Olen 16-vuotias tyttö takanaan raskas ja vaikea menneisyys.Minulla on ihana perhe,mutta jostain syystä olin jatkuvasti alla päin ja koulussa meni surkeasti.Elin vain omassa maailmassani ja jossain vaiheessa en enää uskaltanut edes ovesta ulos lähteä.Itsemurha oli minun ratkaisuni ja jouduin hoitoon sitä yritettyäni.Nyt elämä näyttää menevän parempaan suuntaan ja olen selvinnyt pahimmasta. Nautin asioista ja ystäviä on. Mutta menneisyyttä on vaikea jättää taakseen,koska se vaanii joka nurkan takana.On helppoa alkaa taas haukkumaan ulkonäköään ja omaa itseään.Lievä viiltely jatkuu (yritän kuitenkin olla tekemättä syviä koska en halua jäävän pahoja arpia) ja ehkä sen takia koska jos en normaali voi olla niin yritän olla sitten niin epänormaali kun vaan voin.Eli jos tämän sattuu jostain ihmeen syystä lukemaan joku samantapaisen menneisyyden omaava ja viiltelystä kärsivä niin toivon että otat yhteyttä. Minulla on hotmailin msn ja cami joten voisimme tutustua perusteellisesti :)
Olisi mahtavaa saada kaveri joka ymmärtää ja jonka kanssa verrata kokemuksia.Kaveri jonka nähden ei tarvitse hävetä itseään.
PS: Jos joku näsäviisas jästipää on aikomassa jättää omasta mielestään nerokkaan kommentin ehdotan että tunget sen sinne omaan perseeseesi.
Enkä jaksa vaivautua vastaamaan myöskään kenenkään ns. psykiatrin apu/neuvoviesteihin koska niitä olen jo kurkkua myöten täynnä.
Olisi mahtavaa saada kaveri joka ymmärtää ja jonka kanssa verrata kokemuksia.Kaveri jonka nähden ei tarvitse hävetä itseään.
PS: Jos joku näsäviisas jästipää on aikomassa jättää omasta mielestään nerokkaan kommentin ehdotan että tunget sen sinne omaan perseeseesi.
Enkä jaksa vaivautua vastaamaan myöskään kenenkään ns. psykiatrin apu/neuvoviesteihin koska niitä olen jo kurkkua myöten täynnä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
itse olen sairastanut masennusta jo vuosia.. siihen on monia syitä joita en tässä viitsi kertoa.. En pääse myöskään irti menneisyydestä, vaan se tulee mieleen joka hetki, melkein missä tilanteessa tahansa :(
käsivarteni on arpien peitossa, osa jo vaaleita, osa vielä melko tuoreita.
minä vihaan lausetta "kyllä se siitä"... se on lause, jonka sanominen ei helpota yhtään oloa..
Meinäsi silmät tippua syliin kun näin nopeasti tuli vastaus.
Minun maili on [email protected]
Eli laita meseen jos sinulla sellainen on tai kirjoittele...
Todella samanlaisia tuntemuksia. ei minullakaan päällisinpuolin näyttäisi mitenkään huonosti menevän. Mutta ahdistaa silti. Koulukiusaamista on takana 8 vuotta. Ahdistamaan alkoi yläasteiässä. Nyt olen siis 15. Elämä ahdistaa. Ei vain tahtoisi löytyä jaksamista jatkaa tätä kärsimystä. Perheen sisällä on erilaisia ongelmia. Ahdistus kasvaa päivä päivältä. Psykologeista ei apua. Yksinäinenkin olen ollut jo liian kauan...
Jos haluatte puhua henkilökohtaisesti niin kirjottakaa tai laittakaa meseen [email protected]
mulla meni koko yläaste ja osa lukiostaki samanlaisissa "tunnelmissa..." nyt näin jälkeenpäin alkanu miettimään sitä viiltelyä ja kaikkee... arvet jäi... ruma muistutus kaikesta paskasta... jollain ne aina yrittää peittää... hävettää kun joku näkee ja kysyy mitä ne on, mistä tullu tms. vaikeetahan tää kaikki välillä on mutta koita kestää!!!