 2 vuotta. Mieheni on hiljalleen alkanut kalvaa sellaisia asioita, jotka ovat tapahtuneet yli 20 vuotta sitten. Kummallakin meillä on toinen avioliitto. Emme siihen aikaan edes tienneet toisen olemassaolosta. Kuulen miltei päivittäin kuinka pidän häntä huonona ja kaipaan entisiä ystäviäni. Osa yhteisistä tuttavistamme ovat kertoneet nimiä menneisyydestä ja nämä automaattisesti tulevat säännöllisesti sänkyymme, päivittäisiin rutiineihin, vaikka en olisi tavannut tai kuullut heistä 18 vuoteen. Elämä alkaa pikkuhiljaa maistumaan helvetiltä! Mielestäni jokainen ihminen on elämässään ihastunut luullut rakastuneensa ja rakastunut ennen puolisoaan johonkuhun toiseen. Ja osaa sen vuoksi arvostaa sitä mitä myöhemmin löytää johon uskaltaa sitoutua. Mutta menneisyys on jokaisella joko hyvä tai huono,on kuitenkin muistettava että se on mennyttä ja olisikin pyrittävä hoitamaan ja vaalimaan sitä mikä on nyt ja tässä. Koska jollei sitä huolella hoida se katoaa ja kaikkein nopeimmin se katoaa kalvamalla sellaista mikä on mennyt eikä palaa.
Anteeksi nyt vaan mutta taidan kyllä itse tietää paremmin mitä tunnen.
Luotan,sen tiedän ilman mitään sen pidempiä selittelyjä.
Mulla oli ennen todella mustasukkainen poikaystävä. Joka päivä piti nähdä, kavereiden kanssa ei saanut olla eikä muille poikapuolisille ihmisille puhua. Se oli todella tukahduttavaa! Enkä koskaan tehnyt mitään, mikä olisi oikeuttanut olla noin mustis. Syy, miksi katselin tollasta niinkin kauan olise, että olin nuori. Heti kun lähdin eri paikkakunnalle opiskeleen, huomasin että oli helpompi hengittää..
Nykyinen poikaystävä on ihan eri luokkaa. Neuvoni on, että älä tukahduta toista ihmistä, sitä ei jaksa loputtomiin. Hanki itsellesi myös jotain muuta tärkeää niin ei tarvitse ripustautua?