Jäähyväiset aseille, on varmaan tuttu kirjana ja elokuvanakin. Pentti Linkolan haastattelua seurailen.
Hän on oman tiensä kulkija.
Minun uskoni-sarjassa.
Napoleon oli suuri sotapäällikkökin ja hänen mielilauseensa oli:
Kaksi on kovaa; sana ja miekka. Sana voittaa aina miekan.
Miten te koette asian ?
Hän on oman tiensä kulkija.
Minun uskoni-sarjassa.
Napoleon oli suuri sotapäällikkökin ja hänen mielilauseensa oli:
Kaksi on kovaa; sana ja miekka. Sana voittaa aina miekan.
Miten te koette asian ?
Vastaukset 38
Vanhimmat
"Sana" oli ensin, joten jospa se voittaa. Toivotaan niin. Hyvää yötä sinulle Hajupoika : )
Kumpaan luottaisimme enemmän.
Erään suuren maan presidentti lukee Raamattua päivittäin ja uskoon Jumalaan rukoillen tätä.
Luottaa kuitenkin omiin asevoimiinsa enemmän kuin "Kaikkivaltiaaseen..."
Menisimmekö mukaan Natoon, mitä ajattelette poikanne ratkaisusta palvella "sivarina?"
Minun poikani on tällä hetkellä siviilipalveluksessa. Olen siitä hyvin ylpeä ja arvostan lapseni päätöstä. Työ vanhainkodissa on kasvattanut lapsestani enemmän miehen, kuin omat tietoni ja kokemukseni armeijjasta. Jokainen saakoon valita tiensä ja arvomailmansa.
Tunnen paljon kantasolttuja ja voin sanoa, että juopompaa ammattikuntaa saa hakea. Että tämmöinen on meidän puolustus.
Pohjalaiset eivät ainakaan ymmärrä vieläkään asiaa. Ahtisaari ei saanut ääniä kun Marko-poika kehtaa olla lökäpöksy.
Vanhin poikani teki tällaisen ratkaisun itse ja käytti ajan sanan säilää heilutellen ilmeisen tuloksellisesti.
Ystäväni, siitä hänelle kertoessani, sanoi;"Älä vaan kerro kenellekään."
Sanoin olevani ylpeä rohkeasta itsenäisestä ratkaisusta. Huomaan sotilaallisuuden olevan yleisesti ihailtua.
Historia vilisee sotapäälliköitä ja miesten kuvat piirongin päällä ovat yleensä sotilaspukuisia.
Nyt olemme menossa Natoon, miinoista emme halua luopua ja ilma-aseisiin halutaan rahaa aivan tolkuttomsasti ja sitä annetaan.
Sanasta miestä ja sarvesta härkää.
Miksi joulurauhaa julistettaessakin päätetään tilaisuus Porilaisten marssin tahdissa.
Luehan sanat ja mieti.
Kari piirsi aikoinaan erään puolueen usein kypäräpäisena ja papin liperit kaulassa.
Lapuan Liikkeen Iikollit olivat useimmiten körttipappeja?
Raamatun Jumala on Herra Sebaot = Stojoukkojen Jumala, joka oli kiivas, kostaen jopa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.
Tarkoititko tuota kun puhuit Sanasta?
Maailma muuttuu pikavauhtia, ja kohta ilmeisesti Suomi kuuluu Natoon. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, kun en paljon ymmärrä niitä asioita. Sanovat (mikäli olen oikein ymmärtänyt), että Suomella säilyisi mahdollisuus päättää lähetetäänkö miehiä maailmalle vai ei. Mutta koska tilanteet tuntuvat muuttuvan ja vaihtuvan koko ajan, ei siihen ehkä voi luottaa.
Vanhakantaisesti ajattelisin niin, että vähän häpeäisin ja tuntisin epäonnistuneeni, jos poikani alkaisivat sivareiksi. Mutta tämä mielikuva on vain Suomen armeijasta (missä isämme taistelivat). Asia on aivan toinen, jos kyseessä onkin jokin Nato-armeija. Silloin kai se on yksi ja sama alkavatko sivareiksi, voisin jopa yllyttää.
Asiasta kysyisin.
Onko jollakin tietoa jostain käydystä sodasta, jolla olisi ratkaistu jokin ongelma ja luotu oikeudenmukaisempi ja parempi maailma edes sillä alueella asuvilla ihmisille.
Toinen maailamsota
Korean sota
Vietnamin sota
Persianlahdensota
Irakin sota
joitain mainitakseni. Kertokaa omia näkemyksiänne asioista.
Jos nyt jotain pitää sanoa:
Suomen armeijasta ja sen teoista:
Voin olla ylpeä itsenäisyydestämme. Miten olisi ollut Suomen ja koko Balttian tänään jos ei olisi silloin pantu yhtään hanttiin.
Venäjä on nyt kapitalistinen, mutta se ei ole yhtään haluttavampi meidän johtajaksi kuin ennenkään. Ruotsi piti meitä vuosisatoja takamainaan ja hyvänä puskurina idästä tulevaa uhkaa kohti.
Korean sota yms... ne on suurvaltojen sotia kaukana kotoa ja kuinka niiden on käynyt kun vastassa on ollut armeija jolla on motiivi puolustaa oikeuksiaan. Ei ole tullut halvaksi Vietnamin sota ja kun on motiivi ja armeija, voi jopa suurvallan yritys valloittaa maa jäädä haaveeksi.
Vastaan paneminen vähentää sotia joka tapauksessa kun hyvä lopputulos ei ole niin itsestään selvä. Mikä hallitusmuoto on oikea ja oikeudenmukainen? Joka tapauksessa maailma muuttuu (soti tai ei). Aina on uhka tulla valloitetuksi ja alisteuksi. Tuli siinä ruumiita tai ei. Sivarit ei edistä maailman rauhaa vaan mahdollistavat alistumisen. Siinä kuin uskonnotkin. Ei liene sama millainen johto esim. Suomen asioista päättää.
Sakokin oli pakko myydä Berettalle kun Elisabet osti kiinasta "halpoja" rynnäkkökivääreitä (n 30.000 eli kahden suomalaistehtaan tehtaan vuositilaukset) ja loput Itä-Saksasta. Tikkakoski oli suljettava. Nyt on aseet ja patruunat ostettava ulkoa jos aikoo sotia.
Kohta niitä aseita ei osata eikä pystytä edes valmistamaan. Onneksi ei mennyt kaikki työpaikat samalla.
Valmiudet pitäisi säilyttää!
Se edistää rauhaa.
Maanpuolustus ja rajojen vartiointi on aivan oikein. Eri liittoumien väliset raja-alueet ovat kriisiherkimpiä eikä Suomi saanut edes viime sodissa tukea itsenäisyystaisteluilleen. Isot päättivät, että Suomi kuuluu Neuvostoliiton etupiiriin Saksan "tuesta" huolimatta.
USA lähti tukemaan Etelä-Vietnamia - miten kävi?
Lähi-idässä taistellaan YK:n päätöksistä ja USA;n sotilaallisesta tuesta huolimatta todellinen rauha on utopiaa.
Bush sr antoi aikanaan Saddamille kaiken mahdollisen tuen vielä 1990 - seuraukset ovat nähtävissä.
Demokratiaan kuuluu erilaisten näkemysten esittäminen ja asiansa perusteleminen keskustellen.
Itse katselet varmaan maailmaa punaisten silmälasien läpi. Olen itse sellaisissa tehtävissä että näen asioita aika paljon. Juoppoja on joka ammattikunnassa. Katso viimesotiemme kulkua ja johtoa hyvin osasivat asiansa.
Ps. et kai vain ole kommari...
Meillehän sanotaan, että esivalta ei turhaan miekkaa kanna, mutta tuo sivarin isän puheenvuoro osoittaa, että maan hiljaiset eivät ole lainkaan vakuuttuneita väkivalloin tehtyjä ratkaisuja
lainkaan oikeutettuina.
Valitettavasti puolustusvoimiin hakeutuu sellaisia "miehiä" kuten kautta historian, että heille ei soisi minkäänlaista valtaa missään maassa.
Toivon, että luette kirjan:
Ludvik: Heinäkuu 1914
Se oli kirjoitettu, että nuoremme oppisivat eivätkä tekisi kuten kirjan otsikkoaikaan.
Yksikään kansa ei halunnut sotaa. Oli vain kourallinen niitä, jotka vääristelyin, salailuin, kieroiluin saivat sodan syttymään ja 9 miljoonaa
ihmistä menetti henkensä turhaan.
Sotaan syyllisistä kukaan ei kaatunut, ketään ei tuomittu.
Asiani ei ole lähteä sotilasvalan vannottuani ottamaan järeämpää kantaa asiaan, mutta hyvin taitamatonta oli usein touhu.
Kun Mannerheimristin ritarin kanssa hyvin paljon keskustellessamme olemme hyvin samoilla linjoilla niin...
Olen sodista keskustellut satojen sen kauhut kokeneiden kanssa joten aivan tuulesta en käsityksiäni ole temmannut.
En antais poikiani mihinkään sotaan, en Suomen, enkä Naton puolesta.
Isäni oli sodassa. Sen tuskan arvoista ei ollut Suomen itsenäisyys. En kertonut sitä isälle, mutta teille voin sen sanoa mielipiteenäni.
Ostasin pojilleni menoliput Brasiliaan. Ei mikään maapala ole oman lapsen hengen arvoinen.
Jostain kumman syystä meihin ihmisiin on syvään iskostunut sodan ja sotilaallisuuden ihannointi.
Armeijasta kieltäytvä on edelleen "mamis".
Isäni kaatui sodassa, mutta en milloinkaan ole tuntenut "venäläisvihaa" vaan usein ajattelen niitä typeriä suomalaisia sotahulluja, jotka tapattivat miehiään. Isäni kaatuessa kaatui yhdessä toivottomassa hyökkäyksessä 69 saman pitäjän nuorta miestä.
Sota ei ole tiettävästi koskaan ratkaissut mitään ongelmaa kuin kenties tilapäisesti. Hävinnyt on puolustaessaankin maataan aina syyllinen.
Viimeksi Irakin sota kaikkineen ainakin puoli miljoonaa syytöntä lasta, vammautuneita hyökkääjän sotilaita toiset puoli miljoonaa sekä heille syntyneet vammaiset lapset.
Vaikka Bush "voittaisikin" niin olemme tässä kaikessa maksumiehiä vielä hyvin pitkään.
Tuhoja ja kärsimyksiä ei rahalla koskaan korjata.
Maataan voi puolustaa muutenkin kuin ase kädessä.
Jokainen omalla paikallan työpaikalla, kotona ja kaikkialla voi toimia yhteisönsä, maansa ja perheensä hyväksi.
Tunnettu sotapäällikkö Napoleonkin sanoi:
- Kaksi on kovaa, sana ja miekka. Sana voittaa aina miekan.
Yhtenäisen ja yksimielisen kansan kimppuun harvoin hyökätään. Vahvat villieläimetkin vaanivat saaliikseen heikkoja, sairaita
ja laumastaan karanneita yksilöitä.
Pakeneminen osoittaa heikkoutta eikä Brasilia taida olla sekään "onnela".
Armeijaan tai sivariksi ryhtyminen on minusta poiken ja nykyään tyttöjenkin oma valinta. Vanhempien pitäisi olla sen verran aikuisia etteivät yritä väkisin tunkea heille omiaan näkemyksiään. Itselläni on 2 poikaa ja 2 tyttöä ja vanhin poika juuri tällähetkellä miettii kyseistä asiaa mennäkkö armeijaan ja siviilipalvelukseen......... Tietoa ja yms. olemme yhdessä etsineet.
Mielipiteeni ilmaisen vasta sitten kun hän tulee sitä kysymään.:D
Hyväksyn täydellisesti hänen päätöksen mikä se sitten onkaan.
Useaan kertaan olen itsekin tainnut kertoa, että en ole juuri ottanut kantaa lasten valintoihin, koulutuksen, elämänkumppanin, työn ja asumisenkaan suhteen.
Toinen pojista valitsi "sanan miekan" välineekseen aseellisen varusmiespalvelun sijaan
ja nuorempi kävi saaden siellä työelämässäänkin tarvittaviin taitoihin hyvän lisän.
Kummankaan kanssa ei juuri asiasta edes keskusteltu eikä oma kantani tainnut silloin olla edes esillä millään tavalla.
Valan vannottuani siirryin itse heti toimistoon ja olin "kirjuri vetelä." Hyödyllinen kokemus.
En usko, ettei vanhempien tehtävä olis opettaa lapsiaan, sen mukaan kuin itse tuntee oikeaksi.
Vanhemmalla kuitenkin on enemmän elämänkokemusta ( vaikkei olis viisautta ) kuin lapsella.
En toki itsekään kiellä ettenkö monesti olisi "tyrkyttänyt" täällä palstallakin omaa mielipidettäni ja näkemystäni.
Mikään ei ole mieluisampaa ja helpompaa kuin naapurin talon asuminen, siitähän taitaa jokaisella olla omakohtaisia kokemuksia niin neuvon antajana kuin neuvoja vastaanottavanakin osapuolena. Usein näistä neuvokeista tulee maan vaiva ja runsaudenpula - he kun sitten alkavat keskenään kinata oman neuvonsa paremmuuden puolesta eikä siinä auta edes sanoa -
Jäähyväiset aseille !
Viestini ei tarkoittanut ettenkö neuvoisi tai opettasi lapsiani. Tottakai opetan ja neuvon, mutta heidän selviä mielipiteitä kunnoittaen. En tyrkytä omia näkemyksiäni heille ainoana oikeana vaan sallin heille omia mielipiteitä ja kaikesta voi aina keskustella. Olen useasti huomannut että jotkut mielipiteeni ja uskomukseni ovatkin olleet perustelemattomia ja vanhentuneita. Usein kun keskustelee nuoren kanssa eri asioista yleenä heillä on faktaa mielipiteidensä taustalla.
Kun katselee historiaa niin useimmat riidat ovat olleet rajakiistoja. Ne eivät ole olleet juuri koskaan niin sopuisia kuin Aabrahamin ja Lootin, jossa Aabraham antoi toisen valita. Jos sinä menet oikealle niin minä menen vasemmalle, jos sinä itään niin minä poistun länteen.
Ensimmäinen veljesmurhan syy perustui vain uhrisavun paremmuuskiistaan.
Verikostokin tunnettiin jo alkuhistoriassa.
Olemmeko me muuttuneet, sivistyneet - tuskinpa.
Aseet vain vaihtuvat yhä useammin -
"silkkihansikkaisiin."
Puhut nyt kyllä asiaa ja riitaan tarvitaan vain kaksi ihmistä jotka eivät halua antaa periksi.
Yleensä ihmiset jotka ovat puolustuskannalla tai ahdasmielisiä heillä on heikko itsetunto.
Tieto luo tuskaa sekä avartaa ihmisen elämänkatsomusta.
Toivon hartaasti että nykyinen tieto määrä myös luo päättäjille määrätyn varovaisuuden(lue diplomatia) tehdessään erinäisiä päätöksiä.
Toivottavasti nämä sotahullut valtiomiehet tulisivat järkiinsä ja muutenkin punaniskaisuus häviäisi kokonaan.
Otin hyllystäni esiin kirjan: Emil Ludwik: Heinäkuu 1914/WSOY 1929
Kirja on omistettu:
POJILLEMME VAROITUKSEKSI
Nimiösivulla on mietelause:
"Ei olisi tarvinnut
olla mikään Bismark ehkäistäkseen
tämän kaikista sodista typerimmän."/Ballin
Toivon, että luet. Muutamasta kirjastosta sen saattaa löytää. Todella mielenkiintoisesti dokuntoiden kirjoitettu kirja.
Me tiedämme sen ottivatko pojat opikseen.
Ensimmäisen maailamsodan takana oli muutama kymmenen - joista ketään ei tuomittu eivätkä he kaatuneet itse taisteluissa.
Yhdeksän miljoonaa menetti henkensä näiden typeryyden takia. Siinä neljän vuoden taistelussa ei ollut yhtään maata joka olisi sanut pysyvää voittoa - kaikki hävisivät, paitsi aseteollisuus.
Paremmin et olisi voinut sanoa.
Maailma olisi paljon parempi jos kaikki yrittäisivät ottaa opikseen historiasta mutta ei.
Vanhan kansan sanonta tähänkin pätee.
Toivossa on hyvä elää ja uskossa on paras kuolla.
Vaikka pakanalapsi olenkin, muistan, että raamattu alkaa "ensin oli sana", vai muistanko väärin. Sana oli myöskin lopussa, joten se voittaa, mikäli siihen uskoo.
Alfa ja omega kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen. Jälleen saamme sanoa
olevamme samoilla linjoilla. Keskustelun tarkoituksenahan on saada asioihin sopuista ratkaisu.
Kertoessani tuosta Heinäkuu 1914 kirjasta, siinä käy selville niiden valheellisuus, salailu ja vääristely, jotka halusivat sotaa.
Tämähän käy ilmi tuosta Irakin sodasta, jolle ei näytä löytyvän mitään perusteita.
Tuomitaanko USA ja Bush sotasyyllisyyteen niin on toinen juttu. Moraalisesti ymmärrän itse asian olevan näin. Irak on suvereeni valtio - olkoon heillä millainen diktaattori tahansa niin hänet on asetettava puolueettoman tuomioistuimen tuomittavaksi kuten kuka tahansa rikoksesta epäilty ja syytetty. Oikeuden ratkaisua ei pitäisi mennä ennakoimaan.
Meillä on lakikirja ja kumma kyllä side silmillä oleva miekka kädessä - kummallista. Raamatussakin on paljon tekstiä, jossa väkivaltaa pidetään oikeutettuna.
Olen joskus hyvin ymmälläni.
Oon ymmärtänyt, että Vanha testamentti on vanhan liiton ihmisille, mutta sen jälkeen Jumala teki uuden liiton ja saatiin Uusi testamentti.
Oma ajatukseni on, että Jumala muuttui ja käänsi takkinsa, niin kuin on ihmisilläkin oikeus, kun huomaavat, että takki on väärin päin.
Jumala on kaikkiteitävä ja kaukaa viisas...
Meinasi taas mennä pala väärään kurkkuun kun kerrot, että jumala käänsi takkinsa ja teki uuden liiton. Me ihmiset taidamme olla pikkunilkkejä tuon herra Sebaotin rinnalla mitä takin kääntämisiin tulee. Vanhassa testamientissa hän oli kiivast ja kostava, katsoi kenen uhritulen otolliseksi tahtoi. Otti yhden kansan omakseen.
Ajattelehan, että me isinä ja äiteinä tykkäisimme vain yhdestä lapsesta.
Mitä tulisi perheessä, suvussa, heimossa, kansassa jos yksi olisi ylitse muiden ?
HS/Vesa Karonen kirjoittaa tänään Mannerheimista otsikolla "Konna ja valloittaja". Eräänä lähteenä hänellä on ollut Sotahistoriallinen aikauskirja 22/2003.
Me olemme luoneet Mannerheimista lähes jumalolennon. Hänen päiväkäskynsä taitaa löytyä kaikista kirjoistakin kullatuissa kehyksissä
kunniapaikalla.
Mannerheimin arvosteleminen koetaan maassamme lähes jumalanpilkkana. Voidaanko tästä joskus käydä asiallista ja kriittistä keskustelua -
aika näyttää.
Omassa itsessämme kuitenkin saamme mietiskellä oliko hän konna vai/ja valoittaja.
Jätän jäähyväiset aseille myös sanallisille
tällä palstalla - ainakin toistaiseksi.
Tuu kohta takaisin palstoille!
Päivärinnan johdolla keskustellaan puolustusvoimista EU:ssa johtavana oleva Gusav Hägglund pitää kaikkien varusmiespalvelusta välttämättömänä, Soininvaara kertoo ettei missään ole niin laajaa varusmiespalvelusta kuin meillä.
Johtamis- ja ryhmätyöskentelyn oppimisella perustellaan. Onko yritysten johtamisella vielä jotain opittavaa armeijan upseerikoulutuksesta.
Voitaisiinko näitä taitoja opettaa muun koulutuksen ja opintojen yhteydessä tehokkaammin.
Aikanaan armeijaan mennessä ihmettelin villakoirien metsästystä, päätimme hankkia patteriin pölynimurin v. 1959 päivärahoillamme.
on että joka maassa on oltava armeija. Jos se ei ole oma niin se on jonkin toisen.
Miten lie väkiluvultaan Suomea suuremmassa monen kulttuurin ja ainakin saksan. ranskan ja italian kielialueiden välillä?
Millainen on Sveitsin armeita?
Jos sillä ei ole omaa armeijaa niin kenen?
saa kuitenkin toivoa eikä kilpavarustelu sitä ainakaan vielä ole missään päin maailmaa liioin tuonut. Kun joku maa lisäää asevoimiaan, uudistaa kalustoaan nin tekee toinenkin ja siinähän sitä kisataan kunnes jossain paukahtaa - tähän saakka on aina jossain päin alkanut paukkua ja yllensä se tulee yllätyksenä.
Tehdyt rauhansopimuksetkaan eivät silloin päde.
Heikki Ylikangas kertoi juuri tv:ssa jatkosodasta, joka alkoi Suomen hyökkäyksellä Neuvostoliittoa vastaan pyrkimyksenä vallata menetetyt alueet. Myöhemmin se toki muuttui puolustussodaksi, mutta alkuasetelmat on myös syytä muistaa.
Oletteko ajatelleet, että nyt kun on rauhan aika, on meidän helppo olla suvaisevaisia eri palvelusmuotoihiin ja totaalikieltäytymisen suhteen. Kun sota tulee ja sodan jälkeen tilanne on aivan toinen.
Olisitteko katkeria minulle vai syyttäisittekö itseänne jos poikani säästyisivät terveinä ja teidän kuolisivat tai haavoittuisivat. Entä mitä ajattelisivat veljekset, joista toinen olis ollut sodassa, toinen ei?
Eilen katsoin pikkupojan kans tv:stä Kaunialan sotavammasairaalan miesten kommentteja rahan loppumisesta, nythän rahaa on sairaalan toimintaan vuodeksi. Yksi oli hiljaa, yksi puhui ääni väristen, kolmas kertoi, että ne lupasivat pitää meistä huolen. Ja lisäsi, että enää ei tarvi kuin viis vuotta. Sen jälkeen kaikki kolme nauroivat äänekkäästi.
Tästä sitten poika sai aihetta nukkumaan menessä kysyä, oliko pappakin juoksuhaudassa
-Oli se.
-Ampuiko pappa?
-Varmaan se ampui. Varmaan sillä oli silmät kiinni.
-Ei sillä voinut olla silmät kiinni, silloinhan se olis voinut osua johonkin. (itkien)
-Varmaan sillä oli silmät auki.
Sainaiheen 70 palstalla aloittaa keskustelun joten en siitä enempää tässä.
Kerroin myös Ludvikin Heinäkuu 1914 teoksesta ja siitä, miten huonosti me opimme historiasta. Teemme toistuvasti samoja virheitä.
Syntyykö todellista homo sapiensia ja jos niin milloin ?
Meidän tajuntaamme on iskostunut ja juurtunut kovin syvään se muinaisihmisen ajatus kun näkee purossa lastun; siellä on vihollinen, joka pitää tappaa !
Täällä palstallakin voisimme oppia rakentavassa keskustelussa, mutta hukkaamme tämän mahdollisuuden usein joutavanpäiväiseen kinasteluun.
Nikit ovat tärkeämpiä kuin esillä olevat asiat -
voisimmeko tässä asiassa kääntää joskus edes takkimme ?