Ädille allergia... Kissat pois. Kait?

Tottakai se on kissalle kova paikka, kun joutuu aivan uuteen/outoon ympäristöön uusien ihmisten keskuuteen ja sopeutuminen sinne on hyvin yksilöllistä. Toisille se käy nopeammin, toiset kissat vaativat pidemmän ajan luottamuksen saamiseen. Alkuun kissat ovatkin varmasti hädissään ja olo on turvaton, kun reviiri ei ole sama. (mm.oudot hajut)

Voisin kuvitella, että tuossa tilanteessa todennäköisyydet kissoilla karata kasvavat. On siis oltava todella tarkkana. Tilannetta auttaa tosiaan se, että löydätte kissoille sopivat omistajat, joihin voitte olla yhteydessä kissojen luovutuksen jälkeenkin. Uusien omistajien tulisi olla sellaisia, jotka antavat kissoille aikaa. Jos arempia kissoja, ei lapsiperheeseen. Tarkoitan, että oikea kissa saa oikean omistajan sekä huolehtivan ja pysyvän kodin.

Itselläni ei ole kokemusta, kuin puolivuotiaan kissan tulo eläinsuojalta ja sopeutumuninen kävi, muttei heti. Alkuun oltiin kauan varuillaan, mutta nyt on oikein rentoutunut ja paikkansa perheessä ottanut kissa. (nyt 2-vuotias). Uudet omistajat saavat varautua, että sopeutuminen sinne voi kestää pitkään, jopa vuosia, mutta se myös palkitsee sitten.

Hei Anniz! Mä sain rakkaan Mauno-kissani 6-vuotiaana. Edellinen omistaja joutui luopumaan siitä lapsensa takia, ja jännitinkin että miten poika mahtaa sopeutua uuteen paikkaan ja ihmiseen. Alussa Mauno olikin kovin arka, mutta tottui tosi nopeesti ja siitä saakka ollaan oltu erottamattomat :)
Eli tässä ainakin yksi esimerkki kissasta joka on onnistuneesti vaihtanut kotia aikuisiällä. Tietysti se on osin kissan luonteestakin kiinni, mutta uskoisin että enemmän merkitsee se millainen tuleva paikka on. Siellä pitää olla mahdollisuus rauhoittaa ympäristö kissan sopeutumisen ajaksi, ja uusien ihmisten kannattaa myös omata tarpeeksi kärsivällisyyttä jotta eivät innostuksissaan aiheuta kissalle paniikkia. Maunokin alussa oleili aikansa näkymättömissä sängyn tms alla, mutta tuli sitten omasta tahdostaan tekemään tuttavuutta kun oli ensin varmistunut ympäristöstään. Nykyään hän on heti ensimmäiseksi ovella puskemassa, ja öisinkin useasti käpertyy kehräten kainalooni kuin olisi ollut siinä aina.
Karkailu voi tietysti olla juttu erikseen, jos uudet kodit sijaitsevat lähellä entistä majapaikkaa. Kannattaakin (jos kissa tottunut käymään ulkona itsekseen) ensin pitää se pari päivää sisätiloissa tutustumassa ja tottumassa paikkoihin ennen kuin päästää ulkoilemaan. Ja tietty varmistaa ettei kissan yksin oudossa paikassa tarvitse olla, vaan että ne ekat päivät myös uusi omistajakin olisi mahdollisimman paljon paikalla jos kissalle tulee seurankipeä olo.
Muuten, oliskohan mahdollista saada kissoja samaan kotiin sijoitettua? Jos ovat meinaan tottuneet olemaan toistensa seurassa niin varmasti niiden uudelleenkotiuttamista helpottaisi että saisivat edelleenkin jatkaa yhteistä menoa toistensa turvana.
Kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa uudelle omistajalle ja Tsemppiä sulle!