Mustanaamion eeppinen paluu

...mutta hauskaa! Nerokasta, briljanttia, mahtavaa!

Olin työskennellyt ja yli 30 vuotta pianonvirittäjänä ja arvelin jo kuulleeni kaiken mahdollisen siitä aiheesta. Menin sitten kerran pahana krapula-aamuna virittämään pianonkieliä asiakkaalle, jolla oli samaan aikaan kirvesmies töissä talossaan. Kirvesmies kulki vähän väliä ohitseni ja vilkuili puuhiani. "Kuulkaas nyt", hän sanoi lopulta erittäin vittumaisella äänensävyllä. "Jos te kerran pidätte pianon soitosta noin kovasti, niin teidän kyllä tosiaan kannattaisi ruveta ottamaan tunteja." Olisittepa nähneet kirvesmiehen yllättyneen ilmeen, kun nousin siltä seisomalta paikaltani ja kuristin hänet hengiltä pianonkielellä.

Sairaanhoitajaharjoittelija ohjasi kehitysvammaisten vesiterapiaa. Hän huomasi, että yksi ullakontuulettaja ei ollut vielä altaassa, ja niinpä hän ojensi kätensä auttaakseen miehen veteen. "Tulehan nyt kehari. Minä kyllä pidän sinusta huolta.", hän sanoi . Hourulainen hymyili ja vastasi nasakkuutta tavoitellen: "Mgbl njgga jkzrrl ba, bli blog hhhnggä!", ja laski alleen.

Me geologian opiskelijat lähdimme kolmeksi päiväksi kenttätutkimuksiin vuoristoiseen maastoon. Eräässä luolassa seurasimme opasta kaikkein syvimpiin osiin. Kun opas sammutti valon, täydellinen pimeys nielaisi meidät sisäänsä. "Mahtavaa!" huudahti yksi opiskelutovereistani. "Voi kun olisi tullut kamera mukaan!" Luonnollisesti kolkkasimme tuon idiootin taskulampulla ja jätimme hänet luolaan mätänemään.