Erään miehen elämästä

kulkija kirjoitti:

Oon tässä itsekseni miettinyt omaa elämääni jo
jonkin aikaa ja todella tutkaillut itseäni. Oon
ollut yksin melkein koko ikäni. Aiemmin en oo
edes kaivannut ihmistä elämääni. Harrastukset ja
koulu on ollu aina tärkeitä ja vienyt paljon
aikaa ja ei siinä tietenkään mitään pahaa ole.
Mutta noin 1,5 vuotta sitten yhtäkkiä vain
huomasin että kaikki mun ystäväni seurustelevat
ja mä oon aina vain yksin.

Oon aina ollut ujo ja ensimmäisen kerran kävin
esim baarissa vasta 21 vuotiaana. Vaikken
aikaisemmin oo kaivannut seurustelusuhteita niin
kuitenkin oon aina katsellut nättejä tyttöjä
sillä silmällä mutta en vain koskaan oo tehnyt
alotteita. Oon ollut ihastunu monta kertaa mutta
en oo koskaan uskaltanut lähestyä ihastukseni
kohdetta.

Kun käsitin miten yksin oon ollut koko elämäni,
mulla alko paha masennus. Tuntui siltä että en oo
saavuttanut mitään elämäni aikana ja kaikki on
ollut ihan turhaa. Oon saavuttanut hienoja
juttuja mun elämäni aikana mutta se tärkein asia
eli miehen ja naisen välinen rakkaus on aina
puuttunut.

Oon yrittänyt pitkään selvittää syytä miksi oon
ollut yksin. Kukaan ei koskaan oo aiemmin ollut
kiinnostunut musta ja tehnyt alotteita, tullut
juttelemaan jne. Tai ehkä joku on ollu
kiinnostunut mutta en oo vain huomannut sitä.
Ujoudestani johtuen en oo itsekkään tehnyt
alotteita. Mun ulkonäössä ei koskaan oo ollut
mitään vikaa ja siitä yksinolo ei oo johtunut.

Oon aina rehellinen, ystävällinen, avulias ja
huumorintajuinen. Oon jutellut tästä asiasta
muutaman hyvän ystäväni kanssa ja he on sanonut
että oon ehkä liian kiltti. Sitten oon kysynyt
että mitä se tarkottaa ja he on vastannut että
oon aina niin ystävällinen ja kohtelias ja teen
aina kaikki mitä ihmiset haluavat mun tekevän. No
luonteelleni en vain voi mitään. Sen myönnän että
oon tosi epäitsekäs ja haluan miellyttää kaikkia
ihmisiä mun ympärillä. Se taas ehkä johtuu mun
ajoittain huonosta itseluottamuksestani. Jotenkin
en vain aina usko että ihmiset voisivat välittää
musta jos en oo mieliksi heille.

Viimesen vuoden aikana mulle on kertynyt jonkin
verran seurustelukokemusta. Mutta mitään vakavaa
suhdetta en oo vielä kokenut. Oon käynyt jonkin
verran treffeillä ja pikkuhiljaa oon saanut
enemmän ja enemmän itseluottamusta. Oon
ymmärtänyt sen että ei mussa mitään vikaa oo vain
en oo vain tavannut vielä oikeaa ihmistä johon
voisin tutustua ystävyyttä syvemmin.

Oon jutellut paljon näistä asioista internetin
välityksellä. Tännekkin keskustelupalstalle oon
kirjoitellut paljon ajatuksiani ja runoja. Oon
saanut usein paljon palautetta ja mun ajatuksia
on kehuttu paljon. Mulla on muutama nainen
mailikaverina jotka tuntee mut todella hyvin.
Heille oon kertonut kaiken elämästäni ja
ajatuksistani. Vaikkei he oo koskaan nähneet mua
niin he todella pitävät musta paljon ja sanovat
että oon tosi romanttinen mies. En tiedä ovatko
he vain kohteliaita mutta heidän kehunsa ovat
nostaneet mun itseluottamustani paljon.

1,5 vuotta kestänyt masennus päättyi jokin aika
sitten. Syytä sen päättymiseen en vielä tiedä.
Jotenkin elämä vain alkoi tuntumaan paljon
paremmalta ja nyt kaikki on hyvin. Aina joskus
tosin tulee hetkiä jollon masennun taas mutta
silloin hakeudun heti ystävieni seuraan jotta mun
ei tarvitse olla yksin. Oon huomannut sen miten
tärkeetä on hymyillä ja ajatella positiivisesti
kun tuntuu pahalta. Hymyllä on uskomaton voima ja
hymyilen nykyään paljon enemmän kuin aikaisemmin.

Sanotaan että naiset usein rakastuu renttuihin.
Oon paljon miettinyt tuota juttua ja tullut
siihen johtopäätökseen että parinkympin tienoilla
naiset haluavat jännitystä elämään ja sellaset
machotyypit ja ns. rentut kyllä kelpaavat. Mutta
sitten kun ikää alkaa tulla lisää ja nainen
haluaa vakiintua niin sen jälkeen ns.
kunnollisilla miehillä on kysyntää. Mä en oo
mikään machotyyppi enkä tuu koskaan sellanen
olemaankaan. Mun ei tarvitse näyttää kenellekkään
että oon "kova" jätkä. Usein sellasillä
koviksilla on itsellä huono itseluottamus ja he
vain kaipaavat toisten hyväksyntää käytöksellään.
Mä oon hyvä ja rehellinen ihminen ja mulle
tärkeintä on että mä itse tiedän että oon rehti
ja reilu kaveri.

Naiset usein sanoo että suomalainen mies ei puhu
eikä pukahda. Mun ei oo koskaan ollut vaikeaa
kertoa tunteistani ja eikä näyttää niitä. Oon
vastikään tutustunut naiseen johon oon ihastunut
paljon. Hänkin tuntuu pitävän musta paljon ja
meillä on hauskaa yhdessä. Huomenna varmaan
nähdään taas ja ootan sitä paljon.

Mun elämä tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja oon
onnellinen. Ylä ja alamäet kuuluu elämään ja kun
sen ymmärtää niin kaikki tuntuu paljon paremmalta.

Oon lukenut paljon näitä keskustelupalstoja ja
halusin vaihteeksi kirjoittaa positiivisista
asioista koska joskus tuntuu siltä että täällä
kirjotellaan vain negatiivisista asioista.
Toivotan kaikille vain parasta jokaisen elämään!
Luottakaa itseenne ja ajatelkaa positiivisesti,
sillä pääsee aina pitkälle.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä