do dih, oon inhottavassa tilanteessa..olen seurustellut reilut puolitoista vuotta nykyisen poikakaverini kanssa.hän on ensimmäinen seurustelukumppanini koskaan.meillä menee suht.koht. hyvin, mutta hän ei pysty,ei osaa rakastaa ketään, ei myöskään mua, mutta välittää kyllä. se tuntuu inhottavalta, koska itse rakastan tod. paljon tätä!!nyt oon tavannu aivan ihanan ihmisen, joka on ollut jo jonkin aikaa kiinnostunut musta ja itekkin oon ihastunut siihen.me silloin tällöin nähdään ja soitellaan lähes päivittäin. kerran kännissä tuli myös suudeltua! kamala olo tästä!en tiedä nyt haluanko jatkaa suhdetta vaiko vaihtaa kohdetta..en osaa tehdä päätöstä!!en edes tiedä mikä olisi kannattavinta..olen sen verran nuori, että tässä vaiheessa elämää kannattaisi kyllä kokeilla erilaisia suhteita vielä!äh, en tiedä..onko kenelläkään koskaan ollut vastaavaa tai lähellä olevaa tilannetta??!
apua!!!
*****
2476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No eipä ole moista tilannetta ollut. Mut mun mielestä siis tämä vain mun näkökulma liikut vähän harmaalla alueella. Mä luokittelisin ton jo pettämiseks ja sitä taas en hyväksy puolin enkä toisin.. Mut sullahan voi tietty olla eri "pelisäännöt" eli vapaampaa.
Sun on pistettävä asiat vaakaan. Toisel puolel on tää ihastus, katot siitä mikä siinä painaa. Ja mitä se todella haluaa... esim. vaan jotain seksiä tms. tai sitten jotain muuta mut mitä? selvität sen. Sit toisel puolel vaakaa asetat sen jonka kans oot ollu pitemmän aikaan. Mitä siinä sytyttää. Ja entä jos pohjimmiltaan rakastaakin sua, ei vaan uskalla näyttää. Tai onko kenties niin et hän ajan kans etenee eli rauhas? Kysy vaikka suoraan mitä haluaa, olette sentään olleet jo pitkään yhdessä ja keskustellakin voi :D
Sit vaan katot kumpi on aidompaa. Pettämistä en kuitenkaan, kuten jo sanoin suosittele. Mieluummin jos jo tiedät et sen toisen kanssa ei onnistu niin sanot et tää ei toimi. Pettämäl ei tuu muuta kuin pahaa oloa eikä se ole edes reilua.
tosta oli ihan apua..kiitti:) joo en mäkään hyväksy oikeen pettämistä, ja sikshän mulla onki niin kamala olo kaikesta..:/ en tiiä mitä oikeen ajattelin sillon kännissä..vaikka olikin ongelmia sillon oman poikakaverin kaa...se muuten tietää, et oon nähny sitä toista silloin tällöin ja et se soittelee..en salaile sitä..tuli varmaan sellanen käsitys??:) vaikka eipä se siitä oikeen tykkää..se ihastus on vakavissaan kuulemma mun suhteen.se kohtelee mua muutenkin ihanasti;) ja oon puhunu oman poikakaverinikin kaa jo asioista..se ei vaan osaa rakastaa ketään..siks kai et se ei koskaan oo saanu rakkautta keneltäkään:( tämä taas ei kohtele niin hyvin..tuntuu välillä, ettei se arvosta mua lainkaan..mut kuten jo sanoin, ni rakastan sitä, enkä osaa päästää irti, vaikka ehkä haluaisinki..en tiiä miks puran näitä huoliani tänne..ehkä yritän helpottaa oloani?!