Tälläkin hetkellä minua ahdistaa tavattomasti,
haluaisin jo kuolla.Mutta en voi koska onhan
minulla rakkaita ihmisiä jotka rakastavat minua.
Miten ihmistä voi ahdistaa kaikki näin
tavattomasti?Voisko joku saman kokenut auttaa?
Miten ahdistukseni lievittyisi?
haluaisin jo kuolla.Mutta en voi koska onhan
minulla rakkaita ihmisiä jotka rakastavat minua.
Miten ihmistä voi ahdistaa kaikki näin
tavattomasti?Voisko joku saman kokenut auttaa?
Miten ahdistukseni lievittyisi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
vaan. Eipä ole minullakaan sen kummempia ohjeita.
Itse koetan miettiä, että ei saa jäädä tuleen
makamaan ja purra hammasta ja repiä pikkuasioista
huumoria. Ja kaikenkaikkiaan elämä on lyhyt
välähdys ja kuolema ikuisuus. Miksei sitten
tehtäisi asioita joista pidämme ? ja onko
kuitenkaan kaikki niin vakavaa. Mene ja tiedä
sitten siitä. Mutta näin itse koitan pinnistellä.
En osaa sanoa sulle muuta neuvoa, kun mieti, mikä
sua ahdistaa. Juttele siitä jonkun kanssa.
Sanoit, että sulla on rakkaita ihmisiä - puhu
heille- ellet voi, puhu ihmisille täällä:
keskustelussa tai chatissa - ihan missä vaan.
Etsi ahdistuksen ydintä - ota se haltuusi ja
nujerra se. Jokin hyvä ratkaisu on aina olemassa.
Kuolema on hiton huono vaihtoehto, vaikka
ajatuksella leikkisikin. Ahdistuksessa se käy
mielessä, mutta sieltä ei ole paluuta.
Kaikkia ahdistaa joskus, jossain elämänvaiheessa -
jos joku toisin väittää varmasti valehtelee.
Syitä voi olla monia - sairaus, elämäntilanne,
yksinäisyys jne. Jokainen lievittää ahdistustaan
omalla tavallaan. Itseäni auttaa puhuminen,
musiikki, luonto, runot, kirjallisuus ja elokuvat.
Kesä on tulossa ja aurinkokin pilkistelee- sekin
on yksi ilonaihe. Voimia sulle!
ahdistukselle ja pahalle ololle EI OLE SYYTÄ!
(yleensä) Aina sitä miettii, että jos ja kun,
mutta se on näennäistä. Henkilöt, joilla on
tuohon taipumusta vajoavat omaan suohonsa, kuka
säännöllisemmin, kuka silloin tällöin. Ei voi
tehdä muuta kuin siirtäähirttäytymispäätöstään
päiväkerrallaan, sillä lopulta tulee taas se
päivä kun onkin taas kaikki hyvin. Seuraavaan
kohtaukseen.....
jokaiseen ahdistukseen on jokin syy,mikä lie
sinulla? minulla taas syy löytyy siitä että
vaimoni on minua kohtaan aivan kylmä ja sanoo
että e4i ole mitään tunteita minua kohtaan.jo
kaksikuukautta olen ollut ihan hajalla.kasassa
vain rauhoittavien voimalla,ja titysti lapset on
tukena.
Tule tänne niin otan lämpimään syleilyyn niin
eiköhän se paha mieli pikkusen tokene. T.Auttava
sydän ystävä.Eiköhän se aurinko paista vielä
molemmille
Minulla on ollut sama tilanne ja sen aiheutti
paskamainen mies, ei aviomies, olin silloin jo
eronnut. Tämä oli seurustelukumppani. Ahdisti, en
nukkunut, ajelin yöt autolla ilman määränpää.
Lopuksi sairastuin anoreksiaan, laihduin kahden
viikon aikana liki kymmenen kiloa. Olin kuin
kuollut. En tiedä sitten, auttoiko se asiaa, kun
olin käymässä hyvän ystäväni luona ja juteltiin,
itkettiin ja juteltiin. Seuraavana yönä sain
nukutuksi jopa toista tuntia. Kun heräsin, menin
kuin ropotti peilin eteen ja katsoin. Olinko tuo
minä, ennen niin iloinen, jopa ihan nättikin
naisihminen. Nyt sieltä katseli luuranko, hirveen
näköinen ihminen. Ei mitään kuin luuta ja nahkaa.
Silloin minä itkin, itkin niin kauan kuin itkua
riitti. Silloin tuli muutos, heräsin ihan kuin
jostain unesta, ja rupesin tajuamaan tilanteeni.
Eli jos ei olisi tätä heräämistä tapahtunut,
olisin varmasti kuollut ja kuopattu. En tiedä
mikä Sinun pahan olosi on saattanut aikaan. Mutta
annan neuvon, juttele jonkun kassa , ystävän, jos
Sinulla on tällainen henkilö. Tiedän
kokemuksesta, olen todella kokenut suoraan sanoen
helvetin.
Ihminen, joka elää nyt ihan onnellista elämää.
Itselläni on ollut raskas talvi ja kevät, johtuen
olosuhteista työssäni. On asioita joita ei voi
aina muuttaa. Joskus on vain "pakko" jatkaa
elämässä eteenpäin, vaikka näyttäisi kuinka
mustalta. Kunhan vain jaksaa odottaa se päivä
koittaa jolloin päivä taas paistaa. Minulle se
päivä alkoi paistamaan tasan viime perjantaina,
kun tapasin aivan ihanan ihmisen. Lääkärin
vastaanotolla. En ollut siellä murheideni vuoksi,
vaan aivan muusta syystä. Et uskoisikaan, asiat
voivat saada uuden käänteen aivan hetkessäkin.
Tämän lääkärin empaattisuus, sydämellisyys ja
kohteliaisuus sai sydämeni sulamaan. Olin aivan
otettu, kun lähtiessäni ja kiitäessäni, hän vielä
kumarsi minulle.
Että tällaisia lääkäreitä (helmiä) meiltä täällä
ruotsinkieliseltä pohjanmaalta löytyy.
Niin olet aivan oikeassa ,joskus on vain pakko
jatkaa se on totta.
Tiedostan kyllä osan ahdistuksestani mistä se
johtuu mutta en pysty muuttamaan niitä suuria
linjauksia liian moni ihminen on riippuvainen
minun tekemistäni asioista.
Mutta totta on myös, päivän voi kirkastaa joku
odottamaton asia,toisen ihmisen aito lämpö.Niitä
helmiä keräilen minäkin ja myös niitä arvostan.
Ahdistukseni on vain niin syvää ettei se anna
minulle lepoa kuin nuo hetket.
Yritän kovasti oikein kovasti pitää yllä hyvää
mieltä,mutta voin tunnustaa olen heikko.
Oletko yrittänyt puhua ahdistuksestasi jonkun
kanssa? Olen yksinäinen ja minulla ei niitä
läheisiä
oikein ole, mutta hyvä työtoveri minulla on. Hänen
kanssaan olemme jakaneet murheitamme. Ja se
on kyllä auttanut minun tilannettani, keskustelu
hänen kanssaan. En oleta, että hän aina
ymmärtäisi, mutta jo puhuminen helpottaa.
Oikeastaan olen ja en ole.Joskus olen puhunut
paljonkin mm siskoni kanssa mutta hän asuu
kaukana puhelimitse puhumme.Ja elämässäni on
ollut kaikenlaisia
mullistuksia,kuolemia,työttömyyttä ja itkenyt
olen ja puhunutkin.Mutta tällä hetkellä kaikki
pitäisi olla hyvin ,mutta ahdistus kulkee
mukanani ja tavallaan en edes halua puhua
siitä.Toisille ihmisille haluan olla positiivinen
siksi koska vaikeuksia on ollut niin paljon.Ja
itkemiselläkin on rajansa.
Mutta toivon kyllä kovasti että olisi joku joka
aidosti pitäisi minusta huolta ja hyväksyisi
minut kaikkine heikkouksineen.
Tuota toisen ihmisen hyväksyntää, että minä
kelpaan tällaisena kuin olen, me kaikki
haemme. Joku enemmän joku vähemmän.
Olisikin hyvä, jos ei tarvitsisi aina olla ”naamio
kasvoilla”, vaan saisi näyttää myös pahan
olonsa, että tänään minulla on tosi paha mieli
enkä jaksa ajatella mitään muuta. Kyllähän
iloinen ja positiivinen ihminen saa paremmin
hyväksyntää, kuin masentunut. Mutta joskus
se kolahtaa omalle kohdalle. Viimeistään silloin
sitä huomaa ne muutkin masentuneet ja
ahdistuneet ihmiset. Olen saanut kokea tämän
itsekin. Sitähän se elämän rikkaus on, että
on välillä ylämäkeä ja välillä alamäkeä.