Miksi aina käy näin?
Miksi minä aina jänistän, pelkään ja vetäydyn?
Olen yli kolmekymppinen yh-nainen. Elämän jonkin verran kolhima, pieniä pettymyksiä ja avioerokin takana. Erosta alkaa kuitenkin olla jo aika pitkä aika (=vuosia), mutta minua pelottaa alkaa uuteen suhteeseen!
Mitä jos se uusikin suhde päättyy juuri, kun alan uskoa siihen, että se toimii? Mitä jos taas saankin todeta tulleeni hylätyksi, jääneeni toiseksi? Kestänkö sen? Mistä löydän rohkeutta uskaltaa edes kokeilla seurustelua?
Olen jonkin verran ujo, mitä ei ainakaan täällä chatissa huomaa :) mutta aina kun joku (vaikka miten mukava, miellyttävä ja fiksu mies) ehdottaa tapaamista, minua alkaa pelottaa. Mitä jos ihastumme toisiimme oikeasti? Mitä jos minä ihastun ja hän ei? Mitä jos hän ihastuu ja minä en?
Mitä jos olenkin livenä suuri pettymys? Ulkonäköni ei miellytäkään? En olekaan riittävän fiksu ja miellyttävä? ...en tahtoisi tuottaa toiselle suuria pettymyksiä.
Mistä löytää rohkeutta uskaltaa taas kokeilla siipiensä kantavuutta?
Miksi minä aina jänistän, pelkään ja vetäydyn?
Olen yli kolmekymppinen yh-nainen. Elämän jonkin verran kolhima, pieniä pettymyksiä ja avioerokin takana. Erosta alkaa kuitenkin olla jo aika pitkä aika (=vuosia), mutta minua pelottaa alkaa uuteen suhteeseen!
Mitä jos se uusikin suhde päättyy juuri, kun alan uskoa siihen, että se toimii? Mitä jos taas saankin todeta tulleeni hylätyksi, jääneeni toiseksi? Kestänkö sen? Mistä löydän rohkeutta uskaltaa edes kokeilla seurustelua?
Olen jonkin verran ujo, mitä ei ainakaan täällä chatissa huomaa :) mutta aina kun joku (vaikka miten mukava, miellyttävä ja fiksu mies) ehdottaa tapaamista, minua alkaa pelottaa. Mitä jos ihastumme toisiimme oikeasti? Mitä jos minä ihastun ja hän ei? Mitä jos hän ihastuu ja minä en?
Mitä jos olenkin livenä suuri pettymys? Ulkonäköni ei miellytäkään? En olekaan riittävän fiksu ja miellyttävä? ...en tahtoisi tuottaa toiselle suuria pettymyksiä.
Mistä löytää rohkeutta uskaltaa taas kokeilla siipiensä kantavuutta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huomaan että olet tunteikas ihminen sekä haet "varmaa" pohjaa elämässäsi kuten minäkin. Minulla on täysin sama tilanne sillä erotuksella että elämäni on tällä hetkellä täysin pirstaleina. Älyttömän työmäärän uuvuttama ja muijakin siinä sivussa lähti, kaikki suunnitelmat kariutuivat. Tätä tämä ihmisen elämä on, huomisesta ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan... Me ollaan sellaisia että taakse katsoessamme olemme viisaita, silloin tiedämme mitä ei olisi pitänyt tehdä!
Uuden ihmissuhteen aloittaminen on mielestäni hirveän vaikeata, nuorempana se kävi ihan luonnostaan! Sitä pitäisi lähteä liikkeelle avoimin mielin ilman sen suurempia odotuksia. Varsinkin se kannattaa unohtaa heti että miettii sitä, mitä toinen ajattelee sinusta. Ajatelkoon se mitä ajattelee, kyllä sen sitten huomaa yhtyvätkö kemiat!
Rohkeesti vaan sekaan kuin mummu sumuun:)
Tärkeintä on unohtaa ennakko-odotukset!!!
En tiedä, mistä rohkeutta löytäisit.
Mutta lopeta ihmeessä tuollainen itseesi käpertyminen "jos olenkin livenä pettymys", "ulkonäköni ei miellytä", "en tahtoisi tuottaa toiselle pettymyksiä". Kyllä mies pitää huolen omista odotuksistaan naista kohtaan. Sinun tehtäväsi ei ole pohtia sitä. Sen sijaan keskity siihen, mitä miehen elämään kuuluu ja vaikka kysy, mitä "kolhuja" sieltä löytyy. Kun pääset oman itsesi tarkkailemisesta koko ajan ja keskitytkin tulevaan kumppaniisi, olet "automaattisesti" paljon viehättävämpi ja fiksumpi hänenkin mielestään. Ihmeellistä, mutta niin yksinkertaista!
Luultavasti kukaan ei koskaan löydä rohkeutta uusiin kokemuksiin tuosta noin vain nappaamalla niitä ilmasta. Täytyy vaan kokeilla ja (toivottavasti) saada myönteisiä kokemuksia. Siitä se rohkeuskin sitten kasvaa :))
mä voisin rohkaista sua ja
antaa tukea livenä jos laitat
mailisi ja oot pks alueella
olen ollut samassa tilanteessa kanssasi. en tiedä mistä sain uskoa itseeni, mutta eräänä päivänä huomasin ajattelevani etten ole ollenkaan pöllömpi pakkaus.En ole tyhmä enkä ruma ja nykyisin ajattelen että jos en kelpaa näin, ei sitten. Ja olen onnellinen nykyisestä elämästäni lapseni kanssa, olen oman onneni seppä. En osaa antaa neuvoja, mutta haluan toivottaa hyvää jatkoa elämääsi. Älä vaivu synkkyyteen, se ei kaunista ketään!