Rakkaus näyttää olevan kovin sokea,varsinkin
naisten silmien läpi katsottuna.
Oletteko koskaan miettineet vanhojen
perinteiden merkitystä? Kun isä taluttaa
tyttärensä alttarin puoleenväliin ja tuleva
aviomies taluttaa loppumatkan alttarille,on kyse
naisen huoltajuuden siirtymisestä isältä
aviomiehelle.Käsikynkkää kulkemisenkin tarkoitus
on korostaa naisen avuttomuutta.
Alttarilla yhä edelleen suurin osa naisista
luopuu omasta sukunimestään ja siirtyy "miehen
sukuun". Samalla häviää osa naisen
itsenäisyydestä. Sukunimestä halutaan tietää
esim.kenenkä vaimo on kyseessä. Ja yleensä vain
naiselle ostetaan toinen sormus-pitää päältä
nähdä kuinka varattu nainen on.Mies voi
riiustella salaperäisesti vain yksi sormus
sormessaan.
Moni mies jopa kieltäytyy menemästä naimisiin,
ellei nainen suostu miehen sukunimen alle-
alistamista ja huonoa itsetuntoa.
Ja surullisen moni nainen,joka pitää oman
sukunimensä,antaa lapselleen kuitenkin miehen
sukunimen. Nainen kantaa lapsen,suurimmaksi osaksi
( valitettavaa sekin)hoitaa sen,asioi sen
kanssa,mutta on eri nimellä kuin lapsensa.
Naiset ja miehetkin,MIETTIKÄÄ ennenkuin teette
suunnitelmia ja päätöksiä. Naiset,pitäkää kiinni
omasta itsenäisyydestänne, vaatikaa miestä
miettimään ja perustelemaan kantansa. Älkää
paapoko ja alistuko moisille sovinisteille!
naisten silmien läpi katsottuna.
Oletteko koskaan miettineet vanhojen
perinteiden merkitystä? Kun isä taluttaa
tyttärensä alttarin puoleenväliin ja tuleva
aviomies taluttaa loppumatkan alttarille,on kyse
naisen huoltajuuden siirtymisestä isältä
aviomiehelle.Käsikynkkää kulkemisenkin tarkoitus
on korostaa naisen avuttomuutta.
Alttarilla yhä edelleen suurin osa naisista
luopuu omasta sukunimestään ja siirtyy "miehen
sukuun". Samalla häviää osa naisen
itsenäisyydestä. Sukunimestä halutaan tietää
esim.kenenkä vaimo on kyseessä. Ja yleensä vain
naiselle ostetaan toinen sormus-pitää päältä
nähdä kuinka varattu nainen on.Mies voi
riiustella salaperäisesti vain yksi sormus
sormessaan.
Moni mies jopa kieltäytyy menemästä naimisiin,
ellei nainen suostu miehen sukunimen alle-
alistamista ja huonoa itsetuntoa.
Ja surullisen moni nainen,joka pitää oman
sukunimensä,antaa lapselleen kuitenkin miehen
sukunimen. Nainen kantaa lapsen,suurimmaksi osaksi
( valitettavaa sekin)hoitaa sen,asioi sen
kanssa,mutta on eri nimellä kuin lapsensa.
Naiset ja miehetkin,MIETTIKÄÄ ennenkuin teette
suunnitelmia ja päätöksiä. Naiset,pitäkää kiinni
omasta itsenäisyydestänne, vaatikaa miestä
miettimään ja perustelemaan kantansa. Älkää
paapoko ja alistuko moisille sovinisteille!
Vastaukset 11
Vanhimmat
perinteitä kaikki tyynni! Tottakai tuleva vaimoni
ja lapseni saavat ottaa minun sukunimeni
käyttöönsä. Outoahan se vain olisi että naisen
nimi jäisi lapsille tai edes naiselle itselleen.
Siis jos kerran naimisiin on pakko mennä niin
mennään sitten kunnolla ja tapojen mukaisesti.
Eihän avioliittokaan ole juuri perinnettä
kummempi.
Ainoan poikkeuksen voisin tehdä jos sukunimeni
olisi niin naurettava että haluaisin siitä päästä
eroon, mutta onnekseni ei.
AAAAaaaaaarghhhh.... Toivon mukaan et ole
tosissasi, mutta pelkäämpä,että saatat ollakin.
Niitä perinteitä juuri pitäisi miettiä ja
kyseenalaistaa. Miksi naisen pitäisi luopua
sukunimestään jos mieskään ei siihen suostu. Ei
se sen helpompaa ole naiselle. Toivon,että kukaan
ei suostu sinun vaimoksesi,etkä saa koskaan
yhtään lasta-jääpähän yksi lapsi vähemmälle
sovinistisista opeista!
tietääkseni naiset ovat avioliiton suurimpia
vonkaajia ja saavat siitä myös eniten hyötyä
itselleen joten jos kerran nainen välttämättä
haluaa kanssani naimisiin tehköön sen kuten minä
haluan.
Pakko jatkaa...Mitä hyötyä minä saisin jos
menisin kanssasi naimisiin? Tai yleensä,mitä
hyötyä nainen saa miestä enemmän mentyään
naimisiin?
rahaa ja rahaa! Miehillä on keskimäärin suuremmat
tulot joten avioerossa yleensä nainen jää
voitolle. Mun kanssani ei tosin kannata naimisiin
mennä koska aion teettää tarkan avioehdon,
rahamies kun olen. RAHAAAAAAAA! Sitäpaitsi sä et
olisi muutenkaan soveltuvainen vaimokseni koska
minun naiseni on parempi olla tottelevainen eikä
kyseenalaista päätöksiäni. Oonkin jo ehkä
löytänyt sellaisen....
Itse olen ainakin vakaasti päättänyt jo nuorena,
että haluan pitää oman sukunimeni. Sukunimeni ei
ole erikoinen, tai hirmuisen kaunis, mutta se on
silti se sukunimi, joka on minun ja sukuni.
Jos joskus lapsia teen tulevan mieheni kanssa,
tulevat he ensin minun sukunimelleni, ja
vanhempana päättävät itse, haluavatko
sukunimestään kaksi-osaisen, vai jomman kumman
yksistään.
Horndog, pidä päätöksestäsi kiinni, jos se on
sinulle tärkeää, ja Onnellisesti naimisissa, tee
sinä niin kuin sinusta tuntuu parhaimmalta.
Hyvää loppukesää.
en ole alistunu miehelle kertaakaan.kaikki pitää
mennä kummankin osapuolen mukaan eikä mitään yli
määräsiä.
...mutta eiköhän loppujen lopux jokainen päätä
ite ottaako sen miehen sukunimen vai haluaako
pitää omansa. Ja mahdollisten lasten sukunimistä
voi yhdessä keskustella.
Itse aion pitää oman sukunimeni, jos joskus
avioon menen.
minkä nimen haluaa avioliittoon mennessään ottaa.
Onhan nykyisin niin monta vaihtoehtoa. Jos
nimestä käydään taistelua, ei voi avioelo kovin
auvoista olla. Ja onko se nyt alistumista puolin
tai toisin, jos päädytään yhteiseen sukunimeen,
olkoon se sitten miehen tai naisen.
Henkilökohtaisesti pitäisin kyllä oman sukunimeni
jos avioliiton satamaan astelisin ja jos miehen
itsetunto ei sitä kestäisi, ei se kestäisi
muutenkaan eloa rinnallani.
MÄ OON KYLLÄ TEHNY SELVÄKS JÄTKÄKAVERILLENI
(TULEVALLE AVIOMIEHELLENI) ;) ETTÄ MUA EI
POMPOTELLA. MEIDÄN SUHTEESSA SE ON MÄÄ JOKA
MÄÄRÄÄN. VAIKKA PARASTA OLIS KAI SE ETTÄ OIS IHAN
TASAPAINOSSA EIKÄ KUMPIKAAN POMOTTELIS TOISTA.
MÄ KYLLÄ AIJON PITÄÄ IHAN OMAN SUKUNIMENI.
JA JOS LAPSIA SAAN NIIN SIITÄ MÄ PÄÄTÄN MIEHENI
KANSSA...
EN KYLLÄ AIJO ALISTUA MIHINKÄÄN MISSÄÄN VAIHEESSA!
Se sukunimihän on vaan pelkkä nimi... Onko sillä
nyt niin hirvittävän suurta merkitystä suhteessa,
jossa kaikki muu toimii... Tai siis, kyllä mä
olen valmis ottamaan miehen sukunimen, jos se
sattuu olemaan mukavampi (varsinkin mahd.
tulevien lasten kannalta) käytännöllisempi kuin
omani. Ei se silti mikään merkki alistumisesta
ainakaan mun kohdallani ole. Vai? Koska henk.
koht. en kyllä ota miestä, jonka mielestä vaimon
paikka on keittiössä tai makuuhuoneessa ketjun
päässä kiinni...