Mulla on sellainen ongelma,et olen yksinäinen
vastoin tahtoani.Syynä on useimmiten
ennakkoluulot mun näkövammaa kohtaan.Aina kun
kerron et mul on vamma ja et sokeudun
tulevaisuudessa,niin silloin hän(nainen)
säikähtää ja eikä ilmeisesti tiedä miten
suhtautua siihen..Kaipa hän sitten miettii et
"miten voin olla ton kans jos se sokeutuu".Vai
mistä loppujen lopuksi on kyse? Ulkonäön puolesta
se ei voi johtua,olen ihan siedettävän näköinen
ja luonteeltani todella rauhallinen ja
tunneihminen.Joten sinä arvoisa lukija,osaatko
kertoa siitä,että mitä naisella on mielessä
silloin kun kerron tuosta? Arvostaisin kovasti
jos jaksat kertoa mielipiteesi ja kiitos kun
jaksoit lukea tämän.....
vastoin tahtoani.Syynä on useimmiten
ennakkoluulot mun näkövammaa kohtaan.Aina kun
kerron et mul on vamma ja et sokeudun
tulevaisuudessa,niin silloin hän(nainen)
säikähtää ja eikä ilmeisesti tiedä miten
suhtautua siihen..Kaipa hän sitten miettii et
"miten voin olla ton kans jos se sokeutuu".Vai
mistä loppujen lopuksi on kyse? Ulkonäön puolesta
se ei voi johtua,olen ihan siedettävän näköinen
ja luonteeltani todella rauhallinen ja
tunneihminen.Joten sinä arvoisa lukija,osaatko
kertoa siitä,että mitä naisella on mielessä
silloin kun kerron tuosta? Arvostaisin kovasti
jos jaksat kertoa mielipiteesi ja kiitos kun
jaksoit lukea tämän.....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Veikkaanpa, että asia on kuitenkin niin "raskas"
ja pelottava, että se karkottaa naiset luotasi.
En usko, että kaikki ovat sitä mieltä, että
sokean kanssa ei voi olla. Asia vain on sellainen
ettei siihen sitten osaakaan
suhtautua "järkevästi". Samoinhan se yleensä on
jos henkilö on rullatuolissa. Ei tiedetä kuinka
häneen tulisi suhtautua jne...ja kun sitä ei
tiedetä, niin "karataan" kokonaan pois
tilanteesta. Olisikohan heillä mielessään jotain
tämän tyyppistä..?
Minun on vaikea arvailla mitä kyseisen tyyppisten
naisten päässä liikkuu, koska satun olemaan sitä
sorttia joka ei kyseenlaisista asioista "paljoa
hätkähdä" (aluksi tietysti) =)
Sokeat tekee Suomessa katuharjoja-kuka sellaisen
ottais. Älä kerro, että olet sokea.
Mä luin sun viestis ja tunsin piston sydämessäni.
Mä en voi verrata itseäni sinuun mutta olen
kokenut melkein samaa kuin sinä. Mä olen
ylipainoinen tyttönen, joka on aina saanut
taistella paikastaan.
Miehet on yleensä hyljännyt mut ylipainon takia
ja monet kerrat mä olen satuttanut itseni
kylmistä sanoista. Äläkä vaan sano, että sähän
pääset ongelmastasi laihuttamalla. Mä olen
nimittäin kiertänyt lääkäreitä myöten mun painon
takii 6v asti. Nyt mä olen löytänyt vihdoin ja
viimein miehen, joka näki myös mun sisimpään.
Se kertoo ihmisestä paljon jos se juoksee karkuun
heti kun kerrot sokeutuvasi. Se ei ole sitten
sinun arvoisesi. Mua kyllä ihmetyttää ihmisten
asenne, sillä voi olla että huomenna sinut
hyljännyt saattaa istua rullatuolissa tapaturman
takia. Mutta yhden neuvon annan älä kerro heti
sairaudestasi vaan anna tytön ensin kiintyä
sinuun vähän ja sitten kun tunnet että ajankohta
on hyvä, niin kerro. Sillä jos nainen tuntee jo
jotain sinua kohtaan hän osaa ajatella asiaa
paljon paremmin... Ja se joka jää sun rinnalle on
sun arvoinen.
Mä tutustuin mun poikaystävään chatin kautta.
Sillä oli siis jo mielenkiinto heränny muhun eikä
vain mun ulkonäköön. Me kyllä juteltiin mun
painostani ja siitä miks mä en laihuta, mutta kun
se on mulle sellainen arka-aihe se jäi siihen
keskusteluun. Mä olen onnellinen että mä löysin
mun onneni. Mutta se kyllä kesti ja sain kokea
monet pettymykset.
Voimia sulle! ja Kyllä sä itsellesi rakkaan
löydät siihen menee vain aikaa...