Olen joutumassa sairaalahoitoon syömishäiriön (anoreksia)takia. Onko kellään kokemuksia sellaisesta? Jotenkin pelottaa mennä sinne, ja viimiseen asti yritin sen välttää. Onko siellä esim. pakko syödä, ja mitä tapahtuu jos kieltäytyy? Luulen, että mulle tulee tollasia tilanteita eteen. Entä onko sairaalassa joku tietty päiväohjelma tai yleensä mitään tekemistä..? Lääkäri arvioi, että mun pitäs olla sairaalassa ehkä joku 2kk. Saankohan esim. ulkoilla tai käydä välillä jossain muualla? Olen jo täysi-ikäinen ja toivonkin, ettei elämä sairaalassa ole kovin rajoitettua. Kaikki kenellä on asiasta tietoa ja/tai kokemusta, kuulisin niitä mielelläni..
Sairaalaan
mira
4757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Syömään pakottaminen on samaa kuin kieltäisi syömästä! Näin ei tehdä. Syömisen "pakko" voi tulla vain sisältäpäin, kun tietää miksi syö ja mitä siitä seuraa.
Yksi vihje sinulle. Mieti seuraavaa: jos voisit jotakin syödä, mitä se voisi olla?
Hei! Jos olet noin viisas, että havaitset itselläsi jo syömishäiriön, niin miksi et sitten itse tee asialle mitään!!?? Jos alkaisit nyt syödä, et ehkä joutuisi sairaalaan, eikä sinun tarvitsisi sitä sairaalaan joutumista pelätä!!
Minä pääsin äskettäin pois sairaalasta. En ollut siellä syömishäiriön takia, vaan äkillisen vakavan sairastumiseni vuoksi. Voin todella sanoa, että tuli heti ensimmäisenä iltana itku ja ikävä kotia! Päivät olivat todella kurjia, ja liikkumista valvottiin koko ajan. Itsekkin kyllä sairastan ilmeisesti jonkinlaista syömishäiriötä, mutta ihme ja kyllä, kukaan ei sairaalassa huomannut mitään... Nyt en ole kotiutukseni jälkeen syönyt juuri mitään, ja tälläinen ruokahalottomuus on helppo laittaa ''sairauteni'' piikkiin, vaikka itse tietoisesti vältän syömistä...
Toivotan sinulle pikaista parannusta, ja toivon myös itse, että en todellakaan enää laihdu kiloakaan..
ai miksei hän tee itselleen mitään, jos tietää että on häiriö? kuule, ensiaskelhan se on, että tajuaa, että itellä on ongelma, mutta ei se hyvä immeinen niin helppoa ole. ei se sairaus siitä mihinkään katoa, että sen tajuaa, että on sairas...
mene rohkeesti vaan .aattelle että sinua halutaan auttaa,ei pakottaa mihinkään.