Onko muita jotka nauttii yksinäisyydestä ja kokee olevansa onnellinen silloin?
Kauhistelen tätä nyky-yhteiskuntaa jossa pitää olla niin sosiaalinen ja tulla kaikkien ihmisten kanssa toimeen. Juoksen kiljuen karkuun!!! Stressaannun töissä niin et sairastun joten paremmin oon työttömänä jos en erakon työtä löydä.
Joskus on ollu joitain kavereita mut yleensä en jaksa pitää keneenkään yhteyttä ja raivostuttaa jos joku soittaa ja pyytää jonnekin kaveriksi.
Oon seurustellut jotain viisi kertaa yli vuoden. En voi ajatella niistä syvällisesti et muuttaisin yhteen tai tekisin lapsia. Ihan kuin pitäisin vain hauskaa vähän aikaa jonkun kans ja sit luovuttaisin ne muille. Joitain vuosia sitten ku seurustelin sain pahan paniikkihäiriön ja masennuksen. Halusin kuolla ja ei kiinnostanut mikään...tuntu raskaalta nousta sängystä. Laitoin välit poikki kolmeen henkilöön: työkaveriin, serkkuun ja poikaystävään. Poikaystävä oli huolissaan ja luuli et tapan itseni...mut kävi toisin. Seuraava kesä oli aivan mahtava. Ihmettelin kummasti miten selvisin yhtäkkiä vuoden kestäneestä sairaudesta noin äkkiä ku luovuin kamuista.
Nyt oon jo vuoden taas hengaillu yhden uuden kamun kans...ja samalla sain 10 kiloa painoa lisää?!? Painoa vaan en saa laskemaan ja melkein syytän tätä mun kamua siitä.
Aina vaan jotkut valittaa kun ovat niin yksin. Onhan se tietenkin pelottavaa tallustaa yksin ku vaanii vaik minkälaisia kulkijoita tuolla. Miksei palkattais turvamiehet? Hih! Onhan muaki oudoksuttu ku yksin baareis istun...näytän muka epätoivoselta vaik en seuraa etsikään.
Saikohan tosta mun siansaksasta mitään selvää...hmm..
Kauhistelen tätä nyky-yhteiskuntaa jossa pitää olla niin sosiaalinen ja tulla kaikkien ihmisten kanssa toimeen. Juoksen kiljuen karkuun!!! Stressaannun töissä niin et sairastun joten paremmin oon työttömänä jos en erakon työtä löydä.
Joskus on ollu joitain kavereita mut yleensä en jaksa pitää keneenkään yhteyttä ja raivostuttaa jos joku soittaa ja pyytää jonnekin kaveriksi.
Oon seurustellut jotain viisi kertaa yli vuoden. En voi ajatella niistä syvällisesti et muuttaisin yhteen tai tekisin lapsia. Ihan kuin pitäisin vain hauskaa vähän aikaa jonkun kans ja sit luovuttaisin ne muille. Joitain vuosia sitten ku seurustelin sain pahan paniikkihäiriön ja masennuksen. Halusin kuolla ja ei kiinnostanut mikään...tuntu raskaalta nousta sängystä. Laitoin välit poikki kolmeen henkilöön: työkaveriin, serkkuun ja poikaystävään. Poikaystävä oli huolissaan ja luuli et tapan itseni...mut kävi toisin. Seuraava kesä oli aivan mahtava. Ihmettelin kummasti miten selvisin yhtäkkiä vuoden kestäneestä sairaudesta noin äkkiä ku luovuin kamuista.
Nyt oon jo vuoden taas hengaillu yhden uuden kamun kans...ja samalla sain 10 kiloa painoa lisää?!? Painoa vaan en saa laskemaan ja melkein syytän tätä mun kamua siitä.
Aina vaan jotkut valittaa kun ovat niin yksin. Onhan se tietenkin pelottavaa tallustaa yksin ku vaanii vaik minkälaisia kulkijoita tuolla. Miksei palkattais turvamiehet? Hih! Onhan muaki oudoksuttu ku yksin baareis istun...näytän muka epätoivoselta vaik en seuraa etsikään.
Saikohan tosta mun siansaksasta mitään selvää...hmm..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi
En ihmettele sua lainkaan
Mä oon suurimman osan ihan vaan itseksein ja mietin asioita siinä sivussa suuntaan jos toiseen.
Minä en ainakaan jaksa lähteä etsimään ketään ihmistä kapakoista tai muista tanssiravintoloista koska se on minusta niin teennäistä etten jaksa sillä päätäni vaivata, sitäpaitsi ihmiset ovat niin outoja että se on niin pieni mahdollisuus törmätä siihen oikeaan tai edes jonkunlaiseen järkevän oloiseen. Itse en ole koskaan edes seurustellut ja ikää alkaa jo olla
Kaikki vain ihmettelee että miksen seurustele vaikka varmaan saisin jonkun jos haluaisin.
En vain ole jaksanut lähteä ketään saalistamaan
ja kun katselen pariskuntia niin aina pari ensimmäistä vuotta on täyttä ihanuutta ja sitten kaikkea muuta sen jälkeen. Joskus käy mielessä että olispa kiva lähteä tyttöystävän kanssa vaikka etelänmatkalle mutta siihen se sitten jääkin
välillä on kiva olla yksin, koko ajan on ikävä olla yksin
Hassua, tuokin olisi voinut olla aivan hyvin minun kirjoittamani. Varsinkin tuon seurustelun ja kapakkajutun osalta. Hyvä että joku muukin ajattelee samoin. Niin, kapakkasuhteen onnellinen loppu parin vuoden jälkeen..
Hei!
Mun mielestä kaverit on tosi tärkeitä.Olen oppinut sen monen ikävän kokemuksen jälkeen ja
arvostan niitä nykyään tosi paljon.Tietty joskus kaipaa yksinäisyyttä ja omaa rauhaa, mutta täytyy sanoo että enemmän kavereitten seura kiinnostaa.
Yksinäisyys ahdistaa. Haluaisinkin löytää uusia rauhallisia, luonnollisia, mukavia kamuja.
Ystävät on elämän suola