Olin puoli vuotta yhden jätkän kanssa.meillä meni
tosi hyvin, en nyt ehkä sanoisi rakastuneene kun
en täsä iässä siitä osaa mitään sanoa. kuitenkin
pidettiin hauskaa yhdessä, hellittiin toisiä ym.
mun kamut ei tästä jätkästä pitänyt ja sano sen
mulle.no, mä loukkaannuin ja aloin oikein
uhallakin oleen jätkän kaa more et more.
lopulta mä en nähny frendei ollenkaan, mitä nyt
koulussa.kyl mä sitten järkiinnyin ja vietettiin
oikein kunnon bailuilta tytsiporukalla.
poikakaveri odotti kiltisti kotona.paransi vielä
aamulla krapulanikin hellällä hoidolla.
viikon kuluttua panin välit poikki.
silloin tuntui että olen vielä liian nuori(17wee)
pysyttelemään vain yhden ja ainoan
kanssa.kyllähän sitä ehtii rakastua ja
vakiintuakin myöhemmin.
teinkö oikein?olisiko kuitenkin pitänyt jäädä
turvallisesti jätkän kainaloon?se jätkä nimittäin
ottais mut takaisin.
tosi hyvin, en nyt ehkä sanoisi rakastuneene kun
en täsä iässä siitä osaa mitään sanoa. kuitenkin
pidettiin hauskaa yhdessä, hellittiin toisiä ym.
mun kamut ei tästä jätkästä pitänyt ja sano sen
mulle.no, mä loukkaannuin ja aloin oikein
uhallakin oleen jätkän kaa more et more.
lopulta mä en nähny frendei ollenkaan, mitä nyt
koulussa.kyl mä sitten järkiinnyin ja vietettiin
oikein kunnon bailuilta tytsiporukalla.
poikakaveri odotti kiltisti kotona.paransi vielä
aamulla krapulanikin hellällä hoidolla.
viikon kuluttua panin välit poikki.
silloin tuntui että olen vielä liian nuori(17wee)
pysyttelemään vain yhden ja ainoan
kanssa.kyllähän sitä ehtii rakastua ja
vakiintuakin myöhemmin.
teinkö oikein?olisiko kuitenkin pitänyt jäädä
turvallisesti jätkän kainaloon?se jätkä nimittäin
ottais mut takaisin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla oli kerran sama ongelma.
Noh, kuuntelin kamuja ja tein saman jutun ku sää,
ja tiedän, et tein oikein.
Mun kamut tuntee mut paremmin ku kukaan muu
(joskus jopa paremmin ku itse), ja tietää kuka on
epäilyttävä tyyppi ja kuka ei. En kuitenkaa anna
kavereiden ohjata mua liikaa, se kandee muistaa.
Sun pitää nyt ite päättää haluutko viettää
hulluja ja iloisia sinkku iltoja vai käpertyä
oman kundin kainaloon... molemmissa hyvät ja
huonot puolet... tai en nyt tiiä huonoja...
päätäppäs itse.
miten sydän sanoo..Huom ei järki,vaan sydän!Mäkin
jätin mun jätkän joku aika sit ja se oli osittain
myös vapaudenkaipuusta,mun jätkä oli toooosi
mustasukkanen ja mua alko ahdistaa.Monille
muijille (ja kyl jätkillekin)tulee jossain
vaihees suhdetta,varsinkin jos ollaan oltu
pidemmän aikaa,tunne,et nyt on pakko saada taas
välillä vähän riehua ja flirttailla
frendiporukassa.Ja se on ihan ymmärrettävää,ehtii
sitä rakastua myöhemminkin,mut nuoria ollaan vaan
kerran.Mut mitä sä tunnet tätä jätkää kohtaan?
Rakastatsä sitä?Tykkäätkö ollenkaan?Koska jos
pystyt sanoa rakastavas häntä,niin sillon kaiken
järjen mukaan sä oisit onnellinen sen kanssa..?
Tai no,en tiiä..
Mut joka tapauksessa kukaan muu ei sulle voi
tulla sanomaan,mitä sun pitää tehdä.Se sun pitää
päättää Ihan Itse ja luota naisen vaistoos,se ei
koskaan erehdy!
=]Tsemppiä,mitä sitten ikinä päätätkään jatkossa!
=D!
Mulla oli turvallinen suhde. Molemmat rakasti
(kai?) toisiaan. Tulevaisuuden suunnitelmat oli
selkeät, molemmat haluttii ihan samoja asioita.
Se oli sellanen nainen et jos olisin halunnu
olisin voinu olla koko elämäni saman kanssa.
Jotenki mulle tuli vaa sama tunne ku sulle. Emmä
tiiä ehkä se meiän suhde oli LIIAN turvallinen.
Liian hyvä pohja. No sehän johti sellasee hienoon
sanontaa että:
"jos sä sanoisit mulle, jätä kaikki ja seuraa
mua, ni mä jättäisin kaiken ja seuraisin sua."
Niinhän siinä kävi.
Ja nyt kun kelailen elämääni takasin päin. Mä
tajuun että toi oli mun elämäni paras ratkasu.
Nii säkin AIVAN varmasti tuut tekemään. Usko
ittees!
En nyt oikein ymmärtänyt..Miksi et jakanut aikaa
tasaisesti poikaystäväsi ja kavereidesi kesken?
Vaikka kaverisi eivät pitäisikään
poikaystävästäsi, ei se silti tarkoita sitä ettet
sinäkään saisi pitää!!Hyvä neiti!Ei se sitä
tarkoita jos seurustelee jonkun aikaa, että hänen
kanssaan pitäisi viettää loppuelämänsä. Eihän
kukaan niin ajattele (tietääkseni..)! itsekin
olen seurustellut pari vuotta enkä siltikään
ajattele että nyt meidän pitää mennä naimisiin
kun kerran ollaan oltu niin kauan yhdessä. Jos
menee sukset ristiin eikä niitä saada irti
toisistaan niin sitten jatketaan elämää erillään.
Se on elämää se.
Tämä tästä.
olisin kyllä jääny,mutt joillekkin kaverit ovat
tärkeämpiä kuitenkin kuin oma poiafrendi..ota se
takasi
Juttele niiden kavereides kanssa,ja kysy niiltä
että mikä vitu niillä on sitä vastaan!!!Kysy että
miltä niistä tuntuis olla 'rakastuneita' mut muut
ei tykkäis siitä jätkästä,ja se pitäis jättää sen
takia,koska kaverit on tärkeitä!!Kyllä niiden nyt
pitäis ymmärtää,että ne on sulle tosi tärkeitä ku
jätit sen jätkänki NIIDEN takia!!Ota se takasi
ennenku on liian myöhästä!!!!!!!!
ehkä...kai.mutta se olin kyllä ihan minä joka sen
eron päätin, ei kaverit.mitäs kavereita ne enää
silloin olis?
tuli vain pikkainen paniikki.
tosin pari päivää sit se jätkä soitti ja sano
ettei se voi olla mun ystäväkään kun se tahtos
että meidän välillä olis paljon enemmän. joten
nyt uus probleema:jos en ole sen kaa menetän
ihanan ja ymmärtäväisen ihmisen, mutta olisinko
yhtään onne´llisempi siltikään.
Sinuna ainakin ottasin sen jätkän takasin, koska
sä kuitenki voit olla molempien kans samaan
aikaan, frendien ja jätkäkaveris. Mulla itellä
oli erijuttu.. mun (ainut) frendi laitto mun kans
välit poikki ku aloin yhen jätkän kans.. ja niin
kävi et jätkä lähti.. Kaverit on kuitenki
kaikkein tärkeimpiä!
tee niin kuin itseltäsi oikein tuntuu,ja muista
elää onnellisesti! Itselläni on kaverit etusijalla
ja jätkät toisella... mutta kaikki riippuu vähä
jokaisesta ihmisesta erikseen, pääasia on
mielestäni se että olet itse onnellinen! Ja jos
kaverisi todella ovat kavereitasi, niin mun
mielestä heidän pitäisi myös olla onnelisia sun
puolesta, eikä sanoa ettei pidä jätkästäsi!!!
HUOM! tää oli vaa mun mielipide!
Minulla on ollut melkeenpä samantyyppinen
propleema. paitsi että jätkäni ei tykännyt
kavereistani! No, niin minä tein että sanoin
tälle jätkälle suoraan, että vaikka hän ei
pitänyt kavereistani, niin aijoin silti olla
niiden kanssa. Joten... järjestin aikaa
kummallekkin! esim. yhtenä päivänä kaverit,
yhtenä päivänä poikakaveri! tai kaverit päivällä
ja jätkä illalla! jne. En tiedä mitä minun piti
kertoa, mutta tässä oli minun tarinani! :)
Vaikuttaa vähän siltä, että kaverisi ovat
kateellisia sulle poikaystävästäsi...
Tai, sitten ne ajattelevat, että menettävät sut
(kun vietät aikaasi vain jäbäsi kanssa)
Tai kaverisi ovat tyhmiä!!!!!
Loppujenlopuksi kavereista kannattaa pitää hyvää
huolta...jätkiä tulee ja menee, ja varsinkin kun
olet noin nuori, ei kannata kovin tosissaan
ottaa..
Ajattele tilannetta...että olet ottanut jätkäs
takas.. kaveritkin ovat jääneet.. sit sulla menee
poikki jätkäs kanssa.. kelle sä avaudut?????? Ja
kenen olkapäähän itket???
Sinuna pyytäisin anteeksi poikakaveriltasi(ex),
selittäisin kavereillesi tilanteen kunnolla, jos
he eivät sitä ymmärrä... tajuat itsekin varmaan.
että he eivät ole arvosiasi!!! Hanki uusia, ja
ymmärtäväisempiä kavereita..(tosin niitäkään ei
puussä kasva)
Tai, sit meet kavereittes talutusnuorassa, ja
kadut myöhemmin..
Ja lisään vielä, että jos olisin poikakaverisi,
en ottais sua takaisin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
joo mee takas sen jätkän luokse! =)
no enpä tiiä teitkö oikein. jos olet valmis
vakavaan suhteeseen, alkakaa kimppaan. kyllä ne
frenditki siihen tottuu ja ymmärtää jos sä sitä
toella rakastat.