Kävimme juuri poikaystäväni kanssa pitkän ja
syvällisen keskustelun menneisyyksistämme...
Kyselimme toisiltamme asioita tyylin "milloin
menetit neitsyytesi ja monenko kanssa olet ollut
jne." Olen iloinen siitä että hän kertoi minulle
kaikesta avoimesti eikä kierrellyt
vastauksissaan. Mutta nyt. Oloni on tyhjä.
Tyhjempi kuin koskaan. Kerroin hänelle itsestäni
KAIKEN ja tunnen nyt itseni "alastomaksi" aivan
kuin olisin antanut itseni jollekkin... kuin
olisin menettänyt yksityisyyteni...kaikki
salaisuuteni... Teinkö väärin?
Olemme seurustelleet noin puolivuotta ja luulin
että rakastan häntä, mutta nyt kun minut valtasi
tämä tunne, en olekaan enää niin varma. Jos
rakastaisin häntä ei minulla olisi tätä
yksityisyyden tarveen tunnetta.
Haluaisin jättää hänet mutta se olisi TODELLA
HANKALAA kaiken sen jälkeen mitä me olemme
kokeneet... olen jopa tunnustanut rakkauteni
hänelle ja tiedän että hän rakastaa minua joten
olen pahassa asemassa...Olenko mokannut pahasti
vai voiko asialle tehdä mitään...miten selitän
tämän hänelle...? En haluaisi särkeä hänen
sydäntään sillä hän aivan upea ihminen eikä ole
tehnyt minulle mitään pahaa....hän ei vain ole
minulle se oikea...vai ONKO?
syvällisen keskustelun menneisyyksistämme...
Kyselimme toisiltamme asioita tyylin "milloin
menetit neitsyytesi ja monenko kanssa olet ollut
jne." Olen iloinen siitä että hän kertoi minulle
kaikesta avoimesti eikä kierrellyt
vastauksissaan. Mutta nyt. Oloni on tyhjä.
Tyhjempi kuin koskaan. Kerroin hänelle itsestäni
KAIKEN ja tunnen nyt itseni "alastomaksi" aivan
kuin olisin antanut itseni jollekkin... kuin
olisin menettänyt yksityisyyteni...kaikki
salaisuuteni... Teinkö väärin?
Olemme seurustelleet noin puolivuotta ja luulin
että rakastan häntä, mutta nyt kun minut valtasi
tämä tunne, en olekaan enää niin varma. Jos
rakastaisin häntä ei minulla olisi tätä
yksityisyyden tarveen tunnetta.
Haluaisin jättää hänet mutta se olisi TODELLA
HANKALAA kaiken sen jälkeen mitä me olemme
kokeneet... olen jopa tunnustanut rakkauteni
hänelle ja tiedän että hän rakastaa minua joten
olen pahassa asemassa...Olenko mokannut pahasti
vai voiko asialle tehdä mitään...miten selitän
tämän hänelle...? En haluaisi särkeä hänen
sydäntään sillä hän aivan upea ihminen eikä ole
tehnyt minulle mitään pahaa....hän ei vain ole
minulle se oikea...vai ONKO?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toiselle on oltava avoin.Kaikkea ei itsestään
tarvitse kertoa, mutt omasta mielestäni suhde
vain syvenee kun tietää toisen syvimmät
salaisuudet ja ajatukset.Niiden kertominseen
tarvitsee suurta luottamusta ja todellista
rakkautta.
Eikö sinua kertoessasi pelottanut? Itse olen sitä
mieltä että rakkaus vaatii sen verran tietoa
toisesta..kun toinen on kertonut syvimmät
salaisuuset sitä tietää että se todella
kunnioittaa ja arvostaa.Mulle kävi niin että olin
tuntenu poikakaverini vasta pari päivää niin
tunnustimme toisillemme rakkautta.Ja hän on ainoa
ihminen jota todella arvostan ja rakastan,
tärkein ihminen elämässäni.Kaikki arat asiat
jotka olemme kertoneet ovat vain lujittaneet
suhdettamme.JA yhdessä olemme olleet vasta 6
viikkoa.
Mutta toki se on yyvin yksilöllistä.Jos susta
tuntuu ettet haluakaan paljaastaa kaikkea
itsestäsi poikakaverillesi, haluat yksityisyyttä,
on se sinun kerrottava hänelle.Hänellä on oikeus
tietää.Sillä rakkaus todellakin vaatii
omistautumista toiselle.
Pistit kyllä aika pahan...
En siis oikeen saanut selvää, että haluaisitko
oikeasti pistää suhteenne poikki? Vai pohditko
vain sitä päässäsi? Tietenkin sinulla on
vähän "alaston" olo, jos olet kertonut itsestäsi
KAIKEN jollekkin. Itsellänikin olisi. En usko
että tuon asian takia kannattaa murehtia liikaa.
Kunhan tulevaisuudessa pidät asioita enemmän
itselläsi. Kaikilla pitäisi olla pieniä
salaisuuksia! Kokeile nyt vielä jatkaa. Varmasti
vähän ajan päästä sinusta tuntuu paljon
mukavemmalta! Voithan myös keskustella jätkäsi
kanssa lisää ja kertoa miltä sinusta tuntuu, kun
keskustelusuhteenne näyttää pelaavan. Tiedä
sitten mitä sekin auttaa...
Kaikkea onnea sinulle!