Mulla on ongelma.Mä oon meinaa pettäny
poikakaveriani.Ja tiedän sen olevan väärin.Sen
tähden mulla onkin aivan kamalan huono omatunto
enkä tiedä mitä tekisin.
Mä rakastan miestäni aivan valtavasti enkä
koskaan halua menettää sitä..enkä varsinkaan
satuttaa.Mutta kuitenkin en pysty pitämääm tätä
sisälläni.Tiedän että poikaystävälläni on oikeus
tietää, mutta en halua satuttaa häntä! Pitäisikö
minun kertoa ja sen tähden todennäköisesti
menettää elämäni tärkein ihminen vai salailenko
pientä hairahdustani (=säästän mieheni tunteita)?
poikakaveriani.Ja tiedän sen olevan väärin.Sen
tähden mulla onkin aivan kamalan huono omatunto
enkä tiedä mitä tekisin.
Mä rakastan miestäni aivan valtavasti enkä
koskaan halua menettää sitä..enkä varsinkaan
satuttaa.Mutta kuitenkin en pysty pitämääm tätä
sisälläni.Tiedän että poikaystävälläni on oikeus
tietää, mutta en halua satuttaa häntä! Pitäisikö
minun kertoa ja sen tähden todennäköisesti
menettää elämäni tärkein ihminen vai salailenko
pientä hairahdustani (=säästän mieheni tunteita)?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ootpa aika kuseen ittes pannu... Jos kerrot ni
kannattaa varautuu siihen että se jättää sut, mut
jos et kerro, nin mieti onks sillä
mahdollisuuksia kuulla se muualta? Jos on ni
kertoisin mielummin.. Se satuttaa enemmän kuulla
se muualta.. tiiän sen..
Niin, mutta kun tiedän tämän miehen todellakin
olevan se oikea.En uskalla kertoa koska tiedän
etten saa koskaan anteeksi.
Ja pahinta tässä on se että petin hänen kaverinsa
kanssa, joka on myös omalta taholtaan
varattu..mutta kukaan muu ei tiedä asiasta, joten
mahdollisuus että poikaystäväni kuulee asiasta on
todella pieni!Edelleenkin olen sitä mieltä etten
kerro..
Sehän on nii että kyllä se aina joskus tulee
ilmi, joten suosittelisin että kerrot. Se tulee
kyllä joskus ilmi, ja sitten sen ainakin menetät.
Omapa on sitten vikas, sähän sitä oot pettäny.
Mutta kerro ihmeessä.
Olisit miettinyt ennekun hyppäsit sänkyyn sen
toisen kanssa... Turha sitä on enää surkutella,
parempi olla rehellinen, se satuttaa kuitenkin
vähemmän kun valehtelu. Kyllä mä ainakin haluisin
kuulla moisen asian itse asianomaiselta kuin
joltain muulta. Tossa tilanteessa kärsii vaikka
tekis mitä tahansa, jos ei kerro se vaivaa koko
elämän, jos taas kertoo sekin voi vaivata koko
elämän. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta
liemessä olet. Ja tuskinpa se siihen yhteen
hairahdukseen jää...
Mielestäni totuushan on se, että jos luulet että
poikasystäväsi on sinulle se oikea, niin ethän
sinä olisi silloin IKIMAAILMASSA HÄNTÄ
PETTÄNYT!!! Valitettava totuus, ainakin minun
kohdallani...
Sulla on sama tilanne kun mulla muutama kuukaus
sit, mut mä olin petetyn asemassa..Ja mun jätkä
kerto..Ja vaikka se sattu, sattu niin saatanasti,
mä kelasin vaan, et hyvä et se kerto, koska mä
oisin voinu kuulla sen joltain muulta ja kun se
kerto, se osotti edes jonkinlaista rehellisyyttä,
mut miltä susta tuntuis elää valheessa? Musta se
ois paljon pahempaa..Vaikka se sattuu jonkun
aikaa, siitä kyllä selviää..
Eikä se niin varmaa oo, et se sut jättää, koska
jos se rakastaa sua ihan mielettömästi, se antaa
kyl jossain vaihees anteeks..Aseta ittes sen
asemaan, sähän halusit, et sulle kerrottais, vai
mitä?