vuosi sitte tää kaikki alko. ihastuin yhteen poikaan jota vanhempani eivät hyäksyneet. syitä on monia, en jaksa edes luetelle.
no jokatapuksessa mun vanhemmat kielsi mua tapaamasta sitä enää ikinä ja uhkas laitta välitki jo poikki jossen uskois niitä.
yritin sen sitte sillon aluks unohtaa muuten pystyny. mä oon viiltäny, itkeny ja tehny vaikka mitä et unohtaisin sen.
tänä iltana ku sanoin et meen sen kans syömää pitkästä aikaa, ku aattelin et ne on jo unohtanu sen asian, mutta ei.
alko aivan käsittämätön huuto. vaikka mitä ne on mun tekemisiä määräilee? oon kuitenki kohta aikunen ihminen ja ne ei ees tunne sitä et mitä ne on sitä arvostelemaa?
no ne huus ja raivos mulle siitä et en usko niitä, vaikka onhan mulla oma järki pääs ja tiiän kyllä minkälaisen ihmisen kans oon tekemisis.
sillon mulla jotenki naksahti pääs. se oli niinku tavallaa mulle viimene pisara. ei kenekää kestokyky oon rajaton. mun loppu siihen. mä oon jo vuoden yrittäny kestää niiden huutoo ja arvostelua ihmisestä jota ne ei edes tunne.
mun mieles alko välähdellä kaikkia ajatuksia. itsemurha, kotoa lähteminen, pistää itte välit poikki tai viiltää ranteet auki. mä en tajunnu yhtää mitä ajattelin ja tuntu niinku en olis ees "tuntenu" itteeni. jos käsitätte...
viiltäny en oo nyt puolee vuotee ku tajusin onneks et ei se mitää auta, ni säikähin oikee niinku omia ajatuksia.
mäki aloin huutaa. mä en oo varmaa ikinä ollu nii vihanen..
lopulta ku mut pakotettii omaan huoneesee ni mä aloin itkee. mä oon oikeesti nii väsyny tähän kaikkeen et mä en oikeesti enää jaksa.
tää vuosi on ollu yhtä helvettiä.
ne ei vaa tajuu kui ne pilaa mun elämän ja vaikka selittäisin ei ne tajuis.
monet illat vaa itken sitä väsymystä ja en saa enää ees nukuttua.
eli onko mulla joku masennus?
sori, tuo oli varmaa aika sekavasti kirjotettu mut mun on vaikee laittaa ajatuksia sillee 'paperille'. paljo helpompi olis puhuu mut se nyt ei oikee oo mahollista.
oon muute 15 v.
kiitos.
no jokatapuksessa mun vanhemmat kielsi mua tapaamasta sitä enää ikinä ja uhkas laitta välitki jo poikki jossen uskois niitä.
yritin sen sitte sillon aluks unohtaa muuten pystyny. mä oon viiltäny, itkeny ja tehny vaikka mitä et unohtaisin sen.
tänä iltana ku sanoin et meen sen kans syömää pitkästä aikaa, ku aattelin et ne on jo unohtanu sen asian, mutta ei.
alko aivan käsittämätön huuto. vaikka mitä ne on mun tekemisiä määräilee? oon kuitenki kohta aikunen ihminen ja ne ei ees tunne sitä et mitä ne on sitä arvostelemaa?
no ne huus ja raivos mulle siitä et en usko niitä, vaikka onhan mulla oma järki pääs ja tiiän kyllä minkälaisen ihmisen kans oon tekemisis.
sillon mulla jotenki naksahti pääs. se oli niinku tavallaa mulle viimene pisara. ei kenekää kestokyky oon rajaton. mun loppu siihen. mä oon jo vuoden yrittäny kestää niiden huutoo ja arvostelua ihmisestä jota ne ei edes tunne.
mun mieles alko välähdellä kaikkia ajatuksia. itsemurha, kotoa lähteminen, pistää itte välit poikki tai viiltää ranteet auki. mä en tajunnu yhtää mitä ajattelin ja tuntu niinku en olis ees "tuntenu" itteeni. jos käsitätte...
viiltäny en oo nyt puolee vuotee ku tajusin onneks et ei se mitää auta, ni säikähin oikee niinku omia ajatuksia.
mäki aloin huutaa. mä en oo varmaa ikinä ollu nii vihanen..
lopulta ku mut pakotettii omaan huoneesee ni mä aloin itkee. mä oon oikeesti nii väsyny tähän kaikkeen et mä en oikeesti enää jaksa.
tää vuosi on ollu yhtä helvettiä.
ne ei vaa tajuu kui ne pilaa mun elämän ja vaikka selittäisin ei ne tajuis.
monet illat vaa itken sitä väsymystä ja en saa enää ees nukuttua.
eli onko mulla joku masennus?
sori, tuo oli varmaa aika sekavasti kirjotettu mut mun on vaikee laittaa ajatuksia sillee 'paperille'. paljo helpompi olis puhuu mut se nyt ei oikee oo mahollista.
oon muute 15 v.
kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä että toi on varmasti raskasta ja sillee, mutta melkein kaikilla sun ikäisillä on jossain vaiheessa ongelmia vanhempien kanssa.. Joillakin suurempia joillakin pienempiä.
Ja ne ei varmasti tarkoita mitää pahaa sillä että ne kommentoi sitä sun "miestä", tää maailmas vain on kaikkia ihme hörhöjä ja äitis ja isäs yrittää suojella sua sellasilta.. Sä silti oot vasta 15..
Mutta, toivottavasti voit jo paremmin ja hyvää talven jatkoa =)