Olen ihan kipsissä. Päätimme poikaystäväni kanssa
mennä kihloihin, sormukset on jo ostettu.
Jouduin keskelle hirveää rumbaa ja pyöritystä,
kun kerroin tästä perheelleni. Isä meinasi saada
slaagin, äiti sanoi hulluksi. Jokainen, jolle
olen kihlauksesta kertonut (kavereita
lukuunottamatta) on kysellyt "ootko nyt ihan
varma" jne...olen saanut vakuutella olevani 100%
varma Sen Oikean löytymisestä, eikä siltikään
tunnuta uskovan. Herranjestas, eikö 20 risat
ikäinen voi päättää omista asioistaan ilman
holhousta? Kai minä omat tunteeni paremmin tiedän
kuin muut?
Vanhemmat haluavat järjestää kunnon
kissanristiäiset ja kutsua poikakaverini perheen
paikalle jne (eivät ole tavanneet koskaan
aiemmin, mahtaa tulla vaivautunut tilaisuus).
Jotenkin mulla meni maku koko hommasta kun siitä
piti tehdä niin vaikeaa ja virallista. Nyt tuntuu
vain tympeältä. En halunnut mitään
kahvikekkereitä, mutta vanhempien mielestä nyt
on "pakko" koska kihloihin ollaan menty.
Hittovie, koko suku paikalle ja eikun
selittelemään taas lisää ratkaisuani...rasittaa
ja ahdistaa :( Tekisi mieli nakata sormus
nurkkaan ja lukkiutua neljän seinän sisään. Perhe
onnistui pilaamaan ilon kihlauksesta kokonaan.
Tuli jopa sellainen fiilis, että olenkohan
hätiköinyt...(varmaan oli tarkoituskin)
Nyt tuntuu että ympäristön paine alkaa horjuttaa
omaa varmuuttani!
mennä kihloihin, sormukset on jo ostettu.
Jouduin keskelle hirveää rumbaa ja pyöritystä,
kun kerroin tästä perheelleni. Isä meinasi saada
slaagin, äiti sanoi hulluksi. Jokainen, jolle
olen kihlauksesta kertonut (kavereita
lukuunottamatta) on kysellyt "ootko nyt ihan
varma" jne...olen saanut vakuutella olevani 100%
varma Sen Oikean löytymisestä, eikä siltikään
tunnuta uskovan. Herranjestas, eikö 20 risat
ikäinen voi päättää omista asioistaan ilman
holhousta? Kai minä omat tunteeni paremmin tiedän
kuin muut?
Vanhemmat haluavat järjestää kunnon
kissanristiäiset ja kutsua poikakaverini perheen
paikalle jne (eivät ole tavanneet koskaan
aiemmin, mahtaa tulla vaivautunut tilaisuus).
Jotenkin mulla meni maku koko hommasta kun siitä
piti tehdä niin vaikeaa ja virallista. Nyt tuntuu
vain tympeältä. En halunnut mitään
kahvikekkereitä, mutta vanhempien mielestä nyt
on "pakko" koska kihloihin ollaan menty.
Hittovie, koko suku paikalle ja eikun
selittelemään taas lisää ratkaisuani...rasittaa
ja ahdistaa :( Tekisi mieli nakata sormus
nurkkaan ja lukkiutua neljän seinän sisään. Perhe
onnistui pilaamaan ilon kihlauksesta kokonaan.
Tuli jopa sellainen fiilis, että olenkohan
hätiköinyt...(varmaan oli tarkoituskin)
Nyt tuntuu että ympäristön paine alkaa horjuttaa
omaa varmuuttani!
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin..Kyllä minunkin mielestä 20 ja risat on aika
nuori menemään kihloihin, joka on jo laissakin
määritelty naimalupaukseksi. Ja vaikka itsekin
olen sitä mieltä ettei isoja kahvituksia tarvita,
niin ymmärrän silti vanhempiesi reaktion. Ja
kuullostaa täysin älyttömältä ettei vanhempanne
ole koskaan tavanneet.. Tehän olette menossa
vielä naimisiinkin jne. Ihmiset menevät nykyään
aivan liian helposti kihloihin.. ihan kun pelkkä
seurustelu ei olisi mitään.. no itsepähän tiedät,
mutta minä en ainakaan halua loppuelämäkseni
sitoutua ennen kuin olen opintoni suorittanut ja
kunnolla vakiinnuttanut paikkani yhteiskunnassa.
No ei tuo ainakaan yhtään helpottanut.
Naimalupaushan kihlaus on, ja häitä olisi
tarkoitus viettääkin parin vuoden sisällä. Eivät
vanhemmat ole menossa keskenään naimisiin, joten
en ymmärrä tätä älytöntä höösäystä.
Valmistumista ei tarvitse odotella kun sekin
siintää jo kahden vuoden päässä, poikaystävällä 5
vuoden..Opiskelija-avioparejakin on olemassa,
eihän rakkaus ja avioliitto ole vain rikkaiden &
työssäkäyvien oikeus. Opiskelijat asukaa
avoliitossa, niinkö?
Onhan noita minua nuorempiakin aviopareja
olemassa, kihlapareista puhumattakaan. En
ajatellut odottaa 30 vuoden maagista ikää ;)
Mun faija on sitä mieltä,et 20-vuotiaana ois jo
valmis tekee lapsiakin..kun ei sekään sit oo
hyvä,jos tekee liian vanhana,se ei oo hyvä
ittellensä eikä lapsellekaan.
Mun mielestä sä oot just hyvänikänen menemään
kihloihin,koska naimisiinkin siis ootte
menossa,ei ei toi näytä olevan
sellane "muotihairahdus".
Ootsä kenties ainut lapsi?Tai ainut tyttö?Tai
nuorin tai vanhin lapsi?Ajattelin vaan,kun
yleensä vanhemmat vaistomaisesti toimii aika
itsekkäästi,jos ainut lapsi aikuistuu..Ne ei
pysty hyväksymään sitä ja ihan äidin-ja
isänvaistonvarassa alkaa sitten hössöttämään ja
ehkä ne jopa toivois,et sinä peruisit koko jutun..
Aika monimutkasesti selitetty,mut pointti oli
kuiteski,et mä oon ihan varma,et kun ne näkee,et
te ootte tosissanne jnejne,niin ne on kyl sun
tukena,ensijärkytyksestä selvittyään,usko pois!=)
Tsemppiä sulle,äläkä missään tapauksessa välitä
muiden mielipiteistä,Sinä itse kuitenkin
tiedät,mitä haluat ja mikä on oikein,eikö?
sun pitäis alkaa vääntään horoskooppiennusteita:
"Ootsä kenties ainut lapsi?Tai ainut tyttö?Tai
nuorin tai vanhin lapsi?"
Oisit voinut muotoilla lauseesi tosin
paremmin: "Näen tähdistä että olet joko ainoa
lapsi, tai nuorin tai sitten vanhin mukula".
Toi oli niin hyvä arvaus etten ees itse ois
parempaan pystynyt. Osumatodennäköisyys
arvauksellasi on äkkiä laskettuna yli 80%.
-----------------------------------------
1 lapsinen perhe = ainoa lapsi
2 lapsinen perhe = nuorin tai vanhin lapsi
3 lapsinen perhe = todennäköisesti nuorin tai
vanhin lapsi
4 + lapsinen perhe = ei niitä nykyään montaa
olekkaan
Olen esikoinen ja ainoa tyttö. Isä on aina ollut
mustasukkainen kaikille poikakavereilleni,
monesti hyvinkin rasittavaa.
On kyllä käynyt mielessä, että vanhemmat haluavat
pelotella perääntymään koko hankkeesta. Välillä
on kauhea paniikki iskenytkin, että en minä
tömmöistä hulabaloota yhdestä kihlauksesta halua.
Olen kai liian nyhvö, kun en osaa heille suoraan
sanoa että perkele en tahdo mitään
kissanristiäisiä, eikö voida iloita kihlauksesta
ilman sukua ja kylänmiehiä kauhistelemassa ja
voivottelemassa...Kaverit on olleet vilpittömästi
iloisia puolestani, mutta vähänkin vanhemmat
ihmiset on heti tivanneet ymmärränkö mitä kihlaus
tarkoittaa jne. Voih...siis jos olisi ikää 17 wee
ja poikakaveri olisi mun ensimmäinen niin
ymmärtäisin epäilevän suhtautumisen
muttamutta...Kun on jo ehtinyt jonkin verran
elämää ja suhteita nähdä, niin uskoisin tietäväni
mitä teen!
joo no mä en kyl iha tajunnu,mikä tonkin jutun
pointti oli..mut jos sua ei kiinnosta,mitä mä
vastaan ja kenelle,niin painu vana vittuun,mut ei
tartte kommentoida,mua ei kuule vois vähempää
kiinnostaa,mitä mieltä sä oot mun kommenteista..!
nyt hikeenny! Kunhan ehdotin loisteliasta
uravalintaa sulle. No kiittämättömyys on
tunnetusti maailman palkka ja taas sain sen
katkerasti todeta.
Tottakai voi mennä kihloihin ja vaikka
naimisiinkin, mutta toivottavasti olet varma että
haluat viettää loppuelämäsi toisen osapuolen
kanssa. Itse en näin nuorena (21) vielä hätiköisi
moista päätöstä, koska haluan kestävän
avioliiton, ja mielellään pitkän seurustelun
ennen sitä. Mutta se on jokaisen oma päätös
tietenkin.
Mulla on myös kokemusta vanhempien
suhtautumisesta poikaystäviini. Se on ollut
pääosin negatiivista, varsinkin äitini
"varoittelee" koko ajan miehistä. Lukioaikana
seurustelin 1,5 vuotta erään pojan kanssa, ja
äitini inhosi tätä. Erittäin mukavaa, ja helpotti
elämää suuresti! Onneksi en enää asu kotona, niin
kaikki asiat ei kantaudu vanhempien korviin.
Onnea teille, toivottavasti kaikki sujuu! =)
no okei..sovitaan sit niin,et mä oon kiittämätön
ja ymmärsin väärin..luulin katsos hyvä herra,että
vittuilit mulle..mut joo..whatever..pikkujuttu..;]
tokihan minä vittuilin... ainakin epätoivon
vimmalla yritin. Mut eipä pikkuvittuilusta
kannata antaa aivoverisuonten pullistella :p
joo joo mut onks pakko aina käyttäytyy tollei
suomalaisittain ja vittuilla? Myönnän,et oon
äkkipikane,periny luonteen ulkomaalaselta
faijaltani,mut silti..tollast älytönt
vittuilemist..ärsyttää niin saatanasti..
sä olet täysiikäinen joten voit päättää itse
omista asioistasi ei sun tartte mihinkään juhliin
tulla!!!!!
Eipä kovin kannustavilta tai helpottavilta
kuulostaneet nämä vastaukset..
Mun mielestä sun kannattais sanoa vanhemmilles
että sua ärsyttää tää niiden höösäys..?
Eikö se olisi helpointa..?
Ehkäpä he voivat aluksi "mököttää" tms. mutta
kyllä varmasti ymmärtävät jos sanot mitä
haluat. :]
Eipähän ainakaan jäisi kihlajaisista karmasevaa
muistoa..
Millanen "pelko" olisikaan häistä? :]
Tsemppiä sulle ja miehellesi.. :)
ne vaan pelkäävät menettävänsä sut jollekkin
korstolle tai ett sulle tapahtuu jotain ja teet
itsarin...onnea liitolenne uskon et se kestää jos
sitä todella haluatte