Uskovaisia usein moititaan tuomiohenkisyydestä, vaikka tuomiovalta kuuluu yksinomaan Jumalalle. Miksi moititaan, sitä yritän nyt selventää Jumalan sanan valossa. Tekstini on pitkä, mutta yrittäkää lukea ajatuksella.
Haluamme armahtaa syntisyytensä tuntevaa, katuvaa ihmistä, kuten Jeesus on kehottanut: ”armahtakaa, niin kuin Isännekin armahti” Olisi helppo olla kaikkien mieliksi, ja olla kehottamatta ihmisiä parannukseen, mutta se ei ole raamatun mukaista, eikä Jumalan tahto. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pääsisivät taivaaseen. Ihmisiä kehotetaan tekemään parannus ja uskomaan evankeliumi. ”mutta joka ei usko, se on jo tuomittu” ja Jumala on tuomarina, ei ihminen! Jumalan valtakunnassa toki myös joskus voidaan sitoa ihminen synteihin, joka on Kristuksen kirkkolain mukaista; ”jos hän ei seurakuntaa kuule, pidä häntä pakanana ja publikaanina!” Tällöin ihmistä on nuhdeltu synnistä, eikä hän ole nähnyt omaa syntisyyttä eikä halunnut nöyrtyä Jumalan edessä parannukseen.
Raamattu ei siis anna ihmiselle kuin kaksi vaihtoehtoa; Jumalan valtakunta ja maallinen valtakunta.
Jumalan valtakunta on jätetty maan päälle uskovaisiin ihmisiin ympäri maailmaa. Eli ei voida sanoa, että se on ”tuolla”, konkreettisesti rajattu alue tai paikka.
1. Miten päästään Jumalan sanan mukaan
Jumalan valtakunnan asukkaaksi?
2. Raamatun esimerkit
3. Uskovainen = elämänveden eli evankeliumin
lähde
4. Sovintosaarnan virka jätetty maan päälle
5. Ihminen itsessään tehtävään sopimaton
6. Seurakunnan yhteys
1. Miten päästään Jumalan sanan mukaan
Jumalan valtakunnan asukkaaksi?
Jeesus julisti: Aika on täytetty, ja Jumalan valtakunta on lähestynyt: tehkäät parannus ja uskokaat evankeliumi.” (Mark. 1:15.) Tässä julistuksessa ovat tiiviissä muodossa keskeiset parannukseen kuuluvat asiat: Jumalan valtakunta, katumus ja evankeliumin uskominen. Johannes Kastaja saarnasi samalla tavalla. Ennen taivaaseen astumistaan Kristus muistutti vielä opetuslapsiaan: ”Niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä, ja SAARNATTAMAN HÄNEN NIMEENSÄ PARANNUSTA JA SYNTIEN ANTEEKSIANTAMUSTA.” (Luuk. 24:46:47.) Paavalin puhe Ateenan areopagilla huipentui parannuskehotukseen: ”Jumala ilmoittaa nyt kaikille ihmisille joka paikassa, että he parannuksen tekisivät.” (Ap. t. 17:30.)
Ausburgin tunnustuksen puolustus toteaa, että opin parannuksesta pitäisi olla kirkossa kaikkein kirkkaimpana ja selkeimpänä. (XXI:41) Tunnustus määrittelee, että parannus sisältää varsinaisesti kaksi asiaa: Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista, synninpäästöstä. Usko luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden. Tämä antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tästä seuraa hyviä tekoja, jotka ovat parannuksen hedelmiä. (XII:3-6) Parannus on ALUSTA LOPPUUN JUMALAN TYÖTÄ, johon kuuluu synnin tunnon aiheuttama katumus, evankeliumin uskominen ja uusi elämä.
Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä, herättää omantunnon ja synnyttää murheen synnistä. ”Se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman.” (2. Kor. 7:10)
1. Raamatun esimerkit
Raamattu kertoo monta esimerkkiä, miten ihmiset ovat Jumalan puhutellessa tehneet parannuksen. VT kertoo ylim. papin Joosuan (Sak.3) ja kuningas Daavidin (2. Sam. 12:1-13) parannuksenteosta. UT taas kuvaa, miten tuhlaajapoika (Luuk. 15:11-32), ristin ryöväri (Luuk. 23:39:43), Etiopian kuningattaren kamaripalvelija (Ap. t. 8:26-39), fariseus Saulus Tarsolainen (Ap. t. 9:1-18) sekä roomalainen sadanpäämies Kornelius (Ap. t. 10) saivat parannuksen armon.
Henkilöt ovat erilaisia. Hengellinen tausta ja ulkonaiset puitteet poikkesivat toisistaan. Mutta kaikissa tapauksissa olivat selkeästi esillä katumus ja syntien anteeksiantamuksen saarnan vastaanottaminen. Läsnä oli myös Jumalan seurakunta (Jumalan valtakunta), jolle ylösnoussut Kristus jätti viran saarnata syntien anteeksiantamusta Pyhän Hengen voimassa.
2. Uskovainen = elämänveden eli evankeliumin
lähde
Jeesus opetti Nikodemukselle, ettei Jumalan valtakuntaa voi nähdä, ellei ole uudestisyntynyt ylhäältä. Se on, kuten raamattu sanoo ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai kuin ”hävitetty kaupunki” ulkopuolelta katsottuna.
Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.” (Joh. 3:5-7). Nikodemus ei ymmärtänyt, vaan kysyi: ”Kuinka ne taitavat tapahtua?” Tässä kohdassa käsitetään yleisesti vesi kasteeksi. Jeesuksen antama uusi vastaus Nikodemukselle ei tue tätä käsitystä. Ja jos kysymys olisi ollut kasteesta, olisi Nikodemus sen kyllä tiennyt, sillä juuri tuohon aikaan kastoivat sekä Johannes että opetuslapset. Jumalan sana Pyhässä Hengessä, elävä evankeliumi, on se vesi ja voima, joka uudestisynnyttää. Tästä elävästä vedestä Jeesus puhui myös samarialaiselle vaimolle Jaakobin lähteellä. ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään” (Joh. 4:14). Eli ihmisestä tulee elävän evankeliumin lähde.
3. Sovintosaarnan virka jätetty maan päälle
Ihmisten on vaikea hyväksyä sitä, että Jumala on antanut sovintosaarnan ihmisten tehtäväksi. Näinhän oli jo Jeesuksen aikana. Kun hän saarnasi synnit anteeksi halvatulle miehelle, kirjanoppineet suuttuivat ja ajattelivat: ”Hän pilkkaa Jumalaa.” (Mark. 2:5-7; Matt. 9:2-3; Luuk. 5:20-21.) Sovintosaarnan virka on syvästi raamatullinen Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluva asia. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.” (2. Kor. 5:19.) Kristuksen veri ei valunut kuivuakseen Golgatan kalliolle, vaan Jumala talletti sen sovintosaarnaan, jotta sen antama puhtaus olisi siinä tarjolla katuvalle syntiselle. Ylösnoustuaan Kristus ilmestyi opetuslapsilleen suljettujen ovien taakse. Hän toi ristillä tehdyn rauhan terveiset ja voitonmerkkinä näytti haavojaan. Hän puhalsi opetuslastensa päälle ja sanoi: ”Ottakaat Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi. (Joh. 20:19-23) Näin he saivat viran ja valtuudet saarnata syntejä anteeksi. Ylösnoussut Herra sitoutui opetuslastensa saarnaan. Tätä virkaa eivät saaneet vain ne opetuslapset, joille hän sen itse antoi. Sen ovat saaneet kaikki, jotka ovat itse uskoneet tämän saarnan. Niin myös Laestadius aikanaan sai saarnaviran Lapin Marialta, kun uskoi evankeliumin omalle kohdalleen. Laestadius ei ole siis minkään liikkeen perustaja, vaan aikansa väkevä parannussaarnaaja, jonka mukaan uskovaisten joukkoa suomessa on alettu kutsua.
4. Ihminen itsessään tehtävään sopimaton
Ihminen on tosin tähän tehtävään sopimaton, mutta Jumala on tehnyt lapsensa siihen kelvollisiksi. ”Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niin kuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta, Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään.” (2. Kor. 3:5-6.) ”Meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen, kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on.” (2. Kor. 4:1.) Pyhä Henki asuu armahdetun syntisen sydämessä ja valtuuttaa hänet Hengen viran haltijaksi ikään, koulutukseen tai sukupuoleen katsomatta.
5. Seurakunnan yhteys
Saarnavirka kokoaa evankeliumin uskojat Jumalan seurakunnan yhteyteen. Ja sen kautta Pyhä Henki rakentaa Kristuksen kirkkoa. Kun ihminen saa uudestisyntymisen armon, Pyhä Henki ei jätä häntä orvoksi ja irralliseksi, vaan liittää hänet elävänä jäsenenä Kristuksen ruumiiseen. Jumalan valtakunta on ”vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä hengessä.”Ja sen tunnusmerkkejä ovat: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” (Ef. 4)
Tämä toivottavasti kirkasti asioita ja laittoi ajattelemaan elävästä uskosta maan päällä.
Haluamme armahtaa syntisyytensä tuntevaa, katuvaa ihmistä, kuten Jeesus on kehottanut: ”armahtakaa, niin kuin Isännekin armahti” Olisi helppo olla kaikkien mieliksi, ja olla kehottamatta ihmisiä parannukseen, mutta se ei ole raamatun mukaista, eikä Jumalan tahto. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pääsisivät taivaaseen. Ihmisiä kehotetaan tekemään parannus ja uskomaan evankeliumi. ”mutta joka ei usko, se on jo tuomittu” ja Jumala on tuomarina, ei ihminen! Jumalan valtakunnassa toki myös joskus voidaan sitoa ihminen synteihin, joka on Kristuksen kirkkolain mukaista; ”jos hän ei seurakuntaa kuule, pidä häntä pakanana ja publikaanina!” Tällöin ihmistä on nuhdeltu synnistä, eikä hän ole nähnyt omaa syntisyyttä eikä halunnut nöyrtyä Jumalan edessä parannukseen.
Raamattu ei siis anna ihmiselle kuin kaksi vaihtoehtoa; Jumalan valtakunta ja maallinen valtakunta.
Jumalan valtakunta on jätetty maan päälle uskovaisiin ihmisiin ympäri maailmaa. Eli ei voida sanoa, että se on ”tuolla”, konkreettisesti rajattu alue tai paikka.
1. Miten päästään Jumalan sanan mukaan
Jumalan valtakunnan asukkaaksi?
2. Raamatun esimerkit
3. Uskovainen = elämänveden eli evankeliumin
lähde
4. Sovintosaarnan virka jätetty maan päälle
5. Ihminen itsessään tehtävään sopimaton
6. Seurakunnan yhteys
1. Miten päästään Jumalan sanan mukaan
Jumalan valtakunnan asukkaaksi?
Jeesus julisti: Aika on täytetty, ja Jumalan valtakunta on lähestynyt: tehkäät parannus ja uskokaat evankeliumi.” (Mark. 1:15.) Tässä julistuksessa ovat tiiviissä muodossa keskeiset parannukseen kuuluvat asiat: Jumalan valtakunta, katumus ja evankeliumin uskominen. Johannes Kastaja saarnasi samalla tavalla. Ennen taivaaseen astumistaan Kristus muistutti vielä opetuslapsiaan: ”Niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä, ja SAARNATTAMAN HÄNEN NIMEENSÄ PARANNUSTA JA SYNTIEN ANTEEKSIANTAMUSTA.” (Luuk. 24:46:47.) Paavalin puhe Ateenan areopagilla huipentui parannuskehotukseen: ”Jumala ilmoittaa nyt kaikille ihmisille joka paikassa, että he parannuksen tekisivät.” (Ap. t. 17:30.)
Ausburgin tunnustuksen puolustus toteaa, että opin parannuksesta pitäisi olla kirkossa kaikkein kirkkaimpana ja selkeimpänä. (XXI:41) Tunnustus määrittelee, että parannus sisältää varsinaisesti kaksi asiaa: Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista, synninpäästöstä. Usko luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden. Tämä antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tästä seuraa hyviä tekoja, jotka ovat parannuksen hedelmiä. (XII:3-6) Parannus on ALUSTA LOPPUUN JUMALAN TYÖTÄ, johon kuuluu synnin tunnon aiheuttama katumus, evankeliumin uskominen ja uusi elämä.
Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä, herättää omantunnon ja synnyttää murheen synnistä. ”Se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman.” (2. Kor. 7:10)
1. Raamatun esimerkit
Raamattu kertoo monta esimerkkiä, miten ihmiset ovat Jumalan puhutellessa tehneet parannuksen. VT kertoo ylim. papin Joosuan (Sak.3) ja kuningas Daavidin (2. Sam. 12:1-13) parannuksenteosta. UT taas kuvaa, miten tuhlaajapoika (Luuk. 15:11-32), ristin ryöväri (Luuk. 23:39:43), Etiopian kuningattaren kamaripalvelija (Ap. t. 8:26-39), fariseus Saulus Tarsolainen (Ap. t. 9:1-18) sekä roomalainen sadanpäämies Kornelius (Ap. t. 10) saivat parannuksen armon.
Henkilöt ovat erilaisia. Hengellinen tausta ja ulkonaiset puitteet poikkesivat toisistaan. Mutta kaikissa tapauksissa olivat selkeästi esillä katumus ja syntien anteeksiantamuksen saarnan vastaanottaminen. Läsnä oli myös Jumalan seurakunta (Jumalan valtakunta), jolle ylösnoussut Kristus jätti viran saarnata syntien anteeksiantamusta Pyhän Hengen voimassa.
2. Uskovainen = elämänveden eli evankeliumin
lähde
Jeesus opetti Nikodemukselle, ettei Jumalan valtakuntaa voi nähdä, ellei ole uudestisyntynyt ylhäältä. Se on, kuten raamattu sanoo ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai kuin ”hävitetty kaupunki” ulkopuolelta katsottuna.
Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.” (Joh. 3:5-7). Nikodemus ei ymmärtänyt, vaan kysyi: ”Kuinka ne taitavat tapahtua?” Tässä kohdassa käsitetään yleisesti vesi kasteeksi. Jeesuksen antama uusi vastaus Nikodemukselle ei tue tätä käsitystä. Ja jos kysymys olisi ollut kasteesta, olisi Nikodemus sen kyllä tiennyt, sillä juuri tuohon aikaan kastoivat sekä Johannes että opetuslapset. Jumalan sana Pyhässä Hengessä, elävä evankeliumi, on se vesi ja voima, joka uudestisynnyttää. Tästä elävästä vedestä Jeesus puhui myös samarialaiselle vaimolle Jaakobin lähteellä. ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään” (Joh. 4:14). Eli ihmisestä tulee elävän evankeliumin lähde.
3. Sovintosaarnan virka jätetty maan päälle
Ihmisten on vaikea hyväksyä sitä, että Jumala on antanut sovintosaarnan ihmisten tehtäväksi. Näinhän oli jo Jeesuksen aikana. Kun hän saarnasi synnit anteeksi halvatulle miehelle, kirjanoppineet suuttuivat ja ajattelivat: ”Hän pilkkaa Jumalaa.” (Mark. 2:5-7; Matt. 9:2-3; Luuk. 5:20-21.) Sovintosaarnan virka on syvästi raamatullinen Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluva asia. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.” (2. Kor. 5:19.) Kristuksen veri ei valunut kuivuakseen Golgatan kalliolle, vaan Jumala talletti sen sovintosaarnaan, jotta sen antama puhtaus olisi siinä tarjolla katuvalle syntiselle. Ylösnoustuaan Kristus ilmestyi opetuslapsilleen suljettujen ovien taakse. Hän toi ristillä tehdyn rauhan terveiset ja voitonmerkkinä näytti haavojaan. Hän puhalsi opetuslastensa päälle ja sanoi: ”Ottakaat Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi. (Joh. 20:19-23) Näin he saivat viran ja valtuudet saarnata syntejä anteeksi. Ylösnoussut Herra sitoutui opetuslastensa saarnaan. Tätä virkaa eivät saaneet vain ne opetuslapset, joille hän sen itse antoi. Sen ovat saaneet kaikki, jotka ovat itse uskoneet tämän saarnan. Niin myös Laestadius aikanaan sai saarnaviran Lapin Marialta, kun uskoi evankeliumin omalle kohdalleen. Laestadius ei ole siis minkään liikkeen perustaja, vaan aikansa väkevä parannussaarnaaja, jonka mukaan uskovaisten joukkoa suomessa on alettu kutsua.
4. Ihminen itsessään tehtävään sopimaton
Ihminen on tosin tähän tehtävään sopimaton, mutta Jumala on tehnyt lapsensa siihen kelvollisiksi. ”Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niin kuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta, Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään.” (2. Kor. 3:5-6.) ”Meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen, kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on.” (2. Kor. 4:1.) Pyhä Henki asuu armahdetun syntisen sydämessä ja valtuuttaa hänet Hengen viran haltijaksi ikään, koulutukseen tai sukupuoleen katsomatta.
5. Seurakunnan yhteys
Saarnavirka kokoaa evankeliumin uskojat Jumalan seurakunnan yhteyteen. Ja sen kautta Pyhä Henki rakentaa Kristuksen kirkkoa. Kun ihminen saa uudestisyntymisen armon, Pyhä Henki ei jätä häntä orvoksi ja irralliseksi, vaan liittää hänet elävänä jäsenenä Kristuksen ruumiiseen. Jumalan valtakunta on ”vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä hengessä.”Ja sen tunnusmerkkejä ovat: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” (Ef. 4)
Tämä toivottavasti kirkasti asioita ja laittoi ajattelemaan elävästä uskosta maan päällä.
Vastaukset 42
Vanhimmat
kerrotko missä ja kuka saarnaa tuhlaajapojalle synnit anteeksi?
Eikö isä itse, ihan suoraan, armahda katuvaa?
Entä muut paikat? Missään ei yksikään ihminen saarnaa toiselle yhtään syntiä anteeksi. Siellä on vain "käsien päällepanemista" ja Pyhän Hengen vuodatusta, mitkä ovat ihan eri asioita.
Syntejä ei saarnaa yksikään kenellekkään anteeksi. Ainoat syntien anteeksiantemiskohdat Raamatussa ovat Jumalan ja Jeesuksen toimesta tehtyjä.
tai jos olen väärässä, kerro missä ihminen ihmiselle synnit anteeksi saarnaa.
Oletko ajatellut, että Jumala ei puhu konkreettisesti täällä maan päällä suoraan ihmisille. Jumala puhuu ihmisten kautta. Jumala kyllä puhuttelee ihmistä monella tavalla ja vetää puoleensa ja valtakuntansa osallisuuteen.
Jokaisessa kohdassa ihminen. "hän tulee sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään." Ei siis parannuksen tekijä yksin, vaan myös "lähde" kuten jo kirjoitin. Tuhlaajapoikakin puettiin parhaisiin vaatteisiin. "Te olette Kristuksen päällenne pukeneet, te olette Kristukseen kastetut" Eli evankeliumin saarna otettu uskossa vastaan ja kätketty sydämeen. "Hän juosten lankesi isän kaulaan." Raamattu on sidottu kirja niille, joilla ei ole henkeä. Järjen avulla ei ymmärrä Jumalan sanaa, vaikka sitä kuinka yrittäisi lukea ja tulkita. Ainoastaan Pyhän hengen avaamat silmät voivat ymmärtää Jumalan sanan, eikä siinä ole järjen kanssa mitään tekemistä.
vertaukset ovat sen takia että tyhmempikin ymmärtää. Tuhlaajapoika palasi katuvana - suoraan isänsä kotiin - ilman mitään uskovaisia välimiehiä. Isä armahti pojan - jälleen ilman mitään uskovaisia.
Palvelijat taas armahduksen JÄLKEEN pistivät ilojuhlan pystyyn eli iloitisivat palanneesta.
Poika oli vanhurskas heti kun isä armahti hänet. Tarvittiin katumus ja isän luokse nöyränä meno.
Palvelijat katsoivat korkeintaan ikkunoista että siellä se poika tulee.
ISÄ meni vastaan, ei palvelijat.
Niin se vertaus vaan menee. Siinä nyt vain on erilainen armojärjestys kuin mitä sinä väität.
Luuk. 15:22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
Tässä se on palvelijoiden tehtävä, riisua omavanhurskauden vaatteet ja pukea Herralle kelpaavat asusteet. Pyhän Hengen kihlasormus sormeen synteinanteeksiantamuksen evankeliumissa PH:een sidottu omatunto kengiksi.
Voiko olla yksinkertaisempaa asiaa, kaikki käy aina samalla tavalla!
Mikko tahtoo ylentää itsensä kuten tavallista. Hän ei ymmärrä, ja siksi karkottaa katuvat takaisin syntiensä ääreen.
Mikon harha senkun pahenee. Nyt "Herra puhuu jo hänen kauttaan". Ei Raamattu, ei Jeesus, vaan Mikko.
Olet täsmälleen oikeassa tuhlaajapojan suhteen. Jumalan huomaan me juoksemme eikä siinä ole Mikolla roolia minkään moista. Kunhan eksyttää ja luo Jumalakuvaa, jollaista kukaan aidosti välittävä ihminen ei suostuisi allekirjoittamaan.
Älä tyrkytä itseäsi minun ja Isäni väliin Mikko sillä meillä on kesken vakava keskustelutuokio...
vaatteet vaihdettiin katumuksen, isän luokse palaamisen, isän armahduksen, JÄLKEEN!
En väitä mitään armojärjestyksen suhteen, vaan että näin tuhlaajapoikavertaus vain menee.
Ehkä se johtuu siitä että Jeesus oli vielä maan päällä eikä ihmiselle ollut asetettu siutä syntein anteeksisaarnaamisvirkaa.
Mene tiedä mutta niin se vertaus vain menee
ensin tuhlaajapoikaansa antamalla tälle suuta (=tuntea Jumalan suloisuutta). Siinä Hän vahvistaa poikansa paluumielialaa, ettei hän vain alkaisi perua, sitä kutsutaankin isän suunnannoksi.
Mutta todellinen parannus tapahtuu vasta Isän käskemänä palvelijoitten avulla. Siinä Jeesus tahtoo kertoa, mikä uuden liiton ihmisen armojärjestys on. Sitä samaa kaavaa noudattaa kaikki uuden testamentin kääntymyskertomuksen Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen.
Se ei ole vääristelyä, Pyhän Hengen työnä on Sanaa kirkastaa. Jumalan pyhä sana joko pahentaa tai parantaa, se ei tyhjänä palaja, sanoo raamattu.
Mutta usko se omalle kohdallesi, kun se on vielä mahdollista, synnit on saatava täällä maan päällä anteeksi ja edelleen itsessään kelvottomat, mutta Jumalan armon varassa palvelijat tuota tehtäväänsä täällä vielä vähän aikaa suorittavat Jumalan kunniaksi.
Apt. 10:42-44, 13:38, 28:18, 1 Joh 1:7, 2:12, 1 Kor 2:7-.
Kysyjä, älähän nyt noin, Paavalihan saarnaa syntejä anteeksi, joten ole väärässä ja Jumalan sana todistaa sinua vastaan.
Jos taas et usko Jumalan sanaan, on sinulla itse tekemä usko, jonka saat omanasi myös pitää.
missä Paavali saarnaa syntejä anteeksi? Kerro minullekkin, edes yksi kohta.
--äläkä sä mun uskoani kaivele, kun et etes tunne -
Vaatteilla kuvataan Kristuksen vanhurskauden vaatetta Raamatun kielellä. Palvelijat pukivat tuhlaajapojan pelastavaan ja hengellisesti uudistavaan Kristuksen lahjapukuun.
Isä osoitti vaan ennakoivaa armahdusta suutelemalla. Luuletko, että Jumala muuttaa säätämänsä järjestystä. Ei, Jumala on uskollinen lupauksissaan ja oikeudenmukainen tuomioissaan, mutta ihminen on valehtelija. Hän on antanut Pyhän Henkensä todistajaksi maan päälle, joka puhuu julistajien suulla, sitä on kuultava ja sieltä elämän sanat tulevat, koska Jeesus itse ei enää ole maan päällä puhumassa -
Lue itse Luuk.10:16. Turha seisoa Jumalan sanaa vastaan, seisot itse Pyhä Henkeä ja Jumalan säätämystä vastaan.
minä en seiso mitään vastaan kunhan oikaisen vääriä käsityksiä.
ISÄ ARMAHTI POJAN ITSE. Sen jälkeen palvelijat isän kehotuksesta pistivät pystyyn iloiset pirskeet tapauksen kunniaksi. Veli suuttuikin moisesta remuamisesta.
Niin siinä vain kerrotaan äläkä sinä sitä muuksi väännä.
Palvelijoilta ei kysytty armahduksen suhteen juuta ei jaata. Päätös siitä ja sen teko olivat yksin Isän. Palvelijat tiirailivat tapahtumain kulkua korkeintaan ikkunoista.
MINÄ en väitä tasan yhtään mitään. Kerron vain asiain oikean tolan.
Saahan sitä tulkita miten haluaa mutta siinä lukee JUURI NIINKUIN MINÄ SANON.
missä Paavali syntejä saarnaa anteeksi?
Kerro kerro kiiruusti!
potaskaa!
Apt. 13:38 "Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus".
Siinähän se on. Voitko lukea tuosta muuta kuin, että hän julistaa syntejä anteeksi? Etkä voi viisastella, ettei hän sano, "minä julistan," koska Paavali siinä puhuu, ja ne jotka uskovat sen puheen pelastuvat. Muutenhan Jeesus pelleili ihmisten sielujen kanssa kun hän lähetti Paavalin julistamaan evankeliumia pakanoille Apt. 9:15.
Lue 1 Kor. 1:17-18. "Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima."
Julistaessaan Paavali julisti pelastavaa Jumalan sanaa, vai etkö osaa lukea, vai etkö ymmärrä mitä luet? Tämähän pitäisi olla itsestään selvää jos näkee kirjaimet mitä on kirjoitettu ja mitä siitä lukee.
homma läpsähti.
Siinähän on kyseessä yleinen evenkeliumin julistaminen.
höh.
toisistaan tavallista evankeliumin julistamista ja syntien anteeksi julistamista.
höh? miksi pitäisi?
evankeliumin uskominen on aivan sama kuin syntien anteeksisaaminen
mitä oikein ajat takaa?
höh.
Et siis erota toisistaan tavallista evankeliumin julistamista ja toisen ihmisen julistamaa synninpäästöä, jonka veeällät harhaoppisesti väittävät olevan ainut tapa ihmisen tulla uskoon.
...ja evankeliumin saarnan ydin on syntien anteeksiantamuksen saarna.
Mark. 1
4 Johannes kasti korvessa ja saarnasi parannuksen kastetta syntein anteeksi antamiseksi.
5 Ja hänen tykönsä meni ulos koko Juudean maakunta ja Jerusalemin asuvaiset, ja kastettiin kaikki häneltä Jordanin virrassa, tunnustain syntinsä.
Mark. 1
15 Ja sanoi: aika on täytetty, ja Jumalan valtakunta on lähestynyt: tehkäät parannus ja uskokaat evankeliumi.
Matt. 3
1 Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja, ja saarnasi Juudean korvessa,
2 Ja sanoi: tehkäät parannus; sillä taivaan valtakunta on lähestynyt.
Matt. 4
17 Siitä ajasta rupesi Jesus saarnaamaan ja sanomaan: tehtäät parannus; sillä taivaan valtakunta lähestyi
Matt. 9
2 Ja katso, he toivat hänen eteensä halvatun, joka makasi vuoteella. Ja kuin Jesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: poikani, ole hyvässä turvassa, syntis annetaan anteeksi sinulle.
Matt. 26
28 Sillä tämä on minun vereni, sen uuden Testamentin, joka monen tähden vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.
Tässä on yksinkertaisuudessaan se evankeliumi, jota Jeesus julisti ja jota kuulutti kaikille sitä haluaville, niin kuin Johannes kastaja kuulutti ja sen jälkeen Paavalikin kuulutti.
aina kirjoitetaan jostain potaskasta, sanavarasto peliin, jos on
Mikko puhui kyllä tuossa julistamisesta, parannuksen ja evankeliumin saarnasta, toisin sanoen sovituksen virasta eikä pelkästään yksityisripistä.
Toisekseen, hän on oikeassa että parannus ja katumus pitää tapahtua joka tapauksessa oli kyseessä kuka tahansa. Tämä siitäkin huolimatta oli evankeliumi sitten julkinen tai yksityinen.
Tämä ei ole inhimillinen vaatimus vaan Jumalan itsensä asettama. Toinen asia tietenkin on, onko SRK ainoa seurakunta, jolla valtuudet anteeksiantamukseen.
Hänhän itsekin mainitsi: "Jumalan valtakunta on jätetty maan päälle uskovaisiin ihmisiin ympäri maailmaa. Eli ei voida sanoa, että se on ”tuolla”, konkreettisesti rajattu alue tai paikka." Ihan oikein.
Kolmanneksi, jos hän puhuikin yksityisestä synninpäästöstä tai synninpäästöstä yksityisille ihmisille. on hän siinäkin oikeassa. Lainaan kohtia Raamatusta:
2 Kor 2:5 "Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi.
2:6 Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut;
2:7 niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen.
2:8 Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan;
2:9 sillä sitä varten minä kirjoitinkin, että saisin nähdä, kuinka te kestätte koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaiset.
2:10 Mutta kenelle te jotakin anteeksi annatte, sille minäkin; sillä mitä minä olen anteeksi antanut - jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa - sen olen anteeksi antanut teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä,"
Tuossa paavali kehottaa antamaan anteeksi, eli LOHDUTTAMAAN ja OSOITTAMAAN RAKKAUTTA kuten hän sanoo, miestä, joka oli langennut pois pelastuksesta josta hän edellisessä kirjeessään mainitsi 1 Kor 5:1-5, 6:9-10. Lohduttaminen ja rakkauden osoittaminen ei ole taas mitään muuta kuin julistaa armoa ja anteeksiantamusta kuten Paavali tuossa sanoo. Ei tässä auta inhimillinen lohdutus tai vain Kristuksen esittely, vaan hänet ja hänen armonsa on tarjottava selkeillä sanoilla uskottavaksi, ei katuva muuten jaksa uskoa.
Toinen kohta:
Matt. 18:15 Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
18:16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla.'
18:17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.
Tässä tekstissä tulee esiin se, kuinka rikkonutta eli langennutta on kohdeltava ja siitä, mikä on hänen kohtalonsa jos hän ei 1. kadu syntiään, 2. lopulta kuule seurakuntaa.
Häntä siis yksi uskovainen nuhtelee, jos se ei auta kaksi, jos sekään ei, niin seurakunta, mutta jos ei sekään, on hän yhtä kuin pelastuksesta osaton eli epäuskoinen, kuten tässä sanotaan, pakana ja publikaani. Miten onkaan niiden kohtalo, jotka eivät ole seurakunnassa (missä tahansa kristillisessä seurakunnassa) ja uskossa? On ilman muuta selvää, että he ovat pelastuksesta osattomia.
Kolmas kohta:
Matt 5:23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.
5:25 Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.
5:26 Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.
Tässä kohdassa taas puhutaan rikkojasta itsestään, kuinka hänen on meneteltävä ja kuinka hänen käy ellei hän niin menettele. Ensin hänen on suostuttava sopimaan asia veljensä kanssa, jota on rikkonut. Se tapahtuu tavallisesti siten, että rikkonut tunnustaa tekonsa ja myöntää tehneensä vahinkoa ja pyytää rehellisesti anteeksi, kuten täällä joku oli vaatinut SRK:lta anteeksipyyntöä erehdyksistään. Se on tavallinen menettelytapa. Sen lisäksi voidaan vahinko sopimuksen mukaan korvata aineellisesti, jos sellaista on tapahtunut.
Toiseksi, jos hän ei suostu tähän, teksti osoittaa, että hän menettää armon ja pelastuksen joutumalla vankeuteen. Se kuvaa vapaana ja syyttömänä olemisen vastakohtaa eli synteihinsä sidottuna olemista.
Neljäs kohta:
Matt. 16:18 Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.
16:19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."
Tämä kohta puolestaan puhuu taivasten valtakunnasta ja sen tehtävästä hoitaa Jumalalta saamaansa tehtävää. Sieluja hoidetaan päästö ja sideavaimilla. Sideavain on lain sana ja kääntymyksen vaatimus, päästöavain on evankeliumin eli anteeksiantamuksen sana. Tätä kohtaa täytyy tarkastella myös lainaamamme Matt. 18 valossa. Katumattomat sidotaan, heille ei evankeliumia julisteta, katuville, syntinsä huomaaville anteeksiantamus julistetaan. Tai kuulijan puolelelta katsottuna, katuvat kuulevat ja uskovat, katumattomat eivät voi uskoa edes yleistä evankeliumin saarnaa elleivät he usko myös sitä, mitä kahdenkesken sanottu, koska se on samaa Jumalan sanaa.
Sanamuoto ei ole oleellista, kunhan synninpäästö Kristuksen ansiolla todistetaan. Evankeliumi lyhyesti sanottuna on samaa kuin syntien anteeksiantamus, kuten Luther sanoi.
Kaiken kaikkiaan tuokin kohta osoittaa, ettei ketään päästetä pelastuksen yhteyteen ilman näitä päästö- ja sideavaimia, koskapa siinä vakuutetaan että ne on oleva sidottu, ne on oleva päästetty, ei ainoastaan maan päällä, vaan myös taivaassa.
Vielä, miksi jos evankeliumi syntien anteeksiantamuksesta pätee yleisesti, se ei pädekään yksityisesti?
Joh. 20:21-23 vastaavassa kohdassa Jeesus vertaa opetuslasten lähettämistä hänen itsensä lähettämistä Isän toimesta. Siksi tilanteessa kun Jeesus julisti halvatulle synnit anteeksi: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi", hän jälkeenkäsin sanoo; IHIMISEN Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi Matt. 9:2-6.
Pyydän rakentavaa, en halveksivaa keskustelua. Olet ymmärtänyt väärin, vaikka yritin selkeällä tavalla tuoda esiin Jumalan sanan ilmoituksen. En ylennä itseäni mihinkään, koska minulla on jokapäiväinen huli siitä, pääsenkö taivaaseen. Usko on JUMALAN LAHJA ja JUMALA ARMAHTAA SYNTISEN, EI IHMINEN. Jumala on antanut sovintosaarnan viran lastensa tehtäväksi tänne maan päälle. Ja kun ”maan päällä annetaan synnit anteeksi, ne on taivaassakin anteeksi annettu”, Jumala on näin luvannut. Jumalahan on kolmiyhteinen, Isä, Poika ja Pyhä henki. Ja saarnavirka on Pyhän hengen virka.
Se, että minä olen saanut uskon omalle kohdalleni, on Jumalan lahja ja Hänen suurta armoa. Itsessäni olen syntinen, kuten kaikki ihmiset maailmassa, mutta Jumalan edessä vanhurskas. Usko on siis taistelua maailmaa, omaa lihaa ja sielunvihollista vastaan joka päivä.
Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä, herättää omantunnon ja synnyttää murheen synnistä. ”Se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman.” (2. Kor. 7:10)
Kristuksen veri ei valunut kuivuakseen Golgatan kalliolle, vaan Jumala talletti sen sovintosaarnaan, jotta sen antama puhtaus olisi siinä tarjolla katuvalle syntiselle.
”Ottakaat Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi. (Joh. 20:19-23) Näin he saivat viran ja valtuudet saarnata syntejä anteeksi. Ylösnoussut Herra sitoutui opetuslastensa saarnaan. Tätä virkaa eivät saaneet vain ne opetuslapset, joille hän sen itse antoi. Sen ovat saaneet kaikki, jotka ovat itse uskoneet tämän saarnan. ”Meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen, kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on.” (2. Kor. 4:1.) Pyhä Henki asuu armahdetun syntisen sydämessä ja valtuuttaa hänet Hengen viran haltijaksi.
Ihminen on tähän tehtävään sopimaton, mutta Jumala on tehnyt lapsensa siihen kelvollisiksi. ”Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niin kuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta, Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään.” (2. Kor. 3:5-6)
???
"Taivaaseen pääsee vain yhdellä tavalla"
Ja se tapa on usko Jeesukseen Kristukseen. Täysin suoraan. Mitään ihmisvälimiehiä ei tarvita. Joka sellaista opettaa, opettaa harhaoppia!
raukka, mitä kirjoitat!
kun usko Jeesukseen ei kelpaa.
sanavarasto
Ja se johtopäätös jonka Mikko on tästä tehnyt on harhaoppista potaskaa. Omien aivojen käyttö on toki sallittua ja minun aivoni ja sydämeni huutavat että ainoa mikä ihmiselle merkitsee on usko. Usko ja vain usko merkitsee jotain.
Kaikenmaailman välimiesmenettelyt ovat ihmisen tulkintaa ja aivoitusta itsensä ylentämiseksi. Lukekaa tarkkaan mitä Mikko kirjoittaa ja mitä taas lukee Raamatussa. Varsinkin viimeinen lause. Ei se ole Raamatusta vaan se on Mikon ihan oma tulkinta!
>>”Ottakaat Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi. (Joh. 20:19-23)
Näin he saivat viran ja valtuudet saarnata syntejä anteeksi. Ylösnoussut Herra sitoutui opetuslastensa saarnaan. Tätä virkaa eivät saaneet vain ne opetuslapset, joille hän sen itse antoi. Sen ovat saaneet kaikki, jotka ovat itse uskoneet tämän saarnan.>>
Nimenomaan ainoastaan usko riittää ihmiselle. Olet ymmärtänyt raamatun sanoman keskeltä. Mutta miten ihminen pääsee elävän uskon omistajaksi. Siitä raamattussa kerrotaan selkeästi!
jos teet tyhjäksi koko raamatun pelastussuunnitelman ja anteeksiannon, pitää kai se perustella. mikko ei mielestäni kirjoittanut yhtään lausetta ilman raamatunperustelua!
Otetaas suurennuslasin alle lause Raamatusta ja lause tulkinnasta, jonka Mikko sille antaa:
>>Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi. (Joh. 20:19-23)
>>Tätä virkaa eivät saaneet vain ne opetuslapset, joille hän sen itse antoi. Sen ovat saaneet kaikki, jotka ovat itse uskoneet tämän saarnan.>>
Aikamoinen valtuutus, sanoisin. Ja aikamoinen tulkinta.
Pelastus on uskossa ei Mikossa. Olen kyllä lukenut Mikon juttuja eri palstoilta ja hieman hirvittää.
Valtuutus tulee Pyhässä Hengessä, vaan saarnaako Mikko PH:ssa? Itse seuraan sydämeni ääntä ja jos sydämeni sanoo, että Mikko saarnaa huomattavasti maallisemmista lähtökohdista käsin ja hänen tavoitteensa ovat huomattavsti raadollisemmat kuin päältä katsoen näyttäisi, niin silloin se on totta ainakin minulle. Tämä on perusteluni.
Elävän uskon omistajaksi pääsee kun uskon löytää. Toki saarnaamisella on tässä tärkeä merkityksensä. Mutta kun puhutaan "syntien anteeksiantamisesta" ja - erityisesti - "jolta te kiellätte anteeksiannon", niin siihen ei tarvita virkamiehia, pastoreita eikä etenkään villejä saarnaajia vailla seurakuntayhteyttä.
"jolta te kiellätte anteeksiannon"
Tuon lauseen turvin on saatu paljon pahaa aikaan. Jokainen kaunokieli ei saarnaa Pyhässä Hengessä vaikka päältä katsoen siltä näyttäisikin...
En ole virkamies, pastori, enkä vailla seurakuntayhteyttä. Kuka on niin väittänyt. En minä ainakaan!! Kirjoitukseni oli ensimmäinen, jonka tänne olen kirjoittanut. Päinvastoin sitä korostin; ihminen ei voi yksin taistella maailmaa vastaan, koska hän tarvitsee evankeliumia ja sen ydinsanomaa, syntien anteeksi antamusta, joka poistaa synnin tunnolta.
Toiseksi en ole väittänyt, että usko ei riittäisi. Se nimenomaan riittää. Mutta sinulla näyttää olevan käsitys, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Tätä raamattu ei valitettavasti todista! Toisinsanoen "huokeampi kamelin on käydä neulansilmän lävitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan" Tämä tarkoittaa juuri sitä. Ihmisen on riisuttava itsensä kaikista uskon esteistä; on olemassa vain "yksi ainoa, oikea usko" kuten Jumalan sana sanoo selkeästi.
>>Tätä virkaa eivät saaneet vain ne opetuslapset, joille hän sen itse antoi. Sen ovat saaneet kaikki, jotka ovat itse uskoneet tämän saarnan.>>
Tätä et allekirjoittanut. Siinä tapauksessa maailmassa ei ole yhtään Jumalan lasta. Huh mikä väite! Eli mielestäsi ainoastaan Jeesuksen aikaiset opetuslapset saivat valtuudet saarnata evankeliumia. Uskohan siirtyy uskosta uskoon. "se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään" Jokainen parannuksen armon saanut ihminen on avoin lähde. Ja toisaalta seurakunta voi kieltää anteeksiannon, Kristuksen kirkkolain mukaisesti, "jos hän ei seurakuntaa kuule". Ei siis mitään väärää tulkintaa. Et näköjään usko Jumalan sanaan tai sinulla on oma raamattusi.
Yhden kysymyksen esitän sinulle kaikella rakkaudella. Koska uskot eri tavalla kuin minä, haluaisin tietää miten tulkitset Kristuksen käskyn;
"Menkäät kaikkeen maailmaan ja saarnatkaat evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan" (Mark. 16: 15,16)
Nettipastoriin sekoitetaan. En kylläkään uskonut tuota Mikko Lahden kirjoittamaksi. Erilailla kirjoitettu.
Ja Mainos puuttui. Katso vaikka tuota ylempää avausta. Kannattaa kirjoittaa toisella nickillä.
- Älä vie keskustelua pois pääasiasta.
>>"Menkäät kaikkeen maailmaan ja saarnatkaat evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan" (Mark. 16: 15,16)>>
- Siinähän se lukee. Ei ole mitään tulkittavaa. Ei tietenkään kukaan voi löytää Jeesusta kuulematta hänestä ensin. Älä aliarvioi ihmisten ajattelukykyä, äläkä imartele itseäsi.
Mikko kirjoitti:
>>"...>>Tätä virkaa eivät saaneet vain ne opetuslapset, joille hän sen itse antoi. Sen ovat saaneet kaikki, jotka ovat itse uskoneet tämän saarnan.>>
Tätä et allekirjoittanut. Siinä tapauksessa maailmassa ei ole yhtään Jumalan lasta. Huh mikä väite!...">>
- Harhautat taas. Panet suuhuni sanoja joita en ole sanonut. Tämäkö on tapasi toimia?
>>Eli mielestäsi ainoastaan Jeesuksen aikaiset opetuslapset saivat valtuudet saarnata evankeliumia.>>
- Ja taas tahallinen kääntö sivuraiteelle! Ei, en todellakaan väitä noin. Panet taas sanoja suuhuni. Se mihin minä puutuin oli seuraava kohta ja sinun tulkintasi siitä:
>>”Ottakaat Pyhä Henki. Jolle (... ) Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi. (Joh. 20:19-23)">>
- Ja sitten sinun TULKINTASI:
>>Näin he saivat viran ja valtuudet saarnata syntejä anteeksi. (...) Sen ovat saaneet kaikki, jotka ovat itse uskoneet tämän saarnan.>>
- Kysyn nyt sinulta suoraan Mikko:
Katsotko että sinulla on oikeus saarnata syntejä anteeksi ja toisaalta kieltää toisilta anteeksianto?
Sorry, tota imartelua en ymmärtänyt!
Halusin kysyä näkemystäsi asiasta, koska uskot eritavalla, mitä raamattu opettaa.
Sitten vastailen, kun olet selittänyt kysymäni raamatun kohdan. Osaan itsekin sen lukea ja raamatussa lukee paljon muutakin, mutta kaikki on selitettävissä!!
Vanha veto. Turha yrittää jallittaa.
Vastasin jo. Odottelen nyt vastauksia harhaoppisiin tulkintoihisi...
Eli kompastuit Jeesuksen lähetyskäskyyn! >>Odottelen nyt vastauksia harhaoppisiin tulkintoihisi...>>
Sinä et tulkitse lainkaan.
Vastaukseksi ei todellakaan riitä kohdan kirjoittaminen uudelleen. Sen voi tehdä pakanakin. Jallituksesta ei ollut kyse, vaan sinun uskon näkemyksestäsi.
>>>Eli kompastuit Jeesuksen lähetyskäskyyn!
Jallituksesta ei ollut kyse, vaan sinun uskon näkemyksestäsi.>>>
Miten niin vastaukseksi ei riitä Raamatun teksti? Minun uskonnäkemykseni puoltaa lähetyskäskyä, mutta siitä ei olekaan kysymys vaan tästä:
Katsotko että sinulla on oikeus saarnata syntejä anteeksi ja toisaalta kieltää toisilta anteeksianto?
Älä kiertele ja kaartele vaan vastaa! Eritoten minua kiinnostaa se, katsotko että sinulla on oikeus lähetyskäskyn nojalla myös KIELTÄÄ ANTEEKSIANTO?!
Et ilmeisesti arvosta raamatun kohtien selitystä. Mutta hyvä, että olet lähetyskäskyn kannalla kuitenkin eli uskot Jumalan sanaan.
Itse olen saanut parannuksen armon; olen USKONUT parannussaarnan ja saanut Pyhän hengen kasteen toiselta uskovaiselta eli syntien anteeksi antamuksen evankeliumin. Siitähän on lähetyskäskyssäkin kysymys; Mark. 16: Esipuhe: "Jeesus antaa käskyn saarnavirasta, ja otetaan ylös taivaaseen." Tällöin ihminen saa viran sovinnosta saarnata.
Samasta asiasta Jeesus sanoo: "Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: Ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla." (Joh. 3:5-7) Juuri tästä elämänvedestä puhutaan monessa kohdin. Kun kastetaan elämän vedellä eli saarnataan synnit anteeksi, tapahtuu Pyhän hengen kaste. Ihmiseen tulee Pyhä henki. Ja siitä seuraa parannuksen hyviä hedelmiä. Tällöin on lupa ja oikeus myös saarnata sama evankeliumi toiselle, joka katuu omaa syntisyyttä ja jolla on halu uskoa. Jumalan lapsesta tulee näinollen evankeliumin lähde, koska hän on saanut Pyhän hengen. Näin opettaa Jumalan sana. Eihän tämä ole ihmisoppia.
Syntien sitomisesta raamatussa kerrotaan Kristuksen kirkkolaissa. Siihen ei ole kenelläkään yksityisellä uskovaisella oikeutta. Ainoastaan seurakunnalla, jos on menty kirkkolain mukaisesti. Eli nuhdeltu synnistä ensin yksin, sitten kahden tai kolmen kanssa yhdessä ja vasta viimein sanotaan seurakunnalle asiasta joka nuhtelee häntä. Jos hän ei heitäkään kuule, raamattu kehoittaa pitämään häntä pakanana ja publikaanina. Jumala haluaa tällä nöyrryttää ihmisen uudelleen evankeliumin saarnan alle.
Eli usko ainoastaan kelpaa Jumalalle. Ei siis ole kysymys ihmisteosta, vaan nöyrtymisestä Jumalan sanan evankeliumin alle. Usko on yksinkertainen asia loppujen lopuksi. Siitähän Jumalan sanassakin puhutaan. Pitää vaan uskoa, lapsellisesti, sillä "usko on lastenkaltaisten".
Näin minulla on halu uskoa ja kilvoitella uskon kaidalla tiellä omia vikoja ja virheitä uskoen anteeksi, koska niitä tulee joka päivä jokaiselle.
Selitin kyllä samoja asioita jo avauksessani paljon kattavammin. Ei kertaus varmasti haittaa.
Kertaus ei haittaa. Kiitos vastauksesta. Halusin vain varmistaa sen miten sinä ymmärrät kohdan "kieltää anteeksianto". Siitä on monenlaista tulkintaa ja pahimmillaan se tarkoittaa yhteisön ulkopuolelle sulkemista.
Jehovan todistajat eivät suostu tuntemaan edes syntistä perheenjäsentään, jolta "seurakunta" on "kieltänyt anteeksiannon".
Ymmärtänet että pyrin olemaan ihmisen puolella mielivaltaa vastaan. Lähimmäisenrakkautta sekin.
hyvin kirjoitettu..
Eikö keikka pappi tiedä, jos ei ole seurakuntaa äitinä maan päällä, ei ole Jumalaa Isänä taivaassa.
Mikon kirjoitushan on aivan oikein. Kyllä seurakunta onkin äitinä maan päällä, seurakunnassa on tarjolla kaikki, mitä autuuteen tarvitaan, ennenkaikkea Pyhän Hengen saaneet ihmiset, joilla on Raamatun mukaan valta julistaa syntejä anteeksi.