Onko kellään kokemusta, millä saisi toisen koiran toipumaan kaverin kuolemasta? Toki surra täytyy ja kaivata, niin kuin me kaikki nyt teemme, mutta onko kaverin menettäminen liian kova kokemus? Yritetään huomioida toista, jotta se tietäisi ettei ole yksin. Onko muita vinkkejä?
Miten koira selviää toisen menetyksestä?
Ninnu
4346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla oli kaksi koiraa,todelliset ystävykset ihan pennusta asti.Sitten toinen kuoli 10 vuotiaana ja toinen suri sillälailla että ei syönyt viikkoon mitään,nukkui vaan.Olivat mäyräkoiria.Ostin sitten collien pennun tälle kaveriksi ja tämä piristyi kummasti.Mäykky eli 16 vuotta,ja tämä nykyinen collie on tällä hetkellä 8 vuotta.En voi muuta neuvoa kuin osta hauvalle uusi kaveri niin kyllä se siitä:)
Se vielä kun mäykky kuoli niin collie suri häntä ja sitten tulikin collien seuraksi toinen collie meidän perheeseen sekä kaksi kisua.Että tämmösessä kierteessä olen minä,mutta se ei haittaa:)
Sitä mä aikoinani mietin, kun molemmat vielä olivat ihan voimissaan, että täytyykö ottaa toinen kaveriks kun toisesta aika jättää. Mutta nyt kun se on tapahtunut, en usko että tämä meidän toinen (mekin muuten mäyris-ihmisiä) hyväksyisi uutta. Se on aina ollut arka, nyt on kans itse jo 9 vee, ja meidän toinen oli ainut koira mistä se piti ja kehen se kiintyi. Muiden kanssa tuppaa tulla tappelu. Meillä kyllä koira syö ihan normaalisti, häntäkin heiluu ja leikitään, oikeastaan sitä samaa rutiinia, vaikka kaipuukin on kova kun se kunnolla iskee. Sen puolesta näyttää ihan hyvältä. Ehkä tämä tajusi, että vanhan oli jo paha olla. Täytyy vain odottaa ja toivoa, että kaikki sujuu hyvin, vaikka ikävä ei koskaan lopukaan.
Yleensä aikuiset koirat osaavat suhtautua pentuihin hyvin ja pennut alistuu aikuisen tahtoon mukisematta. Monet vanhat koirat nuortuu kummasti kun saavat pennun leikkikaverikseen.Minusta koiran paras kaveri on toinen koira.