Ns. Normaali Elämä

Viihdekäyttäjänä voin sanoa, että voin elää normaalia elämää (kauhea yllätys varmaan ;-)

Epäilen, että herska tai pirinisti EI pysty elämään normaalia elämää

Pohdintaa...

Aloitan nyt ihan sillä, että mainitsen minulla olleen aikanaan suunnattomia vaikeuksia reseptilääkkeiden kanssa. Se antaa hieman perspektiiviä asioihin, kuten monet tietävät.

Aineitahan on erilaisia, ja se mitä nämä tekevät yksilölle, vaihtelevat.Aine ja yksilösidonnaisuus. Lisäksi vielä attribuuttina sekä omakohtainen (käyttäjän) sekä ulkopuolisten perspektiivi vallitsevasta tilanteesta. Juuri työmaailma on yksiä isoimpia ulkopuolisten perkspektiivin kantajia, ja vaikka kokija näkisikin tilanteensa normaalina, ei työmaailma välttämättä yhdy näkemykseen. Hyvin pienetkin asiat kuten uneliaisuus, myöhästely, oudot selittelyt poissaoloista, unohtelu, omissa maailmoissa oleilu ja passiivisuus aiheuttavat useimmiten pohdiskelua työyhteisössä siitä mikä kokijan status todellisuudessa on. Erittäin usein asiaa aletaan purkamaan ns. perinteisin keinoin -epäilemällä alkoholiongelmaa ja tarjoamalla katkaisuhoitoa tms.

Koitan kertoa sitä, että varsin usein ympäristö kyllä noteeraa sen, että jotain on vialla. Ja sitä että varsin harvoin käyttäjä itse tätä tajuaa, tai ainakaan sitä ei myönnetä itselleen. Syntyy asetelma jossa jokainen osapuoli ikäänkuin hiipii varpaillaan ja koittaa olla pahentamatta tilannetta millään tavalla. Miinuspuolena on se, että tuo kuvailtu asetelma ei ole millään tasolla pysyvä, vaan työyhteisö yleensä siinä vaiheessa on jo kaavailemassa korjaavia toimenpiteitä, ja yleensä ainakin yksi kaavailluista toimintamalleista pitää sisällään käyttäjän syrjään työntämisen. Toki kaikissa asioissa toimitaan eettisesti oikein, ja lakia kunnioittaen. Mutta niin se vain menee.

Fakta on oikeasti se, että käytetty aine määrää elämän suuntaa. Meistä jokainen tietää sen, että alkoholin väärinkäyttö vaatii aina määrätyn asenteen ja alkoholismi jo pidempään kestäneen massiivikäytön. Aihepiiri on sellainen että todella moni suomalainen taistelee jyrkänteen reunalla tanssien tässä tilanteessa. Mutta tiedämme myös sen tosiasian, että alkoholista ja alkoholismista on mahdollista irtautua niin että normaaliksi katsottava elämä voi jatkua.

Myös kannabistuotteiden avulla on mahdollista saattaa elämänsä kuralle. Vaikka kysymyksessä onkin maailman vähähaittaisin päihde/rohdos, sen liikakäyttö tekee todella huonoa käyttäjän psyykeelle. Se on päihde joka ei aiheuta krapulaa, joten ongelmiin kietoutuneen ihmisen on liian helppoa paeta ongelmiaan tätä päihdettä käyttämällä.Puhun siis ympärivuorokautisesta käytöstä, joka minun mielestäni voidaan hyvin rinnastaa rappioalkoholismiin. Kannabistuotteiden kirous piilee siinä että laittomana päihteenä siitä ei anneta minkäänsuuntaista käyttövalistusta, vaikka tilanne oikeasti sitä vaatisi täälläkin. Oman näkemykseni, ja kokemukseni mukaan kannabista käyttävän kuuluisi jatkuvasti tarkkailla omaa tilaansa sekä käyttämistään, ja reagoida HETI mikäli käytöstä alkaa tulemaan negatiivisia lieveilmiöitä. Päivittäinen käyttäminen lienee yksi varoitusmerkki, ja mikäli käyttöä esiintyy päivittäin niin, että "paukut" otetaan useamman kerran päivässä, esim. aamuin, päivisin ja illoin, pitäisi viimeistään tässä vaiheessa tajuta tarttua asiaan. Jos mikään muu asia ei toimi kimmokkeena käytön rajoittamiseen, voi itseään psyykata aina sillä tosiasialla että kannabiksen kohdalla VÄHEMMÄLLÄ SAA AINA ENEMMÄN. Itsensä perusteellinen totuttaminen aineeseen syö parhaat asiat mennessään.

Täysin oman lukunsa tekevät ne päihteet ja huumeet jotka aiheuttavat käyttäjälleen fyysisen riippuvuuden, unohtamatta niitä kemikaaleja joiden on todettu aiheuttavan konkreettisia haittoja. Esim. LSD ja Extacy voidaan nähdä tällaisina, vaikka fyysiset riippuvuusoireet ovatkin "miedohkoja" (minulla ei ole omakohtaista kokemusta näistä kahdesta, eikä myöskään esim. herskasta tai piristä tai muistakaan vahvoista).

Kietoutuminen näihin aineisiin aiheuttaa vaaran siihen että yksilön kontrolli itsensä kanssa pettää. Ainahan itseään voi psyykata niin, että muka pystyy kontrolloimaan, mutta onko se todellista vaiko kuvitelmaa? Voin tässä yhteydessä rinnastaa tähän omia kokemuksiani psyykenlääkeistä, ja kertoa ihan suoraan että voi veljet kuinka minun jopo keulikin silloin! Vielä siinäkin tilanteessa kun käytin hevosen tainnuttavia annoksia, kuvittelin mielessäni olevani tilanteen herra.Vaikka todellisuus olikin kaikkea muuta.

Ristiretki huumeiden maailmassa on harvoin hedelmällinen. Liian moni ihminen maksaa hetken hurmiosta elämällään tai loppuiän kestävillä haitoilla. Viisas on se joka tyytyy vähempään, ja tyhmä on se joka kävelee polun päähän kaikkea kokeillen.Uhma asian parissa on kuin vaihettaisiin se jopo mopoon. Päästään nopeammin polun päähän.

Minähän olen kannabismyönteinen, sitä ei sovi unohtaa. Mutta olen sitä siitä syystä että minä osaan käyttää sitä oikein.En kaipaa viinaa, enkä itseasiassa mitään muutakaan päänsekoittajaa tuon rinnalle.Itseasiassa en pidä lainkaan siitä jos pääni on sekaisin. Niille kaikille jotka kannabiksesta ovat kiinnostuneita haluan sanoa sen, että älkää hyvät ihmiset käyttäkö edes viinaa ja kannaa sekaisin. Jos jostain sosiaalisesta paineesta johtuen tähän on ryhdyttävä, ensin se sätkä(t) ja sitten hieman mietoa (siideriä, kaljaa, tai viiniä) siihen päälle. Elämä on liian hieno asia tuhottavaksi, jos päihteitä käyttää, pitää ymmärtää leikkivänsä tulitikuilla puolillaan olevassa bensatynnyrissä. Koskaan ei olla liian varovaisia!

Kaikkea hyvää mielessään
Naapurin äijä
Kannabismyönteinen