Olimme päivällä luistelemassa pienten poikiemme kanssa Tampereen Annalassa, koulun kentällä.
Isompia poikia pelaili jääkiekkoa, poikia oli noin kymmenkunta.
En edes aluksi kiinnittänyt mitään huomiota, mutta sitten yksi pojista alkoi mölisemään kovaan ääneen, tyypillistä 12-15v. pojan ajatuksenjuoksua laukoi suustaan niin että koko luistelukenttä raikui.
Hän selvästi sanoillaan kiusasi 9-10v. poikaa ja haukkui tätä, kysellen mm. pojan seksikokemuksista. Muut lähtivät mukaan. Pikku pojan kaveri lähti toiselle maalille pelaamaan.
Tilanne oli hirveä.
Omat lapseni ovat vielä alle 6v. ja mietin kokoajan pitäisikö mennä väliin ja olisin heti mennytkin jos isompi olisi käynyt käsiksi,onneksi niin pitkälle ei kiusaaminen mennyt.
Mutta siitä pikkuteinistä olisi voinut hyvin uskoa että kohta sattuu jotain typerää.
Aina joka ikäluokkaan mahtuu kiusaajia, jotka varmasti kotioloissa ovat ihania lapsia mutta kova näyttämisen halu iskee kaveriporukassa ja silloin joku, ihan kuka vaan osuus silmätikuksi ja saa kärsiä.
Enkä niin huolissani ole kiusaajan tulevaisuudesta sillä hän varmasti selviää vaikka hieman väärin keinoin.
Kun taas tämä pienempi #kiusattu# joka syyllistää itseään siitä että hän on niin huono kun häntä kiusataan.
Kuinka hän selviää? Miten siihen reagoi? kuinka katkeraksi tuleekaan? Tai kuinka vahvaksi kasvaa?
Olisi mielenkiintoista kuulla kiusatuilta tai kiusaajilta kuin myös vanhemmilta jotka tietävät oman lapsensa taustasta? onko teitä?
Miten reagoitte asiaan?
Ja miten saisi sellaisen typerän, loukkaavan kiusaamisen loppumaan? mitä voi tuolle ärsyttävälle suunsoittajalle tehdä? Mitä sanoa?Onko kukaan saanut ketään muutumaan/lopettamaan?
Mikä voisi auttaa? Miksi satuttaa?
Jokainen lapsi on jollekin tärkeä (toivottavasti)ja pienenä hellitty rakkaudella...
Mutta lapsi tarvitsee hellyyttä myös isona ja sitä varten on vanhemmat jotka ovat hellyydellään lapset tänne saattaneet!
Puhukaa ja seuratkaa lapsienne elämää että saataisiin nilkit kesyiksi!
Isompia poikia pelaili jääkiekkoa, poikia oli noin kymmenkunta.
En edes aluksi kiinnittänyt mitään huomiota, mutta sitten yksi pojista alkoi mölisemään kovaan ääneen, tyypillistä 12-15v. pojan ajatuksenjuoksua laukoi suustaan niin että koko luistelukenttä raikui.
Hän selvästi sanoillaan kiusasi 9-10v. poikaa ja haukkui tätä, kysellen mm. pojan seksikokemuksista. Muut lähtivät mukaan. Pikku pojan kaveri lähti toiselle maalille pelaamaan.
Tilanne oli hirveä.
Omat lapseni ovat vielä alle 6v. ja mietin kokoajan pitäisikö mennä väliin ja olisin heti mennytkin jos isompi olisi käynyt käsiksi,onneksi niin pitkälle ei kiusaaminen mennyt.
Mutta siitä pikkuteinistä olisi voinut hyvin uskoa että kohta sattuu jotain typerää.
Aina joka ikäluokkaan mahtuu kiusaajia, jotka varmasti kotioloissa ovat ihania lapsia mutta kova näyttämisen halu iskee kaveriporukassa ja silloin joku, ihan kuka vaan osuus silmätikuksi ja saa kärsiä.
Enkä niin huolissani ole kiusaajan tulevaisuudesta sillä hän varmasti selviää vaikka hieman väärin keinoin.
Kun taas tämä pienempi #kiusattu# joka syyllistää itseään siitä että hän on niin huono kun häntä kiusataan.
Kuinka hän selviää? Miten siihen reagoi? kuinka katkeraksi tuleekaan? Tai kuinka vahvaksi kasvaa?
Olisi mielenkiintoista kuulla kiusatuilta tai kiusaajilta kuin myös vanhemmilta jotka tietävät oman lapsensa taustasta? onko teitä?
Miten reagoitte asiaan?
Ja miten saisi sellaisen typerän, loukkaavan kiusaamisen loppumaan? mitä voi tuolle ärsyttävälle suunsoittajalle tehdä? Mitä sanoa?Onko kukaan saanut ketään muutumaan/lopettamaan?
Mikä voisi auttaa? Miksi satuttaa?
Jokainen lapsi on jollekin tärkeä (toivottavasti)ja pienenä hellitty rakkaudella...
Mutta lapsi tarvitsee hellyyttä myös isona ja sitä varten on vanhemmat jotka ovat hellyydellään lapset tänne saattaneet!
Puhukaa ja seuratkaa lapsienne elämää että saataisiin nilkit kesyiksi!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisit mennyt väliin, kun olit paikalla. Ilman muuta!! Jos moista kuulee, on siihen puututtava. Muutoinhan antaa selllaisen viestin, ettei sillä ole väliä.
Vanhempieni naapurissa asustaa kaksi tenavaa, n. 4. luokkalaisia, tyttö ja poika. Pihassa asustaa myös muita lapsia, jotka ennen olivat pikku enkeleitä. Näiden muutto kuitenkin sai kaikki pihan lapset muuttumaan pieniksi hirviöiksi! Ekana päivänä uudet lapset - sanotaan vaikka Matti ja Maija - varastivat pihaltamme tikkataulun ja tikat ja viskasivat ne viereiseen metsään. He huutelivat minulle ja muille pihan "nuorille" sellasia törkeyksiä, mitä ei voi tässä sanoa. Minut he olivat ottaneet silmätikukseen. Heidän vanhemmilleen kävin parit kerrat sanomassa lastensa käyttäytymisestä, mutteivät heidän pikku enkelinsä sellasta tekisi!
Olin juuri saanut autooni uudet maalit, niin kakarathan ottivat ja leikkivät kuulasotaa parkkipaikalla, heittelivät hiekkaa ja istuivat autoni konepellillä hiekkaisilla housuillaan. He laikkivät joka päivä parkkipaikalla. Eikö heille oltu opetettu, ettei siellä saa leikkiä?? Välillä oikein toivoin, että he jäisivät auton alle joku päivä. Parkkipaikalle nimittäin oli tiukka mutka-ylämäki, johon varsinkin talvella piti autolla ottaa vauhtia.
Ei auttanut kiltisti sanomiset heidän touhuistaan lapsille, eikä heille huutaminen (muutaman kerran pinna katkes). Ilman vanhempiensa valvontaa he ovat hirviöitä, vanhempiensa seurassa he ovat enkeleitä. Näin kaksinaamaisia lapset(kin) voivat olla. Käytöstapoja vanhempien pitäisi opettaa, mutteivät he usko, mitä nämä ilman valvontaa tekevät.
Tätä jatkui pari vuotta, ja jatkuu vieläkin, minä onneksi asun muualla nyt. Halleluja!
Minä olin varsin ilkä pikkutyttö. Houkuttelin kaverini mukaan kiusaamaan, "uhriksi" katsottiin sellaisia "helppoja tapauksia", kilttejä tyttöjä tai itseään pienempiä.
Olin 10-12 v.
Kiuusaaminen ei ollut fyysistä. Vähän tarrattiin kiinni, huudeltiin ja nimiteltiin.. minä siis etunenässä.
MIksi?
Luultavasti siksi, että minä kiusattiin koulussa. Seisoin seinän vierellä yksin, minua ei huolittu joukkoon, ei edes jumppatunnilla joukkueeseen, vaikka olin hyvinkin liikunnallinen ja ketterä eikä pelien häviö koskaan ollut minun "vikani". Innolla osallistuin, mutta eihän minulle annettu mahdollisuutta, kun en saanut palloa, ja olin se viimeinen joka valittiin joukkueeseen ja jos joukkue valittiin 1-2-1-2 -periaatteella, joukkueen kapteeni oli pettynyt kun minä olin joukkueessa...,
Siinä seinää vasten seistessä pojat kävi huutelemassa ja nimittelemässä.. tytöt ei huoleineet joukkoon, pilkkaisivat selän takana.
Opettaja oli sitten oma lukunsa..
Luulen, että minun piti "purkaa" paha oloni kiusaamalla muita.
En nauttinut kiusaamisesta. JÄlkeenpäin aikuisena olen hävennyt ihan tosissaan.
Jos näet kiusaamista, ja puutut siihen, puutu asiallisesti. Siellä pohjalla on kuitenkin kiva lapsi, joka haluaa ja hakee huomiota mutta väärällä tavalla. Älä hauku: senkin idiootti. Sano, että teko on typerä. Ehkä se ei auta mitään, mutta itsellesi jää parempi mieli.
Olen tutkinut päiväkoti-ikäisten lasten välistä kiusaamista ja lukenut paljon kirjallisuutta tästä aiheesta.
Aikuisten tehtävänä on olla sallimatta kiusaamista. Fyysinen tai henkinen, molemmista tulee pahat arvet, jos kiusaamista ei saada loppumaan.
Lapsen lähellä olevien aikuisten (vanhemmat, opettaja, valmentaja...) pitäisi kaikkien yhdessä keskustella kuinka puututaan kiusaamiseen. Niin kiusattu kuin kiusaaja tarvitsevat apua. Lapset on hyvä ottaa tällaiseen tilaisuuteen mukaan, ja antaa heidän miettiä ratkaisuja ongelmaan.
Kertomasi tilanteessa lapset ovat vielä ala-asteikäisiä. Heidän ongelmiin on helpompi puuttua kuin murkkuikäisten ja viimeistään tuossa vaiheessa ongelmiin tulisikin puuttua, ettei kiusaaminen vain kasva.
Olisit voinut mennä poikien luo ja sanoa ettei tuo varmasti tunnu kiusatusta mukavalta. Kysyä saako noin tehdä? Sanoa kiusatulle muutaman rohkaisevan sanan. Kysyä onko kiusaamista tapahtunut ennen?
Eihän tämä yksi puuttuminen varmasti lopettaisi kiusaamista, mutta se antaa lapsille oikean tiedon siitä, ettei se ole sallittua. Kiusatusta tuntuisi että joku välittää, ettei hän olekkaan vain väärän näköinen/kokoinen, tyhmä ja huono kaikessa.
Melko sekava selitys tuli, mutta toivottavasti avasin uusia ajatuksia.