Mä olen tyhmä. Tämä on tyhmää.
Mä olen pienenä tanssinu klassista balettia, sittemmin muita tansseja koska en päässyt aikanaan jatkamaan balettia kaupunkikouluun välimatkan takia.
En tiedä johtuuko laihuudenihailu tuosta, vai mistä. Olen normaalipainoinen 176/57.
Olen kuitenkin aina niin kovin kovin kateellinen tavalaan niille, jotka pystyvät laihduttamaan itsensä täysin. Tiedän TYHMÄÄ. Mutta pakko kai se on myöntää. Olen monet kerrat yrittänyt, ja yritän jatkossaki, laihduttaa. Mutta aina. Aina se tyssää alkuunsa, syön kuitenkin.
niin. ole kateellinen.
Mä olen pienenä tanssinu klassista balettia, sittemmin muita tansseja koska en päässyt aikanaan jatkamaan balettia kaupunkikouluun välimatkan takia.
En tiedä johtuuko laihuudenihailu tuosta, vai mistä. Olen normaalipainoinen 176/57.
Olen kuitenkin aina niin kovin kovin kateellinen tavalaan niille, jotka pystyvät laihduttamaan itsensä täysin. Tiedän TYHMÄÄ. Mutta pakko kai se on myöntää. Olen monet kerrat yrittänyt, ja yritän jatkossaki, laihduttaa. Mutta aina. Aina se tyssää alkuunsa, syön kuitenkin.
niin. ole kateellinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mitä tarkoitat "laihduttamalla itseni täysin"...
miten sinä tuosta enää painoasi pudotat vaarantamatta terveyttäsi...En jaksa uskoa,että kateellisuutesi ihmisiä/asioita kohtaan muuttuisi laihduttamisella.Enkä usko,että olet tyhmä.Ei tyhmä osaa tunnistaa kateellisuuttaan.
Etkö nykyisellään pääse harrastamaan tanssia,jos se lapsena tysäsi?Pienilläkin paikkakunnilla on yllättävän paljon mahdollisuuksia...ja onhan sulla tanssijan mitat...niin,ja tanssijatkin syövät.
Sun painoindeksi on 18,4, mikä tarkoittaa sitä, että olet vakavasti ALIPAINOINEN - et siis ole normaalipainoinen. Normaalipaino on välillä 20-25.
Jos sulla todella on niin vääristynyt omakuva itsestäsi, että mietit laihduttamista, niinkehotan sua ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, että voivat auttaa sua eteenpäin hoitoon.
Et missään nimessä tarvitse laihduttamista vaan apua huomaamaan oma tilanteesi ja vääristynyt ajattelutapasi!
Niin. No en ole tälle palstalle niistä kirjoitellut, mutta tuo painoasia on ehkä ongelmistani pienin.
En vain oikein osaa hakautua hoitoon. EI kukaan tiedä ongelmistani, sitä oppii aikaa myöten esittämään muille että kaikki on kunnossa.
Joskus tuntuu että miten ihanaa olis vaan hiljaa kuolla pois..
Mitä kivaa kuolemisessa on? Kuinka voi olla varma, että sitten sitä uinuu somasti taivaanisän hellässä huomassa ikuisesti? Mitä jos se onkin varsinaista kiirastulta, helvettiä, tai..... silkkaa tyhjyyttä? Yksi ihmeellinen ihmiselämä jälleen sammunut. Ja miksi? Aivan turhaan.
Turhaan, sanot, miten niin turhaan? Maailma potkii päähän. Kadulla kävelee ohi kauniita, hoikkia ja rohkeita. Aina jollakulla on kauniimmat kasvot, pienempi peppu, kohtalokkaammat silmät, somempi pikkuruinen laukku kuin sinulla (se sellainen pieni, jossa on beigestä nahasta tehty ruusu, tiedäthän?), enemmän älyä, enemmän taitoa, enemmän onnea kuin sinulla. Eikös sellainen ota päähän? Eikö sellaisesta olisi hyvä vain päästä eroon, näyttää kieltä koko pahalle maailmalle ja kuolla pois omaan rauhaansa.
No... EI! vastaa ärsyttävä yltiöoptimisti takarivistä. Maailma jatkuu ilman sinuakin, et kiusaa kuolemallasi maailmaa, mutta lähimmäisistäsi viet suuria paloja mennessäsi ja itseltäsi sammutat koko toteutumattomat haaveet mahdolliseksi tekevän elämän. Ja entäs se maailma. Se kurja maailma, joka jatkaa pyörimistään ilman sinua? Kevät kukkii sen pinnalla kauniina, vesi solisee puroissa. Kesällä aurinko paistaa ja joskus virkistävä vesi kastelee kuumuuden pois iholtasi. Syksyllä luonto kuihtuu kirkkaan punaisin värein. Miksi? Siksi, että se tietää, ettei se kuole, vaan lepää, lepää uutta loistoa varten. Luonto nukkuu lumivaipassaan ja herää taas virkeänä uuteen kevääseen. Joka vuosi se nousee uudestaan. Se on ihme. Et kai aio menettää sen ihmeen näkemistä?
Vaikka koko maailma tuntuisi murskaavan sinut alleen, älä alistu, vaan näe se kauneus ja näytä koko maailmalle, että sinä olet vielä kauniimpi! Elämässä on joskus syksyntuntua, mutta muista ettei tämä ole vielä ohi, vaan pelkkää suvantovaihetta ennen kevättä. Lepää, hoida itseäsi ja nosta pääsi taas ylväänä ylös kerättyäsi voimia.
ei painoindeksi 18.4 tarkoita vakavaa alipainoisuutta vaan lievää sellaista. jotkut taulukot pitävät painoindeksiä 18 normaalipainon alarajana (ja tiedän, joissakin se on 20). about 15-17 lähentelee jo vakavaa alipainoisuutta.
Niin. Kyllä minä tiedän että on tyhmää ja väärin ajatella näin, ja ehkä siksi en oikein osaa pyytää apua. Päivisin esitän että kaikki on kunnossa, yritän olla murtumatta.
Oikeastaan tahtoisin niin kovin että joku pakottaisi minut psykiatrille tai terapiaan, että joku tajuaisi ettei kaikki ole kohdallaan, että tämä jollain keinolla joskus loppuisi..
Minut on kai kasvatettu aika kiltiksi, en osaa oikeen alkaa näyttämään käytökselläni että voin huonosti. Olen se "isin kiltipikkutyttö"
Mutta kiitos, kyllä tuo sentään lämmitti..
Rakkaasi varmasti auttavat sinua ongelmiesi kanssa, kun vain kerrot niistä. Ei aina tarvitse olla yli-inhimillinen olento, joka jaksaa tarpoa yksin lumihangessa eteenpäin raskas taakka selässään. Parempi antaa muiden ottaa sitä taakkaa pois.
Sinun ei tarvitse muuttua miksikään isin kiltistä pikkutytöstä. Kerro vain isille, ettei nyt asiat ole kohdallaan ja tarvitsisit nyt apua jaksamiseesi. Koska olet aina ollut kiltti tyttö ja jatkat reippaan kulissisi ylläpitämistä, ei toisille tule välttämättä mieleenkään, että jokin olisi hullusti. Kerro vain suoraan, niin saat apua ja tukea kaikkein nopeimmin. On rohkeutta myöntään heikkoutensa. Ei kukaan pärjää aina omillaan. Siksi niitä lähimmäisiä on: tukiverkko ympärillä, joka ottaa kiinni, kun heikottaa. Sinäkin auttaisit rakastasi ongelmissaan, joten sinunkin rakkaasi auttavat varmasti sinua.
Kyllä se päivä paistaa vielä siihenkin risukasaan. Ja ei ole mitenkään kiellettyä olla välillä allapäin, mutta älä anna sen ottaa valtaa itsestäsi! Toivorikasta talven jatkoa :)
Sinun läheisilläsi varmasti on hyvä olla, kun on tuollainen ihminen lähellä. Saat kyllä kaiken kunnioitukseni..
Mutta, en minä osaa sanoa kellekään että on semmoinen olo. Luulevat vaan että jotenkin haen huomiota itselleni ja kaikkea..
Niinh, ja kaikkea hyvää jatkossa myös sinulle.
Huomiota sinä nyt juuri tarvitsetkin ja kukaan ei varmasti käännä kylmästi selkäänsä sille, joka kertoo ongelmistaan. Vaikeista asioista puhuminen tuntuu joskus ylivoimaiselta, mutta koita vain puristaa ne sanat oman itsesi hyvinvoinnin tähden ulos ja yhtäkkiä voit huomata koko maailmasi muuttuvan. Vain pari sanaa ja sinulla on pian jo parempi olo.
Kaikkea hyvää sinullekin! Ja voin sanoa, että olen ihan tavallinen tallaaja, joita on sinunkin lähipiirisi pullollaan. Eli hyviä kuuntelijoita kyllä löytyy, joskus yllättäviltäkin tahoilta.