istuin lentokone aseman penkillä jännittyneenä. Lentäisin tänään pariisiin!!! katsoin kelloon.enää kymmenen minuuttia kun lentsikka tulee! mukanani oli serkkuni Katja joka on jo aikuinen.
En ollut ennen lentänyt lentokoneessa niimpä iho meni kananlihalle kun kuului kuulutus että kone lähtee viiden minuutin päästä.
-taidat jännittää. sanoi katja.
-joo...eka kerta lentokoneessa.
katja rauhoitteli minua.
-hyvin se menee.
menimme lentokoneeseen,ja etimme paikkamme.
-ja eikun matkaan! sanoi katja hymyillen.
yritin pinnistää hymyn vaikka se näytti ihan irvistykselta.
ylösnouseminen ei ottanut mahasta. kun jo pääsimme ilmaan rauhotuin vähän ja rupesin lukemaan.
Tunnin päästä huokaisin. en jaksanut lukeekkaan enää ja katja nukkui vieressä.
katsoin ulos ikkunasta. lensimme pilvien päällä.yhtäkkiä näin hahmon pilvellä istumassa. hieroin silmiä. se oli pienityttö joka hymyili minulle. se katosi.pudistelin päätäni ja nohduin itseäni liiasta mielikuvituksesta.
Lopulta minäkin nukahdin...
-laittakaa turvavyöt kiinni laskeudumme. kuului kuulutuksista.
heräsin ja ihmettelin mitenköhän kauan me oltiin nukuttu.
Laitoin turvavyöt.
laskeutuminen otti vähän mahasta mutta ei paljon. silleen mukavasti vain.
-noniin nyt sitten ollaan pariisissa! huudhti katja ja venytteli.
-mmm... mumisin vain.
Astuimme lentsikasta ulos. oli mukava pitkästä aikaa taas vähän liikkua.
-kävelläänkö hotellille,sinne ei ole pitkä matka. kysyin katja.
-okei kävellään vaan.
maisemat oli mahtavat ja joka puolella käveli pariisilaisia.Ilmakin oli mahtava!
saavuimme kauniiseen hotelliin.
-anteeksi...meille oli varattu huoneet. sanoi katja pariisin kielellä.
"palvelia" tuli kantamaan laukkumme.Tunsin itseni kuin prinseksaksi siinä ihanassa hotellissa.
huoneemme oli aivan ihanat! meillä oli sama huone. se oli tarpeeksi iso.
-olkaa hyvä! sanoi palvelia ja laski matkalaukut "eteiseen".
-voi tämä on uskomattoman hieno huone!!! huudahdin ja lysähdin sängylle.
-totta vie on! olen ollut täällä ainakin sata kertaa! nauroi katja.
-ootko sinä ollut täällä ennenkin. kysyin ja noulsin sängystä.
-olen ollut täällä kokkina silloin kun olin nuori. sanoi katja haikeena.
-miksi lopetit.
-tuli ikävä suomeen...
-ahaa... huokaisin.-minäkin haluun isona tänne töihin.
katja nauroi.
-mutta nyt meidän pitää purkaa matkalaukut.
purimme matkalaukut.
-haluisitko lähteä tonne ravintolaan syömään? kysyi katja.
-joo...mut eka haluun vähän siistiytyä!
vaihdoin vatteet: topin ja hameen. hiukset harjasin ja laitoin letille.
-valmiina lähtöön! huudahdin ja nappasin käsilaukun sängyltä.
ei viellä ollut aurinko noussutkaan kun heräsin.
En vain yksinkertaisesti saanut unta. ekana löhöilin vain ja mietin mitä kaikkee kivaa tapahtuu matkan aikana.Mutta sitten kävin juomassa vettä hanasta ja asetuin tietokoneen ääreen. olin ottanut näet kannettavan mukaan.
kävin katsomassa sähkärit. yksi sähkäri oli tullut.se oli poikaystävältäni Sakulta.
mitä kuuluu? ootteko jo perillä? minulla on ikävä jo sinua.Lähden tiistaina hesaan sedän luo. ääsh! en ois halunnut mutta äitskä pakotti...mun pitää tehdä siellä vaikka mitä töitä,maatöitä.sähän tiedät miten paljon mä vihaan maatöitä!!! mut voi hyvin! terv.Saku.
hymyilin ja laitoin koneen kiinni.
aurinko oli pikkuhijaa nousemassa. katselin ikkuna laudalla TUNNIN aurinkon nousua sillä se oli niin kaunis. puolkahdeksalta menin herättää katjan.
-Hei herätys unikeko! sanoin ja ravistelin häntä.
-eikä! ei viellä!
-kyllä! museot aukee jo kahdeksalta. Sähän lupasit viedä mut sinne!
-joo ja ne menee kiinni vasta kuudelta illalla.mellä on ihan hyvin aikaa...rupee itsekkin vähän nukkuu viellä.
minä en antanut helpolla periksi.
-Hei ei tuhlata lomaa nukkumiseen...mä haluun olla museossa koko päivän!
-KOKO PÄIVÄN!!! huudahti katja ja nousi istualleen.
tiesin että katja ei voinnut sietää museoita. Minä tosin rakastin museoita.
-no ei nyt koko päivää...nouse nyt!!! voidaan käydä siellä ihanassa pikku kahvilassa syömässä aamupala!
silloin Katja heräsi.
-selvä!
laitoin päälle eiliset vaatteet. mutta jätin hiukest auki.
-Tässä huivi,päivällä aurinko paistaa kuumasti. sanoi Katja ja ojensi minulle sinisen huivin.
otin huivin ja laitoin sen päähän.
jatkanko? tää alku oli tylsä mutta tää mielenkiintoistuu!!! lähettäkää palautetta! =)
En ollut ennen lentänyt lentokoneessa niimpä iho meni kananlihalle kun kuului kuulutus että kone lähtee viiden minuutin päästä.
-taidat jännittää. sanoi katja.
-joo...eka kerta lentokoneessa.
katja rauhoitteli minua.
-hyvin se menee.
menimme lentokoneeseen,ja etimme paikkamme.
-ja eikun matkaan! sanoi katja hymyillen.
yritin pinnistää hymyn vaikka se näytti ihan irvistykselta.
ylösnouseminen ei ottanut mahasta. kun jo pääsimme ilmaan rauhotuin vähän ja rupesin lukemaan.
Tunnin päästä huokaisin. en jaksanut lukeekkaan enää ja katja nukkui vieressä.
katsoin ulos ikkunasta. lensimme pilvien päällä.yhtäkkiä näin hahmon pilvellä istumassa. hieroin silmiä. se oli pienityttö joka hymyili minulle. se katosi.pudistelin päätäni ja nohduin itseäni liiasta mielikuvituksesta.
Lopulta minäkin nukahdin...
-laittakaa turvavyöt kiinni laskeudumme. kuului kuulutuksista.
heräsin ja ihmettelin mitenköhän kauan me oltiin nukuttu.
Laitoin turvavyöt.
laskeutuminen otti vähän mahasta mutta ei paljon. silleen mukavasti vain.
-noniin nyt sitten ollaan pariisissa! huudhti katja ja venytteli.
-mmm... mumisin vain.
Astuimme lentsikasta ulos. oli mukava pitkästä aikaa taas vähän liikkua.
-kävelläänkö hotellille,sinne ei ole pitkä matka. kysyin katja.
-okei kävellään vaan.
maisemat oli mahtavat ja joka puolella käveli pariisilaisia.Ilmakin oli mahtava!
saavuimme kauniiseen hotelliin.
-anteeksi...meille oli varattu huoneet. sanoi katja pariisin kielellä.
"palvelia" tuli kantamaan laukkumme.Tunsin itseni kuin prinseksaksi siinä ihanassa hotellissa.
huoneemme oli aivan ihanat! meillä oli sama huone. se oli tarpeeksi iso.
-olkaa hyvä! sanoi palvelia ja laski matkalaukut "eteiseen".
-voi tämä on uskomattoman hieno huone!!! huudahdin ja lysähdin sängylle.
-totta vie on! olen ollut täällä ainakin sata kertaa! nauroi katja.
-ootko sinä ollut täällä ennenkin. kysyin ja noulsin sängystä.
-olen ollut täällä kokkina silloin kun olin nuori. sanoi katja haikeena.
-miksi lopetit.
-tuli ikävä suomeen...
-ahaa... huokaisin.-minäkin haluun isona tänne töihin.
katja nauroi.
-mutta nyt meidän pitää purkaa matkalaukut.
purimme matkalaukut.
-haluisitko lähteä tonne ravintolaan syömään? kysyi katja.
-joo...mut eka haluun vähän siistiytyä!
vaihdoin vatteet: topin ja hameen. hiukset harjasin ja laitoin letille.
-valmiina lähtöön! huudahdin ja nappasin käsilaukun sängyltä.
ei viellä ollut aurinko noussutkaan kun heräsin.
En vain yksinkertaisesti saanut unta. ekana löhöilin vain ja mietin mitä kaikkee kivaa tapahtuu matkan aikana.Mutta sitten kävin juomassa vettä hanasta ja asetuin tietokoneen ääreen. olin ottanut näet kannettavan mukaan.
kävin katsomassa sähkärit. yksi sähkäri oli tullut.se oli poikaystävältäni Sakulta.
mitä kuuluu? ootteko jo perillä? minulla on ikävä jo sinua.Lähden tiistaina hesaan sedän luo. ääsh! en ois halunnut mutta äitskä pakotti...mun pitää tehdä siellä vaikka mitä töitä,maatöitä.sähän tiedät miten paljon mä vihaan maatöitä!!! mut voi hyvin! terv.Saku.
hymyilin ja laitoin koneen kiinni.
aurinko oli pikkuhijaa nousemassa. katselin ikkuna laudalla TUNNIN aurinkon nousua sillä se oli niin kaunis. puolkahdeksalta menin herättää katjan.
-Hei herätys unikeko! sanoin ja ravistelin häntä.
-eikä! ei viellä!
-kyllä! museot aukee jo kahdeksalta. Sähän lupasit viedä mut sinne!
-joo ja ne menee kiinni vasta kuudelta illalla.mellä on ihan hyvin aikaa...rupee itsekkin vähän nukkuu viellä.
minä en antanut helpolla periksi.
-Hei ei tuhlata lomaa nukkumiseen...mä haluun olla museossa koko päivän!
-KOKO PÄIVÄN!!! huudahti katja ja nousi istualleen.
tiesin että katja ei voinnut sietää museoita. Minä tosin rakastin museoita.
-no ei nyt koko päivää...nouse nyt!!! voidaan käydä siellä ihanassa pikku kahvilassa syömässä aamupala!
silloin Katja heräsi.
-selvä!
laitoin päälle eiliset vaatteet. mutta jätin hiukest auki.
-Tässä huivi,päivällä aurinko paistaa kuumasti. sanoi Katja ja ojensi minulle sinisen huivin.
otin huivin ja laitoin sen päähän.
jatkanko? tää alku oli tylsä mutta tää mielenkiintoistuu!!! lähettäkää palautetta! =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
jatka ihmeessä
Kieli on hirveää, puhekieltäkin huolimattomampaa, mutta tarina on viattoman spontaani. Jatka pois.