Jossain kaukana
Hälytyskellot eivät tavoittaneet vartioivia gorilloja, eivätkä ketään, joiden kauluksissa oli merkkejä enemmän kuin muilla. Näin pitkälle se ei ollut aiemmin mennyt. Nyt oli aivan kamala kiire, mutta samalla kaikella oli järjestyksensä. Kuvaajat ottivat kuvia nopeammin ja tarkemmin. Valotusten piti olla kohdallaan. Katosin väkijoukkoon oksentamaan.
Selvien todisteiden puuttuessa kaikkia kuulusteltiin. Pako ei ollut kuitenkaan kenenkään vika. Kaikki tiesivät, että häkit olivat heikkoja. Niiden kunnostamisesta oli tehty lukuisia ehdotuksia. Luonnollisesti gorillat olivat tehneet virheet, kun olivat poistuneet reaktioalueelta, mutta edesvastuuseen niitä tuskin saataisiin.
En jaksanut liikkua, joten tein kaiken vain mielessäni. Otin jotain ja tein sille jotain. En nähnyt unta, mutta joskus kävin oudolla rajatilalla. Oveen koputtaminen kävi korvaani. Se todella särki rauhallisen hetkeni. Selkeästi humalassa oleva virkamies pyysi minua astumaan ulos huoneistostani. Olin tottunut huijareihin, mutta tämä voitti kaikki aikaisemmat. Soitin järjestyskoirille, jotta ne häätäisivät ukon tiehensä.
Päivä sujui siivoamisen merkeissä. Edellisen iltapäivän tapahtumat palasivat outoina yksittäispakattuina kuvina tajuntaani. Kuulusteluissa olin sanonut kaiken oleellisen. Verta, ihmisiä ja pakokauhua oli kuin elokuvissa, joita en ollut koskaan nähnyt. Vankiloiden järjestyssääntöjä oltiin jo uudistamassa. Kameroita lisättäisiin ja vartijoille annettaisiin lisää valtaa. Pelkäsin tulevaa.
Useat omat maailmamme, joissa koostuvat tuntemuksemme ja toiveemme. Useat tajunnat, joiden kohtaaminen on epävarmaa. Selkeät ääriviivat vain sattuvat puuttumaan oikealla hetkellä. Joskus on vaikea kaatua, kun tietää kaatuvansa. Keksityt hahmot, järjettömän edustajisto, luo sisäisiä mallejaan. Joku huutaa, joku on pulassa, joku on jo nähty. Minä en jaksanut edes huutaa, kun poliisi laittoi ruokaa suuhuni.
Olin liian kauan ollut täällä. Olin oppinut säännöt omikseni. Niinhän he halusivat, mutta samalla jotain oli kadonnut. Selvästi olin ajautunut liian kauas todellisuudesta, ja välillä tuntui, että niin oli parempi.
Hälytyskellot eivät tavoittaneet vartioivia gorilloja, eivätkä ketään, joiden kauluksissa oli merkkejä enemmän kuin muilla. Näin pitkälle se ei ollut aiemmin mennyt. Nyt oli aivan kamala kiire, mutta samalla kaikella oli järjestyksensä. Kuvaajat ottivat kuvia nopeammin ja tarkemmin. Valotusten piti olla kohdallaan. Katosin väkijoukkoon oksentamaan.
Selvien todisteiden puuttuessa kaikkia kuulusteltiin. Pako ei ollut kuitenkaan kenenkään vika. Kaikki tiesivät, että häkit olivat heikkoja. Niiden kunnostamisesta oli tehty lukuisia ehdotuksia. Luonnollisesti gorillat olivat tehneet virheet, kun olivat poistuneet reaktioalueelta, mutta edesvastuuseen niitä tuskin saataisiin.
En jaksanut liikkua, joten tein kaiken vain mielessäni. Otin jotain ja tein sille jotain. En nähnyt unta, mutta joskus kävin oudolla rajatilalla. Oveen koputtaminen kävi korvaani. Se todella särki rauhallisen hetkeni. Selkeästi humalassa oleva virkamies pyysi minua astumaan ulos huoneistostani. Olin tottunut huijareihin, mutta tämä voitti kaikki aikaisemmat. Soitin järjestyskoirille, jotta ne häätäisivät ukon tiehensä.
Päivä sujui siivoamisen merkeissä. Edellisen iltapäivän tapahtumat palasivat outoina yksittäispakattuina kuvina tajuntaani. Kuulusteluissa olin sanonut kaiken oleellisen. Verta, ihmisiä ja pakokauhua oli kuin elokuvissa, joita en ollut koskaan nähnyt. Vankiloiden järjestyssääntöjä oltiin jo uudistamassa. Kameroita lisättäisiin ja vartijoille annettaisiin lisää valtaa. Pelkäsin tulevaa.
Useat omat maailmamme, joissa koostuvat tuntemuksemme ja toiveemme. Useat tajunnat, joiden kohtaaminen on epävarmaa. Selkeät ääriviivat vain sattuvat puuttumaan oikealla hetkellä. Joskus on vaikea kaatua, kun tietää kaatuvansa. Keksityt hahmot, järjettömän edustajisto, luo sisäisiä mallejaan. Joku huutaa, joku on pulassa, joku on jo nähty. Minä en jaksanut edes huutaa, kun poliisi laittoi ruokaa suuhuni.
Olin liian kauan ollut täällä. Olin oppinut säännöt omikseni. Niinhän he halusivat, mutta samalla jotain oli kadonnut. Selvästi olin ajautunut liian kauas todellisuudesta, ja välillä tuntui, että niin oli parempi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.